Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella ihmisen kanssa, joka ei harrasta mitään
02.03.2023 |
Olen tapaillut erästä tyyppiä pari kuukautta. En tiedä, miksi jotenkin särähti korvaan, kun mies sanoi minulle ihan yhtäkkiä pötköttelessämme, että "Kylläpä on hyvä, että sullakin on harrastuksia".
Sanoin vaan, että "Okei? Mitä tarkoitat"
Mies siihen, että "Kyllähän ne harrastukset tuo ihmiseen mielenkiintoa ja särmää, en voisi olla sohvaperunan kanssa, jolla ei oo mielenkiintoa mihinkään. Sinä sentään urheilet ja soitat pianoa. Ne on hienoja harrastuksia."
Itse mietin itseäni, että olen kyllä 70% sohvaperuna, joka joskus käy salilla kerta kaks viikkoon ja ränkytän ehkä tunnin pianoa viikossa ja osaan pari biisiä ulkoa, joten en voi sanoa olevani sen kummempi harrastelija. Sohvaperunaksi enemmän itseni lasken ja mukavuudenhaluiseksi loikoilijaksi.
Jotenkin sitten en tiedä miksi, mutta särähti korvaan. Kuvitteleeko hän olevan minun joku maestro liikunnanihme, mitä en ole ja olen sen kyllä sanonut.
En ole itse kenenkään ihmisen kanssa (seurustele tai ystävä) hänen harrastustensa vuoksi vaan sen takia, että jos on kivaa yhdessä ja ihminen harrastaa mitä harrastaa.
En tiedä, teinkö kärpäsestä härkäsen, mutta aloin miettimään liikoja. Sanotteko te koskaan puolisoillenne noin, että "Hyvä kun sulla on hienoja harrastuksia."
Kommentit (21)
Kun olin nuori kaupunkiin muuttanut maalaistyttö, kuljin vähän aikaa yhden kymmenkunta vuotra vanhemman miehen kanssa.
Hän kritisoi minua eron hetkellä suoraan: et lue sanomalehtiä, et seuraa uutisia televisiosta/radiosta. Vaikka käyt ammatillisilla iltakursseilla, oot silti tyhmä ja tietämätön. ( Hän kuoli alle 50 v poikamiehenä, näin lehdestä.)
Otin opikseni, senjälkeen on aina tullut talousalueen lehti, nyt diginä, seuraan siitä konsertit ja näytelmät, vaikkei itsellä ole rahaa käydä. Olen ajankohtaisista asioista perillä, olen politiikkaan muodostanut kantani.
Nyt aamun lehdestä luin ettei ammattikorkeakoulun opiskelijoille kaikille ollut mennyt tieto bussilakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tajusitteko pointtia, mutta siis jos mies vaikka tyyliin harrastaisi kiipeilyä tai kitaran soittoa, voisin sanoa, että "Vau, mikä biisi." tai kehua, että kiipeileepä toinen hienosti tms.
Mutta en sanoisi, että "Kylläpä sulla on hyvät harrastukset, en voisikaan olla sellaisen tyypin kanssa, joka ei mitään soittele tai mitään urheilua harrasta, kyllä harrastukset tuo vaan särmää ihmiseen". Tollasesta tulee mieleen vaan, että tekeekö toinen toisesta vaan jonkun ihannekuvan mielessään, että pitää olla hienot harrastukset tai muuten ei sitten kelpaa.
Minulle on tärkeää, että ihminen on jostain kiinnostunut. Mieluusti intohimoisesti kiinnostunut edes jostain. Onko se nyt sitten välttämättä aina jotenkin organisoitunutta harrastamista yhdessä muiden kanssa tyyliin postikorttikokoelma tai 'tunnista sata lintua vuodessa' vai jonkun uutisaiheen tiivis seuraaminen.
Olin nuorena innokas käsityöntekijä. Virkkasin, neloin, tein ryijyn ryijyneulan kanssa yms.
