Lapsellinen miksi pilaat lapsettoman kaverisi päivän ottamalla lapsen mukaan kaveritapaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Onko aikuisilla ihmisillä joitain kaveritapaamisia?

Ystäviä näen ainakin minä, porukalla tai kaksi. 

 

Missä iässä mielestäsi omasta elämästä ja ystävistä pitäisi luopua?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla äideillä ei ole sellaista miestä, joka tulee kotiin töistä klo 16.30, että äiti pääsis tapaamaan kamut ilman mukuloita. Siinä sitten mietit, onko parempi tsvata lapsen kanssa vai jättää tapaamatta.

Oot aika epäkypsä ap. Hanki lapsia itse niin oot enemmän kartalla realiteeteistä. Voithan toki ilmoittaa kaverilles, että preferoit ilman lapsia tapaamisia, mutta ota huomioon, että sinulle sitten kun oot äiti niin joku voi tehdä saman. Voithan toki aina jättää lisineen kaverin, mutta mielestäni se on ihmisten hyväksikäyttöä. Joku voi tehdä sinulle saman: kun sairastut etkä pääse enää menoihin, niin kaveri hylkää sinut.

Tää on niin totta. Meilläkin mies töiden jälkeen tarvitsee torkut ja ruoan ennenkuin jaksaa lähteä treeneihin. Ei siinä voi ruveta vaatimaan että katsoisi lasten perään jotta pääsen kaupungille kavereiden kanssa. Jotain rajaa näihin hullutuksiin.

Kukaan ei ole puhunut tapaamisesta klo 16.30. Tuo jankkaaja keksi ajan ihan itse. Ja tapaamisethan SOVITAAN yhdessä. 

Mies voi ihan hyvin jättää treeninsä ja torkkunsa väliin jos äidillä on menoja. Helvetti millaisia kermaperseitä te hyysäätte. Puserratte kakaran sisuksistanne ettekä osaa mitään vaatia mieheltä.  Ei se elämä ole kivaa naisellekaan niin ei sen tarvitse olla miehellekään. Kaikki lasten kanssa ja parisuhteessa jostain luopuu. Jos harvoin pääsee äiti ulos niin mies jättää siihen paikkaan menonsa ja jää kotiin.

Siis kuka äiti oikeasti jaksaa katsella tuommoista miestä, joka tarvii _joka päivä_ torkut ja lähtee sitten treeneihin, eikä voi koskaan iltaisin hoitaa lapsiaan? Mitä h*lvettiä oikeasti. Ymmärrän, että joidenkin töiden takia se lapsen isä ei ole aina/koskaan iltaisin käytettävissä, mutta kyllä se äitikin siitä huolimatta joskus ansaitsee vapaahetkensä. Normaaliperheessä nämä asiat on sovittavissa, välttämättä ei onnistu ihan extempore samalle illalle sopia lapsivapaita kaveritreffejä, mutta kyllä nyt etukäteen sopimalla pitäisi kohtuullisessa ajassa järjestyä.

No täällä on yksi. Vastavuoroisesti minä saan omat vapaahetkeni, jolloin voin ottaa töiden jälkeen ne torkut ja sitten painella omiin harrastuksiini. Ei ne kavereiden kahvitreffit minun vapaapäivinäkään sovi siis sen paremmin, koska minulla on omat harrastukseni. Ollessani lastenhoitovuorossa kahvitreffit sopii, koska tällöin ei ole mitään fiksattua menoa.

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kaverin kanssa lenkille.

Tai niin luulin.

Kaveri raahasi mukaan ekaluokkalaisen lapsensa. Lenkki oli sitten lapsen tahdissa matelija, lisäksi ei pystynyt puhumaan mitään henkilökohtaisia "aikuisten asioita".

Ja kyse oli siitä että lapsi ei halunnut jäädä kotiin isänsä kanssa.

Ärsyttäviä tuollaiset lapsityrannit ja vanhemmat jotka pomppii niiden mukaan. Meillä riittää kun sanon inttämiselle että asiasta ei enää keskustella. Sitten kun asuu omassa kodissa ja maksaa laskunsa itse, saa tehdä mielensä mukaan. Sitä ennen marssitahdin määrään minä. Lapsen pitää oppia että hän ei päätä yhtään mitään ellei hänelle siihen erikseen anneta lupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kaverin kanssa lenkille.

