Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppisi henkisesti ihan terve? Ja oletko itse ollut parisuhteen alussa liian kiltti miniä? Miten miehesi suhtautuu äitinsä epäasialliseen ja rajattomaan käytökseen?
Teitkö poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta? Suomessa jokaisella ihmisellä on lailla määrätty oikeus kotirauhaan omassa kodissaan. Anopilla EI ole mitään oikeutta tunkea miniän kotiin ilmoittamatta, sopimatta tai väkisin. Toimit oikein, kun lukitsit kotisi oven ja suljit kaihtimet.
Äitinä pitäisin fyysistä ja henkistä välimatkaa tuollaiseen anoppiin! En antaisi lapsia ikinä hoitoon enkä kylään anoppilaan ja anoppihirviölle!
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
No eihän tuo anoppi ole muuta kuin omasta mielestään henkisesti terve. Kovin on raukka narsistinen.
Poliisia en hoksannut aikanaan soittaa. Olin todella ahdistunut, mutta yritin kaikkeni, että tulisin toimeen hänen kanssaan. Onhan kyse rakkaan puolison äidistä. Vanhempani toki ovat opettaneet kotona, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Voi toki, mutta mun olisi pitänyt olla kynnysmatto, jotta anopin kanssa pysyisin väleissä. Valitsin lopulta oman henkisen hyvinvoinnin.
Nykyään tilanne on se, että välit anoppiin on poikki. Voin käydä anoppilassa, kun mies käy siellä velvollisuuskäynnillä. Mies itsekin välttelee parhaansa mukaan äitiään, eli ihan maksimissaan ollaan puoli tuntia, n. kahdesti vuodessa. Anoppi ei tapaa lapsiani ilman valvontaa. On sen verran arvaamaton tapaus, että en uskalla ottaa riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vataja 38920 kirjoitti:
Meillä on ovet auki kaikille 24 tuntia vuorokaudessa eikä tarvitse soittaan etukäteen
Meillä myös. Tulisi edes joku kylään. On todella yksinäistä lasten kanssa. Oikein toivoisin jonkun pistäytyvän. Pelkään lasteni luonteen muodostuvan kovin sopeutumattomaksi joukkoon. Aina vain minä ja isi seurana. Ei oikein hersy mielikuvitukseni mihinkään. Rahaa ei ole liiaksi, jotta voisi viihtyillä julkisilla paikoilla. Joskus tuntuu kuin olisin joku aspergeri ihmisjoukossa, jos sinne pääsen. En ole muutoinkaan lahjakas sosiaalisissa tilanteissa. Sukulaiset ja isovanhemmat käy harvoin. Ystäviä on minulla vain 1. Mieheni kaverit ei meillä käy kotona tapaavat jossain muualla. Joka päivä käyn tällä sivustolla ihmettelemässä muiden elämiä.
Kyllä niitä paikkoja löytyy. Leikkipuisto, pulkkamäki? Joku puisto tai metsä? Ei maksa mitään.
Haluatko oikeasti sinne ihmisen, joka haukkuu sinut, kaiken mitä teet, samalla moittii puolisoasikin? Pistä osoite, lähetän hänet sun luo.
Vitsi kun en aikanaan keksinyt loukkaantua kun miehen sukulaiset ja omaiset, anoppini muiden muassa, näkivät lapsissani niitä miehen piirteitä - ja omat sukulaiseni näkivät minun piirteitäni. Otin tämän jutustelun vaan ihan normaalina.
Mielestäni anoppini oli ihan mukava, joskus ärsyttävä mutta niin olin varmaan minäkin joskus, hänen mielestään. Kun ei ollut vauvapalstaa, niin enpä onneksi tajunnut että anoppini olikin ehkä hirviö....
Lämmöllä muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi kun en aikanaan keksinyt loukkaantua kun miehen sukulaiset ja omaiset, anoppini muiden muassa, näkivät lapsissani niitä miehen piirteitä - ja omat sukulaiseni näkivät minun piirteitäni. Otin tämän jutustelun vaan ihan normaalina.