Yksi tyyppi dissasi minut sillä että vain vanhat naiset tekevät käsitöitä. Hän ei ikinä ollut nähnyt nuorten, esim. Sisariensa tekevän käsitöitä, olivat enemmän menevää lajia.
Yhteiset harrastukset - silti eivät ihmiset sovi yhteen. Ihailla voi kun on harrastus, mutta ei liity seurusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehen kanssa samaa mieltä siitä, että harrastuksia pitää olla. Harrastuksella ei sinänsä ole väliä ja ei kai tuon tekstisi mukaan mieskään niin tarkoittanut. Pääasia, että on jostain kiinnostunut, että on omia mielenkiinnon kohteita. Minusta on enemmän outoa, jos säännöllisiä harrastuksia tai omia juttuja ei ole. Omia harrastuksia omaavana olisi erittäin ahdistavaa olla suhteessa, jossa toisella ei ole mielenkiinnon kohteita. Toisinaan se johtaa siihen, että minullakaan ei saisi olla, tai niitä on "liikaa". Se on totaalinen Red flag.
Eli vastaus otsikon kysymykseen: En voisi.
Ja tekstin kysymykseen: Kannustan puolisoani harrastamaan ja pidän hänen harrastuksiaan hyvänä hänelle, olen jopa sanonut sen ääneen :)
Vierailija kirjoitti:
Olen miehen kanssa samaa mieltä siitä, että harrastuksia pitää olla. Harrastuksella ei sinänsä ole väliä ja ei kai tuon tekstisi mukaan mieskään niin tarkoittanut. Pääasia, että on jostain kiinnostunut, että on omia mielenkiinnon kohteita. Minusta on enemmän outoa, jos säännöllisiä harrastuksia tai omia juttuja ei ole. Omia harrastuksia omaavana olisi erittäin ahdistavaa olla suhteessa, jossa toisella ei ole mielenkiinnon kohteita. Toisinaan se johtaa siihen, että minullakaan ei saisi olla, tai niitä on "liikaa". Se on totaalinen Red flag.
Eli vastaus otsikon kysymykseen: En voisi.
Ja tekstin kysymykseen: Kannustan puolisoani harrastamaan ja pidän hänen harrastuksiaan hyvänä hänelle, olen jopa sanonut sen ääneen :)
Nyt kun olen seurannut tässä itsekin jo viisikymppisenä mm. omien sukulaisten ja työkavereitten jäämistä eläkkeelle, niin parhaiten tuntuvat eläkkeelläkin voivan ne ihmiset, jotka ovat aina harrastaneet ja halunneet kokeilla ja oppia uusia asioita.
Sitten taas monet niistä, jotka eivät ole ikinä oikein viitsineet tehdä mitään muuta kuin pakolliset työt ja askareet, tuntuvat olevan kovin hukassa ja masentuneita, kun heitä ei enää "tarvita" mihinkään.
Olisi hyvä tehdä itsensä itselleen tärkeäksi esimerkiksi harrastusten kautta. Kun omaehtoinen tekeminen tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä, elämä on merkityksellistä vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala yli-analysointi taas.
Senkin autisti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tajusitteko pointtia, mutta siis jos mies vaikka tyyliin harrastaisi kiipeilyä tai kitaran soittoa, voisin sanoa, että "Vau, mikä biisi." tai kehua, että kiipeileepä toinen hienosti tms.
Mutta en sanoisi, että "Kylläpä sulla on hyvät harrastukset, en voisikaan olla sellaisen tyypin kanssa, joka ei mitään soittele tai mitään urheilua harrasta, kyllä harrastukset tuo vaan särmää ihmiseen". Tollasesta tulee mieleen vaan, että tekeekö toinen toisesta vaan jonkun ihannekuvan mielessään, että pitää olla hienot harrastukset tai muuten ei sitten kelpaa.
Eli kysymyksesi ei kohdistuikin oikeastaan tuohon treffikumppanin asenteeseen ja tapaan miten hän tuo sitä esille.
