Kuinka päästä yli pettymyksestä kun lapsi on väärää sukupuolta

Minusta myös me poikien äidit voisimme aivan rehellisesti miettiä, miksi niin moni odottava äiti kammoksuu ajatusta poikalapsesta. Voiko olla, voisko siis ihan vähän olla, että suuri osa pojista kasvatetaan, tai paremminkin jätetään kasvattamatta, niin että heidät koetaan häiritseviksi, huonokäytöksisiksi ja epäempaattisiksi? Voiko olla, yhä edelleen, ettei pojilta vaadita samanlaisia asioita kuin tytöiltä, ja liian moni kasvatuksellinen asia selitetään sillä, että "pojat on poikia"?  

Itselläni ei ole lapsia mutta olen aina kuvitellut että terve lapsi on paras lapsi ja sen jos hänet saa vielä kunnialla kasvatettua aikuiseksi niin ansaitsee mitallin. Ehkä ajatteluuni vaikutta se, että ystävälläni on todella sairas pikkupoika.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 17:09"]

Minusta myös me poikien äidit voisimme aivan rehellisesti miettiä, miksi niin moni odottava äiti kammoksuu ajatusta poikalapsesta. Voiko olla, voisko siis ihan vähän olla, että suuri osa pojista kasvatetaan, tai paremminkin jätetään kasvattamatta, niin että heidät koetaan häiritseviksi, huonokäytöksisiksi ja epäempaattisiksi? Voiko olla, yhä edelleen, ettei pojilta vaadita samanlaisia asioita kuin tytöiltä, ja liian moni kasvatuksellinen asia selitetään sillä, että "pojat on poikia"?  

[/quote]

Tässäkin voi olla perää, mutta olen myös sitä mieltä että pojat ovat poikia, erilaisia ihan syntyjään kuin tytöt. Meidän pojat ovat sangen pehmeitä tapauksia, joten ympäristö hyväksyy heidät ehkä helpommin kuin kovapäiset ja villimmät pojat. En voi täysin kunniaa ottaa kasvatuksesta, luulen että ovat ihan luonnostaan vähän rauhallisempia kuin useat ikätoverinsa. Ja kyllä tyttöihinkin mahtuu villejä, ihan virkistävä kokemus oli viimeksi kun esikoiseni leikki muutaman vuoden vanhemman villikkotytön kanssa ja oli ihan ihmeissään kaikista tempuista mitä se "Peppi" keksi!

Pojat ovat avartaneet maailmaani ja auttavat ehkä jopa ymmärtämään miestänikin paremmin. Uskon että minulle on tarkoitetty juuri poikalapsia, jotta oppisin heiltä jotain.

Ap.lle toivon lisää viisautta ja ymmärtämystä päästä yli jumituksestaan tiettyyn sukupuoleen. Lapsi on aina oikeanlainen, mutta me vanhemmat taas voimme olla vääränlaisia monellakin tapaa!

Miksi kaikki olettaa, että ap:lle on tulossa poika? voihan se olla tyttökin

Hyvä 28!!!

Hyvä 28!!!

miksi sunlaisten ylipäätään pitää väenvängällä lisääntyä, kun aivan varmasti tiesit, että et voi itse valita lapsen sukupuolta..

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 17:41"]

Miksi kaikki olettaa, että ap:lle on tulossa poika? voihan se olla tyttökin

[/quote]

koska av-palstalla pyörii enimmäkseen näitä "olen lapsesta asti halunnut pukea tyttöni ihkuksi prinsessaksi ja sit tehdä tyttöjen juttuja sen kaa ja puhua sisustuksesta ja muodista niinku ja teininä sit shoppailla sen kaa niinku"-tyhjäpäitä. 

ymmärrän sinua ap todella hyvin. Uskon että pääset ajan kanssa asian yli. Jos olet toivonut tyttöä ja saatkin pojan, niin sitten sinun täytyy alkaa tehdä prinsessajuttuja itsellesi. Tee kauniita kampauksia itsellesi, sisusta kotiasi vaaleanpunaisella, osta itsellesi ihania vaatteita, laita kynsilakkaa, ihania meikkejä, käytä erilaisia käsilaukkuja ja koruja. Jos taas toivot poikaa ja saat tytön, niin tytönkin kanssa voi tehdä kaikenlaista mitä poikienkin kanssa. Tytölle voi pukea poikamaisiakin vaatteita, ei kaiken tarvitse olla violettia. Pelkäätkö että lastasi kiusataan, että hänen olisi siksi parempi olla sitä toista sukupuolta? Miksi toivot juuri sitä sukupuolta?

