sos. tt.n tapaaminen ensimmäisen ultran jälkeen

Voi jeesus...

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:09"]

Hei minullakin oli tosi kova synnytyspelko ja lapsella selvisi myös rakenteellinen vika ja minulle kova masennus jne. Kävin raskausaikana 3x psykologilla, 3x sairaalan psykiatrisen työryhmän haastatteluissa miehen kanssa, 2x pelkopolilla. Syntymän jälkeen psykiatrinen sairaanhoitaja kävi osastolla ja myöhemmin vielä meillä kotona. Silti kertaakaan ei kyseenalaistettu vanhemmuuttani. Yrittävät vain auttaa :)

[/quote] kiitos asiallisesta vastauksesta:) säikäytti nämä vastaukset täällä ihan tosissaan. Kun mielestäni mt häiriöstä/masennuksesta voi selvitä ja sen kanssa oppii elämään ilman oireilua. Olisi väärin että diagnoosi vaikuttaisi minun tai mieheni elämään niin rajusti että vanhemmuus kyseenalaistetaan. Toivon että olet päässyt elämässä eteenpäin ja elät ihanaa elämää kaikesta huolimatta:)

[/quote]

Meillä menee nyt tosi hyvin! Unohdin mainita, että minulla oli nuorempana TOSI vaikea masennus. Siitäkin heille kerroin ja sen takia oli seurantaa paljon. Neuvolasta voi myös pyytää aikaa psykologille. Ottavat hyvin sen, jos olet itsekin valmis käsittelemään masennusta. Itse menin kaikkiin haastatteluihin ym. vaikka pidin niitä osaa ihan turhina. Lapsi on pian vuoden eikä sen ekan parin kk:n jälkeen ole kukaan "häirinnyt".

[/quote]ihanaa kuulla :)

Hei ei kannata stressata etukäteen. Eihän sitä ultraakaan välttämättä tehdä alakautta, mutkin ultrattiin vain vatsan päältä.

Naista ronkitaan todella paljon raskauden ja synnytyksen yhteydessä. Parempi vaan tottua siihen. En itse näkisi tuossa ongelmaa mennä toiseenkin tapaamiseen heti. Tämä kaikki on pelkästään huolenpitoa, ei kiusantekoa.

Mielenterveysongelmat on aika huolestuttavia perheellisillä, koska asiat monimutkaistuvat kerralla. Lapsen tulo on terveellekkin ihmiselle suuri muutos, joten sitä se on myös mielenterveyspotilaalle (entisellekkin sellaiselle). Tämän vuoksi on hyvä kartoittaa kaikki tukimuodot mitä on mahdollista saada, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä ja kaikki menisi hyvin.

tuohon sisätutkimuspelkoon liittyen, niin tosiaan on hyvä että olet siitä sanonut. sellaisia neuvoja tän suhteen että voit pyytää naislääkäriä tai -hoitajaa tekemään tutkimuksen ja pyytää että se tehtäisiin nopeasti ja että ultrattaisiin vatsanpäältä jos mahdollista. ja voit myös pyytää peitteen tm vähän antamaan suojaa ettei tarvitse olla niin paljaana tutkimuksen aikana. lisäksi tosiaan jos vain saisit sen miehen tuonne mukaan niin saattaa helpottaa oloa. noita sisätutkimuksia tulee olemaan raskauden aikana ja sitten itse synnytys. myös neuvolapsykologilla voit käydä keskustelemassa asiasta jos se auttaisi.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 21:33"]

tuohon sisätutkimuspelkoon liittyen, niin tosiaan on hyvä että olet siitä sanonut. sellaisia neuvoja tän suhteen että voit pyytää naislääkäriä tai -hoitajaa tekemään tutkimuksen ja pyytää että se tehtäisiin nopeasti ja että ultrattaisiin vatsanpäältä jos mahdollista. ja voit myös pyytää peitteen tm vähän antamaan suojaa ettei tarvitse olla niin paljaana tutkimuksen aikana. lisäksi tosiaan jos vain saisit sen miehen tuonne mukaan niin saattaa helpottaa oloa. noita sisätutkimuksia tulee olemaan raskauden aikana ja sitten itse synnytys. myös neuvolapsykologilla voit käydä keskustelemassa asiasta jos se auttaisi.

