Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellinen miksi pilaat lapsettoman kaverisi päivän ottamalla lapsen mukaan kaveritapaamiseen?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen
1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.
2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.
3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.
4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.
Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.
Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana.
Pidätkö lapsiasi nälässä siis?
En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen.
No vielä oudompaa. Jos jollakin pöytäseurueessa on lapsi mukana, sinä et tuhlaa rahojasi edes omaan lounaaseesi. Kuulostat joko hyvin pihiltä tai hyvin erikoiselta.
Mistä sinä tuon kaivoit etten minä söisi? Kyllä minä syön mutta loismamma lapsineen saa kustantaa itse makarooninsa kun heitä ei ole kutsuttu. Muutenkin menee ruokahalu nivuspeikoista räkineen.
Ohis, mutta suora lainaus ylempää:
"Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla äideillä ei ole sellaista miestä, joka tulee kotiin töistä klo 16.30, että äiti pääsis tapaamaan kamut ilman mukuloita. Siinä sitten mietit, onko parempi tsvata lapsen kanssa vai jättää tapaamatta.
Oot aika epäkypsä ap. Hanki lapsia itse niin oot enemmän kartalla realiteeteistä. Voithan toki ilmoittaa kaverilles, että preferoit ilman lapsia tapaamisia, mutta ota huomioon, että sinulle sitten kun oot äiti niin joku voi tehdä saman. Voithan toki aina jättää lisineen kaverin, mutta mielestäni se on ihmisten hyväksikäyttöä. Joku voi tehdä sinulle saman: kun sairastut etkä pääse enää menoihin, niin kaveri hylkää sinut.
Tää on niin totta. Meilläkin mies töiden jälkeen tarvitsee torkut ja ruoan ennenkuin jaksaa lähteä treeneihin. Ei siinä voi ruveta vaatimaan että katsoisi lasten perään jotta pääsen kaupungille kavereiden kanssa. Jotain rajaa näihin hullutuksiin.
No voi hyvän tähden :D Että miehen päikkärit ja reenit on sitten tärkeämmät kuin se, että sinäkin pääsisit joskus kavereita tapaamaan.
Mikä vauva se sun miehes on, jos ei ilman päikkäreitä pärjää yhtä päivää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta ja kiireinen elämä kotiäitinä. Jos mulla on lapsivapaata aikaa, käytän sen
1. Töihin. Teen osa-aikatyötä tietokoneen ääressä noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kaikkein tärkeintä tällä hetkellä.
2. Opiskeluun. Yritän täydentää tutkintoani. Onneksi opiskelujuttuja voi tehdä iltaisin lasten nukkuessa.
3. Parisuhteeseen. Pääsen miehen kanssa todella harvoin olemaan kaksin, mutta jos se on mahdollisesta, otan riemulla tarjouksen vastaan. Hän on edelleen paras kaverini.
4. Muihin kavereihin. Ikävä kyllä aika usein joku kolmesta ylemmästä menee tämän edelle. Mutta onneksi ystäväni ovat sen verran hyvätapaisia, että eivät ole valittaneet, vaikka lapset yleensä ovatkin mukana.
Juuri näin. Tuntuu, että tätä ei täällä moni lapseton ymmärrä että miten paljon vähemmän vapaa-aikaa perheellisillä ihmisillä on ja mihin kaikkeen sen oman ajan on välillä riitettävä. Itsellänikin se varsinainen oma aika menee lähinnä harrastuksiin tai sitten ihan vain itsekseen kotona oleiluun. Tällaisia satunnaisia syömiskertoja kavereiden kanssa on oikeasti yllättävän vaikea mahduttaa kalenteriin, vaikka ne sopisi kuinka hyvissä ajoin etukäteen. En välttämättä jaksa/ halua "tuhlata" tuota omaa aikaani mihinkään synttärilounaisiin tai baarissa riekkumiseen tms. vaikka kavereitani mielelläni näkisinkin. Onneksi myös omat ystäväni ymmärtävät ja lasten kanssa näkeminen toimii oikein hyvin.
Minä taas en halua tuhlata rahojani lounaisiin jos lapset ovat mukana.