Mielestäni anoppini oli ihan mukava, joskus ärsyttävä mutta niin olin varmaan minäkin joskus, hänen mielestään. Kun ei ollut vauvapalstaa, niin enpä onneksi tajunnut että anoppini olikin ehkä hirviö....
Lämmöllä muistelen.
Sekin vaikuttaa, millä tavalla sitä lapsen ulkonäköä havainnoi. Ja kuinka usein.
Nää anopit täällä jotka ihmettelee ettå mitä voi sanoa ja miten voi - onko teillä muuallakin käytöstavat yhtä hukassa?
Kas kun siellä lapsen ja miniän/vävyn perheessä riittää ihan ne samat hyvät tavat kuin muuallakin.
Jos mietit että olikohan asiatonta mennä ilmoittamatta 6.30 tai olikohan asiatonta repiä se lapsenlapsi väkisin syliin äidiltään tai että kommentoisitko työkaverin tissin kokoa kuten menit miniälle möläyttämään…
Jos työkaverille et menisi aamulla 6.30 ilmoittamatta, repisi tämän lasta tai kommentoisi tissiä niin älä tee sitä miniällekään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ilkeälle anopille järjestää ilmaisen menolipun jonnekin, josta ei ihan heti pääse takaisin? Vaikka Pekingin olympiakylän koronaeristyshotelliin?
Vierailija kirjoitti:
Nää anopit täällä jotka ihmettelee ettå mitä voi sanoa ja miten voi - onko teillä muuallakin käytöstavat yhtä hukassa?
Kas kun siellä lapsen ja miniän/vävyn perheessä riittää ihan ne samat hyvät tavat kuin muuallakin.
Jos mietit että olikohan asiatonta mennä ilmoittamatta 6.30 tai olikohan asiatonta repiä se lapsenlapsi väkisin syliin äidiltään tai että kommentoisitko työkaverin tissin kokoa kuten menit miniälle möläyttämään…
Jos työkaverille et menisi aamulla 6.30 ilmoittamatta, repisi tämän lasta tai kommentoisi tissiä niin älä tee sitä miniällekään!
TÄMÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppisi henkisesti ihan terve? Ja oletko itse ollut parisuhteen alussa liian kiltti miniä? Miten miehesi suhtautuu äitinsä epäasialliseen ja rajattomaan käytökseen?
Teitkö poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta? Suomessa jokaisella ihmisellä on lailla määrätty oikeus kotirauhaan omassa kodissaan. Anopilla EI ole mitään oikeutta tunkea miniän kotiin ilmoittamatta, sopimatta tai väkisin. Toimit oikein, kun lukitsit kotisi oven ja suljit kaihtimet.
Äitinä pitäisin fyysistä ja henkistä välimatkaa tuollaiseen anoppiin! En antaisi lapsia ikinä hoitoon enkä kylään anoppilaan ja anoppihirviölle!
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
No eihän tuo anoppi ole muuta kuin omasta mielestään henkisesti terve. Kovin on raukka narsistinen.
Poliisia en hoksannut aikanaan soittaa. Olin todella ahdistunut, mutta yritin kaikkeni, että tulisin toimeen hänen kanssaan. Onhan kyse rakkaan puolison äidistä. Vanhempani toki ovat opettaneet kotona, että kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Voi toki, mutta mun olisi pitänyt olla kynnysmatto, jotta anopin kanssa pysyisin väleissä. Valitsin lopulta oman henkisen hyvinvoinnin.
Nykyään tilanne on se, että välit anoppiin on poikki. Voin käydä anoppilassa, kun mies käy siellä velvollisuuskäynnillä. Mies itsekin välttelee parhaansa mukaan äitiään, eli ihan maksimissaan ollaan puoli tuntia, n. kahdesti vuodessa. Anoppi ei tapaa lapsiani ilman valvontaa. On sen verran arvaamaton tapaus, että en uskalla ottaa riskiä.
