Onko vanhempasi sanonut sinulle ikinä että rakastaa sua?

Miksi olisivat, kun ei sellaisesta kannata valehdella, se ei hyödytä mitään.

Eivät ole sanoneet, eivätkä rakastaneetkaan oikeasti. Omahyväinen tyytyväisyys saavutuksistani ei ole rakkautta. En myöskään itse rakasta vanhempiani, vaikka meillä on aivan ystävälliset välit.

Eivät koskaan. En usko, että äiti edes piti minusta; isä ehkä piti.

Minulla on kaksi nyt aikuista poikaa. On luontevaa katsoa heitä suoraan silmiin ja todeta: " rakastan sinua".

He vastaavat samoin.

joo, en muista kyllä itsekään että olisin kuullut moista. Ei se toimi täällä, ja jos alat vähän avautumaan niin se kääntyy sua itseään vastaan vielä, niinkuin kävi itselle....sain vain naurut virne naamalla takasin...hahaha mmmhhh omat vanhempani ovat vähintäänkin myrkyllisiä luonteeltaan. Tuo opetti että ei kannata sanoa yhtään mitään. 

En muista, että olisivat sanoneet. Mutta tiesin ja tunsin aina heidän rakkautensa minua ja sisaruksiani kohtaan.

Kuulemma silloin kun odottivat ambulanssia ja minä olin tajuttomana.

Ei. Ikä 53v.

Äiti sanoi varmaan joskus kun olin lapsi, isä ei ole sanonut koskaan.

Itse sanon omalle pienelle pojalleni joka ilta ennen nukkumaan menoa, että äiti rakastaa sinua.

Ei kyllä tule mieleen että olisi, mutta ehkä meidän perheessä vallitsee sellainen hiljainen rakkaus. Tiedetään kyllä kaikki että perhe on meille kaikki kaikessa. Isänikin on hieman tuollaisen äkäisen suomalaisen miehen oloinen, mutta todella lempeä kuitenkin.  Välit on molempiin nykyään paljon lämpimämmät.

Itse on tehnyt mieli monesti sanoa mutta jotenkin ei tule luonnostaan. Teot on tärkeämpi kuin sanat.

Vierailija kirjoitti:

Ei, eivät sanoneet koskaan. Eivät myöskään halailleet tai pussailleet, eivät edes toisiaan lasten nähden. Meidän suvussa on rakastettu vain kuolinilmoituksissa, koska se nyt vain on tapa aloittaa ilmoitus.

olipas hienosti sanottu. Sopisi aloittamaan vaikka jonkun perheromanin tämä lause.

Ei ole, enkä ole sitä lapsenakaan osannut kaivata. Jotenkin jo tosi nuorena aloin yhdistää sanalliset rakkaudentunnustukset nimenomaan romanttiseen rakkauteen, varmaan olisin vain ihmetellyt jos äiti ja isä olisi sellaisia alkaneet puhumaan. Oletin ilman muuta, että he sanovat sitä sitten toisilleen.

Nyt itse äitinä kuitenkin sanon omille lapsille rakastavani.

Ei ole sanoneet, mutta ovat kyllä monesti kertoneet, että olin kovasti toivottu lapsi ja osoittavat kyllä muuten, että olen rakas ja tärkeä heille.

Enpä ole ollut takertuva huomionkipeä narsisti.

Rakkauden vakuuttelu on melko tekopyhää, jos tilanne kuitenkin on se, että vanhempasi ei milloinkaan jaksa kuunnella mitään, mitä yrität kertoa. Ikävuosiesi 0 - 57 välillä. Rakkaus voi olla vanhempasi sisäinen tuntemus ja hänelle totta, mutta yhteinen elämänne on jotain, minkä hän on rakentanut pelkästään itseään varten. Oikeasti olet pelkkä sivujuoni, joka ei mitenkään edistä hänen elämänsä suurta kertomusta. Olet pelkkä ajanhukka hänen keskittyessään tärkeämpiin intresseihinsä. Koska vanhempasi jollain tasolla tietää tämän itsekin ja tietää tehneensä aina väärin sinua kohtaan, jopa suree joskus hiukan, miten tyystin hän on sinut sivuuttanut, niin omatuntoaan keventääkseen hän lohkaisee muutaman televisiosta opitun imelyyden. Oikeasti, jos vanhempasi rakastaa sinua, tiedät sen kyllä ilman vakuutteluja.

Vierailija kirjoitti:

Rakkauden vakuuttelu on melko tekopyhää, jos tilanne kuitenkin on se, että vanhempasi ei milloinkaan jaksa kuunnella mitään, mitä yrität kertoa. Ikävuosiesi 0 - 57 välillä. Rakkaus voi olla vanhempasi sisäinen tuntemus ja hänelle totta, mutta yhteinen elämänne on jotain, minkä hän on rakentanut pelkästään itseään varten. Oikeasti olet pelkkä sivujuoni, joka ei mitenkään edistä hänen elämänsä suurta kertomusta. Olet pelkkä ajanhukka hänen keskittyessään tärkeämpiin intresseihinsä. Koska vanhempasi jollain tasolla tietää tämän itsekin ja tietää tehneensä aina väärin sinua kohtaan, jopa suree joskus hiukan, miten tyystin hän on sinut sivuuttanut, niin omatuntoaan keventääkseen hän lohkaisee muutaman televisiosta opitun imelyyden. Oikeasti, jos vanhempasi rakastaa sinua, tiedät sen kyllä ilman vakuutteluja.

Jo on kitkerää tekstiä :DD sori mut cringe

En muista mutta omalle pojalle sanon useesti.

Ei ole sanonut vanhemmat eikä myöskään kukaan muukaan ihminen. Tällä on varmasti ollut vaikutusta siihen minkälainen minusta lopulta tuli.

Eivät ole. Olen 29v. Eivät ole myöskään sanoneet nätiksi, ihanaksi tms tai muutoinkaan kehuneet. Koulumenestyksestä on tullut hyväksyviä katseita.

Oman lapsen kohdalla olen pyrkinyt korjaamaan vahinkoa, mutta vaikeaahan se on kun ei ole saanut mallia. Jotkut sanovat niin luontevasti lapsilleen esim. rakas. Itse en sellaista osaa. Mutta joka ilta nukkumaan mennessä kerron rakastavani.

Mahdollisesti ehkä joskus kun olin 4-vuotias, eli yli 30 vuotta sitten. Itse yritän muistaa sanoa tuota omille lapsille. Jotain vääristynyttä suomalaisessa kulttuurissa on, koska tämä vaikuttaisi olevan aika yleinen ilmiö.

Maailman onnellisin kansa?

Ei sellaisia 70-luvulla sanottu. En koskaan nähnyt vanhempien edes pussaavan