Millainen on sinun mielestäsi epäonnistunut elämä?

Sellainen elämä jonka tuhlaa tyytymättömyyteen ja katkeruuteen.

Mieti sitä, mitä ikäisesi kuuluisi olla, tehdä ja omistaa, yhteiskunnan moraalikäsityksen mukaan. Epäonnistunut on väärään elämänvaiheeseen jumittunut, eli et vaikka ole vielä 30-v taloudellisesti itsenäinen.

Mutta, miksi välittää jostain yleisestä ajattelusta, tee sitä, mikä susta tuntuu hyvälle.

Juopotteluun tai huumeriippuvuuteen tuhlattu elämä. Päihteet.

Väkivaltaisen puolison tai muun perheenjäsenen varjoon jääminen jollain tekosyyllä, esim. lasten on parempi jos ei erota.

Kolmosen tavoi olen epäonnistunut. Ikäryhmäni elää elämäänsä ja matkustaa ja harrastaa ja kaikilla on isot kaveriporukat ja muuta. Itse olen kotihiiri ja tylsä.

Tuhlattu elämä on sellainen ettei yritäkään olla onnellinen, vaan tyytyy "huonoon" elämään milloin milläkin tekosyyllä. Ei uskalla, kehtaa tai viitsi tehdä kaikkeaan onnellisuuden eteen. Pitää itseään liian huonona tai mitättömänä, ettei ansaitse olla onnellinen. Kuvittelee ettei itsellä ole väliä, elää marttyyrina esimerkiksi lasten takia. 

Epäonnistunut elämän on sellainen, jossa ei näe vaivaa unelmiensa saavuttamiseen, vaan tyytyy siihen mitä on.

Olen siis ihan oikeasti epäonnistunut. 6 ja 7 täsmäävät minuun ainakin. miten tästä olosta saisi itsensä ylös. -ap

Se, joka vertaa jatkuvasti itseään muihin ja on huonolla tavalla tyytymätön elämäänsä(ei edes yritä parantaa sitä, vaan valittaa). Katkera ja kateellinen elämä ei ole hyvää.

Sinällään hyvää elämää ei mittaa ura, koulutus tai raha. Onnellisuus.

Samat fiilikset kuin ap:lla on mullakin. Mielestäni olen epäonnistunut elämässäni ja nyt alkaa ikää olla sen verran, ettei tilannetta voi enää korjata. 

Tein joskus päätöksen, etten tee lapsia jos en ole naimisissa. Nyt ole naimisissa ja ikää 38, joten lapsia ei tule koska olen liian vanha. Mies ei halua adoptoida. Olisi kannattanut hankkiutua raskaaksi nuorempana ja sinkkuna.

Opiskelin liian kauan ja ihan turhaan. Nykyiseen työhöni olisin päässyt vaikka lukiopohjalta. Tuloni eivät tule nousemaan tässä työssä koskaan tai jos nousee niin yleiskorotuksen verran. Omaan asuntoon ei ole varaa ja vuokra nousee vuosittain enemmän kuin palkka.

Vähintään 25 vuotta pitäisi jaksaa tätä paskaa ennen kuin pääsee eläkkeelle köyhäilemään jos edes elän siihen asti. Sitten ehkä jonkun aikaa saa elää ja joutuu kitumaan johonkin laitokseen.

Jos tämänhetkinen elämä ei miellytä niin aina voi kääntää kurssia. Lähtekää vaikka vapaaehtoistyöhön tai reppureissaamaan. Aloittakaa uusi harrastus tai hakekaa uutta työpaikkaa. 

Onneton elämässään. Voihan sitä asua vaikka veneen alla, jos on onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 18:58"]

Mieti sitä, mitä ikäisesi kuuluisi olla, tehdä ja omistaa, yhteiskunnan moraalikäsityksen mukaan. Epäonnistunut on väärään elämänvaiheeseen jumittunut, eli et vaikka ole vielä 30-v taloudellisesti itsenäinen.

Mutta, miksi välittää jostain yleisestä ajattelusta, tee sitä, mikä susta tuntuu hyvälle.

[/quote]

:D

Ei vittuuuu....