Tämä oma kotikasvatus on varmastikin auttanut minunkin anoppia. Eli kun on oppinut, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja vanhempia ihmisiä kunnioittaa ja kyseessä miehen äiti, niin meni aikaa ennen kuin tajusin, että tein mitä vain, mikään ei riitä anopille. Toki sitten vielä uskotteli itselleni, että hormonit on sekasin näin synnytyksen jälkeen, koska eihän kukaan voi kohdella ketään noin... Mutta pakko se oli vain havahtua ja tajuta, että anoppi on ihan hirveä ihminen.
Kaikista ikävin onkin anoppi, jolle mikään ei kelpaa. Teet niin tai näin niin aina hän ottaa oikeudekseen marmattaa jostain, vaikka olkarätistä että on väärän värinen.
Jatkuvasti jotain ilkeää huomauttelua, eivät tajua että mollaavat siinä samalla omaa lastaan kun tämän puoliso ei kelpaa ei sitten mihinkään.
Minulle opetettiin lapsena että ellei ole jotain myönteistä ja mukavaa sanottavaa niin silloin on paras olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.
Samaa olen miettinyt. En kyllä uskalla testata joten taidan olla vaan hiljaa kuten tähänkin asti.
Ymmärrän että lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, mutta eihän se oikeuta käyttäytymään miten tahansa. On tarpeeksi paha että anoppi on päällepäsmäri, mutta tuo että appiukkokin hilluu kimpussa on jotain käsittämätöntä. Mikä ihme saa appivanhemmat kuvittelemaan että heillä on mitään oikeutta vaatia toisten ihmisten vauvaa itselleen?
Olisi niin mielenkiintoista saada vastaus tuohonkin kysymykseen. Lukea perustelut miksi ajattelevat niin ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Harmi kun ei ole saatu perusteluja lukea tässäkään ketjussa. Kummasti moni anoppeja kritisoivista viesteistä kuitenkin saa alanuolia. Perustelut vaan uupuu, "yllättäen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.Samaa olen miettinyt. En kyllä uskalla testata joten taidan olla vaan hiljaa kuten tähänkin asti.
Ymmärrän että lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, mutta eihän se oikeuta käyttäytymään miten tahansa. On tarpeeksi paha että anoppi on päällepäsmäri, mutta tuo että appiukkokin hilluu kimpussa on jotain käsittämätöntä. Mikä ihme saa appivanhemmat kuvittelemaan että heillä on mitään oikeutta vaatia toisten ihmisten vauvaa itselleen?
Olisi niin mielenkiintoista saada vastaus tuohonkin kysymykseen. Lukea perustelut miksi ajattelevat niin ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Harmi kun ei ole saatu perusteluja lukea tässäkään ketjussa. Kummasti moni anoppeja kritisoivista viesteistä kuitenkin saa alanuolia. Perustelut vaan uupuu, "yllättäen".
Narsistin käsikassaroita nuo appiukot ja kälyt on. Tottuneet juoksemaan kun pomo käskee.
Meillä appi selitti jokaikinen kerta anopin tempausten jälkeen, että "se on emon rakkautta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.Samaa olen miettinyt. En kyllä uskalla testata joten taidan olla vaan hiljaa kuten tähänkin asti.
Ymmärrän että lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, mutta eihän se oikeuta käyttäytymään miten tahansa. On tarpeeksi paha että anoppi on päällepäsmäri, mutta tuo että appiukkokin hilluu kimpussa on jotain käsittämätöntä. Mikä ihme saa appivanhemmat kuvittelemaan että heillä on mitään oikeutta vaatia toisten ihmisten vauvaa itselleen?
Olisi niin mielenkiintoista saada vastaus tuohonkin kysymykseen. Lukea perustelut miksi ajattelevat niin ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Harmi kun ei ole saatu perusteluja lukea tässäkään ketjussa. Kummasti moni anoppeja kritisoivista viesteistä kuitenkin saa alanuolia. Perustelut vaan uupuu, "yllättäen".
Narsistin käsikassaroita nuo appiukot ja kälyt on. Tottuneet juoksemaan kun pomo käskee.
Meillä appi selitti jokaikinen kerta anopin tempausten jälkeen, että "se on emon rakkautta".
Hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.Samaa olen miettinyt. En kyllä uskalla testata joten taidan olla vaan hiljaa kuten tähänkin asti.
Ymmärrän että lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, mutta eihän se oikeuta käyttäytymään miten tahansa. On tarpeeksi paha että anoppi on päällepäsmäri, mutta tuo että appiukkokin hilluu kimpussa on jotain käsittämätöntä. Mikä ihme saa appivanhemmat kuvittelemaan että heillä on mitään oikeutta vaatia toisten ihmisten vauvaa itselleen?
Olisi niin mielenkiintoista saada vastaus tuohonkin kysymykseen. Lukea perustelut miksi ajattelevat niin ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Harmi kun ei ole saatu perusteluja lukea tässäkään ketjussa. Kummasti moni anoppeja kritisoivista viesteistä kuitenkin saa alanuolia. Perustelut vaan uupuu, "yllättäen".
Koska lapsenlapsi on heidän mielestään heidän lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä ja sanoi useita kertoja että ottaa vauvan mukaansa kotiin. Ei sitä tehnyt mutta tuntuihan se pahalta.
Itsekkin mietin vastaavissa tilanteissa, että odottaako hän vastausta "vie vain" vai mikä oli ideana.
Meillä kyllä homma eteni niin, että kun mummo tuli sisälle ilmoittamaan "tulin hakemaan Patun meille" ja minä "ihmettelin" että eihän me olla semmoisesta sovittu, Patu on äidin kanssa tänään kotona. Mummo tajusi, että ei saakaan lasta mukaansa ja istui alas juttelemaan ihan muista jutuista. Sitten hän siinä aina välillä totesi, "kyllä minä voisin ottaa Patun meille". Ja minä vastasin aina, että varmasti, mutta Patu on nyt kotona äidin kanssa. Lopulta mummo sitten lähti kotiinsa ja pappa tuli vaatimaan, että mummon pitää saada hoitaa.Samaa olen miettinyt. En kyllä uskalla testata joten taidan olla vaan hiljaa kuten tähänkin asti.
Ymmärrän että lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä ja rakkaita, mutta eihän se oikeuta käyttäytymään miten tahansa. On tarpeeksi paha että anoppi on päällepäsmäri, mutta tuo että appiukkokin hilluu kimpussa on jotain käsittämätöntä. Mikä ihme saa appivanhemmat kuvittelemaan että heillä on mitään oikeutta vaatia toisten ihmisten vauvaa itselleen?
Olisi niin mielenkiintoista saada vastaus tuohonkin kysymykseen. Lukea perustelut miksi ajattelevat niin ja käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Harmi kun ei ole saatu perusteluja lukea tässäkään ketjussa. Kummasti moni anoppeja kritisoivista viesteistä kuitenkin saa alanuolia. Perustelut vaan uupuu, "yllättäen".
Koska lapsenlapsi on heidän mielestään heidän lapsensa.
Joskus kun olen mummolta kysynyt syytä hänen toimintaansa niin hän ei ole ikinä mitään pahaa sanonut tai tehnyt ja on vain niin kovasti avuksi meille, kun me vanhemmat ei osata.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ikävin onkin anoppi, jolle mikään ei kelpaa. Teet niin tai näin niin aina hän ottaa oikeudekseen marmattaa jostain, vaikka olkarätistä että on väärän värinen.
Jatkuvasti jotain ilkeää huomauttelua, eivät tajua että mollaavat siinä samalla omaa lastaan kun tämän puoliso ei kelpaa ei sitten mihinkään.
Minulle opetettiin lapsena että ellei ole jotain myönteistä ja mukavaa sanottavaa niin silloin on paras olla hiljaa.
