Lapsellinen miksi pilaat lapsettoman kaverisi päivän ottamalla lapsen mukaan kaveritapaamiseen?

jos kutstun lapsellisen kaverini tapaamiseen, eikä lapset ole syystä tai toisesta tervetulleita (esim. ikärajat), kysyn tyyliin "tuletko sinne ja sinne silloin ja silloin...." jos lapsi on tervetullut mukaan, kysyn muodossa "tuletko sinne ja sinn esilloin ja silloin .... ja ota lapsi mukaan, jos on tarvis"

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

Kun saan itselleni hetken lapsivapaata niin en TODELLAKAAN halua viettää sitä kaverin lasten seurassa. Eikä tule juttelusta yhtään mitään. Jopa puhelimessa on vaikea jutella jos lapset pyörii jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

toisitko siis lapsesi mukaan tilanteeseen, jossa tarjoillaan alkoholia tai esitellään seksileluja? Tai tilanteeseen, jossa  vaikka viereisessä huoneessa oleva parsikunta paneskelee kuin puput? Tai jos samaan aikaan kotona on mies (tai nainen) kavereineen katsomassa k16 leffoja, tai jkos järjestää uhkapeli-illan/iltapäivän/päivän? tai vaikka remppapaikalle, jossa pitää osata itse käyttää kuulosuojaimia ja hengityssuojaimia ja katsoa ettei ala nojailemaan vaikka maalattuihin seiniin tai ala syömään liisteriä? Onko se siis lapsinegatiivisuutta, että haluaa suojella lasta ja sen vuoksi kutsuu mukaan vain aikuisen, jos tietää, että tilanteessa on mitä tahansa lapselle sopimatonta materiaalia? Ok... ei ihme,että osa lapsista on niin sekaisin päästään.

Pitää kuunnella ja kunnioittaa kutsua. jos on epäselvää voiko lapsen tuoda, tai ajattelee, että voisi muuten tulla, mutta lapsi jäisi yksin, niin silloin kysytään kutsujalta, että onko ok tuoda lapsi mukaan. ei se niin vaikeaa ole.

Itselläni on muutama ystävä, joilla pieniä lapsia. Eivät pääse kovinkaan usein ulos yksin ilman muksuja, sen ymmärrän. Joskus ollaan varta vasten suunnuiteltu tapaaminen pitkän aikaa ennakkoon tämän vuoksi.

Kuinka ollakaan, pienet lapset ovat mukana. Eikä heidän olemassaolossaan ole vikaa, vaan siinä, että joka toinen lause keskeytyy lasten huutoon, kaatuiluun tai päällepuhumiseen. Ystäväni sitten toki keskittyy lapseensa/lapsiinsa siinä ja meille kuulumistenvaihtoon varattu tunti tai pari meneekin sitten lasten ehdoilla, ja kaikki jää juttelematta.

Tähän en ole keksinyt ratkaisua. Lapsia en vihaa, mutta ystävääni on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

Eihän kyse ole siitä, etteivät voisi kuunnella kuulumisiasi. Mutta tykkäisitkö itse, että kaveri ottaisi aina viimeisimmän hoitonsa tai miehensä mukaan tapaamisiinne kolmanneksi pyöräksi, jolloin ette voisi niin vapaasti keskustella? Pahimmillaan mies vielä veisi kaiken tilan jutuillaan, jotka eivät sinua kiinnosta? Jaksaisitko tätä kerta toisensa jälkeen, vaikka miespäivityksiä jaksaisitkin kuunnella? Tulisiko mieleen, että kumpa voisitte joskus ihan kahdestaan tavata?