[/quote] kiitos vinkeistä. Täällä on lomautukset päällä nii neuvolassa sanoivat etten voi välttämättä valita että tutkiiko nainen vai mies. Psykologia tapaan tulevaisuudessa pelkojeni takia ja varmaan tulee lähete myös pelkopolille. 

Eka ultra ei ole itse asiassa sisätutkimus, eli ei tehdä mitään gynekologista tutkimusta, vaan ainoastaan ultrataan se kohtu asukkeineen ja se tapahtuu alakautta. Kukaan ei edes oikein katso alapäätäsi kuin sen verran, että se ultralaite (pitkulainen putki, jonka päälle vedetään kondomi hygieniasyistä ja liukastetta että sujahtaa sisään helposti) ja sitten näet monitorista vauvasi. Koita keskittyä siihen - oman pikkuisen vauvanalkusi näkemiseen :)

Itsekään en pidä sisätutkimuksista ja olen sen aina sanonutkin (en pidä sisätutkimuksesta ja että olen kipuherkkä ja pelkään instrumentteja). Tällöin on aina esim. sanottu harjoittelijoille, että he eivät tutki tuplatyönä. Olen myös pyytänyt että raskauden aikana turhia sisätutkimuksia vältetään etenkin instrumenteilla ja toivettani on noudatettu. Kannattaa ihan avoimesti esittää noita toiveita, vaikka ymmärrän, että pelkäävänä voi mennä lukkoon tilanteessa. Voisi olla hyvä idea tehdä toivelappu, jonka voi lykätä lääkärille jos ei puhe oikein kulje tilanteessa (itseäni alkaa aina itkettää).

Niin ja en ole bipo tms. vaan ihan vaan hemmetisti kammoan noita tutkimuksia. Miehestä oli tukea kaikilla kerroilla, pidin häntä kädestä enkä katsonut instrumentteja. Tämä on ihan typerää varmaan sellaiselle, joka ei pelkää, mutta mulla tämä on tilanne ja ilmeisesti myös ap:lle. Yritä vielä saada se mies mukaan, jos voisi vaihtaa työvuoroa tms.

Harmi, että se sossun tapaaminen on ympätty samaan käyntiin, mutta he ovat tainneet vaan ajatella hyvää ja että se olisi sinulle kätevintä. Tokihan voit vaihtaa aikaa. Kannattaa suhtautua avoimesti kaikkiin tukimuotoihin, joita tarjotaan. Jos olet kovin hyökkäävä, aletaan helposti ajatella, että on syytäkin epäillä jotain, kun asiakas on niin puolustuskannalla. Ole ystävällinen ja avoin - ei sinulla ole vihollisia vastassa, vaan tämän meidän yhteiskunnan apujoukot.

Tsemppiä!

Minulle tehtiin kaikki ultrat vatsan päältä. Ei kuulema tehdä sisäkautta, jos vatsan päältäkin näkee.

Moi!

En tiedä ap luetko tätä mutta mäkin oon 2-suuntanen ja raskaana ja mulla myös yhden ultran yhteydessä on sosiaalityöntekijän tapaaminen.

Aiemmassa ultrassa lääkäri kysyi haluaisinko tavata sosiaalityöntekijän joka voisi auttaa minua asumiskuvioiden järjestelyssä kun en asu toistaiseksi vielä lapsen isän kanssa yhteydessä yms.. Ja muita hyötyjä.

Sanoin että tottakai ja sitten sanoi että laitetaan tapaaminen kontrolliultran yhteyteen.. Ei mitään hätää. Sosiaalityöntekijä tuossa yhteydessä on ihan eri asia ku joku lastensuojelu, eli pelko pois! :)

Onko ketään, jota ei olisi missään vaiheessa raskautta epäilyttänyt/jännittänyt/pelottanut vanhemmaksi tuleminen? Itse mainitsin tästä neuvolassa ja multa kysyttiin, haluanko käydä neuvolapsykologin kanssa juttelemassa. Kävin yksin ja yhdessä miehen kanssa, ja siellä sitten oli ihan rentoa jutustelua ja kerrottiin mitä kaikkea apua on saatavilla lapsen saannin jälkeen ja että se on ihan normaalia jos jännittää/pelottaa, kunhan pelot ei ala hallitsemaan elämää.

