Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Rakastan silti vanhempiani vaikka eivät ole osanneet sanoa rakastan sinua.. Ei saa katkeroitua.
Oma isäni ei kirjoita edes viestiin tai korttiin t.isä vaan etunimensä. Kyllä satuttaa!! :((
Äiti on sanonut useasti mutta lähinnä olen kokenut sen vaivaannuttavaksi.
Isäni ei ollut koskaan tottunut mihinkään läheisyyden ilmaisuun, ei sanoihin eikä kosketukseen. Kun hän teki kuolemaa, istuin viikon sairaalassa hänen sänkynsä vieressä. Hän oli vain lyhyitä hetkiä hereillä ja niistäkin suurimman osan ajasta lääketokkurassa, eikä varmaan kovin tietoinen tästä maailmasta. Silitin hänen hiuksiaan. Jossain vaiheessa huomasin että hän vaikuttaa ärtyneeltä, vaikka ei oikein jaksanut enää puhua. Olen miettinyt että ärsyttikö häntä tuo kosketukseni, kun ei ollut siihen tottunut. Ja ehkä myös se surun näkeminen minun kasvoilla. Voi olla. Itselle se tuntui siinä hetkessä luontevalta, mutta emme me koskaan koskettaneet toisiamme kun hän oli vielä kunnossa.
Ei kumpikaan ole sanonut. Selkäsaunoja siihen aikaan lapsille annettiin. Muutenkin lasten piti olla hiljaa ja pois jaloista.
Varsinkin äitini osoittaa rakkautta lähinnä rahalla. Ostamalla kaikkea kivaa meille ja myös sijoittamalla ja hautomalla hyvää perintöä. Aina puhuu siitä kuinka me sitten peritään hänen omaisuutensa, niin meillä ei ole mitään hätää.
No onhan sekin tapa osoittaa välittävänsä. Itse olisin kyllä mieluummin ottanut vähän lämpimämmät vanhemmat, mutta toisaalta hekin olivat vain oman aikansa mukaisia vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Ei varmaan joo mutta tuolla lauseella ei pidä mitätöidä lasten paskaa kohtelua. Mua on hakattu kädellä, luudalla, sähköjohdolla, polttopuulla, oksalla, mattopiiskalla, mittanauhalla, kenkälusikalla, kauhalla, pyyhkeellä ja ties millä muulla. Tähän ei oikein käy selitykseksi että ”ei kukaan ole täydellinen”.
En muista, että olisivat sanoneet. Mutta äiti on kirjoittanut, että rakastaa. Myös isä on kirjoittanut, mutta vähän eri sanoin. Minä olen kirjoittanut rakastavani heitä. Sisaruksieni lapsille kerron ääneen, että rakastan heitä, omia lapsia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole tapana onneksi lässyttää jenkkityyliin I love you koko ajan. Teot sen osoittavat ja välillä voi sanoakin.
Paitsi että teotkaan ei osoita. Meitä vanhempiensa kaltoinkohttelemia ja vihaamia lapsia on satoja tuhansia suomessakin. Mistäpä muusta johtuu se että pitkästi yli puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä jatkuvasti.
Osalla varmasti edesauttaa, mutta haluan huomauttaa että masennus on keskushermoston sairaus, jolle ei välttämättä ole mitään erityistä ulkoista syytä. Tällaiset kommentit johtaa siihen syyllisyydentunteeseen ja turhautumiseen joka tulee niille masentuneille, joille sanotaan vain että "miksi olet masentunut? Kaikkihan on ihan hyvin?"
Isä on sanonut kerran, äiti ei koskaan. Omille lapsilleni kyllä pyrin sanomaan säännöllisesti.
Sano äiti kerran.
Se oli just vähän aikaisemmin hakannut mut remmillä (vyöllä) joten enpä uskonut sitä edes silloin 5vnä.
Teot on ne mitkä ratkaisee. Kuka tahansa voi länkyttää mitä vaan, teot kertoo totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Ei varmaan joo mutta tuolla lauseella ei pidä mitätöidä lasten paskaa kohtelua. Mua on hakattu kädellä, luudalla, sähköjohdolla, polttopuulla, oksalla, mattopiiskalla, mittanauhalla, kenkälusikalla, kauhalla, pyyhkeellä ja ties millä muulla. Tähän ei oikein käy selitykseksi että ”ei kukaan ole täydellinen”.
