Anoppi tuo pyytämättä ja sopimatta leipomuksia, tenttaa onko ne syöty ja loukkaantuu jo valmiiksi

Kyllä on taas ongelma. Kuinka saat lainkaan nukutuksi öisin? Kyllä itse miettisin pääni puhki ratkaisua tähän raastavaan ongelmaan :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.

Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.

Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa

Todella raskasta!

NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.

Tämä. Aina liian pieniä lastenvaatteita, vaikka aina on kysynyt kokoa etukäteen. Ja se krääsä ja muu pas*a. Kirppareilta haalii risoja leluja ja kaikenhuippuna pehmoleluja ja ai sitä marttyyriutta, kun en anna allergisille lapsille kirpparin pehmoleluja. Anoppi pääsee aina siihen paha äiti teemaan, kun ei anna lasten leikkiä! Joo eihän meillä tietenkään ole omia leluja jo omasta takaa. Ja vielä se vanhojen huonekalujen dumppaus meille. Kun hyvää hyvyyttään tuovat ja ei arvosteta. Kun heilläkin silloin nuorina oli kaikesta pulaa jne. Kaiken kruunasi kerrran, kun tulivat pari jätesäkillistä takakontissa kaiken maailman roinaa. Silmät tuikkien anoppi ja appi kertoivat, kuinka haluavat tukea nuorta perhettä ja toivat tavaraa, jotta voin ne myydä kirpparilla ja saada rahaa. MIes on aina vanhempiensa puolella ja minä sitten sain hävittää kaksi jätesäkillistä huonoa ja myyntikelvotonta tavaraa. 

Sinä sait hävittää?? Oletko vähän hölmö. Tietenkin olisit lyönyt jätekassit miehen auton etupenkille ja sanonut että alas laputtaa kirpputorille myymään.

Urpoa ruveta itse niiden kanssa tuskailemaan. Juurihan sanoit että miehestäsi se oli hyvä idea kun kerran oli vanhempiensa puolella.

Meillä oli sama mutta kerroin että meillä on kotona oma ruokavalio johon ei kuulu herkut. Sen sijaan kerroin että esim itse leivottu leipä maistuu varmasti sekä syksyisin omenamehut joita hän tekee pihansa omenapuista. Nyt anoppi saa silti leipoa eikä pahoilta mieltä kun herkut jää syömättä. Anoppisi haluaa kuitenkin vain olla osa perhettäni ja leipominen on muutenkin kivaa joten haluaa teitä ilahduttaa.

Kaikilla vastaajilla anoppi on se joka tuo kaikenlaista, ei kaivattua - tavaraa, ruokaa jne. Kenenkään oma äiti ei toimi näin? ( yhden vastaajan taisin huomata puhuvan omista dukulaisistaan).

Itse olen pari kertaa 10 vuoden aikana huomannut vieneeni " vääriä" tuliaisia mutta opin etehdyksestäni.

Kim. 2xanoppi

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama mutta kerroin että meillä on kotona oma ruokavalio johon ei kuulu herkut. Sen sijaan kerroin että esim itse leivottu leipä maistuu varmasti sekä syksyisin omenamehut joita hän tekee pihansa omenapuista. Nyt anoppi saa silti leipoa eikä pahoilta mieltä kun herkut jää syömättä. Anoppisi haluaa kuitenkin vain olla osa perhettäni ja leipominen on muutenkin kivaa joten haluaa teitä ilahduttaa.

Eihän hän ole osa perhettäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vain ja lisäksi vielä krääsä, romua, härpäkettå ka vaatetta. Ja ruokaa.

Ja sitten uhriudutaan kun se hänen siskonmakkarasoppansa ei olekaan siellä pöydässä vaan meidän laittama ruoka.

Vuosisadan marttyyrikohraus elettiin kun yksi piirakan jämä oli jäänyt jääkaappiin kun me omtiin pari viikkoa mahataudissa

Todella raskasta!

NIin, nuo krääsät ja romut ja vaatteet. Mikä siinä on, että joku vanha huonekalu pitää heiltä tuoda meille pakolla, kuin olisimme jokin roskis? Ja pitäisi vielä olla kiitollinen! Ja liian pieniä vaatteita lapsille. Pyytämättä.