Tai niin luulin.

Kaveri raahasi mukaan ekaluokkalaisen lapsensa. Lenkki oli sitten lapsen tahdissa matelija, lisäksi ei pystynyt puhumaan mitään henkilökohtaisia "aikuisten asioita".

Ja kyse oli siitä että lapsi ei halunnut jäädä kotiin isänsä kanssa.

Ärsyttäviä tuollaiset lapsityrannit ja vanhemmat jotka pomppii niiden mukaan. Meillä riittää kun sanon inttämiselle että asiasta ei enää keskustella. Sitten kun asuu omassa kodissa ja maksaa laskunsa itse, saa tehdä mielensä mukaan. Sitä ennen marssitahdin määrään minä. Lapsen pitää oppia että hän ei päätä yhtään mitään ellei hänelle siihen erikseen anneta lupa.

Se onkin sitten kaunista katseltavaa, kun lapsi, joka ei ole ikinä saanut harjoitella päättämistä, pääsee omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Pidätkö lapsiasi nälässä siis?

Eivät kaikki lapsettomat inhoa lapsia eikä heitä haittaa nähdä muiden lapsia. Olen itse lapseton omasta tahdostani, mutta monella ystävälläni on alle kouluikäisiä lapsia, eikä minua haittaa nähdä heitä kun tapaan ystäviäni. Viihdyn ihan hyvin lasten seurassa, mutta omia en halua. Tietysti olisi hyvä aina kysyä, sopiiko ystävälle, että lapsikin tulee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Pidätkö lapsiasi nälässä siis?

En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen. 

Vierailija kirjoitti:

Sovimme kaverini kanssa että menemme synttäreideni kunniaksi syömään Amarilloon. No eikös kaveri ilmesty paikalle parivuotiaansa kanssa! Ei kuulemma ollut saanut lapsenvahtia.. kaveri mulkoili pahasti kun join pari siideriä ja mulkoilun lomassa jahtasi muksuaan pitkin ravintolaa. Kivat synttärit! Olin meinannut, että jatkettaisiin ihan johonkin  baariin mutta piti mennä sitten yksin ja kaveri kehtasi suuttua "Ai sulle viina on noin tärkeetä?" No ei ole, mutta syntymäpäivä ja vapaapäivä jumalauta.

Ihan mielenkiinnosta, miten sun olisi pitänyt ilta viettää syntymäpäivänäsi, noin niinku kaverisi mielestä? Hänen seurassa se ei olisi onnistunut koska lapsi tarttee viedä kotiin syömään ja nukkumaan. olisko sun pitänyt mennä yksin kotiin ja istua loppuilta pimeässä huoneessa kädet ristissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdettiin kaverin kanssa lenkille.

Tai niin luulin.

Kaveri raahasi mukaan ekaluokkalaisen lapsensa. Lenkki oli sitten lapsen tahdissa matelija, lisäksi ei pystynyt puhumaan mitään henkilökohtaisia "aikuisten asioita".

Ja kyse oli siitä että lapsi ei halunnut jäädä kotiin isänsä kanssa.

Ärsyttäviä tuollaiset lapsityrannit ja vanhemmat jotka pomppii niiden mukaan. Meillä riittää kun sanon inttämiselle että asiasta ei enää keskustella. Sitten kun asuu omassa kodissa ja maksaa laskunsa itse, saa tehdä mielensä mukaan. Sitä ennen marssitahdin määrään minä. Lapsen pitää oppia että hän ei päätä yhtään mitään ellei hänelle siihen erikseen anneta lupa.

Se onkin sitten kaunista katseltavaa, kun lapsi, joka ei ole ikinä saanut harjoitella päättämistä, pääsee omilleen.

Lapsi saa päättää kun hänelle siihen annetaan lupa. Kuten sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Pidätkö lapsiasi nälässä siis?

En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen. 

No vielä oudompaa. Jos jollakin pöytäseurueessa on lapsi mukana, sinä et tuhlaa rahojasi edes omaan lounaaseesi. Kuulostat joko hyvin pihiltä tai hyvin erikoiselta.