Itselläni on sellainen tilanne että toivon mieluummin tyttöä. Mikäli lapseni on poika se on minulle ihan ok ja varmasti tulen rakastamaan lastani mutta kahta poikaa en halua joten lapsilukumme tulee jäämään yhteen mikäli ensimmäinen on poika. Itse en vaan samalla tavalla tykkää pojista vaikka toivoisinkin... Suurin osa tuttavieni poikalapsista on ärsyttäviä ja liian villejä..en jaksa heidän leikkejään ja tuntuu että kasvatustyö on muutenkin pojan kanssa vaikeampi. Pojat myös tulevaisuudessa syrjäytyvät helpommin mitä tytöt. Omassa suvussani on jokaisessa perheessä syntyneet tyttö ja poika ja pojat ovat kaikki jollain tapaa "mustia lampaita" ja heidän kanssaan on ollut vaikeampaa. Tytöt ovat kaikki kouluttauneita ja saaneet elettyä elämänsä fiksummin. Tämä aihe on tabu jos kertoo jollekin toivovansa mieluummin tyttöä ja siksi olen yleensä hiljaa. Aina saa kuulla kyselyjä mitä väliä sukupuolella on. 

Sympatiseeraan ap:tä. Mulle ei koskaan ole käynyt mielessäkään haluta tyttöä.Toki olen iloinen, että sellaisen olen myös saanut, mutta tiedän että esikoiseksi ja vielä kakkoseksikin, jos olisi tyttö tullut, olisi pettymys ollut valtaisa. Olen teinistä asti haaveillut kolmesta pojasta.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 17:41"]

Miksi kaikki olettaa, että ap:lle on tulossa poika? voihan se olla tyttökin

[/quote]

reps :D

koska av-palstalla pyörii enimmäkseen näitä "olen lapsesta asti halunnut pukea tyttöni ihkuksi prinsessaksi ja sit tehdä tyttöjen juttuja sen kaa ja puhua sisustuksesta ja muodista niinku ja teininä sit shoppailla sen kaa niinku"-tyhjäpäitä. 

[/quote]

26:lle Miksi minun pitäisi hypätä katolta:-)

Hyvä ap: eivät kaikki poikalapset tai tyttölapset ole samanlaisia! Meillä on poika, joka on erittäin empaattinen ja rauhallinen, pohdiskeleva. Hän tykkää leikkiä nukeilla ja kokeilee siskon prinsessa-naamiaispukua päälleen ylpeänä. Ja meillä on tyttö, joka on todellinen rämäpää, kiipeilee ja riehuu. Leikkii autoilla, ja pelkkä hiusten harjaus on taistelun tulos, mitään prinsessakampauksia tälle neidille ei todellakaan laiteta.

Eli miksi siis halusit juuri tytön tai pojan? Luonteeltaan lapset ovat yksilöitä ja samoja leikkejä/asioita voi tehdä kumman sukupuolen kanssa vain.

Jos kokee, että syntynyt lapsi on "väärää" sukupuolta niin siihen voi vain todeta: oma on vikasi.

Hei te ketkä luulette, että nainen haluaa tytön koska haluaa väkertää pikkulettejä; sellaisiako teidän suhteenne naisiin ovat?  Onko teistä ihanaa asetella omalle äidille  hiuslisäkettä päähän, ja kikatteletteko ystävienne kanssa kaikki illat meikeistä ja vaatteista ja ihkuista pikku asioista?

Siis ette. Naisen ystävyyssuhteet toisiin naisiin, siskoonsa, äitiinsä ja sukulaisiinsa, ovat usen syviä, lämpimiä, moniulotteisia ja mielenkiintoisia. Onko ihan hirveän väärin toivoa, että joskus kokisi sellaisen oman aikuistuneen tyttärensä kanssa? Jos itsellä on hyvät välit omaan äitiinsä, miksi se oma mahdollinen tytärsuhde pitäisi nähdä pinnallisena hössöttämisenä?

Sitä juuri kaipaa, mistä on elämässä hyviä kokemuksia. Useimmilla naisilla ei  ole koskaan ollut kehenkään mieheen yhtä vuorovaikutteista suhdetta kuin hänellä on toisiin naisiin. On luonnollista toivoa, että sellainen suhde voisi olla myös omaan tyttäreen.

mitähän tekee lapsen kehitykselle tuo jos äiti on pettynyt lapsen sukupuoleen, ettei vain tulisi..........................? Miettikääs sitä. Vaikka luulenkin että tässä on taas kyseessä provoilija. Ei kukaan oikea äiti voi olla noin tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 17:09"]

Minusta myös me poikien äidit voisimme aivan rehellisesti miettiä, miksi niin moni odottava äiti kammoksuu ajatusta poikalapsesta. Voiko olla, voisko siis ihan vähän olla, että suuri osa pojista kasvatetaan, tai paremminkin jätetään kasvattamatta, niin että heidät koetaan häiritseviksi, huonokäytöksisiksi ja epäempaattisiksi? Voiko olla, yhä edelleen, ettei pojilta vaadita samanlaisia asioita kuin tytöiltä, ja liian moni kasvatuksellinen asia selitetään sillä, että "pojat on poikia"?  