Mua jännitti ihan hirveästi ensimmäinen sisätutkimus ja alakautta ultraus. Mainitsin tästä lääkärille ennen tutkimusta ja lääkäri laittoi tarpeeksi liukastetta. Synnytyksessä ei koko ajan sörkitä ja katsella alapäätä. Siinä vaiheessa ei oikein enää ajattele sitä housuttomuutta, koska ainoa tavoite on saada vauva pian ulos:)

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:07"]

Vinkkinä sellainen että kannattaa olla mahdollisimman rauhallinen ja ystävällinen, ja korostaa oireettomuutta ja vahvoja tukiverkkoja (ja hankkia sellaiset), sekä kertoa että tarvittaessa haet perheellenne neuvolan (ei lastensuojelun) perhetyöntekijän vauvan synnyttyä. Sinuna yrittäisin kyllä saada sen miehen mukaan tähän tapaamiseen.

47/48

[/quote]

Hyvä korostaa vahvoja tukiverkkoja, kun lähin kaverikin on 200km päässä... Oma neuvoni on päinvastainen; kannattaa olla mahdollisimman rehellinen, kertoa, ettei tukea juurikaan ole mistään suunnalta tulossa, niin osaavat esitellä sinulle oikeanlaiset tukitoimet ajoissa. Samalla lailla rehellisesti voit myös kertoa, jos itselläsi on luottavainen tunne, että pärjäät niillä vähillä tukiverkoilla, joita sinulla on. 

Siis rehellisesti; pyydä apua, jos sitä tarvitset, esitä kaunis kiitos tarjouksesta, ellet apua tarvitse :-)

Aivan huippua että täältä voi saada tukea ja kannustusta. Kiitos kaikille teille, oloni parani pelkästään kun tiedän että joku fiksumpi on linjoilla, kun ei näin viikonloppuisin voi neuvolaankaan soittaa. Kiitos paljon:)

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 16:43"]

Mikä juttu tää on? Onko sulla siis pahoja mielenterveysongelmia? Onko se sitten kuitenkin hyvä juttu, että tapaaminen on kun olet "herkkänä". Niille kun ei varmaankaan kuulu esittää et kaikki on hyvin jos ei kerta ole. 

[/quote] kaksisuuntainen on, mutta hyvin ja oireetta olen elänyt jo kaksi vuotta, elämä muuten kunnossa mutta pelko sisätutkimuksiin on kova. Mielestäni se ei kuulu sosiaali työntekijälle vaan lääkärille?

[/quote]

Minullakin on kaksisuuntainen, ollut jo vuosia ja silti olen neljättä kertaa raskaana ja ei minua ole koskaan kutsuttu mihinkään sos.tt:lle. Kuulostaa todella kummalliselta. Onko sinulla ollut päihdeongelmia tms tai onko aiempia lapsia jotka ovat olleet lastensuojelun piirissä?

Koita ajatella niin, että se sos.tt on sua varten ja tarjoamassa apuaan/tsekkaamassa tilanteesi ja on vain hyvä että pääset avun piiriin jos sille on tarvetta. TSEMPPIÄ!

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:59"]

Apua sossuilta? Mihin vaivaan minä apua tarvitsen? Jos kyse ois mun mielenterveydestä niin kai minut olisi suoraan asiantuntijalle lähetetty, eikä valtion virkamiehelle joka yleensä on mukana vasta kun voidaan toeta ettei minusta ole tähän? 

[/quote]

Voisitko tajuta, että tässä ei ole kyse sinusta pelkästään, vaan lapsesi hyvinvoinnista myös. Ei neuvola varaa mitään sosiaalityöntekijän tapaamista, jos ei mitään syytä huoleen ole. Miksi otat sen täydellisenä epäluottamuslauseena ja heti kuvittelet että kanta on se, ettei "sinusta ole tähän"? Apuahan ne sulle tarjoaa, hyvä ihminen!

