Lue keskustelun säännöt.
En saanut ihastuksiani koskaan, 25-vuotiaaksi yritin ja sitten luovutin naisten suhteen. Samalla luovutin muunkin yrittämisen suhteen elämässä, ja Nyt olen 34v pitkäaikaistyötön
09.09.2020 |
Minä en miksikään yhteiskunnan yksinäiseksi työmuurahaiseksi alkanut. Elän sitten tuilla kun en nähnyt järkeä pyrkiä mihinkään yksinäisen puurtajan uraputkeen.
Mitä sillä rahalla tai työuralla edes tekee jos ei saa naista ja myöhemmin perhettä?
m34
Kommentit (416)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenystävä kerran kännipäissään kertoi vst. Meinasin tippua penkiltä.
Tästä on aikaa yli 10 vuotta.
Tehtiin kartoitus. Asuminen, työpaikka ja vaimo.
Ensiksi hommattiin asumisoikeusnro.
Hänellä oli peruskoulutus alalle, jota ei enää ollut, mutta vähän vastaavia oli.
Otimme netin, listasimme kaikki yritykset, joihin voisi mennä töihin.
Harjoittelimme puhelinkeskustelua monta tuntia. Ystäväni halusi mennä ilmaiseen työharjoitteluun ja soitti suoraan jokaisen firman HR.ään . Aloitti keskustelun tiedän, että olet kiireinen ja siksi mielummin soitan, jotta saadaan asia heti kuntoon ehkä vie enempää aikaa. Ensimmäisessä pyydettiin paperit lähettämään, samoin toisessa ja kolmannessa. Lähetti kaikkiin.
Tämän jälkeen työvoimatoimistoon kysymään saako mitään tukea tälläiseen ja joku tukipaketti tuli, sis junaliput ja jotain pientä ja seurakunnalta sai muistaakseen leipää mukaan ja Jumalan siunausta.
Sai sovittua haastattelut kaikki 2 päivän sisään. Saatiin hänelle ilmainen yöpyminen tutun tutun luota ja yhdessä työpaikassa soitettiin perään ja sanottiin tervetuloa ensi maanantaina.
FB.hen kyselyä, oltiin etukäteen liitetty kaikkiin näiden firmojen alueella oleviin ryhmiin ja yhdessä löytyi alivuokralaispaikka, maksoi varmaan alle 500 e kk.
Kelaan ilmoitus mitkä ovat kk tulot, mitä saa rahaa jne vai kuka ne hoitikaan silloin, en muista.
Siitä, kun otti yhteyttä, meni alle 2 kk, kun asui Helsingissä, oli työharjoittelupaikka ja sai arvokasta työkokemusta. Oli tähän mennessä ollut työtön 4 vuotta.
Puolen vuoden työharjoittelun jälkeen sai vinkin, pääsi oppisopimuksella eteenpäin. Oppisopimus kesti pari vuotta ja tämän jälkeen työllistyi samaan paikkaan.
Kun oli vakituinen työpaikka, jätti kimppa-asumisen ja etsi itselleen asumisoikeusasunnon.
Oli saanut kaikki maksut siihen mennessä kokoon, sillä asuminen 4 hengen solussa oli edullista.
Muutama vuosi tämän jälkeen pyysi apua vaimon etsimiseen. Etsittiin Thaimaa tutuksi FB ryhmä. Lähti jollain kimppamatkalla ja löysi sieltä vaimon.
Tässäkin juttelin toisen tutun kanssa, joka oli hakenut vaimon Thaimaasta ja miten oli valinnut oikein. Väh 30 v, ei porukan kaunein vaan tavallinen, mielummin perustyö ja vanhemmat läheisiä. Lapset ok.
Rakastui heti yhteen naiseen, meni vuosi, kun oli naimisissa ja heillä on nyt 3 lasta.
Vaimo on töissä samassa työpaikassa, työpaikkaravintolassa. Thaimaassa oli töissä ravintolassa. On kova tekemään töitä. Ainoa miinus on, vaimo lähettää palkkansa vanhemmilleen ja heidän elintaso ei ole kovinkaan kummonen. 3 lasta vie paljon rahaa. Mutta rakkautta riittää.
Harvalle paketti tippuu taivaalta. Pitää itse mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja yrittää saavuttaa myös jotain.
