Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinäkö et keksi mitään muuta lähestyä suhteen ongelmia kuin sen, että "petän, ellei tilanne muutu". Mitä jos otettaisiin lähtökohdaksi se, että kukaan ei haluaisi pettää ja ongelmat korjataan sieltä suhteesta käsin, eikä uhkaamalla vieraisiin lähtemällä. 

En ole hän, kenelle kirjoitat, mutta mietinpä vaan sivusta, että ihan kaikki suhteet eivät ole korjaamiskelpoisia tai korjaamisen arvoisia. On suhteita, joista nyt vaan on parempi erota. Enkä siis tarkoita, että pettää saisi tai pitäisi, mutta on ihan väärin yrittää pakolla pitää elossa jotain minkä olisi parempi kuolla ja antaa molemmille vapaus elää omaa elämäänsä. 

No sehän on sitten ihan eri asia. Silloin erotaan sen takia, että suhde ei toimi eikä sen takia, että tekee mieli pettää. Pettäminen ei liity asiaan oikein mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

Petetty on syytön pettäjän tekoon. Pettäjä valitsi itse pettää olipa hänen syynsä tekoon mitkä tahansa.

Sinänsä mielenkiintoista että henkilö joka itse ei valinnut pettää puolustelee pettäjiä. Miksi et pettänyt, vaikja oli mahdollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minna on ensin yhdentekevä ja kuin ilmaa. Minnalle huudetaan ja nälvitään, mutta eroa ei Minnasta Jarkki halua vaan Jarkko ta.paa itsensä jos Minna lähtee. Minna pettää ja yhtäkkiä hän onkin maailman ihanin ihminen ketä ilman Jarkko ei voi elää. Jarkko anoo häntä tulemaan takaisin ja sanoo tekevänsä hänen vuokseen mitä vain.

Selittäkääs tämä?

Mihin tämä liittyy? Jos Jarkko on jo tap pa massa itsensä, tuskinpa tämä sama tyyppi noin vain hyväksyy pettämisen ja suhteesta tulee pelkkää auringonpaistetta. Ja tämä skenaario on muutenkin ristiriitainen. Miten voi olla yhdentekevä ja täysin ilmaa, mutta silti hänen lähtönsä saa Jarkon sekaisin? Tuohan on henkistä väkivaltaa ja suhteesta täytyy ehdottomasti lähteä. Pettäminen ei ole tuohon millään tavalla ratkaisu. Jarkkohan voisi tap paa itsensä pelkästään sen pettämisenkin takia. 

Ei Jarkko itselleen tee mitään, se on vain kiristyskeino. Jarkko lupaa muuttua, mutta vasta sitten kun jotain äärimmäistä on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Se joka päättää laistaa parisuhteen velvollisuuksista, on jättäjä. Kun hylkäät puolisosi tarpeet ja lakkaat välittämästä niistä olet poistunut suhteesta. Olet eronnut, vaikka sitä ikinä et sanoisi ääneen. Silloin on turha kitistä jos toinen käy vieraissa. Parisuhde on työtä. Ei mikään huviretki.

Tällaiset tekstit on niin täyttä paskaa ja selkärangattomien ihmisten sössötystä. Kanna vastuu omasta elämästäsi ja omista teoistasi. Jos olet parisuhteessa, ole, ja kunnioita sitä sopimusta, tai pura se.

Älä sössötä tällaista paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinäkö et keksi mitään muuta lähestyä suhteen ongelmia kuin sen, että "petän, ellei tilanne muutu". Mitä jos otettaisiin lähtökohdaksi se, että kukaan ei haluaisi pettää ja ongelmat korjataan sieltä suhteesta käsin, eikä uhkaamalla vieraisiin lähtemällä. 

En ole hän, kenelle kirjoitat, mutta mietinpä vaan sivusta, että ihan kaikki suhteet eivät ole korjaamiskelpoisia tai korjaamisen arvoisia. On suhteita, joista nyt vaan on parempi erota. Enkä siis tarkoita, että pettää saisi tai pitäisi, mutta on ihan väärin yrittää pakolla pitää elossa jotain minkä olisi parempi kuolla ja antaa molemmille vapaus elää omaa elämäänsä. 

No sehän on sitten ihan eri asia. Silloin erotaan sen takia, että suhde ei toimi eikä sen takia, että tekee mieli pettää. Pettäminen ei liity asiaan oikein mitenkään. 

Uskoisin, että osalla se liittyy. Ollaan suhteessa, joka ei toimi, mutta ei olla osattu tai viitsitty lähteä. Sitten tuleekin vastaan joku toinen ennen kuin ollaan erottu. 

