Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuo pyytämättä ja sopimatta leipomuksia, tenttaa onko ne syöty ja loukkaantuu jo valmiiksi
12.09.2020 |
siitä, jos niitä ei syötäisi. Emme halua hänen leipomuksiaan, varsinkaan niin paljon. Joku neljä keksiä vielä menisi, mutta hän tuo paljon. Vastaavia kokemuksia? Miten olette toimineet?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä anopit jotka pyytämättä ja väen väkisin tuovat ruokaa ja tavaraa. Onko tämä joku tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä kun muulla tavalla sitä ei osata osoittaa? Tässä mietiskelen ja spekuloin anoppien motiiveja. Kertokaahan anoppien uhrit osaavatko nämä anopit näyttää positiivisia tunteitaan.
Terv. Itsekin anoppiEn koe sitä rakkaudeksi vaan kontrolloimideksi ja nurkanvaltaukseksi.
Ja tiedän että selän takana on muös tätä ”ei se minuä edes rippijuhlia olisi saanut hoidettua ilman minua” tai ”tyttören lapset näkee nälkää ilman minus”...
Ymmärrän kun kerrot kuinka itse koet sen. Mutta ajan tässä takaa anoppien tunteita ja motiiveja. Onko tuputtamisen motiivi rakkaus vai kontrollointi. Kun tietää käytöksen taustan on helpompi miettiä strategia sen suitsimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä anopit jotka pyytämättä ja väen väkisin tuovat ruokaa ja tavaraa. Onko tämä joku tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä kun muulla tavalla sitä ei osata osoittaa? Tässä mietiskelen ja spekuloin anoppien motiiveja. Kertokaahan anoppien uhrit osaavatko nämä anopit näyttää positiivisia tunteitaan.
Terv. Itsekin anoppiEn koe sitä rakkaudeksi vaan kontrolloimideksi ja nurkanvaltaukseksi.
Ja tiedän että selän takana on muös tätä ”ei se minuä edes rippijuhlia olisi saanut hoidettua ilman minua” tai ”tyttören lapset näkee nälkää ilman minus”...
Ymmärrän kun kerrot kuinka itse koet sen. Mutta ajan tässä takaa anoppien tunteita ja motiiveja. Onko tuputtamisen motiivi rakkaus vai kontrollointi. Kun tietää käytöksen taustan on helpompi miettiä strategia sen suitsimiseksi.
Varmaan hän itse itselleen selittää että tekee sen rajkaudesta kosk selittää kaiken muunkin paskan käytöksensä aina oikeaksi ja pyyteettömäksi.
Tuo ruuan ja leipomusten tuonti saattaa olla sitäkin, että kun on ehkä kymmeniä vuosia tehnyt sen ison kattilallisen soppaa joka päivä ja kahden litran taikinallisen pullaa joka lauantai, niin ahdistuu kun lapset muuttaakin kotoa eikä osaa tehdä pieniä ruokamääriä. Eikä tajua sitä, että lapset pärjää maailmalla ilman ruoka-apua, kun on ne ruokkinut tähänkin asti. Että äidin ei tarvitse maailman tappiin asti ruokkia niitä synnyttämiää jälkeläisiä.
Kaikki ei onneksi mene vaiston varassa tässä, vaan käyttää järkeään. Opettelee luottamaan siihen, että lapset huolehtii itsestään ja omista lapsistaan.
En halua syödä oman anoppiin ruokia, joskus ollut mm. hiuksia seassa. Kohteliaisuudesta olen aina vähän ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ruuan ja leipomusten tuonti saattaa olla sitäkin, että kun on ehkä kymmeniä vuosia tehnyt sen ison kattilallisen soppaa joka päivä ja kahden litran taikinallisen pullaa joka lauantai, niin ahdistuu kun lapset muuttaakin kotoa eikä osaa tehdä pieniä ruokamääriä. Eikä tajua sitä, että lapset pärjää maailmalla ilman ruoka-apua, kun on ne ruokkinut tähänkin asti. Että äidin ei tarvitse maailman tappiin asti ruokkia niitä synnyttämiää jälkeläisiä.