[/quote]

Mä olen miettinyt tätä samaa. Olen kahden pojan äiti ja toinen heistä on vasta ihan pieni vauva. Olen itse oikein tyytyväinen heidän sukupuoleensa. Kuopuksesta en toki osaa vielä sanoa mitään mutta meillä esikoinen on kielellisessä kehityksessä ollut vikkelämpi kuin motorisessa ja aikasta hyvin puhunut puolitoistavuotiaasta lähtien. Kun kasvatan aika sukupuolineutraalisti ja lapsilla on kaikenvärisiä vaatteita ja esikoisella oli myös joskus melko pitkät hiukset niin hänet usein sekoitettiin vallankin pienenä tytöksi. Tällöin hyvin moni kyseli hänen ikäänsä ja kommentoi hyvää kielenkehitystä ja hyvin usein nämä ihmiset sanoivat jotain sen tyylistä kuin että tytöthän ovatkin siinä nopeampia. Joskus jäin oikeasti miettimään kannustetaanko tyttöjä niin paljon enemmän puheeseen, luetaanko heille jopa enemmän tms. mikä vaikuttaa tähän. Mulle on ollut itsestäänselvyys, että esim. luen ja loruttelen paljon olisipa lapsen sukupuoli mikä tahansa. Meillä esikoinen on autopoika, joka on kiinnostunut tekniikasta selvästi isänsä jalanjäljissä. Hän on kuitenkin myös herkkä, rakastaa tarinoita, jaksaa istua paikoillaan mielekkään tekemisen tai katsomisen äärellä pitkään. En tunnista pojassani poikien paljon parjattuja piirteitä vaikka toki hänellä on myös riehakas puolensa (joka kyllä näyttää löytyvän naapuruston lapsilla myös monelta tytöltä).

En tiedä mutta mä ajattelen itse niin, että sukupuolen toivominen on inhimillistä (myönnän itse, että tässä toisessa raskaudessa itse toivoin enemmän poikaa mutta työstin myös ajatusta siitä, että kuopus voisikin olla tyttö ja aloin pitää sitäkin ihan hyvänä ajatuksena). Mutta sitten kun toive ja todellisuus ei kohtaa niin suosittelen ennakkoluulotonta suhtautumista lapseen. Lapseen kannattaa yrittää suhtautua omana ainutlaatuisena yksilönä ja tutustua nimenomaan häneen ei ajatella juurikaan sukupuolta. Itse en ainakaan ole täysin onnistunut sukupuolineutraalina kasvattajana (uskon, että se on melkein mahdotonta kulttuurissamme) enkä tiedä saanko feminismiänikään siirrettyä pojilleni mutta musta he ovat ennenkaikkea ihmisiä eivät sukupuolensa vankeja.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:08"]

Minä säikähdin alussa kun kuulin että oli poika tulossa. Pelkään tuota miesten väkivaltaista maailmaa ja sitä miten siinä täytyy uhota ja olla joku kovis että pärjää. Minusta tuntuu että pojilla on niin tiukat rajat millainen saa olla tai muuten kiusataan.

Vauvahan itse on aivan ihana, ja muuten tuntuu nyt että eihän meille kukaan muu olisi voinut tullakaan.

[/quote] Otan osaa jos miehesi on väkivaltainen.minun ei ole eikä poikanikaan ole.

Kyllä sinä pääset siitä yli, usko minua. Itse olen toivonut poikaa ja tyttöä. No eipä tullut vaan tuli neljä tyttöä:D Kaks ekaa ei ollu väliä kumpi tulee, mutta kolmannesta "vahinkolapsesta" toivoin poikaa eipä tullut, eikä tullut neljännestäkään vaikka toive oli tosi kova. Nyt kun katson taaksepäin mua huvittaa ne suuret toiveet, kun en voisi rakastaa enempää noita tyttöjäni ja toivoa muuta kuin ne on. Kolmannen jälkeen meni vähän aikaa vaikka lapsi syntynyt "pettymyksen" käsittelyyn siltikin rakas vauva oli heti ja neljännestä olin helpottunut että sain lapsen syliini ja sukupuolitoive unohtui melkein sen siliän tien kun tytön näin. Kyllä niitä toiveita saa olla, tietysti jos dissaa lasta sukupuolen takia se on paha juttu silloin. Pääasia että myönnät asian itsellesi etkä katkeroidu. Mä tykkään pojista tosi paljon, veljelleni tuli ihana poika jonka kummiksi pääsen ja saan häntä hemmotella. Mulle vaan on ihan outo ajatus että pukisin tyttöni johonkin röyhelöihin, kyllä se vaan on niin että arkivaatteet arkena ja juhlavatteet juhlapäivinä. Ei mun tytöt tykkää käyttää mekkoja kait siitä syystä etten itsekään ole niitä oppinut käyttämään muuta kuin juhlissa ym..