Toi on standard että lähettävät osan palkastaan kotiin. Kiltit tyttäret elättävät vanhempiensa lisäksi myös muita sukulaisia. Siellä ei sossua tunneta. Muistaakseni ihan sen maan käytäntö että vanhimman tyttären kohtalo elättää vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee taas eteen se et oot ihan itse vastuussa siitä mitä teet tai jätät tekemättä.
Eikö olisi tärkeää, että pyrkii tekemään niitä asioista jotka tekevät onnelliseksi tai ainakin jotenkuten tyytyväiseksi.
Jos jokaisen pettymyksen jälkeen heittää hanskat tiskiin niin aika rankkaa tulee elämä olemaan.
Kyllä ne haaveet saattaa toteutua kun ei lopeta haaveilemasta.
Se kuinka käsittelet pettymyksiä voi tulla lapsuudestasi, pohdihan asioita ja ota itseäsi niskasta kiinni. Tai jos olet tyytyväinen elämääsi niin sittenhän kaikki on ok.
Kannattaa vanhuuden päivillä pohtia todellisuutta ja kyseenalaistaa tuo ajattelutapa omasta vastuusta elämäänsä.
Kun nyt kuitenkin kirjoittaa rehellisesti päiväkirjaa jokaisen päivän tapahtumista ja nykyään voi videoidakin asian ihan tulevaisuuden itselleen, ei siis muille tai kenellekään teatterina.
Niin lopulta tulee siihen pohdintaan että onko meillä todellakaan omaa tahtoa ja vaikutusta muovata suurta ympäristöä joka ympäröi meidät sillä tavoin, että voi melkein kuvitella että todellisuus nielaisee meidät sisuksiinsa ja meitä ei ole olemassakaan.
Sinuus ja minuus voi olla ihan harhaa.
En minä päätä hengityksistä, ajatuksista, sydämen sykkeestä, verenkierrostakaan.
En päätä syömisistäkään. Rehellisyyden nimissä minä söisin ihan mitä vaan nälkäkuoleman edessä.
En päätä omasta itsestäni minkään vertaa. Loppupäätelmänä voisin todeta että ajattelen, mutta en ajatteluni tulee nauhalta. Kunnes toisin todistetaan.
Jos uskoo omaan tahtoon, niin siitä voi tulla valheellisesti totta.
Meistä jokainen mieluummin valitsisi leveän elämän ja nautinnollisuuden.
Siitähän ap tässä itkee, kun meille on valehdeltu että omaa tahtoa on olemassa ja jokainen voi olla superstara. Meidän muiden tehtävä on elättää ap ja tarjota hänelle paremmat puitteet olla parempi ihminen, jotta meillä kaikilla olisi parempi olla.
Olen pahoillani että maamme päättäjät ovat muovanneet ap:lle vuosikymmenten aikana sellaisen ympäristön missä hän elää epäinhimillistä elämää kuin villieläin jossain kurjassa puistossa.
Ei ihme ettei ihminen enää lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ole katkeroituja- ja luovuttajatyyppi elämän suhteen, mutta siitä huolimatta ymmärrän ajatuskulun, joka tällaisilla tyypeillä on. Tunnen muutamia tällaisia miehiä, jotka ovat mm. opinnoissaan rämpineet maisteriksi asti, mutta sen jälkeen ei suurta motivaatiota ole oikein mihinkään; yksi on aloittanut jatko-opinnot, mutta ilman motivaatiota sekin on lähinnä kuivahtanut kasaan.
Näitä miehiä yhdistää lähinnä se, että he elävät yksin, tai korkeintaan samanlaisen kämppiksen kanssa. Kenelläkään ei ole sen suurempaa kunnianhimoa valmistumisen jälkeen. Elintason osalta ei ole mitään muita tavoitteita kuin se, että katto on pään päällä, ruokaa saa suhteellisen säännöllisesti ja kirpputorilta voi joskus ostaa joitakin vaatteenretaleita.
Asumis- ja nettikulujen jälkeen nämä käyttävät rahaa ehkä 300€/kk.
Eipä nämä tyypit ole pyytämässä kovin paljoa, mutta eivät kyllä annakaan itsestään oikein mitään tälle yhteiskunnalle.