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän kadun sitä miten olen mennyt virran mukana, luottanut muiden arvostelukykyyn, yrittänyt sopeutua, tehnyt valintoja jotka olleet ns. sosialisesti hyväksyttäjä mutta jotka ovat tehneet minusta onnettoman. Siinä mielessä olen epäonnistunut, että en ole uskaltanut elää omien arvojeni mukaisesti.

Numero 14, saanko kysyä mitä nuo valinnat olisivat olleet ? mitä tekisit toisin jos voisit ?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:14"]

Jos tämänhetkinen elämä ei miellytä niin aina voi kääntää kurssia. Lähtekää vaikka vapaaehtoistyöhön tai reppureissaamaan. Aloittakaa uusi harrastus tai hakekaa uutta työpaikkaa. 

[/quote]

Uusi harrastus aloitettu, reppureissaaminen ei kiinnosta (mikä itseisarvo muutenkaan matkustelu on?), työpaikan vaihto päällä koko ajan (ei muuten ole helppo vaihtaa duunia kun on 38-v lapseton nainen joka haluaisi tienata vähintään nykyisen palkkansa verran eli n. 3000 kuussa). 

Miksikähän muuten lapsettomille naisille aina ehdotetaan vapaaehtoistyötä ja jotain "viestä aikaa kummilapsesi kanssa" vaihtoehdoksi perheelle ja omille lapsille? Vaihtaisitteko te "lapselliset" oma  lapsenne ruuan jakoon leipäjonossa tai   vieraan lapseen jota näkisitte 2h kerran kuussa? 

Miksikähän muuten lapsettomille naisille aina ehdotetaan vapaaehtoistyötä ja jotain "viestä aikaa kummilapsesi kanssa" vaihtoehdoksi perheelle ja omille lapsille? Vaihtaisitteko te "lapselliset" oma  lapsenne ruuan jakoon leipäjonossa tai   vieraan lapseen jota näkisitte 2h kerran kuussa?

Piristääkseen? Yritetään näyttää, että et sinä ole pystyynkuollut, arvoton ihminen vaikkei sinulla lasta olekaan? Halutaan sanoa, että voit olla jollekin lapselle tärkeä ja osa hänen elämäänsä, hän voi olla sinulle tärkeä ja osa sinun elämääsi vaikkette samaa lihaa ja verta olekaan? Ettei lapsia vaille jääminen ole maailmanloppu?

Ei se elämäsi siitä paremmaksi muutu, jos mietit vain "ei kannata", "en voi", "eihän minulla tuotakaan ole"... Ehkä latteaa, mutta on pelattava niillä korteilla jotka kädessä on...

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:05"]

Epäonnistunut elämän on sellainen, jossa ei näe vaivaa unelmiensa saavuttamiseen, vaan tyytyy siihen mitä on.

[/quote]

Dalailama voisi olla eri mieltä tuosta. Kun buddhalaisen filosofian mukaan kaikki kärsimys johtuu haluamisesta. (ja tavallaan tässäkin keskustelussa on kommentteja, jotka puoltavat tätä näkemystä)

Epäonnistunut elämä on elämä jonka itse kokee epäonnistuneeksi. Toisten ihmisten erilaiset kriteerit "onnistuneelle" elämälle eivät merkitse mitään, koska kaikki kokevat asian eri tavoin.

Jos itse koet, että olet epäonnistunut niin sinun olisi korkea aika miettiä miten haluaisit elämääsi muuttaa ja tehdä sitten parhaaksi kääntääksesi suuntaa.

"ei muuten ole helppo vaihtaa duunia kun on 38-v lapseton nainen"

Öö? Miten se lapsettomuus työn vaihtamiseen liityy? Tai no, todennäköisemminhän sen saa lapseton henkilö, jolla ei ole vuosien aukkoja CV:ssä ja pikkulapsia sairastelemassa. Ja todennäköisesti saat työn helpommin kuin vastavalmistunut tai kohta eläkkeelle jäävä. Etkö ole siis siinä suhteessa onnekkaampi? 

Mies ei halua adoptoida, ok. Kumpi on sinulle tärkeämpää, mies vai lapsi? Voit tehdä valinnan heidän välillään. Tai sitten voisitte toimia esimerkiksi sijaisperheenä? 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 19:16"]

Onneton elämässään. Voihan sitä asua vaikka veneen alla, jos on onnellinen.

[/quote]

En jaksa uskoa, että kukaan veneen alla asuva on oikeasti onnellinen.