Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Vain psykopaatti ei näe itsessään mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pettäminen on väärin ja se loukkaa. Se loukkaa etenkin silloin, kun on itse tehnyt kaikkensa suhteen eteen ja luullut, että kaikki on hyvin. Näin meillä kävi.

Minä hoidin kodin, lapset ja miehen ja tein sen hyvin, enkä ikinä ole ollut mikään nalkuttajatyyppi. Seksiä meillä sai aina kun halusi ja olin myös aktiivinen aloitteentekijä.

Miksi sitten mies petti työkaverinsa kanssa? Siksi, että toinen oli tarjolla? Siksi, että oli kiva flirttailla? Siksi, että vaihtelu virkistää? Siksi, että hän luuli omassa paremmuudentunnossaan saavansa kaiken, sekä minut, perheen, että muiden naisten ihailun? Viimemainittu oli hänen oma selityksensä. Olemme edelleen yhdessä. Olen antanut anteeksi, ja meillä on kaikki hyvin, mutta silti ikinä en unohda - se tulee mieleen esim. näitä juttuja lukiessa.

No mitä mieltä olet siitä neuvosta, että jos tekee mieli pettää, kannattaa erota? Olisiko miehesi kannattanut erota sinusta silloin? Syyksi olisi kertonut että haluaa kerran seksiä työkaverin kanssa. Olisiko tämä ollut sinulle helpompaa ja kaikin tavoin parempi juttu? Tässä olisi nyt sitä rehellisyyttä.

Minä kyllä tuossa tilanteessa arvostaisin tällaista käytöstä. En hyväksy pettämistä. En pysty sitä antamaan anteeksi, enkä ainakaan halua jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka haluaa panna toisia naisia. Pystyn hyväksymään sen ,että kumppani ihastuu ja rakastuu touseen ja haluaa olla jonkun toisen kanssa. Itse en tuollaiseen kuvioon halua kuulua ja rehellisyyden jälkeen pystyisin edelleen kunnioittamaan ex-kumppania ihmisenä.-eri

Minä en kuule taida uskoa. En usko että kovinkaan moni suhtautuu kovin rakentavasti siihen että puoliso tulee kertomaan että erotaanko, kun haluan painaa sitä toimiston Ritua kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Sopimusrikkomus on sopimusrikkomus. Tämä vie luottamuksen ihmisiin kun se läheisin paljastaa pskan luonteensa.

Jos ei ole koskaan tällaisia sopimuksia tehty, eikä asiasta puhuttu? Ex ei koskaan pettänyt, mutta pakko kommentoida, että olisi ollut pienin paha. Luottamus meni todella pahasti monin muin keinoin, kesti vuosia, että opin luottamaan seuraavaan kumppaniin edes arjen pienissä asioissa.

Monille se uskollisuus ja luottamus on niin default-asetus kun suhteeseen ryhdytään ettei asiasta tarvitse sopia. Ilmeisesti sitten pitäisi näistäkin oletuksista puhua. Mutta luuletko että se joka haluaa panna ympäriinsä mieluummin valehtele suhteeseen päästäkseen kuin ole avoin taipumuksistaan?

Väitätkö että pettämisessä on aina kyse halusta ja taipumuksesta paneksia ympäriinsä? Olet väärässä, jos. Sivusta.

No mikä muu mielestäsi voi olla lähteä panemaan vieraiden (tai tuttujenkaan) kanssa kuin halu panna? Jos ei halua panna niin miksi lähtisi sitten panemaan? Vai onko tässä taas se ajopuuteoria että oih ja voih en voinut mitään minä vaan ajauduin panemaan? Mitenkään sitä haluamatta. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta teosta?

Sinä et taida olla kykenevä keskustelemaan parisuhdeasioista, joihin liittyy paljon muutakin kuin paneminen, sisältäen esim. tunteet. Turha jatkaa aiheesta. Olet vaan väärässä ja saat puolestani ollakin, elämä on sulle helppoa varmasti. 