Pidätkö lapsiasi nälässä siis?
En, Sherlock. Minulla ei ole lapsia enkä kustanna ruokia muiden lapsille kuten tässäkin ketjussa kerrottiin jonkun mamman olettaneen.
No vielä oudompaa. Jos jollakin pöytäseurueessa on lapsi mukana, sinä et tuhlaa rahojasi edes omaan lounaaseesi. Kuulostat joko hyvin pihiltä tai hyvin erikoiselta.
Mistä sinä tuon kaivoit etten minä söisi? Kyllä minä syön mutta loismamma lapsineen saa kustantaa itse makarooninsa kun heitä ei ole kutsuttu. Muutenkin menee ruokahalu nivuspeikoista räkineen.
Kauniistipa puhut ystävästäsi ja tämän lapsesta...
En tiedä, minkä ikäinen ap on, mutta aika monille aikuisille, keski-ikäisille, nuo kaverisuhteet laimenee ja oma perhe on tärkeämpi... ohis.
Itse en enää jaksa nähdä yhtä kaveria ollenkaan, kun se on niin katkera, ettei koskaan löytänyt miestä eikä saanut perhettä. Ei jaksa varoa koko ajan, mistä saa puhua ja mistä ei. Ja sitäpaitsi on hänen ihan oma vikansa, että yksin jäi. Sen verran myrkyllinen ihminen kyseessä. Eikä tosiaankaan ole vain minun mielipiteeni, vaan kaikki ketkä ovat hänet tunteneet ovat samaa mieltä. Kaikki miehet lähteneet karkuun ja suurin osa ystävistäkin. Yksikertaisesti todella ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.
Ei ole mitään lapsivihaa vaan sitä että liian monen perheen vanhemmilta menee tajua siitä, ettei heidän lapsensa ole muiden maailmannapa ja että joku ei vain jaksa kuunnella lasten ja lapsitärähtäneen vanhemman juttuja lapsettomille suunnitelluissa tapaamisissa. Älä ole noin itsekäs vaan anna tapaamisen
järjestäjän päättää tapaamismuodosta. Sinä et ole mailmannapa, jonka ympärillä muiden pitäisi pyöriä. Ja jos ei kiinnosta, hanki uudet kaverit äläkä vaivaa muita.
/lapsiperheen isä
Onko sinulla noin pinnalliset kaverisuhteet, että ne eivät ole enää minkään arvoisia kun kaverisi elämäntilanne muuttuu? Minä ainakin arvostan ystäviäni ja ymmärrän heidän elämäntilanteensa muutoksen ja vaikka sen, että lasten kanssa ei noin vain enään mennä vapaasti sinne sun tänne.
Mulle ainakin kaverisuhteet on tosi tärkeitä, eikä minulla edes ole paljon kavereita. Vähän hirvittää kun tätä ketjua lukee, että meneeköhän yksi tärkeimmistä kaverisuhteista piloille, nyt kun kaverilla tuli lapsi elämään mukaan. Ainakin toistaiseksi se on just sitä lapsi hypetystä ja jos kaveria näkee, niin koko ajan huomio on siinä lapsessa, todella epäkunnioittavaa mielestäni omiakin juttuja kohtaan, kesken mun lauseen alkaa lässyttämään sille lapselle.
Olen ajatellut, että menee ohitse kun lapsi kasvaa, mutta persetti jos on loppuikä tuollaista, niin valitettavasti käy kyllä niin, ettei sitten kiinnosta tavata, kun ei voi yhtään jutella rauhassa ja jotenkin koko ajan pitää vielä minunkin huomioida ja ihastella sitä lasta, ei ole mitään lapsia vastaan, onhan se lapsi suloinen, mutta rajansa nyt kuitenkin siinäkin silti, ei nyt NIIN paljoa kuitenkaan kiinnosta, että haluaisin tuntikausia tuijotella sitä lasta ja seurustella sen lapsen kanssa.
no ei ole loppuikä tuollaista, mutta jonnekin teini-ikään asti kyllä. sitten teini-iässä jälkikasvulla on jo omia menoja, ja kaverikahvittelut onnistuu paremmin aikuisten kesken.
