Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Otsikossa olisi ainakin petraamista.

Mutta tämä, sanotaan ettei saa erota, eroatte liian helposti, ette voi erota jne jne. 

Mitäpä, jos ette olisi mitään mieltä toisten parisuhteiden päättymisten tai päättymättömyyden syistä. Tai siitä, päättääkö ihmiset erota vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen on epäkypsä tapa toimia suhteen ongelmatilanteissa. Pettämisen valitsee siis puolisoista usein se, joka muutenkin kohtelee puolisoaan epäkypsästi: esim. jättää taloudelliset, kotityölliset ja lapsenhoidolliset vastuut puolisolleen. Kun puoliso on tähän syystä pettynyt ja ilmaisee tyytymättömyytensä, se on epäkypsälle puolisolle oikeutus lähteä pettämään, sillä hän kaipaa arvostuksen ja ihailun tunnetta, vaikkei osaisi/viitsisi toimia niin, että puoliso voisi häntä ihailla ja arvostaa.

Hienosti puhdistit petetyn maineen ja annoit hänelle oikein keksityn SYYN käyttäytyä huonosti toista kohtaan. Toinenhan oli kaiken sen haukkumisen ja kylmän kohtelun mielestäsi ansainnut.

Tätä vähän odotinkin. "Syy on aina pettäjässä itsessään." Mutta, kun kyse on jostain muusta kun pettämisestä, niin vastaus on "syy on tietenkin siinä toisessa, hän varmaan oli sellanen ja tällanen ja ansaitsikin tulla huonosti kohdelluksi".

Vierailija kirjoitti:

Mutta tämä, sanotaan ettei saa erota, eroatte liian helposti, ette voi erota jne jne. 

Mitäpä, jos ette olisi mitään mieltä toisten parisuhteiden päättymisten tai päättymättömyyden syistä. Tai siitä, päättääkö ihmiset erota vai eivät.

Sama myös kun pari päättää jatkaa suhdettaan pettämisen jälkeen ja työstää parisuhdetta. Se ei kuulu muille. Ystäväni kanssa ollaan yhteyksissä päivittäin. Kerroin sitten meidän perheen päivästä, jotain mukavaa mitä olimme tehneet niin ystäväni ajatteli, että nyt on hyvä hetki vetää miehen syrjähyppy esille, ja kommentoi siitä ivallisesti, että ensin syrjähyppy ja nyt ollaan perhettä. Samoin kun mieheni meni kaverilleen, niin ystäväni totesi, että hah, jos hän ei olekaan kaverinsa luona. ;) Sen jälkeen en ole meidän perheen asioista hänelle puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen on epäkypsä tapa toimia suhteen ongelmatilanteissa. Pettämisen valitsee siis puolisoista usein se, joka muutenkin kohtelee puolisoaan epäkypsästi: esim. jättää taloudelliset, kotityölliset ja lapsenhoidolliset vastuut puolisolleen. Kun puoliso on tähän syystä pettynyt ja ilmaisee tyytymättömyytensä, se on epäkypsälle puolisolle oikeutus lähteä pettämään, sillä hän kaipaa arvostuksen ja ihailun tunnetta, vaikkei osaisi/viitsisi toimia niin, että puoliso voisi häntä ihailla ja arvostaa.

Hienosti puhdistit petetyn maineen ja annoit hänelle oikein keksityn SYYN käyttäytyä huonosti toista kohtaan. Toinenhan oli kaiken sen haukkumisen ja kylmän kohtelun mielestäsi ansainnut.

Tätä vähän odotinkin. "Syy on aina pettäjässä itsessään." Mutta, kun kyse on jostain muusta kun pettämisestä, niin vastaus on "syy on tietenkin siinä toisessa, hän varmaan oli sellanen ja tällanen ja ansaitsikin tulla huonosti kohdelluksi".

Tämä on oma ja lähipiirini kokemus pettämisestä. Johtuu varmaan siitä, että olemme perheellisiä naisia, joilla on pieniä lapsia. Räikeimmät pettämistapaukset ovat olleet tyyliin, mies on työttömänä kotona, ei osallistu lastenhoitoon (lapset päiväkodissa) eikä kodinhoitoon, kiukuttelee puolisolleen hitaasta ruuanvalmistamisesta, kun nainen tulee töistä. Ihmettelee, kun nainen etääntyy ja halut vähenee, eikä näe suoraa syy-seuraussuhdetta omasta toiminnastaan. Työttömänä on päivät aikaa etsiä netistä panoseuraa, joita tapaa yhteisessä kodissa. Kiinnijäätyään syyttää puolisoaan pihtaamisesta ja tunnekylmyydestä.