Että pättäjällä on oikei tunteita satunnaista panoa kohtaan. Eikä kumppaniaan. Tämähän pyhittäö, selittää ja oikeuttaa pettämisen. Suorastaan on velvollisuus pettää koska tunteet.

No eihän pettäjällä ole sellaisia pyhiä ja arvostavia tunteita kumppaniaan kohtaan, sehän on ihan selvää. Muutenhan mitään pettämistä ei edes tapahtuisi. Ihan hyvin voi olla palavampia tunteita sitä kohdetta kohtaan, sekin on oletettavaa, etenkin jos pettäminen on jossain pitkän suhteen suvantovaiheessa. 

Toisaalta mitä pidemmälle elää elämää, mustavalkoisuus alkaa karista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... Ennen kaikkea teksti on omistettu minulle viestin lähettäneelle, sanottakoon häntä vaikka Johannaksi, joka kirjoitti minulle pettäneensä miestänsä viiden vuoden seksittömän ja henkisesti väkivaltaisen avioliittovuoden jälkeen ystävänsä kanssa ja saaneensa tästä hyvästä miehensä ja sukunsa vihan osaksensa. ....

Hetkinen, kuinka masokistinen pitää olla, että roikkuu tuollaisessa liitossa noin pitkään? Ihan kuin odotettaisii sopivaa tilaisuutta ja perusteluita pettämiselle.

Puoliso saattaa kiristää tai manipuloida jatkamaan suhdetta. Monesti vielä pettämisen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Sopimusrikkomus on sopimusrikkomus. Tämä vie luottamuksen ihmisiin kun se läheisin paljastaa pskan luonteensa.

Parisuhde on usein laaja kokoelma monia sopimuksia. Ei mikään yksinkertainen seksuaalisen kanssakäymisen eksplisiittisyyslauseke. Sopimus on rikottu jo sillä, jos hylkää toisen emotionaalisesti. Sen jälkeen on turha vedota sopimusrikkomukseen, jos toinen reagoi tähän rikkoen uusia pykäliä. 

Yksi rikkomus ei oikeuta toista. Miksi aikuinen ihminen ei pysty käsittelemään suhteeseen liittyviä ongelmia kumppaninsa kanssa ihan pettämättä? Miten asiaa parantaa tuollainen lapsellinen käytös että kun tuo on semmoinen ja tämmöinen niin minä voin pettää näin?

Parisuhteen ongelmia ei voi käsitellä yksin. Näissä tapauksissa usein on kyse siitä, että petetty ei suostu/osaa/halua käsitellä ongelmia. Ei edes myönnä ongelmia. Eivät ne ole hänen ongelmia vaan puolison, joka ajautuu vaikka sitten pettämäänkin joskus. Juuri siitä ihan suorin sanoin artikkelissakin kerrottiin. Lisäksi kyse ei ole oikeutuksesta vaan ymmärtämisestä. 

Kukaan ei "ajaudu" pettämään. Kaikki pettäjät valitsevat pettää. Jos oikeasti olisi kyse siitä että kumppani ei osaa käsitellä ongelmia, silloin kukaan ei haluaisi jatkaa. Mutta tässä onkin kyse siitä että toinen haluaa pettää, saa siitä kostonhimoista tyydytystä. Ja olisi vaikea satuttaa puolisoa jos olisi jo erottu.

Kumma, että avioeron jälkeisistä kostotoimenpiteistä puhutaan paljon. Mutta kukaan ei puhu eroa edeltävistä. Kuten pettäminen.

Tai voi olla kyse siitä, että nämä pettäjät eivät kestä kohdata omantunnon tuskaa, kun ymmärtävät olevansa niitä huonoja puolisoja... Niin on helpompi kääntää asia niin, että aletaan syyttämään sitä puolisoa ties mistä. Eli puolison vika, että minä käyttäydyin näin, ei todellakaan omavika. He yrittävät tehdä itsestään uhreja sen sijaan, että hyväksyisivät sen, että he omilla päätöksillä ja teoillaan tekivät itsestään pettäjiä. 