Valitettavasti  2-suunt. mielisairaudesta sos tt joutuu tavata vielä lapsen synnyttyäkin. He tulevat kotikäynnille tai pitää käydä näyttämässä että lapsen kanssa kontakti ja arki sujuu. Tosi keljua, mutta tosi byrokraattisia ollaan, jos äidillä on ollut aikaisemmin vastaavia ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:39"]

Ja tämähän on kypsän ja vakaan ihmisen rauhallista suhtautumista.

[/quote] voitko väittää että sinua ei harmittais jos sulle ei annettais mahdollisuutta elää omaa elämääs?

[/quote]

Juuri tätä mä tarkoitin, kun totesin ap:n horisseen läpi ketjun. Oliko siinä varatusta ajasta ilmoittavassa lapussa oikein kerrottu kanssa, että aikovat viedä sinulta lapsen ja tulevat kyttäämään läpi elämän?

Suhtautumisesi on naurettavaa ja vainoharhaista. Ne aikoo siellä JUTELLA sun kanssa n puoli tuntia. Jos olet vainoharhainen ja aggressiivinen, voit olla varma että pääset uudelleenkin juttelemaan, ja myöhemmin toisenlaistenkin toimenpiteiden kohteeksi. Ihminen, joka oikeasti hallitsee elämäänsä, hallitsee myös tällaiset tilanteet.

Ja kyllä, meistä on tehty aiheeton ls- ilmoitus, jonka pystyi oikein hyvin selvittämään ASIALLISUUDELLA.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 00:28"]

Valitettavasti  2-suunt. mielisairaudesta sos tt joutuu tavata vielä lapsen synnyttyäkin. He tulevat kotikäynnille tai pitää käydä näyttämässä että lapsen kanssa kontakti ja arki sujuu. Tosi keljua, mutta tosi byrokraattisia ollaan, jos äidillä on ollut aikaisemmin vastaavia ongelmia.

[/quote]

Vielä keljumpaa se olisi, että kaiken maailman kilipää-äidit saisivat tuhota lapsiaan rauhassa, jos ei kukaan yhtään katsoisi perään. Tätä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen aivan liikaa.

On näköjään niin vaikeaa ymmärtää että olin enemmän paniikissa siitä ajankohdasta. Siis siihen asti kun mulle tultiin sanomaan että olen syyllinen ja kilipää ja mitä vielä. HETI kun sain asiallisen vastauksen, niin olen valmis keskusteluun. On todella väärin että ette joko ymmärrä lukemaanne tai ette halua ymmärtää. Minä en ole paha ihminen, ja pystyn rakastamaan ja huolehtimaan lapsestani ihan samalla tavalla kun te terveet ihmiset. Edelleenkään, en ole oireillut aikoihin ja olen tasapainossa. Mutta myös minulla niinkuin jokaisella ihmisellä tulee tarve puollustaa itseäni ja perhettäni, ja myös minulla on oikeus mennä paniikkiin jos minulle sanotaan että lapseni tarvitsee suojelua minulta. Astukaa hetkeksi pois omista bootseista ja ajatelkaa minun kannalta.

Mulle tehtiin sisätutkimuksia muutaman kerran raskauden aikana, kerran yksityisellä varhaisultrassa (+ ultraus alakautta), sitten oli se rv 12 ultra alakautta (ei tutkimusta, vain ultra), sit 2 kertaa neuvolalääkäri teki. Synnytyksen yhteydessä tehtiin 3 kertaa ja sitten jälkitarkastuksessa 6 vko synnytyksestä. Ymmärrän sua ap, mullakin on asiaan liittyviä pelkoja, mutta selvisin. Pyysin esim. synnytyksessä mahdollisimman vähän "ronkkimista" ja suhtautuivat siihen kyllä hyvin ja kunnioittavasti. Kannattaa puhua peloista avoimesti. :)

Puhutte varmaan kokemuksella ?