Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?
Itse tajusin juuri että omani ei ole. Olen 30v ja jotenkin pysäyttävää tajuta että ei ole koskaan kuullut tätä omilta vanhemmiltaan...
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Minua ei nappaa nämä amerikkalaistyyliset i love you-ihmiset. Sanat ei merkitse mitään vaan ne teot. Äitini rakasti minua ja minä rakastan lapsiani ja ei sitä tarvitse hokea.
Totta - siihen on sopivasti se 9 kuukautta aikaa:-)
Sori, en viitsi lukea ketjua tämän enempää, koska vielä on hyvä aika nyhtää rikkaruohoja. 16.9. on taas uudenkuun aika, siihen saakka. Liikaa elokuvia, sieltähän se mallioppiminen on alkanut aikojen saatossa:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/pyhaanna.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole, mutta tiedän sen sanomattakin. Ei sitä sanaa tarvitse muutenkaan koko ajan hokea, se on parempi osoittaa teoilla. En ymmärrä tätä nykyaikaa, että sitä pitäisi koko ajan hokea ikään kuin ei itsekään uskoisi siihen ja täytyy muistutella.
M37
Olen, äidiltä. Itse sanon lapsilleni joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Ei varmaan joo mutta tuolla lauseella ei pidä mitätöidä lasten paskaa kohtelua. Mua on hakattu kädellä, luudalla, sähköjohdolla, polttopuulla, oksalla, mattopiiskalla, mittanauhalla, kenkälusikalla, kauhalla, pyyhkeellä ja ties millä muulla. Tähän ei oikein käy selitykseksi että ”ei kukaan ole täydellinen”.
En halua mitätöidä. Haluan ymmärtää!
Mä en halua edes ymmärtää sillä nuo paskavanhemmat yhä aikuisenakin jatkaa tuota, keinot erit mutta tavoite sama, eli halu tuhota oma lapsi.
Toivottavasti ei sentään! Ihan sadistista. Miksi lapsia edes halusivat? Ai siksi ku ehkäisy oli kielletty. Ennen myös ajateltiin että sekä joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Luonnevikainen vanhempi hankki lapsia koska se oli statuskysymys. Lapsiaan se sitten vihasi ja hakkasi. Tuolloin 70-luvulla oli sosiaalisesti ”epänormaali” jos ei ollut perhettä.
Onneksi ajat on erit nykyään!
Niitä vaan putkahteli. Lapsi on lahja. Mutta ei sen takia että sitä saisi vihata vaan rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelkät teot riitä vaan tunteista puhuminen pitää opettaa lapsena. Itselläni oli oikeesti todella vaikeaa oppia puhumaan tunteista aikuisena parisuhteessa kun sitä ei oltu koskaan tehty kotona :(
En itsekään katsoisi sellasta puolisoa joka ei sanoisi ikinä rakastavansa vaan ajattelisi vaikka että kyllähän sen pitäisi se tämänkin teon kautta tajuta.
Kuuntelin 25v puolisoa, joka vähintään kerran päivässä sanoi rakastavansa, teot olivat jotain muuta, arjessa yksin jättämistä, ylistämällä alistamista, sinä teet niin parempaa ruokaa niin tee, sinä hoidat lapset niin paljon paremmin, jos minä pikaisesti käyn niin sinun ei tarvitse jne, pettämistä. Välillä kysyin miksi ihmeessä hoet tuota kun et oikeasti näytä sitä. Vastaus oli että rakastaa, minä en aina rakastanut, välillä vihasin niin että teki mieli tappaa kiduttaen. Jostain syystä siis arvostan tekoja enemmän kuin sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kyllä, isäni ei koskaan. Johtuu varmaan siitä ettei kyllä aidosti ole pystynyt koskaan toista ihmistä rakastamaan.
Olen tätä samaa miettinyt vuosia sitten. Tulin siihen tulokseen, että ei kai, mutta kyllä mä sen tiesin.
Itsepä tein sitten aikuisiällä niin, että sanoin vanhemmilleni rakastavani heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan vanhempi täydellinen...
Jos unohti opettaa lapselleen miltä rakkaus, hyväksyntä ja arvostus tuntuvat, niin silloin ei ole enää kysymys siitä että ei ollut täydellinen, vaan siitä että epäonnistui vanhempana täysin. Tuo on kuitenkin se tärkein asia mitä vanhemman pitäisi lapselle tarjota, jotta tämä voisi kasvaa eheäksi ihmiseksi.
Muistakaa nyt kuitenkin teoilla rakkautta osoittavat ihmiset, että ne rakkauden teot ei ole sitä, että lapselle ostetaan tavaraa, pidetään koti siistinä, ollaan paljon töissä jotta raha riittäisi lapsen harrastuksiin, herkkujen tarjoaminen tmv. materiaalinen asia. Eikä ne ole sitä, että lapsi kääritään pumpuliin jotta hän ei ikinä joutuisi kokemaan mitään ikävää ja kohtaamaan tekojensa seurauksia. Vaan ne on sitä, että antaa aikaa joka päivä, haluaa tutustua siihen pieneen ihmiseen, ymmärtää tämän kokemuksia ja tunteita, osoittaa hyväksyntää sitä kohtaan kuka hän on, osoittaa kaikin tavoin että hän on tärkeä eikä jää vanhemman elämässä toiseksi jollekin muulle asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on sanonut tosi monta kertaa
Isä on sanonut että me lapset olemme rakkaita
Ja kirjoittanut kortteihin että rakkain terveisin isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelkät teot riitä vaan tunteista puhuminen pitää opettaa lapsena. Itselläni oli oikeesti todella vaikeaa oppia puhumaan tunteista aikuisena parisuhteessa kun sitä ei oltu koskaan tehty kotona :(
En itsekään katsoisi sellasta puolisoa joka ei sanoisi ikinä rakastavansa vaan ajattelisi vaikka että kyllähän sen pitäisi se tämänkin teon kautta tajuta.