Yleensä pettäjä tietää oikein hyvin olevansa pettäjä eikä yritä tehdä mitään. Duplopalikkatasoinen kyökkipsykologisointisi ei ole alkuunkaan uskottavaa. Kuten tuossa artikkelissakin todettiin, pettäjä tiedosti tekonsa ja kärsi huonoa omatuntoa siitä ja kantoi myös vastuun seurauksista. Kyse ei ole edelleenkään pettämisen oikeuttamisesta vaan ymmärtämisestä. Jollain kommentoijalla täällä tuntuu ymmärtämisessä olevan tosi pahoja vajauksia. 

Ja sellainen käytös ei ollut mahdollista ettei tarvinnut pettää ja kärsiä huonoa omaatuntoa? Vastuutahan tässä ei kyllä kannettukaan. Seliteltiin vaan pettämistä. Ennen pettämistä olisi voinut selvittää suhteen puoleen tai toiseen sen kumppanin kanssa. Ainakin olisi voitu erota kunnioittaa toisiaan eronkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka lähtisi siitä parisuhteesta eikä pettäisi.

Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Petetty voi olla syyllinen pihtaamiseen tai johonkin muuhun, mutta se on aivan eri asia. Jokainen vastaa omista teoistaan. Jos pettäjä ei saa lähdettyä, se on hänen ongelmansa ei petetyn. Pettäminen on aina pettäjän syy. Kuten tappajan syy on tappaminen, vaikka tapettu olisi kuinka vi**umainen. Turha yrittää valkopestä tätäkin aihetta.

Ihmisten tuntuu olevan hirveän vaikea ymmärtää ja kantaa vastuunsa teoistaan.

Minusta on aika inhimillistä miettiä eroa kauan ja jos siinä sitten päätyy jonkun toisen syliin niin se on aika ymmärrettävää. Se on ymmärrettävää vaikka sitä ei hyväksyisikään. Kuten tuon kirjoituksen lopussa todettiinkin, ihan samaa paskaa saa niskaansa myös ne jotka eroaa. Ylipäänsä yleinen kuva on se että hirveän huonosti ihmiset ymmärtää koko tuota parisuhteen alamäkivaihetta. Eihän se nyt ole mikään mukavan selkeä. Ei sitä vain herää yhtäkkiä 10. Syyskuuta ja huomaa että on se päivä kun kuuluu erota. Se on prosessi ja menee mutkien kautta.

Tämä. Eroaminen on todellakin prosessi, joka saattaa kestää monta vuotta. Ja se toinen voi tehdä siitä vielä hankalemman ja pidemmän halutessaan. Voi myös näennäisesti välillä panostaa suhteeseen kunnes taas jättää toisen yksin ja jatkaa kritisointia, halveksuntaa ja mykkäkoulua. Omalla kohdalla tätä kesti vuosia ennen kuin tajusin, että toinen ei tule muuttumaan vaikka mitä yrittäisin ja miten mutkalle taipuisin. Minut syyllisti miehen suku, ystävät, omat vanhemmat. Minulle soiteltiin ja minua koitettiin saada pyörtämään päätökseni ja sanottiin ettemme saa erota. Se on aika kova pala kun tiedät, että jos jäät, sulla lähtee itsellä mielenterveys, ja pakko vaan pitää päänsä ja tukea ei saa vaan pelkästään haukut ja useammalta suunnalta. Onneksi oli muutama oma ystävä tukena. Tänä aikana ihastuin yhteen tyyppiin, en kylläkään pettänyt ja se ihastus jäi sitten myöhemmin itsessään, mutta ymmärtäisin kyllä, jos viiteen vuoteen (kuten minunkin tapauksessani) ei ole saanut läheisyyttä tai mukavia sanoja kuin kerjäämällä ja seksiä on kerran puoleen vuoteen sen kaksi minuuttia ja itse et saa siitä mitään. Ja siihen päälle se halveksunta ja kriittisyys ja kaiken oman pahan olon purkaminen toiseen. Siinä on ihminen ihan lyttyyn poljettu, ja tuo alistaminen useimmiten alkaa pikkuhiljaa niin, että et huomaakaan enää kun se on jo sillä tasolla, että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista.