hommatkaa lapsettomat niitä lapsettomia kavereita (siis lapsellisten lisäksi), oikeasti. ne rikastaa elämää ja on helpottavaa kun voi suunnitella reissuja ja kahvitteluja samoilla ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en voi jättää lasta kotiin, kun jäin yksinhuoltajaksi miehen kuoltua ja lapsi on vielä alle kouluikäinen. Vaikka ystävät tekisi hyvää tällä hetkellä niin katsotaan sitten muutaman vuoden kuluttua, tosin voi olla ettei ystäviä enää sitten ole :)
Kyllä mä ainakin kävin (silloinkin, kun ei ollut omia lapsia) ja käyn mielelläni katsomassa kavereitani ja heidän lapsiaan. Mutta sitten on välillä kiva nähdä ilmankin lapsia. Jos se ei mitenkään onnistu, sen voi kertoa, etkä sinäkään kuitenkaan varmaan odota, että kaverisikin lakkaisivat tekemästä itselleen mieluisia asioita vain koska sinulla on lapsi. Viittaan tuohon porukkaan, joka ei tee reissuja enää, koska yksi on niitä vastaan. Ihan älytöntä. Ei kaveriporukoissa muutenkaan ihan joka kerta kaikille sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä lapsi- ja äitivihaa täällä taas. Taitaa olla joku katkera ämmä (?) kyseessä, kun ei itse ole saanut perhettä. Ja puheesta päätellen syykin on selvä.
Olen jo kasvattanut lapsemme aikuisiksi, mutta eihän tässä ole mitään epäselvää. Jos oli aikuisten tapaaminen, lapsille hoitaja tai toinen vanhempi siksi ajaksi, jos sovitusti lasten kanssa tapaaminen tai perhetapaaminen , koko porukka tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä lapsi- ja äitivihaa täällä taas. Taitaa olla joku katkera ämmä (?) kyseessä, kun ei itse ole saanut perhettä. Ja puheesta päätellen syykin on selvä.
Outo kommentti. Tässäkin ketjussa on ilmennyt, että myös me monet, joilla on oma perhe, ajatellaan samoin. Että on mukava välillä jutella rauhassa ilman lapsia tai käydä vaikka teatterissa/keikalla. Se ei tarkoita, ettei lapsia koskaan eikä milloinkaan voisi ottaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä lapsi- ja äitivihaa täällä taas. Taitaa olla joku katkera ämmä (?) kyseessä, kun ei itse ole saanut perhettä. Ja puheesta päätellen syykin on selvä.
Outo kommentti. Tässäkin ketjussa on ilmennyt, että myös me monet, joilla on oma perhe, ajatellaan samoin. Että on mukava välillä jutella rauhassa ilman lapsia tai käydä vaikka teatterissa/keikalla. Se ei tarkoita, ettei lapsia koskaan eikä milloinkaan voisi ottaa mukaan.
Viitataan varmaan aloitukseen ja sitä myötäileviin kommentteihin. Siis että PÄIVÄ on pilalla kun joku tulee johonkin kaveritapaamiseen lasten kanssa. Kivaahan olisi vaikka mikä, mutta aina kaikki kiva ei vaan ole mahdollista ja suurin osa ihmisistä tämän onneksi ymmärtääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yrittänyt olla joustava ja ymmärtäväinen kavereideni elämäntilannetta kohtaan, ja ollaan tavattu niin että lapsi on mukana. Kuitenkin on tosi vaikea jaksaa enää, koska joka ikinen kerta tapaaminen on ollut pettymys. Lapsi kiljuu, riehuu, mesoaa ja vaatii lakkaamatta huomiota. Äiti ei oikein viitsi rajoittaa lastaan kun ”ei halua nujertaa” tätä. (Missä vaiheessa käytöstapojen opettaminen on muuttunut nujertamiseksi?)
Kun lapsi on näissä tapaamisissa aina pääosassa, mitä järkeä niissä on? Hauskuudesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.