Seksi/itsetuntomaanikot nyt sitten tekevät boostejaan suhteen tilasta huolimatta. 

Minä petän.

Siis ei niin, että sinä ajat minut pettämään, vaan kyllä se aktiivinen toimija, pettäjä,  olen minä.

Olen aikuinen, voin tehdä valintani itse, joten myös pettäminen on oma valintani, ei kenenkään toisen päättämä asia.

Siksi tämä kirjoitus on mielestäni pelkkää narsistin puolustautumista. Pettäminen on aktiivista toimintaa, siihen ei ajauduta, sen voi valita. Siksi siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

En ole koko elämäni aikana joutunut vetoamaan siihen, että muutkin ovat tehneet väärin. En ole tehnyt sellaista, mitä joutuisin puolustelemaan.

Minä en hyväksy pettämistä. En pysty antamaan anteeksi pettämistä enkä kyllä pystyisi enää arvostamaan itseäni enkä katsomaan aamulla peiliin mikäli pettäisin. Se vaan on niin halveksittavaa käytöstä. Vaikken ajattelisi kumppaniani pätkääkään ,en petä ihan oman itseni takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minna on ensin yhdentekevä ja kuin ilmaa. Minnalle huudetaan ja nälvitään, mutta eroa ei Minnasta Jarkki halua vaan Jarkko ta.paa itsensä jos Minna lähtee. Minna pettää ja yhtäkkiä hän onkin maailman ihanin ihminen ketä ilman Jarkko ei voi elää. Jarkko anoo häntä tulemaan takaisin ja sanoo tekevänsä hänen vuokseen mitä vain.

Selittäkääs tämä?

Mihin tämä liittyy? Jos Jarkko on jo tap pa massa itsensä, tuskinpa tämä sama tyyppi noin vain hyväksyy pettämisen ja suhteesta tulee pelkkää auringonpaistetta. Ja tämä skenaario on muutenkin ristiriitainen. Miten voi olla yhdentekevä ja täysin ilmaa, mutta silti hänen lähtönsä saa Jarkon sekaisin? Tuohan on henkistä väkivaltaa ja suhteesta täytyy ehdottomasti lähteä. Pettäminen ei ole tuohon millään tavalla ratkaisu. Jarkkohan voisi tap paa itsensä pelkästään sen pettämisenkin takia. 

Ei Jarkko itselleen tee mitään, se on vain kiristyskeino. Jarkko lupaa muuttua, mutta vasta sitten kun jotain äärimmäistä on tapahtunut.

Miksi pettäminen on äärimmäistä, mikä muuttaisi kaiken, mutta pelkkä eroaminen ei? Ja miksi pitäisi tuossa tilanteessa uskoa, että Jarkko muuttuu? Eikö jokainen normaali ihminen ensin kerro eroaikeista, sitten mahdollisesti antaa toisen mahdollisuuden ja jos mikään ei muutu, sitten oikeasti eroaa. Mihin sitä pettämistä tarvitaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

En ole pettänyt, vaikka "syytä" olisikin ollut.

Joten antakaa kivi, heitän oikein mielelläni jokaista pettäjää päähän sillä. Varsinkin jokaista, joka ei suostu kantamaan vastuuta omasta teostaan.

Toisella osapuolella voi olla vaikka mitä kontollaan, mutta ne on eri asioita. Pettäjä on pettäjä, ja ansaitsee siitä kaiken paskan niskaansa.

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Sopimusrikkomus on sopimusrikkomus. Tämä vie luottamuksen ihmisiin kun se läheisin paljastaa pskan luonteensa.

Parisuhde on usein laaja kokoelma monia sopimuksia. Ei mikään yksinkertainen seksuaalisen kanssakäymisen eksplisiittisyyslauseke. Sopimus on rikottu jo sillä, jos hylkää toisen emotionaalisesti. Sen jälkeen on turha vedota sopimusrikkomukseen, jos toinen reagoi tähän rikkoen uusia pykäliä. 

Yksi rikkomus ei oikeuta toista. Miksi aikuinen ihminen ei pysty käsittelemään suhteeseen liittyviä ongelmia kumppaninsa kanssa ihan pettämättä? Miten asiaa parantaa tuollainen lapsellinen käytös että kun tuo on semmoinen ja tämmöinen niin minä voin pettää näin?