Se ken on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoisin tässäkin pettämiskeskustelussa.

En ole koko elämäni aikana joutunut vetoamaan siihen, että muutkin ovat tehneet väärin. En ole tehnyt sellaista, mitä joutuisin puolustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät näköjään tajua miesten ajattelusta mitään. Miehelle ei ole olemassakaan suurempaa häpeää kuin nainen, joka antaa vieraan miehen kyrvän tunkeutua sisälleen.

Avaatko vähän tuota häpeä-ajattelua. Olen aina tuota ihmetellyt, että miten se miehen oma kunnia voi olla siellä naisen pikkuhousuissa ja siitä kiinni.

Sinulla on sitten massiivinen määrä opittavaa tässä maailmassa, vaikka veikkaankin, että kysymyksesi oli oikeasti aatteellista haastamista ja hölmön esittämistä.

Olisi kuitenkin liian pitkä selostus eikä nyt huvita kirjoittaa tähän mitään esseetä aiheesta miehen häpeä, mutta trust me: jos mieheen ei iske syvälle se sinun sisälläsi vieraillut toisen miehen vehje, niin tämä omaa joko jonkinlaisen cuck-fetissin tai sitten se vaan ei oikeasti välitä sinusta. Tuo kirjoittaja Sami btw vaikuttaa tällaiselta mieheltä.

Et siis itsekkään oikein tiedä.

Hyvä yritys. Tiedän nimittäin oikein hyvin. Olen tuntenut sen luissa ja ytimissä asti, ja lisäksi pilkkonut ja analysoinut nämä ajatukset, tuntemukset, intuitiot ja asiat aikanani läpikotaisin.

Jos sinä et oikeasti tiedä niin sanon tältä osin, että voi voi. Paljon on oppia edessäsi, mutta minä en kuitenkaan jaksa lähteä sinua tässä kohtaa opettamaan.

Kyllä minä tiedän että miehet tuntee noin. Minua kiinnostaisi miksi miehet tuntee noin. Sitä kukaan ei selitä, joten tuskin tulen oppimaan. Epäilen että miehet ei itsekkään tiedä.

Ok, fair enough, kuten sitä sanotaan. Ja siinä tulen vastaan, että monet miehet eivät välttämättä ole tosiaan omaa intuitiotaan paremmin selvillä omista aiheeseen liittyvistä tuntemuksistaan. Se onkin kieltämättä melkoinen tunteiden ja ajatusten viidakko. Ehkä siis jossain kohtaa koitan löytää sen verran energiaa, että jaksaisin lähteä briiffaamaan jonkinlaista selitystä ja näkemyksiäni aiheesta, joka aiheutti päänvaivaa aikanaan itsellekin. Kyllä sitä vilpittömästi kysyvälle nyt pitää vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Ehkä se on tietynlainen yksityisyyden loukkaus. Puolison pettäessä hän tavallaan päästää kolmannen osapuolen myös sinun intiimille alueelle. Jollekin vieraalle ihmiselle paljastuu teidän suhteenne kipeitä asioita. Et voi tietää, mitä puoliso on tälle toiselle kertonut etkä voi tietää, mitä se toinen kertoo muille. Se olisi ainakin minulle se suurin ongelma. 

Olen itse ollut parisuhteessa, jossa itse en halunnut koskea kumppaniini enää. Ymmärsin täysin, että hän kärsi tilanteesta ja itsekseni hyväksyin, että saattaa päätyä pettämään. Hän ei koskaan tietääkseni näin tehnyt ja siitä olen kyllä kiitollinen. Eniten tosiaan olisi loukannut se, että joku muu saisi tietää suhteemme tilan ja mahdollisesti ehkä nauranut minun haluttomuudelleni. Sellaista nöyryytystä en olisi kestänyt. 