Meillä tuota vanhojen rojujen tuomista harrastaa appi ja mies tykkää että niitä tarvitaan, arghh. En ymmärrä mitä me tehdään vanhalla lavuaarilla, joka ilmestyy meille kun appi teki kylppäri remonttia.

Vanha elektroniikka kuten puhelimet ja tietsikat päätyy meille. Huonekaluja, mattoja ym mille ei ole paikkaa lojuu meidän autotallissa. Pikkusen tympii.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on just tuollainen. Lisäksi tulee lapasia, kaulaliinoja, sukkia jne. Meillä on isot lapset, joiden vaatteet eivät juurikaan jää pieniksi eivätkä kulu tai mene rikki sellaista vauhtia, että tarvitsisimme koko ajan uutta. Lisäksi neulomme itsekin, paremmilla langoilla jopa. Aina pitää olla tuomassa jotain nyssäkkää, ja kun suoraan sanoo että emme halua, tulee tietysti vuosisadan valitus ja voihke. Koskaan ei vahingossakaan kysy, että olisiko jotain tiettyä, jota tarvittaisiin tai haluttaisiin. Hänen mielestään kyse on lahjoista ja hän lahjan antajana saa päättää mitä antaa. Tosi rasittavaa.

Anoppi minäkin. Syylistyin minäkin tuohon viemisiin. Yritin helpottaa nuoren äidin taakkaa. Kunnes tajusin hänen itsensä haluavan kasvaa ja oppia asioita. Onhan se myös näytöpaikka kuinka hän kasvaa ja ottaavastuuta perheestään. 

 Itse äitinä olessa oli tiukkaa ja jokainen muru ruokaa tai vaatetta, lelua otin kiitollisena vastaan. Aikoinaan, kun niitä lastenvaatteita 80luvulla alkoi vasta kauppaan tulla myyntiin. Pulaa oli vähän kaikesta. Ei kotiäitinä ollut muita tukia kuin lapsilisä. Jäi varmaan päälle tuo pula-aika. 

Miniän kanssa sovittiin sitten mitä voin tuoda. Hän tilaa milloin mitäkin. Nyt ompelen maskeja joita kuluu paljon. Norjalaisvillapaidoissa onkin ollut jo vuosiksi tekemistä. Miniä lähetti mallin puhelimella ja tilasi koko perheelle puserot. Pipoja lapset ovat tilanneet mallin kanssa. Joskus olen opettanut heitä itseään tekemään niitä.  Leivon tilauksesta piirakoita, supikkaita, pullaa, leipää ym. Joskus lapset tulee auttamaan. Yhteispelillä on selvitty. 

Meillä äitini, ei siis anoppi, toi joka kerta jonkun vanhan jakkaran, taulun, lelun, vhs-kasetin, ryijyn ym meille, kun oli sellaisen löytänyt ja arveli "niin hyvin meille sopivan". Lukuisia kertoja sanottiin, että älä tuo meille mitään ylimääräistä rojua, kun ei tarvita. Ei uskonut, vann aina toi jotain.

Lopulta sanoin, että poltan kaikki tavarat mitä hän meille tuo, koska ne on vaan tiellä tarpeettomana. Sitten eräänä syyspäivänä kun hän jälleen kerran kielloista huolimatta toi meille jotain krääsää tullessaan. Toteutin uhkaukseni.

Siinä paloi tontin nurkassa iloisesti pienenä kokkona tauluja, huonekaluja, kodin tekstiilejä ym mitä hän oli meille tuonut.

Tämän jälkeen menikin pari kuukautta ennen kuin nähtiin seuraavan kerran. Nyt kun hän meille saapuu, tuo tullessaan vain itsensä. Se on kaikkein parasta.

En saa anopilta, mutta appiukolta saamme paljon lahjaksi kalaa, marjoja ja sieniä ja tietysti otan ne iloisena ja kiitollisena vastaan. Ja kiitän, kun olemme olleet hänen ajatuksissaan. Ja aikani pyöriteltyäni niitä ja heitän ylimäärän jäteisiin. Ihan samalla tavalla, jos itse olemme tehneet virhearvion ruuan hankkisen tai valmistamisen suhteen.