Ei ole mitään lapsivihaa vaan sitä että liian monen perheen vanhemmilta menee tajua siitä, ettei heidän lapsensa ole muiden maailmannapa ja että joku ei vain jaksa kuunnella lasten ja lapsitärähtäneen vanhemman juttuja lapsettomille suunnitelluissa tapaamisissa. Älä ole noin itsekäs vaan anna tapaamisen
järjestäjän päättää tapaamismuodosta. Sinä et ole mailmannapa, jonka ympärillä muiden pitäisi pyöriä. Ja jos ei kiinnosta, hanki uudet kaverit äläkä vaivaa muita.
/lapsiperheen isä
Onko sinulla noin pinnalliset kaverisuhteet, että ne eivät ole enää minkään arvoisia kun kaverisi elämäntilanne muuttuu? Minä ainakin arvostan ystäviäni ja ymmärrän heidän elämäntilanteensa muutoksen ja vaikka sen, että lasten kanssa ei noin vain enään mennä vapaasti sinne sun tänne.
Mulle ainakin kaverisuhteet on tosi tärkeitä, eikä minulla edes ole paljon kavereita. Vähän hirvittää kun tätä ketjua lukee, että meneeköhän yksi tärkeimmistä kaverisuhteista piloille, nyt kun kaverilla tuli lapsi elämään mukaan. Ainakin toistaiseksi se on just sitä lapsi hypetystä ja jos kaveria näkee, niin koko ajan huomio on siinä lapsessa, todella epäkunnioittavaa mielestäni omiakin juttuja kohtaan, kesken mun lauseen alkaa lässyttämään sille lapselle.
Olen ajatellut, että menee ohitse kun lapsi kasvaa, mutta persetti jos on loppuikä tuollaista, niin valitettavasti käy kyllä niin, ettei sitten kiinnosta tavata, kun ei voi yhtään jutella rauhassa ja jotenkin koko ajan pitää vielä minunkin huomioida ja ihastella sitä lasta, ei ole mitään lapsia vastaan, onhan se lapsi suloinen, mutta rajansa nyt kuitenkin siinäkin silti, ei nyt NIIN paljoa kuitenkaan kiinnosta, että haluaisin tuntikausia tuijotella sitä lasta ja seurustella sen lapsen kanssa.
no ei ole loppuikä tuollaista, mutta jonnekin teini-ikään asti kyllä. sitten teini-iässä jälkikasvulla on jo omia menoja, ja kaverikahvittelut onnistuu paremmin aikuisten kesken.
hommatkaa lapsettomat niitä lapsettomia kavereita (siis lapsellisten lisäksi), oikeasti. ne rikastaa elämää ja on helpottavaa kun voi suunnitella reissuja ja kahvitteluja samoilla ehdoilla.
Minä en kyllä usko, että kaverini toivoisi minun etsivän lapsetonta seuraa, että hän toivoisi minun nyt jättävän yhteydenpidon kokonaan kun lapsi on maailmassa.
Mutta miten tällaista asiaa voi ottaa edes puheeksi loukkaamatta? Kai se on sitten vain pakko kestää, että tästä lähin kaikki on vain lapsilapsilapsilapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä lapsi- ja äitivihaa täällä taas. Taitaa olla joku katkera ämmä (?) kyseessä, kun ei itse ole saanut perhettä. Ja puheesta päätellen syykin on selvä.
Outo kommentti. Tässäkin ketjussa on ilmennyt, että myös me monet, joilla on oma perhe, ajatellaan samoin. Että on mukava välillä jutella rauhassa ilman lapsia tai käydä vaikka teatterissa/keikalla. Se ei tarkoita, ettei lapsia koskaan eikä milloinkaan voisi ottaa mukaan.
Viitataan varmaan aloitukseen ja sitä myötäileviin kommentteihin. Siis että PÄIVÄ on pilalla kun joku tulee johonkin kaveritapaamiseen lasten kanssa. Kivaahan olisi vaikka mikä, mutta aina kaikki kiva ei vaan ole mahdollista ja suurin osa ihmisistä tämän onneksi ymmärtääkin.
Joskus voi olla tilanne että tarvitsisit tukea ja hakuat purkautua ystävälle.
