Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
äiti sanoo aina. Oon semmonen mammanpoika palstauli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Enkä minä ole sanonut heille, isän kohdalla jo myöhäistä.
Ei noilla sanoilla, koska ovat niin vanhoja, ettei taivu ulos suusta r-sana. Monella muulla tavalla ja teoilla kyllä.
Äiti aina silloin tällöin sanoi, isä koskaan. Yleensä äiti kyllä sanoi, että äiti tykkää sinusta.
Itse yritän sanoa omille lapsille, että rakastan heitä aina kun mahdollista. Sekin piti itse opetella. Alkuun ei oikein tuntunut luontevalta, mutta tein päätöksen, että omat lapset kuulee sen mahdollisimman usein.
Äiti ei ole, isä on. Olin äidin mielestä ihan vääränlainen tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Äiti aina silloin tällöin sanoi, isä koskaan. Yleensä äiti kyllä sanoi, että äiti tykkää sinusta.
Itse yritän sanoa omille lapsille, että rakastan heitä aina kun mahdollista. Sekin piti itse opetella. Alkuun ei oikein tuntunut luontevalta, mutta tein päätöksen, että omat lapset kuulee sen mahdollisimman usein.
Lapset ansaitsee kuulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
No voih. Se ikuinen rakkauden hokeminen ja poskien ja suullekin pussailu mitä jossain etelän äbäläwäbäläkulttuureissa harrastetaan on tekopyhintä ikinä.
Sanoi päivittäin lapsuudessa, ja vieläkin usein. Hän on pian 80-vuotias nyt, ihana lämmin ihminen. Saattaa laittaa yhtäkkiä viestin ”olet rakas”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile ettei rakastaisi mutta jotenkin surullista miten tämä tuntuu olevan suomalaisessa kulttuurissa niin syvällä että tunteista ei juuri puhuta.
No voih. Se ikuinen rakkauden hokeminen ja poskien ja suullekin pussailu mitä jossain etelän äbäläwäbäläkulttuureissa harrastetaan on tekopyhintä ikinä.
Lasten suulle pussailua en ymmärrä mutta kyllä jokaisen ihmisen tulisi saada kuulla omilta vanhemmiltaan että on rakastettu!
Eii, enkä mä edes pidä koko tuosta mystisestä rakkaus käsitteestä. "sä oot ihan hyvä muija" onn ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole sanoneet koskaan mutta teoillaan ovat sen osoittaneet paljon paremmin kuin pelkkää paskaa jauhavat rakkaudesta hokijat.
Isältä en koskaan, äidiltä kuolinvuoteellaan (oli 47v), kun vastasi puolitajuttomana omaan sanomiseeni takaisin.
Omat lapseni kuulleet sen koko elämänsä ajan päivittäin, esim.tänäiltana halatessamme kun menivät yöpuulle. Ovat nyt 17v ja pian 19v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on joskus sanonut, ja mulle tuli siitä todella epämukava olo. Uskon kyllä et molemmat vanhemmat ovat syvästi välittäneet/rakastaneet. Minulle rakkaus liittyy enemmän romanttiseen rakkauteen, enkä kaipaa tunteista puhumista vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole sanoneet koskaan mutta teoillaan ovat sen osoittaneet paljon paremmin kuin pelkkää paskaa jauhavat rakkaudesta hokijat.
Ohhoh, kylläpä sinä tihkut katkeruutta tai vastaavaa. Pelottavaa ja surullista.
Ei ole, enkä ole minäkään sanonut. Teoilla kyllä osoitetaan kiintymystä, enkä muuta tämmöisenä perus jäyhänä suomityttönä edes kaipaa. Olen myös kolmekymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole sanoneet koskaan mutta teoillaan ovat sen osoittaneet paljon paremmin kuin pelkkää paskaa jauhavat rakkaudesta hokijat.
Jos näet rakkaudesta puhumisen paskan jauhantana niin se vain osoittaa sen että sunkin olisi pitänyt saada kuulla että olet rakastettu. Et ehkä olisi niin vihainen ja katkera..
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole sanoneet koskaan mutta teoillaan ovat sen osoittaneet paljon paremmin kuin pelkkää paskaa jauhavat rakkaudesta hokijat.
Esimerkkinä voisin vielä mainita että tein kerran jotain typerää(en mitään kamalan rikollista) ja olin ihan tuskissani mitä minulle käy niin isäni sitten oli mennytkin ja ottanut syyt kontolleen. Juttu oli tosin aika vähäpätöinen eikä isällenikään siitä mitään kummempia seurauksia tullut.
Itsekin tätä joskus mietiskelin ja tajusin että ei ole. Tunteista muutenkaan pahemmin puhuta.