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen on epäkypsä tapa toimia suhteen ongelmatilanteissa. Pettämisen valitsee siis puolisoista usein se, joka muutenkin kohtelee puolisoaan epäkypsästi: esim. jättää taloudelliset, kotityölliset ja lapsenhoidolliset vastuut puolisolleen. Kun puoliso on tähän syystä pettynyt ja ilmaisee tyytymättömyytensä, se on epäkypsälle puolisolle oikeutus lähteä pettämään, sillä hän kaipaa arvostuksen ja ihailun tunnetta, vaikkei osaisi/viitsisi toimia niin, että puoliso voisi häntä ihailla ja arvostaa.

Hienosti puhdistit petetyn maineen ja annoit hänelle oikein keksityn SYYN käyttäytyä huonosti toista kohtaan. Toinenhan oli kaiken sen haukkumisen ja kylmän kohtelun mielestäsi ansainnut.

Tätä vähän odotinkin. "Syy on aina pettäjässä itsessään." Mutta, kun kyse on jostain muusta kun pettämisestä, niin vastaus on "syy on tietenkin siinä toisessa, hän varmaan oli sellanen ja tällanen ja ansaitsikin tulla huonosti kohdelluksi".

Tämä on oma ja lähipiirini kokemus pettämisestä. Johtuu varmaan siitä, että olemme perheellisiä naisia, joilla on pieniä lapsia. Räikeimmät pettämistapaukset ovat olleet tyyliin, mies on työttömänä kotona, ei osallistu lastenhoitoon (lapset päiväkodissa) eikä kodinhoitoon, kiukuttelee puolisolleen hitaasta ruuanvalmistamisesta, kun nainen tulee töistä. Ihmettelee, kun nainen etääntyy ja halut vähenee, eikä näe suoraa syy-seuraussuhdetta omasta toiminnastaan. Työttömänä on päivät aikaa etsiä netistä panoseuraa, joita tapaa yhteisessä kodissa. Kiinnijäätyään syyttää puolisoaan pihtaamisesta ja tunnekylmyydestä.

Näin ei ole kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät näköjään tajua miesten ajattelusta mitään. Miehelle ei ole olemassakaan suurempaa häpeää kuin nainen, joka antaa vieraan miehen kyrvän tunkeutua sisälleen.

Avaatko vähän tuota häpeä-ajattelua. Olen aina tuota ihmetellyt, että miten se miehen oma kunnia voi olla siellä naisen pikkuhousuissa ja siitä kiinni.

Sinulla on sitten massiivinen määrä opittavaa tässä maailmassa, vaikka veikkaankin, että kysymyksesi oli oikeasti aatteellista haastamista ja hölmön esittämistä.

Olisi kuitenkin liian pitkä selostus eikä nyt huvita kirjoittaa tähän mitään esseetä aiheesta miehen häpeä, mutta trust me: jos mieheen ei iske syvälle se sinun sisälläsi vieraillut toisen miehen vehje, niin tämä omaa joko jonkinlaisen cuck-fetissin tai sitten se vaan ei oikeasti välitä sinusta. Tuo kirjoittaja Sami btw vaikuttaa tällaiselta mieheltä.

Et siis itsekkään oikein tiedä.

Hyvä yritys. Tiedän nimittäin oikein hyvin. Olen tuntenut sen luissa ja ytimissä asti, ja lisäksi pilkkonut ja analysoinut nämä ajatukset, tuntemukset, intuitiot ja asiat aikanani läpikotaisin.

Jos sinä et oikeasti tiedä niin sanon tältä osin, että voi voi. Paljon on oppia edessäsi, mutta minä en kuitenkaan jaksa lähteä sinua tässä kohtaa opettamaan.

Kyllä minä tiedän että miehet tuntee noin. Minua kiinnostaisi miksi miehet tuntee noin. Sitä kukaan ei selitä, joten tuskin tulen oppimaan. Epäilen että miehet ei itsekkään tiedä.

Ok, fair enough, kuten sitä sanotaan. Ja siinä tulen vastaan, että monet miehet eivät välttämättä ole tosiaan omaa intuitiotaan paremmin selvillä omista aiheeseen liittyvistä tuntemuksistaan. Se onkin kieltämättä melkoinen tunteiden ja ajatusten viidakko. Ehkä siis jossain kohtaa koitan löytää sen verran energiaa, että jaksaisin lähteä briiffaamaan jonkinlaista selitystä ja näkemyksiäni aiheesta, joka aiheutti päänvaivaa aikanaan itsellekin. Kyllä sitä vilpittömästi kysyvälle nyt pitää vastata.