Kuuntelin 25v puolisoa, joka vähintään kerran päivässä sanoi rakastavansa, teot olivat jotain muuta, arjessa yksin jättämistä, ylistämällä alistamista, sinä teet niin parempaa ruokaa niin tee, sinä hoidat lapset niin paljon paremmin, jos minä pikaisesti käyn niin sinun ei tarvitse jne, pettämistä. Välillä kysyin miksi ihmeessä hoet tuota kun et oikeasti näytä sitä. Vastaus oli että rakastaa, minä en aina rakastanut, välillä vihasin niin että teki mieli tappaa kiduttaen. Jostain syystä siis arvostan tekoja enemmän kuin sanoja.
Kuulostaa ihan mun ex puolistoltani. Vaikka ketjussa nyt kyse vanhempien sanomisista, niin välimaininta että puolison suhteen arvostan tekoja nyt enemmän kuin jatkuvaa rakkauden tunnustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole kuulunut noita sanoja ja oliskin tuntunut pilkalta enemmän koska teoilla on enemmän merkitystä kuin sanoilla. Turha sanoa että rakastaa kun kaikki teot puhuu päinvastaista. Omilleni kyllä sanon lähes joka kerta kun nähdään ja teot puhuu samaa kieltä.
En ole kuullut ikinä vanhempieni sanovan niin. Itse olen sanonut ja sanon edelleen (nyt jo aikuisille) lapsilleni joka kerta kun tavataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan ole sanonut r - sanaa, olen vuosimallia 82. Varsinkin isä on kuitenkin osoittanut muuten, esim. pienenä kutsui enkelikseen/prinsessakseen.
Suomen "rakastaa" ei ole ihan sama asia kuin englannin "love". Jenkeissä voi ihan hyvin sanoa työkaverille tai mukavalle naapurille I love you mutta Suomessa "minä rakastan sinua" liittyy enemmän romanttiseen rakkauteen. Siksi myös vanhemman ja lapsen välistä kiintymystä on perinteisesti osoitettu ihan muulla tavalla kuin tuolla hokemalla.
Äiti on tainnut sanoa jotain tyyliin "rakas lapseni". Iskä ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Äiti aina silloin tällöin sanoi, isä koskaan. Yleensä äiti kyllä sanoi, että äiti tykkää sinusta.
Itse yritän sanoa omille lapsille, että rakastan heitä aina kun mahdollista. Sekin piti itse opetella. Alkuun ei oikein tuntunut luontevalta, mutta tein päätöksen, että omat lapset kuulee sen mahdollisimman usein.
Ei meilläkään ole suoraan sanottu, mutta aika oli toisenlainen, että ei ollut tapani kavereidenkaan kotona. en itsekään käytä juuri tuota ilmaisua, että rakastan sinua, se on suomalaisen suussa outo. Kun halataan niin sanon kyllä lapsille monesti "hellittelyäänellä", että äitin rakas!
Amerikkalaiset hokee sitä taas jatkuvasti kaikille ystäville, tuttaville, perheenjäsenille ja lemmikeille, että se ei enää oikeastaan edes tarkoita sitä vahvinta tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
En itse halua omien lasten kohdalla jättää sen ilmaisemista vain tekojen varaan. Haluan että he todella tiedostavat sen että rakastan heitä. Siinä ei saa olla pienintäkään epäilystä. Tulee mieleen tämä biisi.
Sometimes late at night
I lie awake and watch her sleeping
She's lost in peaceful dreams
So I turn out the lights and lay there in the dark
And the thought crosses my mind
If I never wake in the morning
Would she ever doubt the way I feel
About her in my heart
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
'Cause I've lost love ones in my life
Who never knew how much I loved them
Now I live with the regret
That my true feelings for them never were revealed
So I made a promise to myself
To say each day how much she means to me
And avoid that circumstance
Where there's no second chance to tell her how I feel
If tomorrow never comes
Will she know how much I loved her
Did I try in every way to show her every day
That she's my only one
And if my time on earth were through
And she must face this world without me
Is the love I gave her in the past
Gonna be enough to last
If tomorrow never comes
So tell that someone that you love
Just what you're thinking of
If tomorrow never comes
Argh. Just tämä. Apinoidaan toisen kulttuurin maneerit.
Kyllä ne teot ihan oikeasti on tärkeämpiä. Lapsuudesta muistan että se yksi ainoa kaveripiirin isä joka hoki rakkautta lapsilleen, olikin sairas pedofiili ja lastensa hyväksikäyttäjä. Siis oikeasti kaikkea muuta kuin rakastava isä.
Tulee juu vähän insestifiba tuosta "rakastan sinua". Esim. ""olet äitin rakas" on suomalaisempi ilmaisu.
Luonnevikainen vanhempi hankki lapsia koska se oli statuskysymys. Lapsiaan se sitten vihasi ja hakkasi. Tuolloin 70-luvulla oli sosiaalisesti ”epänormaali” jos ei ollut perhettä.
Onneksi ajat on erit nykyään!