Eikö se vaan oo helpompaa ettei enää olla kavereita? Eikös vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.

Sanoisin kyllä enemmäkin, että tyypillistä vauvapalstalaista lapsivihaa. Ei tuota oikeasti elävässä elämässä kohtaa juuri koskaan.

No ei varmaan, koska jos sanot ääneen, että voitaisko joskus nähdä ilman lasta, niin tajuatko mikä raivo siitä syntyisi? Ja välit olis poikki samantien. Tuollaisen sanominen ääneen olisi uhkaavaa toisen jälkikasvua kohtaan.

T: En nyt ihan täysin allekirjoita aloitusta, mutta kieltämättä joskus tympii.

Minulla on yksi lapseton "ystävä" ystävä lainausmerkeissä koska nykyään hänen tapaamisensa on raskasta ja tuskastuttavaa, hän on tehnyt selväksi että kun tapaamme, lapsiani ei saa näkyä missään, eikä kuulua puheessa, edes sivumainintana.

Kerran oli käymässä meillä ja vaati että lapsemme pysyvät hiljaa huoneissaan jotta aikuiset voivat rentoutua, lapset siis 2 ja 5 vuotiaat. Oli pakko saarella tämä ystävä ovella, kun lähti kiukkuisena huomasin että kirjahyllyssä olleet lasten kuvat oli käännetty tai siis kaadettu kuvat alaspäin.

Oli ennen mukava, mutta nykyään en voi enää ystäväksi kutsua.

Miksei isä voi hoitaa? Siis jos ei ole yksinhuoltaja tai eronnut. Usein vielä se lapsi alkaa oikein kilpailla äidin huomiosta, jos on sopivassa iässä, mikä on aika rasittavaa. Olen kyllä yleensä sitten esittänyt toivomuksen, että voidaanko tavata ilman lapsia ensi kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Pidätkö lapsiasi nälässä siis?

En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen. 

No vielä oudompaa. Jos jollakin pöytäseurueessa on lapsi mukana, sinä et tuhlaa rahojasi edes omaan lounaaseesi. Kuulostat joko hyvin pihiltä tai hyvin erikoiselta.

Olet idiootti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen

1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.

2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.

3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.

4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.

Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.

Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana. 

Pidätkö lapsiasi nälässä siis?

En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen. 

No vielä oudompaa. Jos jollakin pöytäseurueessa on lapsi mukana, sinä et tuhlaa rahojasi edes omaan lounaaseesi. Kuulostat joko hyvin pihiltä tai hyvin erikoiselta.

Mistä sinä tuon kaivoit etten minä söisi? Kyllä minä syön mutta loismamma lapsineen saa kustantaa itse makarooninsa kun heitä ei ole kutsuttu. Muutenkin menee ruokahalu nivuspeikoista räkineen. 

Valitettavasti en voi jättää lasta kotiin, kun jäin yksinhuoltajaksi miehen kuoltua ja lapsi on vielä alle kouluikäinen. Vaikka ystävät tekisi hyvää tällä hetkellä niin katsotaan sitten muutaman vuoden kuluttua, tosin voi olla ettei ystäviä enää sitten ole :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.

Sanoisin kyllä enemmäkin, että tyypillistä vauvapalstalaista lapsivihaa. Ei tuota oikeasti elävässä elämässä kohtaa juuri koskaan.

No ei varmaan, koska jos sanot ääneen, että voitaisko joskus nähdä ilman lasta, niin tajuatko mikä raivo siitä syntyisi? Ja välit olis poikki samantien. Tuollaisen sanominen ääneen olisi uhkaavaa toisen jälkikasvua kohtaan.

T: En nyt ihan täysin allekirjoita aloitusta, mutta kieltämättä joskus tympii.

Liikutpa erikoisessa seurassa. Ei minun (en usko, että monen muunkaan) kaveripiirissä ole mikään ongelma ehdottaa tällaista. Monesti onkin ehdotettu, toisinaan toteutunut, toisinaan ei. Uteliaisuudesta: mitä teette yleensä kavereidesi kanssa/ mistä puhutte, jos määrätyistä aiheista "syntyy raivo ja välit poikki samantien"?