Vastaan molempiin kysymyksiisi. Itselläni kyllä treffikumppanin harrastamattomuus, eli se, ettei ole mielenkiinnon kohteita, olisi tietyllä tapaa "red-flag". Ei se mikään deal-breaker olisi, mutta jotenkin ne intohimot kertovat ihmisestä jotain.
Ja kyllä, tuo kuvailemasi miehen asenne on myös vähän epäilyttävä. Suorastaan elitistinen. Jos olisin ollut samassa tilanteessa, eli olisi ollut puhetta soittoharrastuksestasi, olisin tuskin kehunut, että "hyvä kun sinulla on harrastuksia" vaan olisin kysellyt, millaista roolia musiikki ylipäätään tekee elämässäsi. Olisi varmaan selvinnyt, ettei se musiikki olekaan sinun intohimosi, joten olisin jatkanut tutustumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti:
avainsanat: Pari kuukautta... kylläpä on hyvä...särähti...kuvitteleeko...harrastaa mitä harrastaa.
Jostainhan se ero pitää kaivaa, jos niin meinaa tehdä.
Mutta tuo on typerää.
Ehkä mies tarkoitti että hienoa että haluat kehittää itseäsi, pitää yllä kuntoa ja soittotaitoa.
Onko ihminen jolla ei ole mitään kiinnostuksenkohteita vähän persoonaton? Olkoon se sitten maallikkopsykologia, keikoilla käynti, kieliin ja kulttuureihin paneutuminen, lemmikkien kanssa harrastaminen, politiikan seuraaminen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän sanonut, että hyvä, että sinulla on hienoja harrastuksia. Miksi vääristelet?
Me ihmiset tulkitsemme sanan 'harrastus' eri tavoin. Kyllä minuakin ihmetyttäisi, jos ihmisellä ei olisi mitään, mitä hän itse pitää harrastuksena. Mitä sellainen ihminen tekee koko vapaa-aikansa? Nukkuu?
Vähän huono idea alkaa kehuskelemaan ja samalla painamaan muita alaspäin. Siitä tulee ihmisestä huono kuva kun muita haukkuu. Sekä asettaa paineita kehun kohteelle täyttää kehun mitat ja yrittää olla kuvitelmien mukainen. En ole ikinä tykännyt tuosta tyylistä, että samassa hengen vedossa joitain kehutaan ja joitain haukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin kerran ihmisen kanssa, jolla ei ollut harrastuksia enkä uudestaan tätä virhettä tekisi. Suhteen toinen osapuoli odotti minun viettävän kaiken ajan hänen kanssaan, mutta jos kaipasin yhteistä tekemistä tai harrastusta, tämä ei kelvannut. Sanomattakin on selvää, että omista harrastuksistani tuli ongelma, kun nämä oli pois yhteisestä ajasta (jota vietettiin roikkumalla omilla älylaitteilla sohvan eri päädyissä). Parempi, että kaksi samankaltaista ihmistä löytävät toisensa, jottei kummankaan tarvitse pahoittaa mieltään toistensa harrastuksista tai harrastamattomuudesta.
AP:n kuvaama mies tosin vaikuttaa aika urpolta tai ainakin sosiaalisesti vähän kyvyttömältä tapaukselta. En itse sanoisi kellekään noin, vaikka arvostan toisten harrastuksia ja mielenkiintoa tehdä jotain vapaa-ajallaan. Toki kannustaisin toista osapuolta jatkamaan tai kokeilemaan eri juttuja, jos puheen tasolla olisi kiinnostunut jotakin tekemään.
Mä olen täysin sohvaperuna, mutta mulla on paljon kiinnostuksen kohteita, joita voi kai harrastuksiksi sanoa. Luen niistä, katson dokkareita, olen harrastajaryhmissä facessa, käyn joskus tapahtumissa aiheiden tiimoilta, kotona on näihin kiinnostuksen kohteisiin liittyviä lemmikkejä joita hoidan. Mut ei mulla ole vuosikymmeniin ollut mitään kerran kaksi viikossa harrastusta, jossa kävisin jossain. Ne ei vaan ole oma juttu.
