Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Suomen "rakastaa" ei ole ihan sama asia kuin englannin "love". Jenkeissä voi ihan hyvin sanoa työkaverille tai mukavalle naapurille I love you mutta Suomessa "minä rakastan sinua" liittyy enemmän romanttiseen rakkauteen. Siksi myös vanhemman ja lapsen välistä kiintymystä on perinteisesti osoitettu ihan muulla tavalla kuin tuolla hokemalla.
Näinhän se on. "Love" on miedompi, käännetäänkin monesti "tykkään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisivat sanoneet, olisi varmaan jäänyt mieleen, jos olisivat. Vanhemmat jo kohta 8kymppisiä, eivät koskaan tunteilleet liikaa.
Itse olen pyrkinyt poisoppimaan tuollaisesta mallista mutta vaikeaahan se on ollut... mutta kyllä viimeksi viikko sitten sanoin 4v pojalleni rakastavani häntä, kun hän sanoi, että "iskä on tyhmä" :) Tuntui hyvältä sanoa asia ääneen pojalleni, vaikka sisimmässäni tiedän sen olevan juuri noin sanomattakin.
Jotkut vanhemmathan sanovat rakkeudentunnustuksia lapsia päiväkotiin jättäessäkin, mutta se ei tunnu ainakaan vielä omalta.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen "rakastaa" ei ole ihan sama asia kuin englannin "love". Jenkeissä voi ihan hyvin sanoa työkaverille tai mukavalle naapurille I love you mutta Suomessa "minä rakastan sinua" liittyy enemmän romanttiseen rakkauteen. Siksi myös vanhemman ja lapsen välistä kiintymystä on perinteisesti osoitettu ihan muulla tavalla kuin tuolla hokemalla.
Suomalaisissa perheissä ei ole perinteisesti osoitettu kiintymystä mitenkään. Tunnevammaisten ihmisten maa.
Kyllä lasten sylittely ja halaaminen hyvin tavallista on. Tuo jenkkihokema taas on varsin ulkokultaista yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse halua omien lasten kohdalla jättää sen ilmaisemista vain tekojen varaan. Haluan että he todella tiedostavat sen että rakastan heitä. Siinä ei saa olla pienintäkään epäilystä. Tulee mieleen tämä biisi.
Sometimes late at night
I lie awake and watch her sleeping
She's lost in peaceful dreams
So I turn out the lights and lay there in the dark
And the thought crosses my mind
If I never wake in the morning
Would she ever doubt the way I feel
About her in my heart
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
'Cause I've lost love ones in my life
Who never knew how much I loved them
Now I live with the regret
That my true feelings for them never were revealed
So I made a promise to myself
To say each day how much she means to me
And avoid that circumstance
Where there's no second chance to tell her how I feel
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
So tell that someone that you love
Just what you're thinking of
If tomorrow never comesArgh. Just tämä. Apinoidaan toisen kulttuurin maneerit.
Kyllä ne teot ihan oikeasti on tärkeämpiä. Lapsuudesta muistan että se yksi ainoa kaveripiirin isä joka hoki rakkautta lapsilleen, olikin sairas pedofiili ja lastensa hyväksikäyttäjä. Siis oikeasti kaikkea muuta kuin rakastava isä.
Jos toisessa kulttuurissa on jotain parempaa se kannattaa apinoida. Suomalainen ei puhuta eikä pussata eikä halata myöskään -kulttuuri ei ole mikään kulttuurillisen kehityksen huippu, vaan jäänne siitä että elämä on ollut täällä niin kovaa ettei tunteita ole saanut edes olla, saati että niitä olisi näytetty. Nyt kun on päästy vähän pois tuosta jatkuvasta selviytymistaistelusta niin voidaan vähän löysätä ja keskittyä myös henkiseen hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen "rakastaa" ei ole ihan sama asia kuin englannin "love". Jenkeissä voi ihan hyvin sanoa työkaverille tai mukavalle naapurille I love you mutta Suomessa "minä rakastan sinua" liittyy enemmän romanttiseen rakkauteen. Siksi myös vanhemman ja lapsen välistä kiintymystä on perinteisesti osoitettu ihan muulla tavalla kuin tuolla hokemalla.
Suomalaisissa perheissä ei ole perinteisesti osoitettu kiintymystä mitenkään. Tunnevammaisten ihmisten maa.
Kyllä lasten sylittely ja halaaminen hyvin tavallista on. Tuo jenkkihokema taas on varsin ulkokultaista yksinään.
