Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Ei ole mutta olen tiennyt srn silti aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoo aina. Isä ei, mutta tiedän, että rakastaa.
n22
Suomi on ylipäätään hirviövanhempia täynnä, varsinkin boomereissa. Omatkin on lapsenhakkaja-tylyttäjä-v*ttuilijat jota suorastaan vihaa lapsiaan ja haluaa vain pahaa lapsilleen. Tekevät oikein hartiavoimin töitä kiusatakseen aikuisia lapsiaan.
Onneksi, todella ONNEKSI, nykyään vanhemmat on viisaita ja ymmärretään mitä henkinen väkivalta lapselle aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä lapsena, nykyään (25v) äidiltä aina kun jutellaan, isä soittaa joka ilta ja sanoo ❤️
Voi ahdistus mitä kyttäämistä. Ei ole tainnut pystyä katkaisemaan napanuoraa aikuiseen lapseensa? Vai onko hänellä jokin tappava tauti ja hän tietää kuolevansa kolmen viikon päästä?
En kyllä muista, voi olla että ei. Eri sukupolvi eri tavat, itse sanon usein omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoi pari viikkoa sitten. Täytin juuri 29. Isäni ei tainnut "keretä" sanoa, en ainakaan muista. Kun hän makasi kuolinvuoteellaan, sanoin rakastavani häntä ja että hän on ollut ihana isä. Isä vastasi, että "säkin oot ihana". Sen on nyt loppuelämäksi riitettävä.
Ei, mutta tiedän että isä rakasti. Hän valitettavasti kuoli kun olin lapsi. Äidistä en ole varma, hän on useampaan otteeseen todennut että "miten susta tuli tuollainen, serkkusi ovat niin nättejä". On hän kerran sanonut että "kyllä mä susta tykkään, kun ei mulla muitakaan ole.". Olen siis ainoa lapsi.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanoneet.
Isä sanoi kännipäissään että olen vahinko eikä minun olisi pitänyt syntyäkään
ja sain sen tuntea nahoissani.
Palakoon he**tissä koko ukko.
Mulle taas äiti lausui samat sanat, useasti ja selvinpäin.
Oli kyllä useasti kännissä, mutta silloin mylvi jotain muita ongelmiaan.
En nyt tiedä onko tää mitään sukupolvisidonnaista, mun vanhemmat on kuitenkin suurten ikäluokkien edustajia. Molemmat ovat sanoneet sen, monta kertaa. Ei ole hoettu yhtenään, mutta on sanottu kuitenkin ja olen sen aina tiennyt. Minulle on myös sanottu että olen tärkeä, kelpaan juuri sellaisena kuin olen ja että ovat ylpeitä minusta juuri nyt, ei tarvitse tehdä mitään jotenkin ansaitakseni sen. Toinen vanhemmista on jo kuollut nyt. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, olen syntynyt 1955, vanhempani ovat jo kuolleet, isä kuoli tammikuussa.
Omille lapsilleni on sanonut ja osoittanut rakkautta paljon, samoin nyt lapsenlapseni, poikani tytär ja poika, he ovat mumminsa ilo ja onni.
Kyllä mun vanhemmat ovat sanoneet ja sanovat edelleenkin säännöllisesti rakastavansa minua ja sisaruksiani. Toimii toki myös toiseen suuntaan, ja sisarusten välillä myös. Meidän perheessä on myös aina osoitettu hellyyttä ja kiintymystä luontevasti halaamalla ja pienillä kosketuksilla.
Rakkaus näkyy tietenkin myös tekoina. Tiedän, että jos ikinä tarvitsen apua, saan sitä perheeltäni, ja vastaavasti olen aina itse valmis auttamaan, kun vanhempani tai sisarukseni sitä pyytävät.
Rakastava perhe on elämässä tärkeä voimavara, etenkin kun asun yksin enkä ole löytänyt parisuhdetta. Voin vain kuvitella, miten yksinäiseksi ja onnettomaksi tuntisin oloni, jos edes vanhemmat ja sisarukset eivät osoittaisi rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, sensijaan on sanottu esim Hitleriksi, sairaaksi, tyhmäksi (ja muutenkin arvosteltu älykkyyttä), vastuuttomaksi, arvosteltu ulkonäköä ja toimintatapoja, väheksytty, lytätty ja uhkailtu hylkäämisellä ja väkivallalla.
Ei ole. Eikä kumpikaan ole koskaan edes koskettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
Luulen ettei aviomiehelleni ole sanottu, koska hän ei koskaan sano minulle niin. 20 vuotta sitten taisi sanoa kerran. 😶 Harmittaa välillä. Äitini ja isäni ovat sen kyllä sanoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
No voih. Se ikuinen rakkauden hokeminen ja poskien ja suullekin pussailu mitä jossain etelän äbäläwäbäläkulttuureissa harrastetaan on tekopyhintä ikinä.
Vaikutat melko osattomalta. Onko latvustasi tutkittu?
Ei meillä koskaan sanottu. Tai halattu. Ihan selvää kuitenkin oli että rakastivat. Se osoitettiin muuten.
Kummallinen kansa. Eipä ole mullekaan sanottu, mutta usein sanon niin lapsilleni.
En myöskään ikinä nähnyt vanhempieni halaavan tai suutelevan. Jäi fiilis, että olivat vain velvollisuudesta yhdessä. Jotenkin kylmiä ihmisiä. Ja niin hiton uskovaisia että oksettaa.
Se vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen ja myös itseluottamukseen heikentävästi. Ilmiön huomaa myös tässä ketjussa, jossa moni vähättelee rakkaudenilmaisun merkitystä ollen ihan jäätävästi rakkautta vailla.
Olen myös 30, eivät ole sanoneet enkä minä heille. Mua tämä ei tosin haittaa yhtään, mulle sen sanominen liittyy ainoastaan romanttiseen rakkauteen eli ainoastaan mahdolliselle kumppanille voisin sanoa. Olen kyllä muuten läheinen vanhempieni kanssa ja vietetään paljon aikaa yhdessä.