Itse et koskaan kertonut yhdellekkään ystävälle suhteenne tilasta? Minä tiedän omasta miehestäni että hänellä on läheisiä miespuolisia ystäviä ja jos hän voi huonosti, hän aivan varmasti purkaa tilannetta ystävilleen. Ja samaa teen itsekkin. Minusta tämä on normaalia ja tukee hyvää mielenterveyttä. Harmillista jos ei ole ketään kelle puhua ja sen takia sitten lähentyy jonkun ihan ulkopuolisenkin kanssa.

Suhteen tilasta kyllä, mutta seksielämästä en ole puhunut koskaan kenellekään ulkopuoliselle. Se on minusta täysin kahden ihmisen välinen ja äärettömän intiimi asia. 

Tuskin hei toiselle naiselle tai miehelle puhutaan tarkasti seksistä kotona. En usko että se toinen haluaa kuulla. Kaikkea muuta suhteen tilasta varmaan muuten puhutaan.

Ai ei vai. Eikö se juuri ole se perinteinen selitys, että vaimo pihtaa ja suhde on huono ja sitten vielä vähän kehutaan sitä kumppania, kun seksi hänen kanssaan on niin piristävän erilaista. Ja vaikka mitään ei sanallisesti sanotakaan, kertoohan jo pelkästään sekin sille pettämiskumppanille jotain, että ylipäätään haluaa seksiä joltain muulta kuin vaimoltaan. Kyllä se on ihan selkeä signaali täysin tuntemattomallekin, että suhteessa seksi ei ole ihan ongelmatonta. 

Ongelma voi olla myös siinä, että haluaa seksiä monen kanssa, vaikka seksi yhden kanssa olisikin ihan ok.

Olen ollut huonossa suhteessa, mutta en lähtenyt pettämään. Eksä oli hullun mustasukkainen, varmaan tajusi itsekin, ettei kukaan järkevä ihminen olisi hänen kanssaan sellaisessa suhteessa ja tuntisi itseään tyytyväiseksi. Seksiä ei ollut viimeiseen puoleen vuoteen yhtään, sitä edeltävänä vuonna ehkä muutaman kerran. 

Sitten toisaalta voi käydä niinkin, että joku on heikossa liitossa ihan vaan periaatteesta, että yhdessä pitää olla kun on kerran menty ja ihan aidosti rakastuukin kohdatessaan itselleen paljon sopivamman ja se sitten on sekava tilanne ennen kuin edellinen suhde on saatu päätökseen. 

Entä sitten? Se pettämiskumppani saa tietää myös tämän näiden ihmisten suhteesta, että toiselle ei riitä yksi kumpppani. Ainakaan se, jonka kanssa tällä hetkellä on. Kertoo myös sen, että petetty on tietämätön tai voimaton sille asialle, että toinen osapuoli juoksee vieraissa. Todella yksityisiä asioita ainakin minusta.

Harvalle taitaa olla ihan yhdentekevää, jos esimerkiksi puolison pettäminen paljastuisi temppareissa tai lehtien lööpeissä. Kyllä sellainen rikkoo paljon pahemmin kuin pelkkä pettäminen. Lööpittömässä pettämisessä on kuitenkin samoja nöyryytyksen elementtejä, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa ja niitä ei välttämättä tunnisteta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinulla ei kyllä totisesti ole kykyä rakentaa parisuhdetta. Minustakin erosit jo ennen kuin olemme edes tavanneet. Neuvo: älä koskaan yritä parisuhdetta.