Tavallista nyt. Ei ollut sekään tavallista omassa lapsuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse halua omien lasten kohdalla jättää sen ilmaisemista vain tekojen varaan. Haluan että he todella tiedostavat sen että rakastan heitä. Siinä ei saa olla pienintäkään epäilystä. Tulee mieleen tämä biisi.
Sometimes late at night
I lie awake and watch her sleeping
She's lost in peaceful dreams
So I turn out the lights and lay there in the dark
And the thought crosses my mind
If I never wake in the morning
Would she ever doubt the way I feel
About her in my heart
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
'Cause I've lost love ones in my life
Who never knew how much I loved them
Now I live with the regret
That my true feelings for them never were revealed
So I made a promise to myself
To say each day how much she means to me
And avoid that circumstance
Where there's no second chance to tell her how I feel
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
So tell that someone that you love
Just what you're thinking of
If tomorrow never comesArgh. Just tämä. Apinoidaan toisen kulttuurin maneerit.
Kyllä ne teot ihan oikeasti on tärkeämpiä. Lapsuudesta muistan että se yksi ainoa kaveripiirin isä joka hoki rakkautta lapsilleen, olikin sairas pedofiili ja lastensa hyväksikäyttäjä. Siis oikeasti kaikkea muuta kuin rakastava isä.
Jos toisessa kulttuurissa on jotain parempaa se kannattaa apinoida. Suomalainen ei puhuta eikä pussata eikä halata myöskään -kulttuuri ei ole mikään kulttuurillisen kehityksen huippu, vaan jäänne siitä että elämä on ollut täällä niin kovaa ettei tunteita ole saanut edes olla, saati että niitä olisi näytetty. Nyt kun on päästy vähän pois tuosta jatkuvasta selviytymistaistelusta niin voidaan vähän löysätä ja keskittyä myös henkiseen hyvinvointiin.
Tuosta hokemasta on tullut sellainen tekojen mitätöijä, ei ollenkaan tervetullut ilmiö. Voit olla välinpitämätön ja jopa väkivaltainenkin vanhempi mutta sitten hokemalla "rakastan sinua" puhdistat omaatuntoasi. Niinhän ne jenkitkin tekee piiskattuaan lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse halua omien lasten kohdalla jättää sen ilmaisemista vain tekojen varaan. Haluan että he todella tiedostavat sen että rakastan heitä. Siinä ei saa olla pienintäkään epäilystä. Tulee mieleen tämä biisi.
Sometimes late at night
I lie awake and watch her sleeping
She's lost in peaceful dreams
So I turn out the lights and lay there in the dark
And the thought crosses my mind
If I never wake in the morning
Would she ever doubt the way I feel
About her in my heart
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
'Cause I've lost love ones in my life
Who never knew how much I loved them
Now I live with the regret
That my true feelings for them never were revealed
So I made a promise to myself
To say each day how much she means to me
And avoid that circumstance
Where there's no second chance to tell her how I feel
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
So tell that someone that you love
Just what you're thinking of
If tomorrow never comesArgh. Just tämä. Apinoidaan toisen kulttuurin maneerit.
Kyllä ne teot ihan oikeasti on tärkeämpiä. Lapsuudesta muistan että se yksi ainoa kaveripiirin isä joka hoki rakkautta lapsilleen, olikin sairas pedofiili ja lastensa hyväksikäyttäjä. Siis oikeasti kaikkea muuta kuin rakastava isä.
Jos toisessa kulttuurissa on jotain parempaa se kannattaa apinoida. Suomalainen ei puhuta eikä pussata eikä halata myöskään -kulttuuri ei ole mikään kulttuurillisen kehityksen huippu, vaan jäänne siitä että elämä on ollut täällä niin kovaa ettei tunteita ole saanut edes olla, saati että niitä olisi näytetty. Nyt kun on päästy vähän pois tuosta jatkuvasta selviytymistaistelusta niin voidaan vähän löysätä ja keskittyä myös henkiseen hyvinvointiin.
Tuosta hokemasta on tullut sellainen tekojen mitätöijä, ei ollenkaan tervetullut ilmiö. Voit olla välinpitämätön ja jopa väkivaltainenkin vanhempi mutta sitten hokemalla "rakastan sinua" puhdistat omaatuntoasi. Niinhän ne jenkitkin tekee piiskattuaan lapsensa.
Aika kaukaa haettu selitys sille ettei tarvitsisi vaan sanoa omille lapsille että rakastaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on sanonut ja sanoo edelleen välillä. En muista, että isä olisi sanonut. Kerran lapsena kysyin, että rakastatko minua ja siskoani. Isä oli hetken hiljaa ja vastasi, että "no kyllä mä teistä tykkään". Tuntui ihan järkyttävän pahalta lapsena tajuta ettei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole asiasta puhuttu. Minusta olisi outoa jos sanoisivat ja tuntuisi vielä oudommalta sanoa itse.
Olipa mielenkiintoinen kysymys. Olen 45-vuotias, äitini on sanonut tuon monta kertaa, aikuisenakin, mutta isäni ei milloinkaan. Silti ihan hyvät välit vanhempien kanssa, lapsuus oli hyvä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on muistaakseni sanonut yhden kerran (kun olin n. 7v ja todella sairas), isäni taas ei ole ikinä sanonut.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen moneenkin kertaan. Eli aivan pienenä ja sitten äiti kännipäissään pitää huolen, että me varmasti tiedetään, että hän on silkasta rakkaudesta lapsiinsa uhrannut oman elämänsä.
Muistan teini-ikäisenä kysyin, että miksei äiti koskaan meitä isompia muksujaan halaa ja puhu meille pehmoisia. Halit ja jutut kuuluu vain pienille lapsille. Ei isommat niillä mitään enää tee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiasta puhuttu. Minusta olisi outoa jos sanoisivat ja tuntuisi vielä oudommalta sanoa itse.
Sama mulla, outoa olisi. On mun äiti sanonut joskus tykkäävänsä musta ja sanonut isänikin tykkäävän (isä ei ole itse sanonut), ja mun mielestä se tarkottaa just käytännössä rakastamista.
Äiti ei ole ikinä noilla sanoilla mutta on sanonut usein että äiti tykkää susta ja teoillaan on osoittanut rakastavansa. Isä on suoraan sanonut että ei ole ikinä rakastanut minua eikä tule rakastamaan ja ei halua että olisin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on sanonut ja sanoo edelleen välillä. En muista, että isä olisi sanonut. Kerran lapsena kysyin, että rakastatko minua ja siskoani. Isä oli hetken hiljaa ja vastasi, että "no kyllä mä teistä tykkään". Tuntui ihan järkyttävän pahalta lapsena tajuta ettei rakasta.
Älä hyvä ihminen niin luule, varsinkin vanhemman polven miehiltä se sana ei luonnistu millään. Se ei kerta kaikkiaan sovi suuhun ja silti tunteet lasta kohtaan ovat juuri sitä rakkautta.
Mun isäni olisi mennyt noloksi jos sellaista olisi puhuttu puolin tai toisin eikä silti koskaan tarvinnut epäillä hänen rakkauttaan. Se ilmeni tekoina ja kömpelöinä hellyydenosoituksina. Hänen ikäluokkansa tuskin puhui keskenään isänmaan tai perheen rakastamisesta etulinjassa mutta henkensä antoi moni. Ihminen tietää milloin sitä rakastetaan ja milloin ei, varsinkin vanhempien suhteen. Tykätä on ihan riittävä sana.
Ja kyllä, sanon pojalleni joka kerta tavatessa että on rakas. Tiedän olevani rakas hänelle vaikken sitä usein kuule 18v suusta.
Eivät ole sanoneet, mutta ostivat minulle asunnon, se riittää todisteeksi varmaan teillekin.
Tätä ketjua lukemalla ymmärrän nyt miksi jotkut ihmiset ovat niin kylmiä, välinpitämättömiä...
En nyt tarkoita niitä ketkä tähän ovat kirjoittaneet vaan enemmän osan vanhempia?
Ymmärrän nyt paremmin esimerkiksi sen että miksi ihmiset kulkevat ohitse vaikka toinen ihminen olisi hädässä tms.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Kirjasta jota moni sanoo satukirjaksi. En ala sen kummemmin siitä väittelemään mutta tuo lause pitää ainakin paikkansa. Jos se lausahdus: Olet rakas tai Rakastan sinua jää pelkästään lauseen tasolle niin silloin se on yhtä tyhjän kanssa, pelkkää sananhelinää.
Onhan se heikkoutta kun 13v tyttöni kysyy että miksi me ei enää halata niinkuin ennen?
- no siksi koska olet pitänyt sitä ällönä jne. Voidaan tietenkin halata, olet mulle rakas.
Tuon heikkouden kääntää välittämisellä, sillä että halaa, älyttömän isoksi vahvuudeksi.
Ja näyttämällä sen välittämisellä, on kiinnostunut mitä lapselle kuuluu, mitä hän haluaisi yhdessä tehdä, onko murheita ja jos on niin haluaisitko keskustella niistä jne..
Suomalaisissa perheissä ei ole perinteisesti osoitettu kiintymystä mitenkään. Tunnevammaisten ihmisten maa.