Entäs sitten? Pitäiskö kaikkien täällä perustaa joku Nokia?
Se olisii kyllä kansantalouden kannalta hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenystävä kerran kännipäissään kertoi vst. Meinasin tippua penkiltä.
Tästä on aikaa yli 10 vuotta.
Tehtiin kartoitus. Asuminen, työpaikka ja vaimo.
Ensiksi hommattiin asumisoikeusnro.
Hänellä oli peruskoulutus alalle, jota ei enää ollut, mutta vähän vastaavia oli.
Otimme netin, listasimme kaikki yritykset, joihin voisi mennä töihin.
Harjoittelimme puhelinkeskustelua monta tuntia. Ystäväni halusi mennä ilmaiseen työharjoitteluun ja soitti suoraan jokaisen firman HR.ään . Aloitti keskustelun tiedän, että olet kiireinen ja siksi mielummin soitan, jotta saadaan asia heti kuntoon ehkä vie enempää aikaa. Ensimmäisessä pyydettiin paperit lähettämään, samoin toisessa ja kolmannessa. Lähetti kaikkiin.
Tämän jälkeen työvoimatoimistoon kysymään saako mitään tukea tälläiseen ja joku tukipaketti tuli, sis junaliput ja jotain pientä ja seurakunnalta sai muistaakseen leipää mukaan ja Jumalan siunausta.
Sai sovittua haastattelut kaikki 2 päivän sisään. Saatiin hänelle ilmainen yöpyminen tutun tutun luota ja yhdessä työpaikassa soitettiin perään ja sanottiin tervetuloa ensi maanantaina.
FB.hen kyselyä, oltiin etukäteen liitetty kaikkiin näiden firmojen alueella oleviin ryhmiin ja yhdessä löytyi alivuokralaispaikka, maksoi varmaan alle 500 e kk.
Kelaan ilmoitus mitkä ovat kk tulot, mitä saa rahaa jne vai kuka ne hoitikaan silloin, en muista.
Siitä, kun otti yhteyttä, meni alle 2 kk, kun asui Helsingissä, oli työharjoittelupaikka ja sai arvokasta työkokemusta. Oli tähän mennessä ollut työtön 4 vuotta.
Puolen vuoden työharjoittelun jälkeen sai vinkin, pääsi oppisopimuksella eteenpäin. Oppisopimus kesti pari vuotta ja tämän jälkeen työllistyi samaan paikkaan.
Kun oli vakituinen työpaikka, jätti kimppa-asumisen ja etsi itselleen asumisoikeusasunnon.
Oli saanut kaikki maksut siihen mennessä kokoon, sillä asuminen 4 hengen solussa oli edullista.
Muutama vuosi tämän jälkeen pyysi apua vaimon etsimiseen. Etsittiin Thaimaa tutuksi FB ryhmä. Lähti jollain kimppamatkalla ja löysi sieltä vaimon.
Tässäkin juttelin toisen tutun kanssa, joka oli hakenut vaimon Thaimaasta ja miten oli valinnut oikein. Väh 30 v, ei porukan kaunein vaan tavallinen, mielummin perustyö ja vanhemmat läheisiä. Lapset ok.
Rakastui heti yhteen naiseen, meni vuosi, kun oli naimisissa ja heillä on nyt 3 lasta.
Vaimo on töissä samassa työpaikassa, työpaikkaravintolassa. Thaimaassa oli töissä ravintolassa. On kova tekemään töitä. Ainoa miinus on, vaimo lähettää palkkansa vanhemmilleen ja heidän elintaso ei ole kovinkaan kummonen. 3 lasta vie paljon rahaa. Mutta rakkautta riittää.
Harvalle paketti tippuu taivaalta. Pitää itse mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja yrittää saavuttaa myös jotain.
Juuri näin. Kaikille myöskin tulee elämässä vastaan takaiskuja ja pettymyksiä, mutta niistäkin on vaan selvittävä eteenpäin.
Oletko ihastunut kenties aivan vääränlaisiin naisiin? Ettei vaan ollut kyse muutamasta parhaasta suosikista, mitä kaikki muutkin miehet kuolasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä se lähtee ap
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut ihastuksiani koskaan. Silti kouluttauduin mielenkiintoiseen ammattiin ja hankin omistusasunnon, harrastuksia, ystäviä ja uran.
t. N43
Haluatko sä nyt aplodit ?
Zinc
Tuskinpa hän niitä on vailla. Tuollainenhan antaa elämään sisältöä palkinnoksi, ei siinä mitään aplodeja tarvita.
Senkö takia se on heti aamusta palstalla kommentoimassa ?
Zinc
Onks sul huono päivä tai jotain?
Ei ollenkaan. Harmittaako teitä faktat ?
Mä olen käsittänyt, että jos se tärkeä elämä on kehuttu täällä maista taivaisiin, että miksi ihmeessä ne on täällä ?
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tämä miesten loputon itsekeskeisyys ja suoranainen narsismi koskien sitä, että heidän pitäisi saada ihastuksensa kanssa parisuhde? Mitä jos se ihastus ei haluakaan sinua? Onko nainen teille edes ihmisen arvossa, kun meistä puhutaan kuin karjasta?
Pitäisikö miehille sitten olla oletuksena saada suhte vain niiden kanssa joihin ei ihastu tai rakastu?
Siinäpä kestävän liiton perustukset
Hohhoijaa näiden kommenttienne kanssa, naiset
Onko ihastuminen ja rakastuminen vain naisille varattu oikeus?
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä.
Jos yhteiskunta ei tarjoa mitään takaisin, niin miksi ihmeessä tehdä töitä yhteiskunnan eteen.
Zinc
Tietenkin joku oma purjevene, auto jne. on ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta kyllä niihinkin äkkiä kyllästyy ..
Onko tosiaan yhteiskunnan asia tarjota jokaiselle puoliso? Miten se yhteiskunta pakottaa naiset seurustelemaan näiden naisettomien miesten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä.
Jos yhteiskunta ei tarjoa mitään takaisin, niin miksi ihmeessä tehdä töitä yhteiskunnan eteen.
Zinc
Tietenkin joku oma purjevene, auto jne. on ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta kyllä niihinkin äkkiä kyllästyy ..
Onko tosiaan yhteiskunnan asia tarjota jokaiselle puoliso? Miten se yhteiskunta pakottaa naiset seurustelemaan näiden naisettomien miesten kanssa?
Ei tarvitse pakottaa mitenkään, mutta jokaisella naista saamattomalla miehellä tulisi olla oikeus olla rauhassa työttömä, tukien varassa. Se on täysin ymmärrettävää.
Taas joku ”naisten syytä että syrjäydyin” provoilu ketju. Eikö (jotkut) miehet oikeasti kykene hankkimaan elämäänsä muuta sisältöä kuin iänikuisen ”pakko saada nainen tai muuten elämä pilalla” ajatuksen? No niin makaa, kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä.
Jos yhteiskunta ei tarjoa mitään takaisin, niin miksi ihmeessä tehdä töitä yhteiskunnan eteen.
Zinc
Tietenkin joku oma purjevene, auto jne. on ihan kiva, ei siinä mitään. Mutta kyllä niihinkin äkkiä kyllästyy ..
Onko tosiaan yhteiskunnan asia tarjota jokaiselle puoliso? Miten se yhteiskunta pakottaa naiset seurustelemaan näiden naisettomien miesten kanssa?
Ei tarvitse pakottaa mitenkään, mutta jokaisella naista saamattomalla miehellä tulisi olla oikeus olla rauhassa työttömä, tukien varassa. Se on täysin ymmärrettävää.
Hyi hemmetti mä halveksun tuollaisia elämäntapatyöttömiä.
öö, ymmärrän, että nuorena miehenä ko. tilanne ahdistaa, koska hormonit hyrrää... me emme pysty vastustamaan biologiaamme. Vaikka kuinka höpistään, että ura, matkustelu yms. korvaisi sen, niin ei se korvaa. Mutta odota ap vielä muutama vuosi, hormonitasosi laskevat 35 jälkeen melko nopsaan, ja löydät riittävästi syitä elää ilman naistakin. Toki sitä kaipaa silti toisia ihmisiä, mutta ystävät ajavat saman, jollet edelleenkään löydä naista. Näin se menee, ei perheellisetkään/ parisuhteessa elävät jaksa niin hirveesti enää panna/ viettää muutenkaan aikaa keskenään... ihminen muuttuu ja kaipaa paljon muutaKIN kuin seksiä ja parisuhdeläheisyyttä. Toki suhteesta voi edelleen nauttia ja sinäkin voit sellaisen löytää, mutta tulee muutakin sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi! Mä etsin elämänkumppania 34-vuotiaaksi, ennen kuin löysin. Sitä ennen pakkeja, petetyksi tulemista, manipuloivia persoonallisuushäiriöisiä yms. ikävää. Satoja ekoja ja vikoja treffejä.
Nyt olen seurustellut neljä vuotta.
Olin kanssa aivan varma, että en ikinä löydä ketään ja saa lasta. Nyt on yksi lapsi ja hyvä suhde.
Meidän ero on se, että sinä ryvet itsesäälissä ja luovutit.
Mäkin jossain määrin luovutin kumppanin löytämisen suhteen, mutta en itseni ja oman elämäni suhteen.
Sellainen ihminen on kiinnostava, joka on itsekseen tyytyväinen eikä etsi verenmaku suussa kumppania. Ei kukaan halua sellaista vastuuta, että toinen romahtaa jos suhde ei onnistu.
Hakeudu terapiaan kehittämään itseäsi.
Joskus lohdutin itseäni muistamalla, että oma isäni löysi hyvän kumppanin vasta yli 60-vuotiaana. Silloinkin on elämää!
Etsi muita kokemuksia, ota opiksi.
Mieskaverit toiminnasta voisit löytää jonkun isättömän lapsen jota tukisit, jos omaa lasta et vielä saa. Se olis epäitsekäs teko, ja kovaa valuuttaa naismarkkinoilla. Voisit myös saada vähän perspektiiviä.
"Mitä sillä rahalla tai työuralla edes tekee jos ei saa naista",
kysyy ap, vaikka joka toisessa ketjussa haukkuu naisia loisiksi.
Ymmärrän AP:ta. Olen samassa jamassa, masentaa ja kaikki tuntuu merkityiksettömältä kun ei tällaista lyhyttä rumaa tavismiestä kukaan nainen halua. Miksi edes yrittää tehdä elämässä mitään merkityksellistä kuten kouluttautua tai olla töissä kun ei naisia kuitenkaan kiinnosta vaikka olis kuinka korkea koulutus tai hyvä työpaikka, pitäisi olla se 190-senttinen komea ja lihaksikas laatikkoleuka että saisi naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkä en saanu Tom Cruisee enkä Brad Pittii ni aloin massam u r h a a jaksi. Nyt istun linnassa. Mä mihinkä ala kun en saa sikä kikkelii mitä haluun. Oikee asenne!
Tässä tulee hyvin ilmi naisten suhteellisuudentaju...Kun AP ei saanut sitä tavistiinaa, niin naiset ajattelevat että se on verrannollista siihen kun he eivät saaneet jotain leffatähteä tai rokkistaraa
Olen huomannut näissä keskusteluissa, että naiset ovat tavattoman kostonhimoisia ja sen koston pitää sattua aina enemmän kuin se mitä itse koki. Naisten filosofia on: silmä varpaasta.
Tämän ketjun törkeät ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä sillä rahalla tai työuralla edes tekee jos ei saa naista",
kysyy ap, vaikka joka toisessa ketjussa haukkuu naisia loisiksi.
Enpä ole tällaista tehnyt
AP
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta. Olen samassa jamassa, masentaa ja kaikki tuntuu merkityiksettömältä kun ei tällaista lyhyttä rumaa tavismiestä kukaan nainen halua. Miksi edes yrittää tehdä elämässä mitään merkityksellistä kuten kouluttautua tai olla töissä kun ei naisia kuitenkaan kiinnosta vaikka olis kuinka korkea koulutus tai hyvä työpaikka, pitäisi olla se 190-senttinen komea ja lihaksikas laatikkoleuka että saisi naisen.
Katso seuraavalla kauppareissulla ympärillesi, niin näet paljonko tuon näköisiä miehiä on, ha miltä tavalliset parit oikesti näyttää.
Minkä ikänen oot? Kun korona hellittää niin otat lennon Bankogiin, sieltä taxilla Pattajalle. Johan sulle löytyy seuraa.