Tuo viimeinen virke sitten varmaan selittääkin, miksi niin moni on valmis sietämään ihan melkein mitä vaan, vaikka toinen käyttäytyy törkeästi. Koska tästä käytöksestä ei ole mitään myönteistä ja mukavaa sanottavaa, niin kärsitään sitten hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan helvetin loukkaavaa jos isovanhempia ei kiinnosta tipan tippaa lapsenlapset eivätkä lainkaan pidä yhteyttä. Sen on kuulkaa niin että jos tekee LAPSEN, on velvoitettu olemaan sen lapsen elämässä silloinkin kun lapsi on aikuinen ja saa omia lapsia. En tajua tuota tolloa joka väittää että on ihan ookoo että vanhemmat ei pidä mitään yhteyttä eikä tapaa lainkaan lapsenlapsia. Häiriintynyt ajatus.
Toistaiseksi on isovanhemmissa paljon sitä ikäluokkaa, jotka eivät oikeastaan valinneet tekevänsä lapsia, niitä vain tuli, kuten papin eteen meneminenkään ei aina ollut ihan vapaaehtoisesti haluttu asia. Sitä en kiellä, etteikö lapsista tunnu pahalta, kun vanhempi ei välitä, mutta yrittäkää armahtaa vanhempia, jotka ovat aikansa uhreja, pakotettu muottiin johon ei venynyt eikä taipunut. Nykyään naimisiin meno ja lasten teko painostettuna on pitkälti vieras käsite, isovanhempien nuoruudessa tavallista. Jossain 1970-1990 välissä muutos levisi pitkin Suomea ja tuon ajan lapset saavat ihan itse valita, tekevätkö lapsia vai eivät.
Jos näissä nuoremmissa isoäideissä on lastensa hylkääjiä, voidaan miettiä miksi edes tekivät lapsen tai lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan helvetin loukkaavaa jos isovanhempia ei kiinnosta tipan tippaa lapsenlapset eivätkä lainkaan pidä yhteyttä. Sen on kuulkaa niin että jos tekee LAPSEN, on velvoitettu olemaan sen lapsen elämässä silloinkin kun lapsi on aikuinen ja saa omia lapsia. En tajua tuota tolloa joka väittää että on ihan ookoo että vanhemmat ei pidä mitään yhteyttä eikä tapaa lainkaan lapsenlapsia. Häiriintynyt ajatus.
Toistaiseksi on isovanhemmissa paljon sitä ikäluokkaa, jotka eivät oikeastaan valinneet tekevänsä lapsia, niitä vain tuli, kuten papin eteen meneminenkään ei aina ollut ihan vapaaehtoisesti haluttu asia. Sitä en kiellä, etteikö lapsista tunnu pahalta, kun vanhempi ei välitä, mutta yrittäkää armahtaa vanhempia, jotka ovat aikansa uhreja, pakotettu muottiin johon ei venynyt eikä taipunut. Nykyään naimisiin meno ja lasten teko painostettuna on pitkälti vieras käsite, isovanhempien nuoruudessa tavallista. Jossain 1970-1990 välissä muutos levisi pitkin Suomea ja tuon ajan lapset saavat ihan itse valita, tekevätkö lapsia vai eivät.
Jos näissä nuoremmissa isoäideissä on lastensa hylkääjiä, voidaan miettiä miksi edes tekivät lapsen tai lapsia.
Eikä ole! Höpö höpö.
Nykyiset isovanhemmat on kyllä kaikki ehkäisyn aikakaudelta.
Heidän äitinsä kohdalla asiat oli vielä toisin.
Alue: Aihe vapaa
No en tosiaan ole tajunnut, koska hän ei ole tuonut sitä esiin "asioidessamme" ja sanoi, että hänen äitinsä näkee lapsessa hänet, oman lapsensa pienenä. Tietysti olen sanonut myös sen, että lapsi on äitinsä näköinen. Lähinnä kyse on ilmeistä ja tekemisistä.
Lapsen äidistä on tärkeintä, että ymmärrän lapsen olevan oma itsensä, piirteistä ja ilmeistä huolimatta.
Olisiko mahdollista, että hän ei ole pahastunut? Tähän asti hän on osannut ilmaista mitä tuntee ja ajattelee, samoin minä. Tiedän, että kaikki anopit ja miniät eivät "asioi" samalla tavalla keskenään. Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoilla.