Millainen on sinun mielestäsi epäonnistunut elämä?
Koen, että minä olen epäonnistunut elämässäni. :( Jakakaa ajatuksianne kanssani siitä minkälaista elämän kuuluisi olla ja voiko siinä epäonnistua...
Kommentit (91)
-Juopotteluun/huumeisiin tuhlattu elämä.
-Tyytyy surkeisiin valintoihin ilman että itse laittaa tikkua ristiin asioiden korjaantumiseksi.
-Elämäntapatyöttömyys tai muu hupityöttömyys, jota puolustellaan milloin milläkin tekosyyllä tai muulla syyllä, mutta samaan aikaan valitetaan siitä miten pieni Kelan antama tuki on. Piiloudutaan vaikka mt-ongelmien taakse ("minua toisinaan itkettää enkä jaksa nousta aamulla kuudeksi töihin") vaikka oikeasti sitä mielenterveyttä tuntuu riittävän ties mihin tahansa muuhun tekemiseen, hauskanpitoon ja olemiseen paitsi siihen työssäkäymiseen (-> eli viihtyy yksinkertaisesti vaan kotona tekemättä mitään). Nämä on niitä, jotka yleensä aloittaa tämän jo joskus parikymppisenä ja ovat samassa tilanteessa vielä viisikymppisenä. Osasta tulee noita ensimmäisen kohdan juoppoja ja osa pelaa hikisenä tietokonetta yöhön asti. Sitten on se pieni osuus mikä jaksaa edes joskus tehdä yhteiskunnan hyväksi jotain... mutta siitäkin mainostaa kovaan ääneen, että teki hienon työn kun oli viiden vuoden sisällä yhden päivän jossakin avustustyössä. Loput päivät taas makaa perseellänsä ja odottaa uusia tietokonepelejä saapuvaksi.
Jokainen elämä on erilainen. Toiset ovat onnellisia elämässään kuin toiset, mutta ei siinä ole kyse onnistumisesta tai epäonnistumisesta.
Kukaan ei oikeasti tiedä miten elämä pitäisi elää, mikä olisi paras tapa. Kaikki olemme täällä vain harjoittelemassa elämistä, tai elämässä niillä resursseilla joita omalle kohdalle on sattunut.
Moni kerää rahaa ja aarteita ympärilleen ja pitää sitä onnistumisen merkkinä.
Jotkut haalivat valtaa, määräilevät muita ja pitävät sitä onnistumisen merkkinä.
Joku pyrkii elämään vahingoittamatta luontoa ja kokee ekologisen elämäntyylin onnistumisena.
Itse ketään tietoa ja koen onnistumisen tunteita löytäessäni uutta tietoa ja oppiessani uusia asioita.
Sitä en osaa sanoa mikä olisi epäonnistumista. Mutta jos tuntuu että ei ole onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan ja kokee sen epäinnistumisena, niin silloin kannattaa miettiä uusia tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistunut elämän on sellainen, jossa ei näe vaivaa unelmiensa saavuttamiseen, vaan tyytyy siihen mitä on.
Entä jos unelmia ei ole, tai unelmat ovat olleet sellaisia, että ne on saanut jo toteutettua?
Itse unelmoin ainakin ihan perinteisistä asioista: perheestä, hyvästä työpaikasta omalla alalla, omakotitalosta, kesämökistä. Nyt olen saavuttanut ne kaikki, ja enemmänkin.
Olenko nyt tyytyjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistunut elämän on sellainen, jossa ei näe vaivaa unelmiensa saavuttamiseen, vaan tyytyy siihen mitä on.
Entä jos unelmia ei ole, tai unelmat ovat olleet sellaisia, että ne on saanut jo toteutettua?
Itse unelmoin ainakin ihan perinteisistä asioista: perheestä, hyvästä työpaikasta omalla alalla, omakotitalosta, kesämökistä. Nyt olen saavuttanut ne kaikki, ja enemmänkin.
Olenko nyt tyytyjä?
En ole tuon kommentin kirjoittaja, mutta onkohan sinulla luetun ymmärtämisessä pulmia?
Siis tässä taidettiin tarkoittaa sitä, että jos ihmisellä on suuria ja tärkeitä unelmia, mutta ei näe vaivaa saavuttaakseen niitä ja saattaa sen vuoksi jopa kärsiä. (jää niin sanotusti tuleen makaamaan).
Sinulla nyt sattui olemaan unelmia ja nyt sinulla on ne kaikki asiat, joista olit unelmoinut. On myös ihan ok olla unelmoimatta mistään.
Siinä vaiheessa kun alentuu tulemaan palstalle ulísemaan miehistä voi sanoa olevansa epäonnistunut.
Ei elämä voi olla "epäonnistunut" tai "onnistunut".
Elämä vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistunut elämän on sellainen, jossa ei näe vaivaa unelmiensa saavuttamiseen, vaan tyytyy siihen mitä on.
Entä jos unelmia ei ole, tai unelmat ovat olleet sellaisia, että ne on saanut jo toteutettua?
Itse unelmoin ainakin ihan perinteisistä asioista: perheestä, hyvästä työpaikasta omalla alalla, omakotitalosta, kesämökistä. Nyt olen saavuttanut ne kaikki, ja enemmänkin.
Olenko nyt tyytyjä?
Nuo oli minunkin unelmia mutten saanut niistä mitään. Minun elämäni on siis esimerkki epäonnistuneesta elämästä enkä aiokaan jatkaa tätä kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kolmosen tavoi olen epäonnistunut. Ikäryhmäni elää elämäänsä ja matkustaa ja harrastaa ja kaikilla on isot kaveriporukat ja muuta. Itse olen kotihiiri ja tylsä.
Älä höpsöttele! Sinun pitää elää juuri sinulle sopivaa elämää. Jos olet kotihiiri, elä vaan kotihiirielämää täysin rinnoin. Kyllä se elimistö kertoo, mikä sinulle sopii.
Suomen mittapuun mukaan epäonnistunut jos syntyy mieheksi, ei saa kovapalkkaista duunia yli 5t ja ei onnistu nappaamaan passin perässä suomeen saapuvaa kelaturistia aviomiehekseen poikaystäväkseen.
Millään muulla ei ole väliä. Henkilökohtainen tyytyväisyys tai hyvä elämä ei merkitse mitään.
Katsokaa sex in the city sen mukaan nykynaiset toimii.
Sadistin elämä on epäonnistunut, ei muiden. Ulkoisella ei voi mitata.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä voi olla "epäonnistunut" tai "onnistunut".
Elämä vain on.
Korporaatiot, feministit ja poliitikot on kanssasi eri mieltä. Hyvälle elämälle on tarkat kriteerit ja se on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa. Mutta muu ei käy puhuville päille.
Sellainen, jossa on syntynyt sairaana.
Jos summaisin nämä vastaukset, epäonnistunut elämä on syystä tai toisesta elämättä jäänyt oman näköinen elämä. Jos sen sijaan menee rytinällä hommat pieleen, mutta on kuitenkin yrittänyt, kyse on epäonnistumisesta muttei epäonnistuneesta elämästä.
Tarkkana pitää olla myös sen kanssa, millainen on se 'oman näköinen elämä'. Se ei aina ole sitä instakamaa, mutta on silti omaa ja ok.
Ehkä vielä lisäisin, että jonkinlainen epäonnistuminen on varmaan myös toisia vahingoittava elämä, vaikka se oman näköistä olisikin.
Kannelmäessä ajan viettäminen määrittää elämän pitkälti epäonnistuneeksi. Se, että joutuu tyytymään sen sijaan, että toteuttaisi unelmiaan ja rakentaisi elämästä nautittavan ja onnellisen. Pahantahtoisten ja kostonhimoisten keskuudessa eläminen tekee elämästä helvettiä.
Mun ystävän, rakkaan ystävän mies. Kaikki on väärin. Vaimo kannattelee koko perhettä, selkeesti.
On ollut työtön vuosia. Vääryyttä. Ei hae töitä, kun hän on lukenut ja ei suostu paskapalkkaan, paskapaikkaan jne
Lapsista puhuu nulikka ja vahinko. Oon ystävältä kysynyt. Vastaa on hyvä isä. Ei ole
Addiktion/addiktioiden varjossa eläminen. Olipa se sitten viina, muuta päihteet, seksi, mikä tahansa. Se on aina varjoelämää.
Vierailija kirjoitti:
Wt-av-mamman elämä.
Eli sinun elämäsi, jos kirjoitat tänne, olet av-mamma.
Olen 40v nainen. Elämä on pelkkää epäonnistumista. Lapsi huostaanotettu jota en tapaa lainkaan, masennus ja muut mielenterveysongelmat, ainoa ihmis kontaktini on aviomieheni, kavereita sukulaisia tai ystäviä ei ole. Taloudellinen tilanne huono ikäisekseni, sentään velaton asunto ja vähän säästöjä. Töitä jaksan tehdä vain osa-aikaisesti. Rikostaustaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen mittapuun mukaan epäonnistunut jos syntyy mieheksi, ei saa kovapalkkaista duunia yli 5t ja ei onnistu nappaamaan passin perässä suomeen saapuvaa kelaturistia aviomiehekseen poikaystäväkseen.
Millään muulla ei ole väliä. Henkilökohtainen tyytyväisyys tai hyvä elämä ei merkitse mitään.
Katsokaa sex in the city sen mukaan nykynaiset toimii.
Miten jos saippuaoopperan sijaan katsoisi oikeaa elämää, tai vielä parempi, katselun sijaan eläisikin itse?
Pilalle mennyt elämä on sellainen joka on mennyt pelossa, uskaltamatta yrittää mitään. Ej mene kouluun, kun voi epäonnistua. Ei hanki ystäviä tai parisuhdetta, kun nekin voi katketa. Pelkää kotona.
Juu. Epäluotettaviin ja epävakaisiin ihmisiin jotka hokevat väsyneitä mantrojaan ei pidä jäädä kiinni. Jätteet kuuluvat kaatopaikalle.