Minna on ensin yhdentekevä ja kuin ilmaa. Minnalle huudetaan ja nälvitään, mutta eroa ei Minnasta Jarkki halua vaan Jarkko ta.paa itsensä jos Minna lähtee. Minna pettää ja yhtäkkiä hän onkin maailman ihanin ihminen ketä ilman Jarkko ei voi elää. Jarkko anoo häntä tulemaan takaisin ja sanoo tekevänsä hänen vuokseen mitä vain.

Selittäkääs tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain psykopaatti syyttää muita omista teoistaan.

Vain psykopaatti ei näe itsessään mitään vikaa.

Tarinan nainen on siis psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinäkö et keksi mitään muuta lähestyä suhteen ongelmia kuin sen, että "petän, ellei tilanne muutu". Mitä jos otettaisiin lähtökohdaksi se, että kukaan ei haluaisi pettää ja ongelmat korjataan sieltä suhteesta käsin, eikä uhkaamalla vieraisiin lähtemällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisten tunteet ole noin selkeitä, että yhtenä aamuna päätät että on aika mennä pettämään, hilirimpsis. Sä olet siinä suhteessa, missä toinen ei enää koske eikä juttele, mietit josko se siitä vielä vai pitäisikö jo erota. Tulee ne firman pikkujoulut ja se kiva tyyppi toiselta osastolta tulee sun viereen ja kertoo miten hyvältä näytät ja sun kans on niin kivaa ja että hän on haaveillut susta kaks vuotta. Ymmärtäkää että tuollainen uppoaa kuin häkä ihmiseen joka on kaivannut sitä omalta siipaltaan kauan. Vaikka olisi ne pyhät lupaukset ja sitoumukset, niin tällainen sekoittaa pään. Tähän pari lasia viiniä, niin se tuntuu siltä että aivan sama, ero on muutenkin jo tulossa.

En minä tiedä kuka tässä on eniten syyllinen, mutta kaikkien kannattaisi tiedostaa että näin ihmismieli toimii.

Sellaisten ihmisten mielu, joilla ei ole moraalista selkärankaa. Nämä asiat nyt vaan ovat joko oikein tai väärin. Pettäminen on väärin vaikka olisi kuinka humalassa ja kaipaisi seksiä. Oikein on selvittää se entinen suhde ensin selväksi ja vasta sen jälkeen lähteä sitä munaa etsimään. Kaikki muu on turhaa lässytystä ja selittelyä. Oman väärinteon validointia. Pettäminen pettämistä tekipä sen mistä tahansa syystä.

Mutta näin se menee. Voi olla että petetty saa sen lopullisen moraalisen voiton ja sädekehän, mutta näin niihin pettämisiin mennään. Enemmän siksi että ollaan vailla huomiota, kuin pahuudesta ja välinpitämättömyydestä. Täällä maalataan aina niin musta kuva pettäjistä. Ihmisiä hekin vain on.

Pettäjät ovat itsekkäitä ja ilmeisen kykenemättömiä hallitsemaan itseään ja toimintaansa. Säälittäviä rassukoita omasta mielestään ja eivät voi kerrassa mitään sille että tulee pettäneeksi. Suorastaan on ihan pakko pettää ennemmin kuin hoitaa se edellinen suhde asiallisesti pois päiväjärjestyksestä. Aina se syy omaan väörintekoin on muissa. Se kumpoani suorastaan pakotti naimaan muita. Kyllä te olette eläimiä. Ei mitään häoyä ja kontrollia edes omaan käytökseseen.

Kukaan ei ole vielä kertonut, mitä väliä tällä kaikella on sille joka ei itse edes halua koskea kumppaniinsa. Ylpeys kokee kolauksen?

Sopimusrikkomus on sopimusrikkomus. Tämä vie luottamuksen ihmisiin kun se läheisin paljastaa pskan luonteensa.

Jos ei ole koskaan tällaisia sopimuksia tehty, eikä asiasta puhuttu? Ex ei koskaan pettänyt, mutta pakko kommentoida, että olisi ollut pienin paha. Luottamus meni todella pahasti monin muin keinoin, kesti vuosia, että opin luottamaan seuraavaan kumppaniin edes arjen pienissä asioissa.