Työssäni saan paljon lapsilta ja nuorilta kaikenlaisia piirustuksia ja muita "roinaa" usein, nekin otan kiitollisuudella ja ilolla vastaan ja kerron kuinka otettu olen, kun hän on muistanut, mutta ikävä kyllä, liika on liikaa ja osan laitan kierrätykseen ja osan roskiin.

Ja itsekin tulee jopa ostettua kaikenlaista tarpeetonta ja kaapit pursuavat tavaroista ja lahjoille käy samalla tavalla kuin omille virheostoille eli laitan kierrätykseen tai roskiin, eikä siksi ole asiasta noussut ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on just tuollainen. Lisäksi tulee lapasia, kaulaliinoja, sukkia jne. Meillä on isot lapset, joiden vaatteet eivät juurikaan jää pieniksi eivätkä kulu tai mene rikki sellaista vauhtia, että tarvitsisimme koko ajan uutta. Lisäksi neulomme itsekin, paremmilla langoilla jopa. Aina pitää olla tuomassa jotain nyssäkkää, ja kun suoraan sanoo että emme halua, tulee tietysti vuosisadan valitus ja voihke. Koskaan ei vahingossakaan kysy, että olisiko jotain tiettyä, jota tarvittaisiin tai haluttaisiin. Hänen mielestään kyse on lahjoista ja hän lahjan antajana saa päättää mitä antaa. Tosi rasittavaa.

Anoppi minäkin. Syylistyin minäkin tuohon viemisiin. Yritin helpottaa nuoren äidin taakkaa. Kunnes tajusin hänen itsensä haluavan kasvaa ja oppia asioita. Onhan se myös näytöpaikka kuinka hän kasvaa ja ottaavastuuta perheestään. 

 Itse äitinä olessa oli tiukkaa ja jokainen muru ruokaa tai vaatetta, lelua otin kiitollisena vastaan. Aikoinaan, kun niitä lastenvaatteita 80luvulla alkoi vasta kauppaan tulla myyntiin. Pulaa oli vähän kaikesta. Ei kotiäitinä ollut muita tukia kuin lapsilisä. Jäi varmaan päälle tuo pula-aika. 

Miniän kanssa sovittiin sitten mitä voin tuoda. Hän tilaa milloin mitäkin. Nyt ompelen maskeja joita kuluu paljon. Norjalaisvillapaidoissa onkin ollut jo vuosiksi tekemistä. Miniä lähetti mallin puhelimella ja tilasi koko perheelle puserot. Pipoja lapset ovat tilanneet mallin kanssa. Joskus olen opettanut heitä itseään tekemään niitä.  Leivon tilauksesta piirakoita, supikkaita, pullaa, leipää ym. Joskus lapset tulee auttamaan. Yhteispelillä on selvitty. 

😂 Kuulostat mun ihanalta anopilta, joka jaksaa antaa apua, kun oma aika ja energia ei riitä. Ikuisesti olen kiitollinen kaikesta huolenpidosta ja avusta.

Ps. viimeiset villasukat ovat niin ihanaaaat ja nytkin jalassa. Tätä kirjoitan kyyneleet silmissä.

Minä taas ole ikionnellinen, jos isovanhemmat tuovat leipomuksiaan ja vielä enemmän, jos valmista ruokaa. Ylimäärät laitan pakastimeen myöhempää käyttöä varten.

Ja pakasteessa on valmista, jos on töiden jälkeen kiireinen päivä tai ei tarvitse pitkän työpäivän jälkeen aloittaa heti ruuanlaittoa, vaan voi lähteä vaikka harrastuksiin tai ulos kävelemään.

Onko teillä mies ja lapset samaa mieltä? Vai onko se sun mielipide?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kiittänyt ja sanonut että hyvää oli, vaikka todellisuudessa emme olisi ehtineet syödä tuomisia ja ne olisivat menneet roskiin.

Määräänsä enempää ei mahdu pakastimeen emmekä voi syödä ruokaa pataljoonan verran. En jaksa mihinkään sotaan alkaa tämän takia, olen ihan suoraankin asiasta joskus sanonut, mutta ei mennyt perille.

Ei vaan jaksa :D Roskiin sitten vaan.