Parisuhteen ongelmia ei voi käsitellä yksin. Näissä tapauksissa usein on kyse siitä, että petetty ei suostu/osaa/halua käsitellä ongelmia. Ei edes myönnä ongelmia. Eivät ne ole hänen ongelmia vaan puolison, joka ajautuu vaikka sitten pettämäänkin joskus. Juuri siitä ihan suorin sanoin artikkelissakin kerrottiin. Lisäksi kyse ei ole oikeutuksesta vaan ymmärtämisestä. 

Kukaan ei "ajaudu" pettämään. Kaikki pettäjät valitsevat pettää. Jos oikeasti olisi kyse siitä että kumppani ei osaa käsitellä ongelmia, silloin kukaan ei haluaisi jatkaa. Mutta tässä onkin kyse siitä että toinen haluaa pettää, saa siitä kostonhimoista tyydytystä. Ja olisi vaikea satuttaa puolisoa jos olisi jo erottu.

Kumma, että avioeron jälkeisistä kostotoimenpiteistä puhutaan paljon. Mutta kukaan ei puhu eroa edeltävistä. Kuten pettäminen.

Tai voi olla kyse siitä, että nämä pettäjät eivät kestä kohdata omantunnon tuskaa, kun ymmärtävät olevansa niitä huonoja puolisoja... Niin on helpompi kääntää asia niin, että aletaan syyttämään sitä puolisoa ties mistä. Eli puolison vika, että minä käyttäydyin näin, ei todellakaan omavika. He yrittävät tehdä itsestään uhreja sen sijaan, että hyväksyisivät sen, että he omilla päätöksillä ja teoillaan tekivät itsestään pettäjiä. 

Yleensä pettäjä tietää oikein hyvin olevansa pettäjä eikä yritä tehdä mitään. Duplopalikkatasoinen kyökkipsykologisointisi ei ole alkuunkaan uskottavaa. Kuten tuossa artikkelissakin todettiin, pettäjä tiedosti tekonsa ja kärsi huonoa omatuntoa siitä ja kantoi myös vastuun seurauksista. Kyse ei ole edelleenkään pettämisen oikeuttamisesta vaan ymmärtämisestä. Jollain kommentoijalla täällä tuntuu ymmärtämisessä olevan tosi pahoja vajauksia. 

Ja sellainen käytös ei ollut mahdollista ettei tarvinnut pettää ja kärsiä huonoa omaatuntoa? Vastuutahan tässä ei kyllä kannettukaan. Seliteltiin vaan pettämistä. Ennen pettämistä olisi voinut selvittää suhteen puoleen tai toiseen sen kumppanin kanssa. Ainakin olisi voitu erota kunnioittaa toisiaan eronkin jälkeen.

Aina sanotaan, että pettävät ei kanna vastuutaan pettämisestä suhteen jälkeen.

Kuinka se mielestäsi käytännössä tapahtuu?

En oikein ymmärrä tätä parisuhdetta koskevaa yleistä väärinkäsitystä, että parisuhteessa ollessa kaikki omat teot olisivat jollain lailla sidoksissa siihen kumppaniin ja kumppani olisi jopa niiden aiheuttaja.

Kyllä ihminen on yksilö parisuhteessakin.

Jos hyvä työkaverini palkanlaskija Reija päättäisi kavaltaa ensi kuun palkkani, ja käyttäisi sen viinaan ja miehiin, en etsisi syytä itsestäni ja mahdollisesti puutteellisesta työkaveruudestani.

Tuskin kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinäkö et keksi mitään muuta lähestyä suhteen ongelmia kuin sen, että "petän, ellei tilanne muutu". Mitä jos otettaisiin lähtökohdaksi se, että kukaan ei haluaisi pettää ja ongelmat korjataan sieltä suhteesta käsin, eikä uhkaamalla vieraisiin lähtemällä. 

En ole hän, kenelle kirjoitat, mutta mietinpä vaan sivusta, että ihan kaikki suhteet eivät ole korjaamiskelpoisia tai korjaamisen arvoisia. On suhteita, joista nyt vaan on parempi erota. Enkä siis tarkoita, että pettää saisi tai pitäisi, mutta on ihan väärin yrittää pakolla pitää elossa jotain minkä olisi parempi kuolla ja antaa molemmille vapaus elää omaa elämäänsä. 

No sehän on sitten ihan eri asia. Silloin erotaan sen takia, että suhde ei toimi eikä sen takia, että tekee mieli pettää. Pettäminen ei liity asiaan oikein mitenkään. 

Uskoisin, että osalla se liittyy. Ollaan suhteessa, joka ei toimi, mutta ei olla osattu tai viitsitty lähteä. Sitten tuleekin vastaan joku toinen ennen kuin ollaan erottu. 