Kaikki ei onneksi mene vaiston varassa tässä, vaan käyttää järkeään. Opettelee luottamaan siihen, että lapset huolehtii itsestään ja omista lapsistaan.
Ei mun äitiä mun ruoansaantini kiinnostanut pätkääkään vuosikausiin.
Nyt kun on lapsenlapsia, tunkee sitten yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että työnnä läski kääkkå ne leipomukset prseesees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä anopit jotka pyytämättä ja väen väkisin tuovat ruokaa ja tavaraa. Onko tämä joku tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä kun muulla tavalla sitä ei osata osoittaa? Tässä mietiskelen ja spekuloin anoppien motiiveja. Kertokaahan anoppien uhrit osaavatko nämä anopit näyttää positiivisia tunteitaan.
Terv. Itsekin anoppiEn koe sitä rakkaudeksi vaan kontrolloimideksi ja nurkanvaltaukseksi.
Ja tiedän että selän takana on muös tätä ”ei se minuä edes rippijuhlia olisi saanut hoidettua ilman minua” tai ”tyttören lapset näkee nälkää ilman minus”...
Sitähän se on. Nurkkiin pissimistä, kun merkitään reviiriä. Alkaa joko pojan mennessä naimisiin, ostaessa miniän kanssa oman asunnon tai kun saavat lapsia.
On vaikeaa sietää, ettei ole oman poikansa elämän keskipiste, ja jotenkin sinne miniän ja pojan kotiin on päästävä osaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on tällainen pakkosyöttäjä.
Edelleen 9kymppisenä leipoo ja laittaa seitsemää eri sorttia aina kun käydään, ja mukaan pitää tietty ottaa kassillinen kotiin viemisiksi. Rauhoittui vähän kun lapsenlapsen lapsi (minun ja mieheni tytär) syntyi, keskittää nyt energiaansa neulomiseen ja ompeluun.
En ole ikinä näistä raaskinut kieltäytyä vaikka emme makean ystäviä olekaan, tämä on hänen tapansa osoittaa välittävänsä, ja ompahan siinä muorilla touhua ja tekemistä, pysyy virkeämpänä...
Onko niin vaikeaa tarjota ainakin ruokaa & vaatetta eteenpäin? Kysyä vaikka Frälssikseltä, olisiko tarvitsijoita? Tai FB-ryhmästä? Ei helkkari nyt ruokaa roskiin tungeta, kun leipäjonoja on pitkin kaupunkia! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niin vaikeaa tarjota ainakin ruokaa & vaatetta eteenpäin? Kysyä vaikka Frälssikseltä, olisiko tarvitsijoita? Tai FB-ryhmästä? Ei helkkari nyt ruokaa roskiin tungeta, kun leipäjonoja on pitkin kaupunkia! :/
Kyllä lapsiperheillä on muutakin tekemistä kuin tomiia ruokapankkina.
Sitäpaitsi jos et edes tiedä mitä niissä tarkalleen ottaen on, miten niitä laittaa eteenpäin?
Tämän ketjun luettuani olen tosi katkera omalle anopille joka piinasi nuorta äitiä eli minua kirppariroinavuorilla, heidän vanhoilla verhoilla, kipoilla kupoilla, ryijyillä ja räsymatoilla. Lasten synnyttyä ralli vain yltyi ja vääränkokoista lastenvaatetta tuli kasseittain.
Aina sanoin että ei tarvitse, on jo, yritetään vähentää tavaraa, hankin itse. Ei uskonut. Lastenvaatteita pyysi takaisin ja niitä ei enää ollut kun olin vienyt uffin laatikkoon.
Lopulta lopetti kun lapset teki selväksi että haluavat itse valita vaatteensa. Plus meillä ei hänen potikkojaan näkynyt esillä. Mutta kyllä siinä meni kymmenen hirveää vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan ja kiitän
Ja heitän roskiin jos emme syö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hienovaraisesti, ettette ole ehtineet entisiäkään syödä, jos vähän harvemmin toisi... Ja voithan viedä työpaikalle tai harrastuksiin niitä. Tuosta on turha pahoittaa anopin mieltä, kun ei mitään pahaa saa aikaiseksi
Miksi se on aina se mummon mieli jota kaikkien pitää varjella?