Monille se uskollisuus ja luottamus on niin default-asetus kun suhteeseen ryhdytään ettei asiasta tarvitse sopia. Ilmeisesti sitten pitäisi näistäkin oletuksista puhua. Mutta luuletko että se joka haluaa panna ympäriinsä mieluummin valehtele suhteeseen päästäkseen kuin ole avoin taipumuksistaan?

Väitätkö että pettämisessä on aina kyse halusta ja taipumuksesta paneksia ympäriinsä? Olet väärässä, jos. Sivusta.

No mikä muu mielestäsi voi olla lähteä panemaan vieraiden (tai tuttujenkaan) kanssa kuin halu panna? Jos ei halua panna niin miksi lähtisi sitten panemaan? Vai onko tässä taas se ajopuuteoria että oih ja voih en voinut mitään minä vaan ajauduin panemaan? Mitenkään sitä haluamatta. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta teosta?

Sinä et taida olla kykenevä keskustelemaan parisuhdeasioista, joihin liittyy paljon muutakin kuin paneminen, sisältäen esim. tunteet. Turha jatkaa aiheesta. Olet vaan väärässä ja saat puolestani ollakin, elämä on sulle helppoa varmasti. 

Että pättäjällä on oikei tunteita satunnaista panoa kohtaan. Eikä kumppaniaan. Tämähän pyhittäö, selittää ja oikeuttaa pettämisen. Suorastaan on velvollisuus pettää koska tunteet.

No eihän pettäjällä ole sellaisia pyhiä ja arvostavia tunteita kumppaniaan kohtaan, sehän on ihan selvää. Muutenhan mitään pettämistä ei edes tapahtuisi. Ihan hyvin voi olla palavampia tunteita sitä kohdetta kohtaan, sekin on oletettavaa, etenkin jos pettäminen on jossain pitkän suhteen suvantovaiheessa. 

Toisaalta mitä pidemmälle elää elämää, mustavalkoisuus alkaa karista.

Kun tarpeeksi pitkälle elää, merkitystä on vain sillä paskooko säännöllisesti. Mutta ei se ole mikään tavoiteltava asenne.

Oikeutus ja tapahtumien ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pettäminen on väärin ja se loukkaa. Se loukkaa etenkin silloin, kun on itse tehnyt kaikkensa suhteen eteen ja luullut, että kaikki on hyvin. Näin meillä kävi.

Minä hoidin kodin, lapset ja miehen ja tein sen hyvin, enkä ikinä ole ollut mikään nalkuttajatyyppi. Seksiä meillä sai aina kun halusi ja olin myös aktiivinen aloitteentekijä.

Miksi sitten mies petti työkaverinsa kanssa? Siksi, että toinen oli tarjolla? Siksi, että oli kiva flirttailla? Siksi, että vaihtelu virkistää? Siksi, että hän luuli omassa paremmuudentunnossaan saavansa kaiken, sekä minut, perheen, että muiden naisten ihailun? Viimemainittu oli hänen oma selityksensä. Olemme edelleen yhdessä. Olen antanut anteeksi, ja meillä on kaikki hyvin, mutta silti ikinä en unohda - se tulee mieleen esim. näitä juttuja lukiessa.

No mitä mieltä olet siitä neuvosta, että jos tekee mieli pettää, kannattaa erota? Olisiko miehesi kannattanut erota sinusta silloin? Syyksi olisi kertonut että haluaa kerran seksiä työkaverin kanssa. Olisiko tämä ollut sinulle helpompaa ja kaikin tavoin parempi juttu? Tässä olisi nyt sitä rehellisyyttä.