Kyseenalaistaako miehet koskaan tätäkään melko järjetöntä kunniaperinnettään? Tämä on oikeasti melko typerä jos miettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Minä olen vastannut tähän tuolla jo aiemmin, miksi suutun. Joo, kylmyys saattaa olla henkistä väkivaltaa, mutta se ei tee pettämisestä hyväksyttävää ja hyvää tekoa. Ymmärrettävää ehkä, mutta ei missään nimessä puolusteltavaa. Huonosta suhteesta pääsee pois pettämättäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Miksi näitä asioita pitää verrata? Pettäminen nyt vain on väärin, vaikka on olemassa sitä pahempiakin tekoja. Pettäminen ei ole koskaan ratkaisu tai ainoa oikea valinta. 

Tässä on vähän sama juttu kuin väkivallassakin. Itsensä puolustaminen on ok, mutta kostaminen ei. Jos pääset tilanteesta pois ilman väkivaltaa, sinun pitää valita se. Pettämisessä sama juttu. Mikään tilanne ei pakota sinua pettämään, joten ensisijainen keino on eroaminen. Se, mitä toinen tekee sinulle, ei oikeuta sinua toimimaan samoin. Toki se on inhimillistä, mutta sitä on turha nyt valkopestä muuksi kuin mitä se on. 

Eihän niitä verrata pitäisikään. En vain ymmärrä miksi kylmyys on ok ja pettäminen ei. Minusta kumpikaan ei ole ok. Kylmällä puolisolla ei pitäisi olla valittamista, koska hän on jo sanattomasti teoillaan irtisanoutunut parisuhteesta ja yrittää lykätä eroa toisen syyksi, ei vaan saa aikaiseksi tai haluaa taloudellisista syistä roikkua inhoamassaan ihmisessä.

Eli pettäminen on aina seurausta jostain henkisestä väkivallasta, mutta se henkinen väkivalta syntyy ihan itsestään ilman mitään syytä? Jos lähdetään etsimään oikeutuksia omalle huonolle käytökselle, kyllä niitä varmaankin löytyy molemmilta puolilta. Siksi on täysin turhaa miettiä ja syytellä "mutku toi alotti". Jos kärsit suhteessa, korjaa se tai lähde. Ongelma ei korjaannu tekemällä toinen ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka päättää laistaa parisuhteen velvollisuuksista, on jättäjä. Kun hylkäät puolisosi tarpeet ja lakkaat välittämästä niistä olet poistunut suhteesta. Olet eronnut, vaikka sitä ikinä et sanoisi ääneen. Silloin on turha kitistä jos toinen käy vieraissa. Parisuhde on työtä. Ei mikään huviretki.

Olen eri mieltä. Parisuhteen ei pitäisi olla pakkotyöleiri. Arkea pyörittää ne asiat, mitkä alunperin saivat kaksi ihmistä edes muuttamaan saman katon alle.

Mutta....jos on pitkä liitto takana, niin siinä kyllä vuosien saatossa muuttuvat molemmat osapuolet. Se, mikä siinä liitossa ajaa toisen osapuolen pettämään ja juomaan, niin sitä en tässä lähde kommentoimaan.

Itse erosin 30v kestäneestä liitosta miehen juomisen takia ja syytä siihen että niin kävi löytyy varmaan minustakin. En ole koskaan haukkunut ex-miestäni täällä enkä muuallakaan. Se, mitä tapahtuu kahden ihmisen suhteessa, ei kuulu muille ja jokainen on erilainen.

Parisuhde ei ole työtä, vaan huviretki. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö huviretkeäkin varten pitäisi nähdä vaivaa ja tehdä asioita.

Arkielämä erityisesti perheessä nähdään kivijalkana, perustana, johon koko parisuhde rakentuu.

Se on aivan väärä ajatusmalli.

Parisuhteen kivijalka on rakkaus: rakkaus toiseen ihmiseen, hänen huomioon ottamisensa, tunneside, hellyys, kyky kompromisseihin ja ymmärtämiseen. Tämän päälle voidaan rakentaa aivan koko arkielämä: perhe, yhteinen koti, ystävyyssuhteet, suhteet työelämään tai opiskelupaikkaan, suhteet sukulaisiin, yhteinen omaisuus, yhteiset ajanviettotavat ja mahdolliset yhteiset harrastukset.

Molempien puolisoiden tulee vaalia rakkautta ja hoitaa tätä kivijalkaa. Jos toinen ei saa vastakaikua antaessaan rakkautta, kaivatessaan vastavuoroisuutta, tarvitessaan ja halutessaan antaa hellyyttä, saa parisuhteen kivijalka pahan halkeaman.