Juuri näin. Itse en välitä vit. Tuakaan. Veisin roskiin hänen silmiensä edessä kaikki lahjaruoat sun muut. Kävisin vielä vi.t tuilemassa haudallakin, kunhan olisi veivinsä heittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä aapeen mies on kun on kuitenkin miehen äiti? Tykkääkö touhusta
Meillä poikani ja lapsenlapset, kaksi kasvavaa teinipoikaa pyytää mummoa tekemään ruokaa lähes aina kun kyläilen heillä tai he meillä. Miniä kun tekee sitä samaa tavallista arkiruokaa vuodesta toiseen eikä käytä mausteita. Jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa joka ikinen viikko. Ainut mauste on suola ja pippuri, ei sipulia tai valkosipulia, ei muita mausteita. Porsaankyljykset saattaa joskus paistaa.
Miniä ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta niin äkkiä vaan jotain ruokapöytään. Jauhelihamurekkeeseen laittaa sen pussikeiton ainekset, olikohan sipulikeitto. Onneksi pojat urheilevat ja ovat kiinnostuneet ruuanlaitosta, olen opettanut. Isänsä grillaa mutta ei enää tee muuta ruokaa kun vaimo ei syö jos ruuassa on jotain ylimääräistä kuten paprika, soija, sipuli, wokkivihanneksia tms.
Miniällä ei ole varsinaista allergiaa mutta maku on hyvin yksinkertainen ja on kotonaan tottunut tyyliin keitetyt perunat ja ruskea kastike. Mutta onneksi pojista tulee urheilun myötä reippaampia ruuan suhteen.
Minulla tällainen on oma äiti. Todella rasittavaa kun leipoo makeita piirakoita ja sitten vahtii, että syönkö niitä. Ja jos en syö, niin loukkaantuu. Ja tästä on sanottu monesti, kukaan meidän perheestä ei tykkää makeista piirakoista, täytekakuista tms. Itse syön joskus irtokarkkeja ja siitä sitten loukkaannutaan, kun syön irtokarkkeja enkä hänen kakkujaan. Rasittavaa kun olen kohta kuitenkin viisikymppinen, enkä vieläkään saisi päättää mitä syön.
Anoppi luojan kiitos ei ole tällainen. Yleensä tuo pussillisen/vähän itse tekemiä sämpylöitä kun tulee käymään. Nämä kyllä maistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poikani ja lapsenlapset, kaksi kasvavaa teinipoikaa pyytää mummoa tekemään ruokaa lähes aina kun kyläilen heillä tai he meillä. Miniä kun tekee sitä samaa tavallista arkiruokaa vuodesta toiseen eikä käytä mausteita. Jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa joka ikinen viikko. Ainut mauste on suola ja pippuri, ei sipulia tai valkosipulia, ei muita mausteita. Porsaankyljykset saattaa joskus paistaa.
Miniä ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta niin äkkiä vaan jotain ruokapöytään. Jauhelihamurekkeeseen laittaa sen pussikeiton ainekset, olikohan sipulikeitto. Onneksi pojat urheilevat ja ovat kiinnostuneet ruuanlaitosta, olen opettanut. Isänsä grillaa mutta ei enää tee muuta ruokaa kun vaimo ei syö jos ruuassa on jotain ylimääräistä kuten paprika, soija, sipuli, wokkivihanneksia tms.
Miniällä ei ole varsinaista allergiaa mutta maku on hyvin yksinkertainen ja on kotonaan tottunut tyyliin keitetyt perunat ja ruskea kastike. Mutta onneksi pojista tulee urheilun myötä reippaampia ruuan suhteen.
Jaaha. Kultamummin runosuoni sykkii jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on pätemisen tarve.
Ennemminkin tekemisen puute.
Mun anoppi on tosi hyvä leipuri,vieläkin jaksaa 80 v leipoa.jouluksi tekee piimälimput,ruisleipääkin tekee. Moni vanhempi ihminen osoittaa rakkauttaan leipomuksilla.
Kyllä kelpaisi tuommoinen anoppi.