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

Mutta kun se pointti ei olekaan siinä, että ei jaksa kuunella sitä perhearkea. Kun usein ne lapselliset lösähtää vaan kyläpaikan sohvalle ja piltit saavat temmeltää siellä toisen kotona ihan miten sielu lystää vanhempien reagoimatta mitenkään. On jouduttu pelastamaan valkoisia kalusteita tai kankaita suklaasormilta, milloin on alettu repimään kaapista kamaa ulos, pompittu sängyllä heitellen tyynyt pitkin lattioita yms. Vanhemmat vaan röhnöttää. Puutarhajuhlissa isäntäväki juoksee niiden lasten perässä etteivät jaa auton alle ja vanhemmat vaan röhnöttää, kun kerrankin on joku muu joka niitten lasten perään katsoo. Ei ole ollut kerta eikä toinenkaan, kun isäntävenä ollaan jouduttu piikomaan omissa juhlissa sekä lapsia että vieraita. Lapselliset keskittyy syömään ja seurustelemaan keskenään ja muut saa hoitaa ne kersat. En järjestä enää yksiäkään juhlia tai muita, joissa lapset ovat mukana.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun minä olin lapseton, minusta oli ihanaa nähdä kavereiden lapsiakin! Paras on tietysti nähdä siellä lasten kotona, koska siellä lapsilla on tekemistä ja vanhempikin pystyy olemaan vähän rennommin, kun ei tarvitse koko ajan viihdyttää/vahtia ettei se lapsi koske mihinkään kiellettyyn. Ymmärrän toki, jos jollekin se oma lapsettomuus on kipeä asia niin toisen pienten lasten näkeminen voi olla ikävä muistutus siitä.

Oliko tämä kirjoitus joku vitsi..?

Ihme oletus, että jos sinusta on niin, niin kaikista muistakin on niin.

Eivät kaikki naiset halua lapsia, eivätkä myöskään erityisemmin nauti toisten lasten seurasta. Etenkään silloin, kun haluaisivat tavata kaveriaan. Johan se on tässäkin ketjussa käynyt ilmi.

Ymmärrän ap. Itselläni on ollut pieniä lapsia vuosia (esikoisen ja kuopuksen ikäero 18v), ollaan kavereiden kanssa todellakin vietetty monet kivat äiti-lapsi tapaamiset mutta kun aina myös pelkät naistapaamiset ja ne on on luonteeltaan aivan erilaiset. Valitettavasti yksi tutuistani alkoi jossain vaiheessa ottaa mukaansa teini-ikäisen tyttärensä, koska tämä yksinäinen. No onhan hän jo lähes aikuinen eikä enää kiukuttele, mutta huomasin, etten pystynyt puhumaan omista asioista. En todellakaan halua avata omaa parisuhdetta tai turhautumista perhearjesta ja läheisistä, töistä tai rahasta ym 'lapsen' kuullen. En ole omienkaan lasteni kaveri vaan äiti.

Ystäväni kyllä pitävät lapsistani, ja ymmärtävät, että he välillä kulkevat mukanani. Erityisesti vauva-aikana oli sellainen tilanne. Nyt tapaan itse ystäviä, joilla on pieniä lapsia mukana ja tottakai ymmärrän että he tulevat mukana ja se on ok, huomioin myös heitä (ystävät kun tekevät niin!).

Ap, olet vain p*ska ja itsekäs ystävä ja hyväksyt vain oman elämäntilanteesi.

Onko niille lapsille joku säilytyslokero vai mihin ne pitäisi jättää?

Olisi ihana paijata lapsettomana jonkun mukaansa tuomaa lasta kaveritapaamisessa. 

Koko kylä paijaa ja kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.

Sinun pitää hankkia lapsenvahti tai olla tapaamatta sitten ennen kuin voit jättää lapsen yksin kotiin. Eikä aloitus ole mitään lapsivihaa, vaan ihan oikein välillä herätellä näitä sosiaalisesti osaamattomia äitejä, että hei haloo, sinä rakastat lastasi, muut ei. Sama kuin laahaisit mukanasi tapaamiseen vahvassa humalatilassa olevan miehen joka häiritsee taukoamatta ja vie kaiken huomion. Täysin turha tulla tapaamaan ketään jos et itse ole oikeasti paikalla.

Ei tarvitse raahata edes humalassa olevaa miestä, vaan mies. Eihän se hänen miehensä ole tytölle kaveri, vaan tuiki tuntematon tyyppi. Miksi moni nainen olettaa, että kaverinsa haluaisi jakaa asioitaan myös hänen miehelleen?

Minä haluan tavata kaverini, vain kaverini, en jotain tuikituntematonta ukonturjketta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Onko niille lapsille joku säilytyslokero vai mihin ne pitäisi jättää?