Seksi/itsetuntomaanikot nyt sitten tekevät boostejaan suhteen tilasta huolimatta. 

no niinhän se osalla tietysti liittyy, mutta tässähän puhutaankin siitä, onko se pettäminen välttämätöntä ja väistämätöntä, vai voisiko sen tilanteen hoitaa jollain muulla tavalla. Jos suhde on muutenkin huono, siitä pääsee eroon ilman pettämistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Sopimusrikkomus on sopimusrikkomus. Tämä vie luottamuksen ihmisiin kun se läheisin paljastaa pskan luonteensa.

Parisuhde on usein laaja kokoelma monia sopimuksia. Ei mikään yksinkertainen seksuaalisen kanssakäymisen eksplisiittisyyslauseke. Sopimus on rikottu jo sillä, jos hylkää toisen emotionaalisesti. Sen jälkeen on turha vedota sopimusrikkomukseen, jos toinen reagoi tähän rikkoen uusia pykäliä. 

Yksi rikkomus ei oikeuta toista. Miksi aikuinen ihminen ei pysty käsittelemään suhteeseen liittyviä ongelmia kumppaninsa kanssa ihan pettämättä? Miten asiaa parantaa tuollainen lapsellinen käytös että kun tuo on semmoinen ja tämmöinen niin minä voin pettää näin?

Parisuhteen ongelmia ei voi käsitellä yksin. Näissä tapauksissa usein on kyse siitä, että petetty ei suostu/osaa/halua käsitellä ongelmia. Ei edes myönnä ongelmia. Eivät ne ole hänen ongelmia vaan puolison, joka ajautuu vaikka sitten pettämäänkin joskus. Juuri siitä ihan suorin sanoin artikkelissakin kerrottiin. Lisäksi kyse ei ole oikeutuksesta vaan ymmärtämisestä. 

Kukaan ei "ajaudu" pettämään. Kaikki pettäjät valitsevat pettää. Jos oikeasti olisi kyse siitä että kumppani ei osaa käsitellä ongelmia, silloin kukaan ei haluaisi jatkaa. Mutta tässä onkin kyse siitä että toinen haluaa pettää, saa siitä kostonhimoista tyydytystä. Ja olisi vaikea satuttaa puolisoa jos olisi jo erottu.

Kumma, että avioeron jälkeisistä kostotoimenpiteistä puhutaan paljon. Mutta kukaan ei puhu eroa edeltävistä. Kuten pettäminen.

Tai voi olla kyse siitä, että nämä pettäjät eivät kestä kohdata omantunnon tuskaa, kun ymmärtävät olevansa niitä huonoja puolisoja... Niin on helpompi kääntää asia niin, että aletaan syyttämään sitä puolisoa ties mistä. Eli puolison vika, että minä käyttäydyin näin, ei todellakaan omavika. He yrittävät tehdä itsestään uhreja sen sijaan, että hyväksyisivät sen, että he omilla päätöksillä ja teoillaan tekivät itsestään pettäjiä. 

Yleensä pettäjä tietää oikein hyvin olevansa pettäjä eikä yritä tehdä mitään. Duplopalikkatasoinen kyökkipsykologisointisi ei ole alkuunkaan uskottavaa. Kuten tuossa artikkelissakin todettiin, pettäjä tiedosti tekonsa ja kärsi huonoa omatuntoa siitä ja kantoi myös vastuun seurauksista. Kyse ei ole edelleenkään pettämisen oikeuttamisesta vaan ymmärtämisestä. Jollain kommentoijalla täällä tuntuu ymmärtämisessä olevan tosi pahoja vajauksia. 

Ja sellainen käytös ei ollut mahdollista ettei tarvinnut pettää ja kärsiä huonoa omaatuntoa? Vastuutahan tässä ei kyllä kannettukaan. Seliteltiin vaan pettämistä. Ennen pettämistä olisi voinut selvittää suhteen puoleen tai toiseen sen kumppanin kanssa. Ainakin olisi voitu erota kunnioittaa toisiaan eronkin jälkeen.

Aina sanotaan, että pettävät ei kanna vastuutaan pettämisestä suhteen jälkeen.

Kuinka se mielestäsi käytännössä tapahtuu?