En halua mitätöidä. Haluan ymmärtää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Ei varmaan joo mutta tuolla lauseella ei pidä mitätöidä lasten paskaa kohtelua. Mua on hakattu kädellä, luudalla, sähköjohdolla, polttopuulla, oksalla, mattopiiskalla, mittanauhalla, kenkälusikalla, kauhalla, pyyhkeellä ja ties millä muulla. Tähän ei oikein käy selitykseksi että ”ei kukaan ole täydellinen”.
En halua mitätöidä. Haluan ymmärtää!
Mä en halua edes ymmärtää sillä nuo paskavanhemmat yhä aikuisenakin jatkaa tuota, keinot erit mutta tavoite sama, eli halu tuhota oma lapsi.
Minua ei nappaa nämä amerikkalaistyyliset i love you-ihmiset. Sanat ei merkitse mitään vaan ne teot. Äitini rakasti minua ja minä rakastan lapsiani ja ei sitä tarvitse hokea.
Vierailija kirjoitti:
Sano äiti kerran.
Se oli just vähän aikaisemmin hakannut mut remmillä (vyöllä) joten enpä uskonut sitä edes silloin 5vnä.Teot on ne mitkä ratkaisee. Kuka tahansa voi länkyttää mitä vaan, teot kertoo totuuden.
Jatkan vielä että oli jo sitä ennen hakannut ties millä luudalla, sähköjohdolla, käsillä mikä nyt vaan oli sopivasti käsillä. Olen toinen kuin yllä jolla samoja kokemuksia.
Omia lapsiani en ole lyönyt. Kerron edelleen yli 20v lapsilleni tavatessamme että rakastan heitä. Ja he vastaa tiedän äiti. Ja saan halauksen vaikka se laitonta onkin nykypäivänä.
Teot ovat läsnäoloa. Läsnäoloa ilossa, murheessa ja ilman mitään syytä. Olen onnekas.
Äidilleni en ole mitään velkaa.
Ei. Ei kukaan muukaan lähipiirissä lapsuudessa käyttänyt koko sanaa. En tiennyt, että suomen kielessä ja Suomessa edes niin sanotaan. Luulin sitä amerikkalaisten telkkarisarjojen väkinäiseksi käännökseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Ei varmaan joo mutta tuolla lauseella ei pidä mitätöidä lasten paskaa kohtelua. Mua on hakattu kädellä, luudalla, sähköjohdolla, polttopuulla, oksalla, mattopiiskalla, mittanauhalla, kenkälusikalla, kauhalla, pyyhkeellä ja ties millä muulla. Tähän ei oikein käy selitykseksi että ”ei kukaan ole täydellinen”.
En halua mitätöidä. Haluan ymmärtää!
Mä en halua edes ymmärtää sillä nuo paskavanhemmat yhä aikuisenakin jatkaa tuota, keinot erit mutta tavoite sama, eli halu tuhota oma lapsi.
Toivottavasti ei sentään! Ihan sadistista. Miksi lapsia edes halusivat? Ai siksi ku ehkäisy oli kielletty. Ennen myös ajateltiin että sekä joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Pahinta on että nykyäänkin lapsia kohdellaan kaltoin. Se vain piilotellaan. Kasarilla sillä ylpeilyiin, isäkin kehui naapurin ukolle että pieksi lapset niin kovasti että eivät istu muutamaan päivään! Naapuri nauroi ja komppasi että hyvä hyvä!
Edelleen miehistä 5-10% on vakavasti pers.häiriöisiä niinkuin oma isäkin oli, ja ikävä kyllä nämä saavat myös lapsia. Lastensuojelu ei kaikkia tavoita, ei aikanaan muakaan mitenkään autettu kun isä oli muille mukava ja lupsakka huumorimies. Ei kukaan silloin uskonut että tuollainen olisi lapsille kiilusilmä sadisti.
Moni lapsi nytkin elää pelossa ja kauhussa ja rakkaudettomassa kodissa.
Jotenkin vaikuttaa siltä että tämän aistii ihmisen persoonassa myöhemmin..