Parisuhteen kivijalka tuhoutuu useimmiten pettämiseen, joka on kuin perustusta uhkaava maanvyöry. Jos - ja useimmiten kun - se tuhoaa parisuhteen, tuhoutuu myös yhteinen arki. Perhe jakautuu kahdeksi yksiköksi. Yhteinen koti hajoaa; siitä muutetaan pois, kodin irtaimisto jaetaan tai myydään. Joskus toinen jää asumaan entiseen yhteiseen kotiin, usein koko kodista luovutaan. Yhteiset ajanviettotavat, matkat ja harrastukset loppuvat. Ajankäyttö yhdessä loppuu. Suhteet sukulaisiin ja ystäviin menevät useimmiten uusiksi, ja esimerkiksi yhteys entisen puolison sukuun tai perheeseen katkeaa. Syntyy kaksi erillistä kotia, joiden välille lasten elämä sijoittuu. Joskus myös työsuhde vaihtuu, jos jompi kumpi puolisoista vaihtaa asuinpaikkaa.

Parisuhteen kivijalkaa pitäisi huoltaa ja vaalia. Halkeamia pitää paikata. Rapautumista tulee estää. Haitallinen kasvillisuus sen ympäriltä pitää poistaa. Salaojat ja routaeristys pitää pitää kunnossa. Aika ajoin se kaipaa myös uutta maalia tai rappausta, jotta se kestäisi sään vaihtelut entistä paremmin. Ja koska kivijalka on yhdessä jaettu tunne ja vastavuoroisuus, sen kunnossa pitäminen tarkoittaa vastavuoroisuuden, tunteiden ja kunnioituksen huoltamista vaihtuvissa olosuhteissa.

Minusta seksin lopettaminen yksipuolisella päätöksellä on oikeastaan ainut hyväksyttävä syy pettää. Silloin ns. petetty on ensin itse irtisanonut parisuhteen sen intiimielämän osalta eikä hänelle sen jälkeen enää kuulu missä kumppani vehkeitään ulkoiluttaa. Eri juttu, jos kumppani on seksielämän loputtua vielä erikseen luvannut olla uskollinen yhteisen seksielämän loppumisesta huolimatta eli käytännössä luvannut pysyä selibaatissa. Mikäli selibaatista ei ole sovittu, ei sellaista voi pihtaava osapuoli myöskään odottaa tai vaatia.

Kaikissa muissa tilanteissa pettäminen on yksiselitteisesti väärin. Se ei toki tarkoita, etteikö kumppani olisi voinut tehdä jotain yhtä pahaa tai jopa pahempaa (esim. väkivalta), mutta ei se pettäjän vastuuta omista teoistaan vähennä. Molemmat on vastuussa suhteen huonosta tilasta, mutta pettäjä on yksin vastuussa valinnastaan pettää.

Tosi esimerkki kaveripiiristä. Toinen ta.poi kumppaninsa ja toinen petti kumppaniaan. Pettäjä on tuomittu, hän teki väärin ja ansaitsee kaiken mitä jatkossa saa. No tämä toinen sitten. Uskokaa tai älkää, mutta kaveripiirissäni on valloillaan ajatus, että tämä kumppaninsa tap.anut ei ole tehnyt mitään pahaa, tämä toinen ansaitsi tulla ta.etuksi.

Itse en kyllä minkäänlaista moraalisaarnaa tällaisilta ihmisiltä kuuntelisi, mistään aiheista. Osa onkin nyt entisiä kavereita.

Tiedän erään vanhemman pariskunnan jonka seksielämä loppui tyttären syntymään n. 50 vuotta sitten. Oikeasti 50 vuotta. Nainen ei enää halunnut. En usko että se mies on pettänyt. Pieni paikkakunta ja aina kotona ja muutenkin ylikiltti. Minusta tuo on kamalan surullista. Olisi parempi jos tuollaisesta pääsee jotenkin irti, vaikka sitten niin että hankkii kyynärkepiksi jonkun kolmannen pyörän jos yksin ei saa erottua. Kyllä tuo on melkein pahinta mitä on, että elämä tuhlautuu kylmässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eli pettäminen on aina seurausta jostain henkisestä väkivallasta, mutta se henkinen väkivalta syntyy ihan itsestään ilman mitään syytä? Jos lähdetään etsimään oikeutuksia omalle huonolle käytökselle, kyllä niitä varmaankin löytyy molemmilta puolilta. Siksi on täysin turhaa miettiä ja syytellä "mutku toi alotti". Jos kärsit suhteessa, korjaa se tai lähde. Ongelma ei korjaannu tekemällä toinen ongelma. 

Ei, vaan kumpikin on vastuussa omista teoistaan. Olen myös kuitenkin sitä mieltä, että kyllä parisuhteessa toisen ihmisen valinnat vaikuttaa myös omiin valintoihin, oli sitten kyse mistä tahansa.