Hmmh...antaisit tutuillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kiittänyt ja sanonut että hyvää oli, vaikka todellisuudessa emme olisi ehtineet syödä tuomisia ja ne olisivat menneet roskiin.

Määräänsä enempää ei mahdu pakastimeen emmekä voi syödä ruokaa pataljoonan verran. En jaksa mihinkään sotaan alkaa tämän takia, olen ihan suoraankin asiasta joskus sanonut, mutta ei mennyt perille.

Ei vaan jaksa :D Roskiin sitten vaan.

Hmmh...antaisit tutuillesi.

Osaatko sinä sanoa nyt heti, ketkä kaikki tuttusi voivat ottaa vastaan yllättäen tarjottua ruokaa, jonka valmistajasta heillä ei ole mitään tietoa? Kuka sen ylijäämäruuan kuljettaa tutuille vai hekö sen hakevat? Toisaalta tuo olisi hyvää hommaa miehelle, joka työpäivän jälkeen haluaisi pistää sohvalle pitkälleen. Ei muuta kuin soittokierros kavereille ja ruuan vientiin, siinä se miehen vapaailta menee kivasti.

Kiitä kauniisti ja tilaisuuden & tarpeen tullen heitä pois. mahdollisimman vähillä kommenteilla ja liikkeillä pärjää parhaiten.

Ehdottaisin seuraavaa: Istukaa sinä ja miehesi sekä anoppi ja appi saman pöydän ääreen ja laatikaa yhdessä pelisäännöt. Monet vanhemmat ihmiset eivät esim. hahmota, kuinka paljon tämän päivän monet nuorehkot vanhemmat tienaavat. He vertaavat siihen, millaista oli, kun he olivat samassa iässä. Silloin ammatti-ihminenkään ei heti saanut taulukkopalkaa, vaan aloitettiin alhaalta ja koroteltiin sitten maltillisesti. Nyt vastavalmistunutkin saa heti työehtosopimuksen mukaista palkkaa, vaikka olisi miten kokematon. Kirjoittakaa siis pelisäännöt oikein paperillie ja tehkää lapsistanne kokotaulukko, joka tarkistetaan ainakin kerran vuodessa. Kai teillä muuten on silmää niille vanhoille huonekaluille, ettette vie ihan mitä tahansa kaatopaikalle. Vanhat umpipuiset kalusteet ovat ihan toista luokkaa kuin Ikean lastulevyhökötykset.

PS Vaimon vanhemmathan eivät tietenkään koskaan milloinkaan sorru samaan kuin miehen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin seuraavaa: Istukaa sinä ja miehesi sekä anoppi ja appi saman pöydän ääreen ja laatikaa yhdessä pelisäännöt. Monet vanhemmat ihmiset eivät esim. hahmota, kuinka paljon tämän päivän monet nuorehkot vanhemmat tienaavat. He vertaavat siihen, millaista oli, kun he olivat samassa iässä. Silloin ammatti-ihminenkään ei heti saanut taulukkopalkaa, vaan aloitettiin alhaalta ja koroteltiin sitten maltillisesti. Nyt vastavalmistunutkin saa heti työehtosopimuksen mukaista palkkaa, vaikka olisi miten kokematon. Kirjoittakaa siis pelisäännöt oikein paperillie ja tehkää lapsistanne kokotaulukko, joka tarkistetaan ainakin kerran vuodessa. Kai teillä muuten on silmää niille vanhoille huonekaluille, ettette vie ihan mitä tahansa kaatopaikalle. Vanhat umpipuiset kalusteet ovat ihan toista luokkaa kuin Ikean lastulevyhökötykset.

PS Vaimon vanhemmathan eivät tietenkään koskaan milloinkaan sorru samaan kuin miehen vanhemmat.

Mitä ihmeen sössötystä nyt tämäkin on?

Ei tuo rojun ja ruoan raijaamienn ole auttamista, vaan sitä että halutaan määrätä siitä toisen huushollista.

p.s. Tässäkin ketjussa on jo moni kirjoittanut että sama ongelma on myös äidinäidin tai äidin sukulaisten kanssa. Mutta jos otsikko on ANOPPI jne on aika loogista että pysytään ketjun aiheessa? Tosin sinä et pysy.

Ja tuo ohje että anna eteenpäin jne ei todellakaan toimi, jos ja kun niitä tavaroita etsitään sitten kissojen ja koirien kanssa ja sen ruoan syömisestä kuulustellaan lapsia.

Minä heitin kerran pois ihan kamalan möykkälelun vuonna 2006. Vuonna 2018 äitini jätti kostoksi syömättä hänelle viemäni salaatit - kun ei hänen tarvitse syödä kun "ei mullekaan mikään kelpaa".

Se lelu siis soi yötä päivää eikä sitä saanut edes rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano hienovaraisesti, ettette ole ehtineet entisiäkään syödä, jos vähän harvemmin toisi... Ja voithan viedä työpaikalle tai harrastuksiin niitä. Tuosta on turha pahoittaa anopin mieltä, kun ei mitään pahaa saa aikaiseksi

Miksi se on aina se mummon mieli jota kaikkien pitää varjella?

Niinpä. Olen itse melkein 60-vuotias, enkä ole vajonnut noin alas, enkä toivottavasti vajoakaan. Ei noin vaan toimita, kuten ap kertoo omasta anopistaan. Eikä tarvitse varjella tuollaisen anopin tunteita, eikä viedä työpaikalle niitä leipomuksia myöskään. Johan nyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kiittänyt ja sanonut että hyvää oli, vaikka todellisuudessa emme olisi ehtineet syödä tuomisia ja ne olisivat menneet roskiin.

Määräänsä enempää ei mahdu pakastimeen emmekä voi syödä ruokaa pataljoonan verran. En jaksa mihinkään sotaan alkaa tämän takia, olen ihan suoraankin asiasta joskus sanonut, mutta ei mennyt perille.

Ei vaan jaksa :D Roskiin sitten vaan.

Hmmh...antaisit tutuillesi.

Mä en ainakaan haluaisi mitään kaverin anopin ruokia ovelleni tuotavan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä tunnetasolla estyneitä vanhemman sukupolven ihmisiä jotka eivät osaa rakastaa ja antaa itsestään kuin ruuan tai jonkin muun välineellisen instrumentin kautta.

Se syömättä jääneet leipomukset ja ruuat tarkoittavat heille heidän kiintymyksensä torjuntaa, sitä että he eivät ole tärkeitä, toivottuja, rakastettuja ja haluttuja. Heidän seitinohut omanarvontuntonsa kestä sitä, sillä sisimmässään heillä on syvä kokemus itsestä kelpaamattomina ja huonoina.

Vanhoista Suomalaisista kasvatusperiaatteista johtuvia traumoja siis. Äärimmäisen raskasta sekä läheisille että henkilölle itselleen.

En tiedä minkä vuosimallin anoppiin analyysisi kohdentuu. Oma anoppini ( vm30-luku) kyllä piti huolta kun ettei nälkää nähnyt siellä vieraillessa . Koin sen vieraanvaraisuutena enkä omanarvon pönkittämisenä.

Nykyhetken anopit lienevät omaa ikäluokkaani suunnilleen.

Itselle ei kyllä ole tullut edes mieleen tehdä soppatykillä ruokaa ja jaella sitä lapsille. Sen sijaan olen kyllä itse saanut miniäni leipomuksia, ottaisin useamminkin .

Jälleen kerran kysyn miten tämä ruuan ja romujen roudaus asuntoonne heiltä onnistuu, tämä on mulle ikuinen ihmetyksen aihe näissä kaikissa anoppi -täyttää-asuntomme ym.keskusteluissa. Ja ei nyt mennä siihen rajattomuuden suohon, kiitos .

Anoppi hirvisoppa kattilan kanssa rimputtaa ovikelloa ?

Ihan kirjaimellisesti siellä pihalla saattaa yks kaks seistä mummeli valtavan soppakattilansa kanssa. Kyllä.

Okei uskotaan. Ei varmaan naurata jos on se sopan kohde, mutta mä en voi mitään mielikuvalle mikä piirtyy silmieni eteen. 😂

On kai minunkin viimein uskottava, että kaikki nämä anopit (ja äidit) ovat ihan todellisia eivätkä suomifilmin karikatyyrejä.