"Mulla on syöpä" "Mut on raiskattu" "Mun miehellä on toinen" "Mun mies hakkasi mut sairaalakuntoon"
Ja sitten ystävä tulee paikalle lepertelemään vauvalleen/komentamaan uhmistaan/tuo mukanaan alakouluikäisen joka kuuntelee korvat höröllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä lapsi- ja äitivihaa täällä taas. Taitaa olla joku katkera ämmä (?) kyseessä, kun ei itse ole saanut perhettä. Ja puheesta päätellen syykin on selvä.
Outo kommentti. Tässäkin ketjussa on ilmennyt, että myös me monet, joilla on oma perhe, ajatellaan samoin. Että on mukava välillä jutella rauhassa ilman lapsia tai käydä vaikka teatterissa/keikalla. Se ei tarkoita, ettei lapsia koskaan eikä milloinkaan voisi ottaa mukaan.
tämä!
Täällä ei kaikki ilmeisesti tajua, että jokaisella äidillä ei ole niitä tukiverkostoja niin että lapsen saisi johonkin hoitoon. Olen eronnut, lapset ovat jo isompia. Voin lähteä lenkille hyvin jo ilman lapsia, mutta joudun usein jättämään väliin ravintolaillalliset ja muut vastaavat illanvietot, koska kovin pitkäksi aikaa en halua lapsia keskenään jättää.
Vai maksaisitko itse MLL lastenvahdille n. 9€ tunti siitä että tapaat kavereitasi?
Nyt korona-aikaan en edes kovin mielelläni ota ulkopuolista ihmistä kotiini.
Ymmärrän että kaverien illanviettoon ei lapsia oteta mukaan, mutta olen vähän yllättynyt siitäkin ettei vaikka kahvilaan voisi ottaa pientä lasta mukaan (jos itse maksaa lapsen ja omat syömisensä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kun minua pyydetään kaveritapaamiseen, niin kaverit ymmärtävät että alle kouluikäinen lapseni ei voi jäädä yksin kotiin. Tosin mulla ei ole kyllä noin typeriä ja kapeakatseisia kavereita, meidän tapaamisiin mahtuu kyllä kaikkien lapset. Tyypillistä suomalaista lapsivihaa taas tämäkin aloitus.
Ei ole mitään lapsivihaa vaan sitä että liian monen perheen vanhemmilta menee tajua siitä, ettei heidän lapsensa ole muiden maailmannapa ja että joku ei vain jaksa kuunnella lasten ja lapsitärähtäneen vanhemman juttuja lapsettomille suunnitelluissa tapaamisissa. Älä ole noin itsekäs vaan anna tapaamisen
järjestäjän päättää tapaamismuodosta. Sinä et ole mailmannapa, jonka ympärillä muiden pitäisi pyöriä. Ja jos ei kiinnosta, hanki uudet kaverit äläkä vaivaa muita.
/lapsiperheen isä
Onko sinulla noin pinnalliset kaverisuhteet, että ne eivät ole enää minkään arvoisia kun kaverisi elämäntilanne muuttuu? Minä ainakin arvostan ystäviäni ja ymmärrän heidän elämäntilanteensa muutoksen ja vaikka sen, että lasten kanssa ei noin vain enään mennä vapaasti sinne sun tänne.
Mulle ainakin kaverisuhteet on tosi tärkeitä, eikä minulla edes ole paljon kavereita. Vähän hirvittää kun tätä ketjua lukee, että meneeköhän yksi tärkeimmistä kaverisuhteista piloille, nyt kun kaverilla tuli lapsi elämään mukaan. Ainakin toistaiseksi se on just sitä lapsi hypetystä ja jos kaveria näkee, niin koko ajan huomio on siinä lapsessa, todella epäkunnioittavaa mielestäni omiakin juttuja kohtaan, kesken mun lauseen alkaa lässyttämään sille lapselle.
Olen ajatellut, että menee ohitse kun lapsi kasvaa, mutta persetti jos on loppuikä tuollaista, niin valitettavasti käy kyllä niin, ettei sitten kiinnosta tavata, kun ei voi yhtään jutella rauhassa ja jotenkin koko ajan pitää vielä minunkin huomioida ja ihastella sitä lasta, ei ole mitään lapsia vastaan, onhan se lapsi suloinen, mutta rajansa nyt kuitenkin siinäkin silti, ei nyt NIIN paljoa kuitenkaan kiinnosta, että haluaisin tuntikausia tuijotella sitä lasta ja seurustella sen lapsen kanssa.
no ei ole loppuikä tuollaista, mutta jonnekin teini-ikään asti kyllä. sitten teini-iässä jälkikasvulla on jo omia menoja, ja kaverikahvittelut onnistuu paremmin aikuisten kesken.
hommatkaa lapsettomat niitä lapsettomia kavereita (siis lapsellisten lisäksi), oikeasti. ne rikastaa elämää ja on helpottavaa kun voi suunnitella reissuja ja kahvitteluja samoilla ehdoilla.
Minä en kyllä usko, että kaverini toivoisi minun etsivän lapsetonta seuraa, että hän toivoisi minun nyt jättävän yhteydenpidon kokonaan kun lapsi on maailmassa.
Mutta miten tällaista asiaa voi ottaa edes puheeksi loukkaamatta? Kai se on sitten vain pakko kestää, että tästä lähin kaikki on vain lapsilapsilapsilapsi.
No ei tietenkään tarvitse jättää yhteydenpitoa kokonaan, mutta harventaa,ja hyväksyä että tuollaista se on silloin kun tapaatte. Sitten lapsettomien kavereiden kanssa tehdään ne kivat jutut ja puhutaan aikuisten elämästä. Minulla tämä periaate.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäinen ap on, mutta aika monille aikuisille, keski-ikäisille, nuo kaverisuhteet laimenee ja oma perhe on tärkeämpi... ohis.
Toivon oikein että nämä ystävänsä hylkääjät (tärkeämpien ihmisten tieltä) kokevat jossain kohtaa eron ja sitten kun lapset alkavat keksiä muuta tekemistä teininä, saa perheeseen kaiken panostanut mamma maistaa yksinäisyyttä. Minä en ainakaan ottaisi noita ihmisiä enää elämääni jos ovat sikiämisen aikaan tehneet selväksi että ystävillä ei ole enää oikein väliä kun tuli tämä perhe.
Voi sitten soitella muita mammoja läpi jotka ovat tehneet yhtä pskamaisesti ystäville. Tai siis joilla on samanlaiset arvot keskenään.
Itse aloin raahata yhden äitiystävän tapaamiseen aina miesystävän mukaan yhtä automaattisesti kun hän raahasi aina lapsensa. Olipa sitten mullakin seuraa kun äiti keskittyi aina suurimmaksi osaksi lapsiin ja keskustelujen käyminen oli lähes mahdotonta.
Alue: Aihe vapaa
Mulle ainakin kaverisuhteet on tosi tärkeitä, eikä minulla edes ole paljon kavereita. Vähän hirvittää kun tätä ketjua lukee, että meneeköhän yksi tärkeimmistä kaverisuhteista piloille, nyt kun kaverilla tuli lapsi elämään mukaan. Ainakin toistaiseksi se on just sitä lapsi hypetystä ja jos kaveria näkee, niin koko ajan huomio on siinä lapsessa, todella epäkunnioittavaa mielestäni omiakin juttuja kohtaan, kesken mun lauseen alkaa lässyttämään sille lapselle.
Olen ajatellut, että menee ohitse kun lapsi kasvaa, mutta persetti jos on loppuikä tuollaista, niin valitettavasti käy kyllä niin, ettei sitten kiinnosta tavata, kun ei voi yhtään jutella rauhassa ja jotenkin koko ajan pitää vielä minunkin huomioida ja ihastella sitä lasta, ei ole mitään lapsia vastaan, onhan se lapsi suloinen, mutta rajansa nyt kuitenkin siinäkin silti, ei nyt NIIN paljoa kuitenkaan kiinnosta, että haluaisin tuntikausia tuijotella sitä lasta ja seurustella sen lapsen kanssa.