Rehellisesti sanottuna en voisi. Haluan, että minulla ja kumppanillani on vähintään yksi yhteinen harrastus/mielenkiinnon kohde, mielellään kuitenkin enemmän. Deittaillessa huomasin, kuinka tärkeää tämä on. On äärimmäisen puuduttavaa viettää aikaa ihmisen kanssasi, jos mitään yhteistä ei ole - vaikka muuten olisi kiva tyyppi.
Vaikkei ihmisellä olisi varsinaisia harrastuksia, ei hän silti ole välttämättä sohvaperuna. Esim. hyvin vilkas sosiaalinen elämä teki ainakin nuorempana itselleni sen, etten käynyt kotona kuin nukkumassa.
Toisaalta taas harrastuksina voi olla elokuvien katselu ja lukeminen. Ainakin jälkimmäistä tehdään yleensä kotona, joten hyvinkin kotihiiri voi olla myös näiden harrastusten kanssa.
Ja vastaus kysymykseen, tottakai voisin seurustella ihmisen kanssa jolla ei ole harrastuksia. Itselläni oli harrastus lapsena, sitten yli 20 vuoden tauko niissä, koska ei ollut aikaa ja nyt taas harrastan. Mielenkiinnonkohteita on silti aina ollut monia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää, että ihminen on jostain kiinnostunut. Mieluusti intohimoisesti kiinnostunut edes jostain. Onko se nyt sitten välttämättä aina jotenkin organisoitunutta harrastamista yhdessä muiden kanssa tyyliin postikorttikokoelma tai 'tunnista sata lintua vuodessa' vai jonkun uutisaiheen tiivis seuraaminen.
Mulla on sama, ja oikeastaan vasta nyt kyseenalaistin tässä keskustelussa itseäni, että miksi. Saattaisin nimittäin kommentoida ajattelematta, kuten ap :n miesystävä.
Niin, miksi? Tässä ruokatunnilla ehdin sen verran pohtia, että itse aikanaan elämäntilanteeni vuoksi hukassa oleena niin minulla ei ollut mitään, mihin olisin tarttunut. Mitään omaa innoitusta, että mitä olisin odottanut ja kokenut mielihyvää. Masennuin, koska minulla ei ollut mitään.
Onneksi tajusin asian ja lähdin tutustumaan erilaisiin asioihin opiskelusta lukemiseen ja liikuntaan. Jotenkin osaan arvostaa eri tavalla liikuntaharrastuksia (en saanut tuota esimerkkiä kotoani), kun olen aikuisiällä löytänyt innostuksen sitä kautta. Kun arjessa tapahtuu jotain yllättävää ja ehkä vähän lamaannuttavaa, esim. ihmissuhteissa tai työelämässä, lähden harrastuksiini.
Harrastusten voimavara ihmisiin on siinä, että omista ajatuksistaan saa hieman taukoa ja useimmiten sitä kautta kykenee katsomaan asiaa uudelta kantilta. Harrastukset ovat lisänneet niin positiivisuuttani arjessa kuin resilienssiäkin sekä auttanut kohtaaman myös ihmisiä, koska sivutuotteena liikunta on antanut itselleni paremman kehon kuin se oli 10 vuotta aiemmin. Se ei kuitenkaan ollut todellinen syy harrastaa.
Toki siis opiskelen myös nykyisin ihan vain siksi, että saan siitäkin itselleni kovasti mielihyvää, kun tiedän asioista ja ymmärrän niitä :)
Itse en kyllä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, jolla ei ole elämässään mitään omia mielenkiinnon kohteita. Todennäköisesti tämä ei sitten ymmärtäisi, että minä haluan kuitenkin tehdä omiakin asioita enkä vain maata sohvalla katsomassa Sohvaperunoita.