Lue keskustelun säännöt.
En saanut ihastuksiani koskaan, 25-vuotiaaksi yritin ja sitten luovutin naisten suhteen. Samalla luovutin muunkin yrittämisen suhteen elämässä, ja Nyt olen 34v pitkäaikaistyötön
09.09.2020 |
Minä en miksikään yhteiskunnan yksinäiseksi työmuurahaiseksi alkanut. Elän sitten tuilla kun en nähnyt järkeä pyrkiä mihinkään yksinäisen puurtajan uraputkeen.
Mitä sillä rahalla tai työuralla edes tekee jos ei saa naista ja myöhemmin perhettä?
m34
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tämä miesten loputon itsekeskeisyys ja suoranainen narsismi koskien sitä, että heidän pitäisi saada ihastuksensa kanssa parisuhde? Mitä jos se ihastus ei haluakaan sinua? Onko nainen teille edes ihmisen arvossa, kun meistä puhutaan kuin karjasta?
En oo nähnyt missään tässä keskustelussa tämmöistä tekstiä ..
Zinc
Se ajatushan tässäkin ulivirressä on takana. Mun kuuluu saada pimppaa kun kerran haluan. Mieluummin vielä ilman mitään vaivannäköä ja kotiin tuotuna.
On sullakin huolet ..
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Ai ap olikin zinc tietty se oli
Se että yrittää vastuuttaa jonkun toisen koko elämästään ei tule koskaan johtamaan terveeseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Kaikenmaailman päihdeongelmaiset kiinnostuivat, mutta minä en heistä. Yhtäkään normaalia miestä en koskaan saanut. Olen tästä avoimesti katkera, sillä olen aina ollut urheilullinen, nätti ja yrittänyt olla mukava kaikille. En ole kiusannut koskaan ketään. En ymmärrä mitä ne koulukiusaajat teki eri tavalla että saivat menestyneet ja kivannäköiset miehet. Olivat varmaan kusipäitä. Itse en siihen pysty. Elelen kaksin kissan kanssa enkä enää edes haaveile parisuhteesta, se aika meni jo. Työttömäksi jäin yli vuosi sitten, eikä työelämäkään kiinnosta enää. Vapaaehtoistyötä olen tehnyt vähävaraisten parissa.
Repesin noiden kissojen kohdalla ;)
Zinc
Aha, siitä vaan, ei muuta elämääni miksikään sinun repeilysi.
Ihanasti passiivisagressiivinenkin ..
Zinc
Tarkoitus ei ollut mitenkään edes kenkkuilla. Aidosta vaan repesin niiden kissojen kohdalla, kun ensin kaikki oli mennyt pieleen ja sitten oli vielä kissojakin ;)
Hihi ;)
Mitä jos kuitenkin sisäistäisit sinne aivokuoreesi, että kommenttisi oli erittäin helppoa tulkita loukkaavaksi? Vai etkö vain välitä siitä, että sinä loukkaat ihmisiä vaikka et halua? Ihme luonnehäiriöinen. Empaattiset ihmiset eivät halua satuttaa toisia edes vahingossa ja jos oma käytös niin tekisikin, ovat siitä pahoillaan, eivätkä ylimielisiä, että ”olitpa tyhmä kun et tajunnut, että olen uniikki lumihiutale, jonka loukkaava käytös pitää vain sallia ja sitä kestää”? Hyi olkoon.
Juuri näin tein. Jos sinua ei ole loukattu, mutta silti vedät kilon herneitä hengitysteihin, niin sinulla on kasvun paikka silloin.
Zinc
Kissa juttu oli hauska lisä siihen, kun kaikki oli mennyt pieleen. Ehkäpä se joskus jälkikäteen naurattaa sinuakin sitten .. joskus .. ;)
ehkä ..
Sinä olet itse tässä se, jonka pitää oppia muiden ihmisten kohtelusta. Luuletko sinä, että sinä olet joku essentielli henkilö tuon kissaihmisen elämässä, jota hänen on vain pakko sietää, puhuitpa sinä hänelle miten tahansa? Ilmeisesti kuvittelet näin. Jos siis käyttäydyt samoin muuallakin, kuin netissä. Enpä ihmettelisi, vaikka tässä olisi sinkkuutesi syykin. Sanot asioita, jotka loukkaavat ja vielä kehtaat selittää, että koska säet tarkoittanut loukata, toisella on jotain opittavaa. Kuules nyt vanha äijänkäppyrä, kenelläkään ei ole mitään syytä oppia siitä yhtään mitään muuta, kuin että sinä olet luonnehäiriöinen, itsekeskeinen muiden tunteista piittaamaton ihminen. Tuolla kissaomistajalla on täysi syy edellyttää rinnalleen tai tuttaviinsa ihminen, joka ei halua tuottaa hänelle mielipahaa omalla hölmöydellään.
Koska sinä olet tässä se hölmö, koska et tajua, että kommenttisi oli tosi ivaavan oloinen, se ei nyt auta, että sanot, että et itse ajatellut niin.
Siis saat toki olla tuollainen, ei se meidän kenenkään elämää vahingoita, jos olet. Kyse ei ole siitä, että sinun tarvitsisi meidän kenenkän takia muuttua.
Mutta sanoinpahan vain, että tuossa kohdassa on sinussa niin vastenmielinen vika, että ei ihme, että jokanen tunteva ihminen kiertää sinut kaukaa.
Ota neuvosta vaarin tai jätä, valinta on sinun. Minulle on täysin samantekevää, millainen olet. Koska et kuulu ihmisiin, joustaen pääsisi eroon aina valitessani niin.