Minä kyllä tuossa tilanteessa arvostaisin tällaista käytöstä. En hyväksy pettämistä. En pysty sitä antamaan anteeksi, enkä ainakaan halua jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka haluaa panna toisia naisia. Pystyn hyväksymään sen ,että kumppani ihastuu ja rakastuu touseen ja haluaa olla jonkun toisen kanssa. Itse en tuollaiseen kuvioon halua kuulua ja rehellisyyden jälkeen pystyisin edelleen kunnioittamaan ex-kumppania ihmisenä.-eri

Minä en kuule taida uskoa. En usko että kovinkaan moni suhtautuu kovin rakentavasti siihen että puoliso tulee kertomaan että erotaanko, kun haluan painaa sitä toimiston Ritua kerran.

Onko niin tärkeää päästä painamaan Ritua kerran, että on valmis jättämään kumppaninsa ja perheensä? Mitenkään ksi kukaan olisi tällaisen kanssa suhteessa ?

Vierailija kirjoitti:

Minna on ensin yhdentekevä ja kuin ilmaa. Minnalle huudetaan ja nälvitään, mutta eroa ei Minnasta Jarkki halua vaan Jarkko ta.paa itsensä jos Minna lähtee. Minna pettää ja yhtäkkiä hän onkin maailman ihanin ihminen ketä ilman Jarkko ei voi elää. Jarkko anoo häntä tulemaan takaisin ja sanoo tekevänsä hänen vuokseen mitä vain.

Selittäkääs tämä?

Selitä itse. Itsehän sen keksitkin.

Vierailija kirjoitti:

Minna on ensin yhdentekevä ja kuin ilmaa. Minnalle huudetaan ja nälvitään, mutta eroa ei Minnasta Jarkki halua vaan Jarkko ta.paa itsensä jos Minna lähtee. Minna pettää ja yhtäkkiä hän onkin maailman ihanin ihminen ketä ilman Jarkko ei voi elää. Jarkko anoo häntä tulemaan takaisin ja sanoo tekevänsä hänen vuokseen mitä vain.

Selittäkääs tämä?

Mihin tämä liittyy? Jos Jarkko on jo tap pa massa itsensä, tuskinpa tämä sama tyyppi noin vain hyväksyy pettämisen ja suhteesta tulee pelkkää auringonpaistetta. Ja tämä skenaario on muutenkin ristiriitainen. Miten voi olla yhdentekevä ja täysin ilmaa, mutta silti hänen lähtönsä saa Jarkon sekaisin? Tuohan on henkistä väkivaltaa ja suhteesta täytyy ehdottomasti lähteä. Pettäminen ei ole tuohon millään tavalla ratkaisu. Jarkkohan voisi tap paa itsensä pelkästään sen pettämisenkin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet on niin mustavalkoisia, heti vihaisia ja puolustusasemissa, että epäilen ettei teidän kanssa ole kovin helppo puhua suhteen ongelmista kotonakaan.

Mitä jos kokeilisit olla rehellinen ja olla pettämättä?

Sinä esimerkiksi alat syyttämään toista epärehelliseksi ja että haluaa pettää, miten sinun kanssa puhuu mistään parisuhteen ongelmista? Tuskin sinulle uskaltaa rehellinen olla, varmaan parempi erota niin että sanoo että menee ostamaan tupakkaa eikä tule ikinä takaisin.

Sinäkö et keksi mitään muuta lähestyä suhteen ongelmia kuin sen, että "petän, ellei tilanne muutu". Mitä jos otettaisiin lähtökohdaksi se, että kukaan ei haluaisi pettää ja ongelmat korjataan sieltä suhteesta käsin, eikä uhkaamalla vieraisiin lähtemällä. 

En ole hän, kenelle kirjoitat, mutta mietinpä vaan sivusta, että ihan kaikki suhteet eivät ole korjaamiskelpoisia tai korjaamisen arvoisia. On suhteita, joista nyt vaan on parempi erota. Enkä siis tarkoita, että pettää saisi tai pitäisi, mutta on ihan väärin yrittää pakolla pitää elossa jotain minkä olisi parempi kuolla ja antaa molemmille vapaus elää omaa elämäänsä.