No tämä Minkkinenhän on oikein mainio esimerkki siisä, miten sitä vastuuta EI kanneta. Ulistaan ympäri nettiä "kun mulla oli oikeus pettää" ja hierotaan sitä uutta ihanaa suhdetta toisen naamaan "katso kun nyt olen onnellinen, kun sinun kanssa kaikki oli ihan perseestä". Vaihtoehtona olisi myöntää, että tuli mokattua ja loukattua pahasti ja pitää nöyränä matalaa profiilia toisen kunnioituksen takia ja ehkä jopa oppia virheistään, eikä ylimielisesti vain pitää kiinni siitä oikeudesta heilua peniksensä kanssa niin kuin tuuliviiri. 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka päättää laistaa parisuhteen velvollisuuksista, on jättäjä. Kun hylkäät puolisosi tarpeet ja lakkaat välittämästä niistä olet poistunut suhteesta. Olet eronnut, vaikka sitä ikinä et sanoisi ääneen. Silloin on turha kitistä jos toinen käy vieraissa. Parisuhde on työtä. Ei mikään huviretki.

Tällaiset tekstit on niin täyttä paskaa ja selkärangattomien ihmisten sössötystä. Kanna vastuu omasta elämästäsi ja omista teoistasi. Jos olet parisuhteessa, ole, ja kunnioita sitä sopimusta, tai pura se.

Älä sössötä tällaista paskaa.

Minä olen naisena tuon toisen kanssa samaa mieltä. Pystyisin itse hyvin elämään pitkään ilman seksiä. Mies taas tarvitsee sitä useammin. Olen ajatellut, että se kuuluu avioliittoon ja miehen tarpeisiin ja oikeuksiin, joten meillä on seksiä säännöllisesti. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos aina vaan kieltäytyisin, niin mies saattaisi lähteä hakemaan sitä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

En ole pettänyt, vaikka "syytä" olisikin ollut.

Joten antakaa kivi, heitän oikein mielelläni jokaista pettäjää päähän sillä. Varsinkin jokaista, joka ei suostu kantamaan vastuuta omasta teostaan.

Toisella osapuolella voi olla vaikka mitä kontollaan, mutta ne on eri asioita. Pettäjä on pettäjä, ja ansaitsee siitä kaiken paskan niskaansa.

Näin juuri. Minullakin olen ollut tilanteessa, jossa voisin pettää ja uhriutua tuolla tavalla. Kyllä todellakin minulla on mielestäni oikeus moralisoida sellaisia, jotka väittävät tilannetta sietämättömäksi. Kukaan ei ole koskaan kuollut siihen, ettei pääse vieraisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen on epäkypsä tapa toimia suhteen ongelmatilanteissa. Pettämisen valitsee siis puolisoista usein se, joka muutenkin kohtelee puolisoaan epäkypsästi: esim. jättää taloudelliset, kotityölliset ja lapsenhoidolliset vastuut puolisolleen. Kun puoliso on tähän syystä pettynyt ja ilmaisee tyytymättömyytensä, se on epäkypsälle puolisolle oikeutus lähteä pettämään, sillä hän kaipaa arvostuksen ja ihailun tunnetta, vaikkei osaisi/viitsisi toimia niin, että puoliso voisi häntä ihailla ja arvostaa.

Pettäminen se vasta henkistä väkivaltaa on.

Itsellä ainakin eron kokeneena, jossa suhteen lopullisesti romutti kolmannen osapuolen astuminen mukaan kuvioihin. Koen että pettämistä pahempaa oli se, että toinen ei ottanut teostaan mitään vastuuta. Syitä tähän tapahtumaan oli monia. Ja itse olin niitä aiheuttamassa. Suurin syy oli sillä hetkellä, että olin puoli vuotta tehnyt paljon töitä. Kannoin myös paljon vastuuta kodista ennen sitä ja sain osakseni kritiikkiä, etten tehnyt tarpeeksi koska luonnollisesti vetovastuuta siirtyi myös toiselle. Tämä työjakso oli alunperin yhdessä sovittu, koska tasoitimme sillä rahalla yhteistä taloutta. Molemmat tiesimme sen olevan väliaikaista ja olin työnantajan kanssa jo sopinut lyhyemmästä viikosta. Oma pettymys oli, kun totuus paljastui. Ja toinen kuittasi sen, että oli yksinäinen. Kun halusin erota sain itse kuulla lähipiiristä epäilyjä, että minulla oli toinen. Ja ratkaisuksi ehdotettiin työttömäksi jäämistä, jotta voisin paikata parisuhdetta.

LOL, vieläkö joku oikeasti jaksaa tuon ukon sepustuksia lukea ja kommentoida, levy jumittunut niin sisällön kuin muodonkin osalta jo monta vuotta sitten.