Esim. isälle, kummitädille, mummolle tai lastenhoitajalle. Mikäli näitä ei ole niin voi etukäteen painottaa, että lapset on pakko ottaa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

toisitko siis lapsesi mukaan tilanteeseen, jossa tarjoillaan alkoholia tai esitellään seksileluja? Tai tilanteeseen, jossa  vaikka viereisessä huoneessa oleva parsikunta paneskelee kuin puput? Tai jos samaan aikaan kotona on mies (tai nainen) kavereineen katsomassa k16 leffoja, tai jkos järjestää uhkapeli-illan/iltapäivän/päivän? tai vaikka remppapaikalle, jossa pitää osata itse käyttää kuulosuojaimia ja hengityssuojaimia ja katsoa ettei ala nojailemaan vaikka maalattuihin seiniin tai ala syömään liisteriä? Onko se siis lapsinegatiivisuutta, että haluaa suojella lasta ja sen vuoksi kutsuu mukaan vain aikuisen, jos tietää, että tilanteessa on mitä tahansa lapselle sopimatonta materiaalia? Ok... ei ihme,että osa lapsista on niin sekaisin päästään.

Pitää kuunnella ja kunnioittaa kutsua. jos on epäselvää voiko lapsen tuoda, tai ajattelee, että voisi muuten tulla, mutta lapsi jäisi yksin, niin silloin kysytään kutsujalta, että onko ok tuoda lapsi mukaan. ei se niin vaikeaa ole.

Uh huh.. Toivottavasti kaverini ilmoittaisi etukäteen mitä siellä tulee tapahtumaan niin osaisin jäädä itse pois moisesta touhusta ja vaihtaa parempaan ystäväpiiriin.

-eri (vela)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

toisitko siis lapsesi mukaan tilanteeseen, jossa tarjoillaan alkoholia tai esitellään seksileluja? Tai tilanteeseen, jossa  vaikka viereisessä huoneessa oleva parsikunta paneskelee kuin puput? Tai jos samaan aikaan kotona on mies (tai nainen) kavereineen katsomassa k16 leffoja, tai jkos järjestää uhkapeli-illan/iltapäivän/päivän? tai vaikka remppapaikalle, jossa pitää osata itse käyttää kuulosuojaimia ja hengityssuojaimia ja katsoa ettei ala nojailemaan vaikka maalattuihin seiniin tai ala syömään liisteriä? Onko se siis lapsinegatiivisuutta, että haluaa suojella lasta ja sen vuoksi kutsuu mukaan vain aikuisen, jos tietää, että tilanteessa on mitä tahansa lapselle sopimatonta materiaalia? Ok... ei ihme,että osa lapsista on niin sekaisin päästään.

Pitää kuunnella ja kunnioittaa kutsua. jos on epäselvää voiko lapsen tuoda, tai ajattelee, että voisi muuten tulla, mutta lapsi jäisi yksin, niin silloin kysytään kutsujalta, että onko ok tuoda lapsi mukaan. ei se niin vaikeaa ole.

Oho mikä purkaus. Ei oikein saa selvää haluatko nyt suiojella lasta epäsopivalta materiaalilta vai itseäsi lapsilta. Myös kutsujana voisit tuoda selkeästi esiin että kyseessä on aikuisten tapaaminen, niin että lapsellinen kutsuttu ei joudu arvailemaan tai tekemään turhia lisäkysymyksiä.  

Vierailija kirjoitti:

Olette kyllä aika itsekkäitä te lapsettomat... Luulisi, että voisitte vähän sopeutua ystävänne uuteen elämäntilanteeseen ja iloita myös hänen lapsestaan. Jotenkin todella erikoinen koko tämä kuvio kyllä. Ehkä tämän takia lapsettomat jäävät vähän syrjään, kun ovat näin negatiivisia kaikkea perhe-elämää kohtaan. Kyllä itse ainakin mieluummin tapaan ihmisiä, jotka ymmärtää omaa arkeani ja sen haasteita, vaikkei aina jutut koskisikaan lapsia. Ja kyllä itsekin kuuntelen ystävien kaakelivalintoja kun taloaan remppaavat, tai koiran trimmausta tai uusia mieskuvioita. Olettaisi heidän jaksavan kuunnella myös minun elämän tärkeitä asioita, vaikka ne sitten joskus koskisivat sitä lasta tai perhearkea... Vai eikö?

Kuuntelu on eri asia kuin paikalle tuominen. Kummasti lapselliset koirattomat pitää itsensäänselvänä, että koiria ei oteta tapaamiseen mukaan säheltämään, ellei ole erikseen sovittu. Pari lapsivihamielistä dobberia yllärinä mukaan kun taaperokin tulee mukaan tapaamiseen niin on puntit tasan?