Mutta haluatko siis olla sellainen toisille?Juu, zemmonen olen
Zinc
Hyvä, että myönnät sen.
Kommentistasi kissasta paistoi AINOASTAAN yritys tehdä sen alkuperäisestä kirjoittajasta IKÄVÄ nainen ja koittaa itse esittää, että olet tällaisen ikävästi jäkättävän naisen syyttä syytetty uhri vieläpä.
Luulin, että kissoja oli kaksi.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Itse asiassa tällaiset tyypit ovat maapallon pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ap olikin zinc tietty se oli
Eiku sinä olit ap
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
Eihän aloittajakaan sano, että hän ei olisi saanut naista. Hän sanoo, että ei saanut ihastuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihmisellä eräs nuoruuden vaihe. Ihastutaan kaukaiseen idoliin, koska se on turvallusta. Koetaan kiihkeitä tunteita, opitaan elämään niiden kanssa ja yleensä niistä kasvetaan ulos eikä mitään harmia tapahdu koska ihastus on saavuttamaton. Joillain ilmeisesti se kehitys sittenjumii tuohon eikä asiadta pääse yli. Ehkä joku terapia voisi auttaa henkisessä kasvussa vastuulliseksi ja toimintakykyiseksi aikuiseksi.
Annat aika typerän kuvan itsestäsi. Maailma on täynnä ihan vastuullisia ja toimintakykyisiä sinkkuja ja myös perheellisiä väkivaltaisia ihmisiä, ilkeitä, luusereita, hyväksikäyttäjiä...
Ja on ihan ok pitää omat standardit parinvalinnassa, näin vältytään monelta tulevalta mielipahalta suhteessa ja sen lopettamisesssa. Jos joku tykkää appelsiinista niin on suhteellisen helppo pitää itsensä tyydytettynä. Jos taas haluat luomurambutania, sitä ei joka marketista löydykään, mutta ketä ihmettä se haittaa muuta kuin korkeintaan sitä haluajaa itseään olla ilman ja elää elämäänsä itsekseen ja katsoa löytääkö joskus haluamansa vai ei.
Ja mitenhän kommenttisi liittyy viestiini idoleihin ihastumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
Eihän aloittajakaan sano, että hän ei olisi saanut naista. Hän sanoo, että ei saanut ihastuksiaan.
On päivän selvää ettei nämä saamattomat luuserit kelpaa kenellekkään. Se on sanomattakin selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Entäs sitten? Pitäiskö kaikkien täällä perustaa joku Nokia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
Eihän aloittajakaan sano, että hän ei olisi saanut naista. Hän sanoo, että ei saanut ihastuksiaan.
Mitä sitte ?
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Nämä jonnet etsii itselleen naista, jotta saisivat itselleen 1) äidin korvikkeen 2) pl-un 3) kodinkoneen 4) pankkiautomaatin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Itse asiassa tällaiset tyypit ovat maapallon pelastus.
Muuttavat ihan turhaan happea hiilidioksidiksi.
Tässä tulee taas eteen se et oot ihan itse vastuussa siitä mitä teet tai jätät tekemättä.
Eikö olisi tärkeää, että pyrkii tekemään niitä asioista jotka tekevät onnelliseksi tai ainakin jotenkuten tyytyväiseksi.
Jos jokaisen pettymyksen jälkeen heittää hanskat tiskiin niin aika rankkaa tulee elämä olemaan.
Kyllä ne haaveet saattaa toteutua kun ei lopeta haaveilemasta.
Se kuinka käsittelet pettymyksiä voi tulla lapsuudestasi, pohdihan asioita ja ota itseäsi niskasta kiinni. Tai jos olet tyytyväinen elämääsi niin sittenhän kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
Eihän aloittajakaan sano, että hän ei olisi saanut naista. Hän sanoo, että ei saanut ihastuksiaan.
Mitä sitte ?
Zinc
Sitä sitte
Muuta vastausta ei heikkolahjainen enää ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.
Olisit siis saanut miehiä, muttet kelpuuttanut.
Zinc
Eihän aloittajakaan sano, että hän ei olisi saanut naista. Hän sanoo, että ei saanut ihastuksiaan.
Mitä sitte ?
Zinc
Sitä sitte
Muuta vastausta ei heikkolahjainen enää ansaitse.
Kukaan ei ole vastuussa lahjoistaan
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee taas eteen se et oot ihan itse vastuussa siitä mitä teet tai jätät tekemättä.
Eikö olisi tärkeää, että pyrkii tekemään niitä asioista jotka tekevät onnelliseksi tai ainakin jotenkuten tyytyväiseksi.
Jos jokaisen pettymyksen jälkeen heittää hanskat tiskiin niin aika rankkaa tulee elämä olemaan.
Kyllä ne haaveet saattaa toteutua kun ei lopeta haaveilemasta.
Se kuinka käsittelet pettymyksiä voi tulla lapsuudestasi, pohdihan asioita ja ota itseäsi niskasta kiinni. Tai jos olet tyytyväinen elämääsi niin sittenhän kaikki on ok.
Liirum Laarum
Zinc
Ole 54-vuotias ruma nainen. En koskaan saanut ketään rumaa tai ketään muutakaan kumppaniksi perhettä perustamaan tai edes seustelemaan kanssani. P_ua oisin saanut kyllä jakaa. Töitä olen kuitenkin tehnyt koko ikäni ja veroni maksanut. Aika paljon kyllä kertynyt pitämättömiä sairaslomia ja tukiakin jäänyt saamatta. Pitäiskö syrjäytyä nyt, ois hyvä syy.