Onko totta että töiden saaminen on kiven alla?

Riippuu tietenkin paikkakunnastakin ja missä asuu, että onko töitä paljon tarjolla. Itse olen työtön tällä hetkellä ja ainakin itäsuomessa töitä näyttää olvan tiukassa. Eikä millään tahdo löytyä työtä. Tiukkaahan se rahasta tekee joka kk. Salihommiin enempi aikaa tietysti on ja panostus parempaa mutta antasin työpaikasta mitä vaan:) Työttömällä riitti aika oman bloginkin väsäämiseen, käykää kahtelemassa jos halluutte: http://iherb-vitamiinit.blogspot.fi/ . Tosiaan halusin tehdä blogin itse tuosta iherbistä, työttömän kukkarollekki hinnat ovat sopivat ja saa kunnon vitamiinit ym käyttöön. Ei tarvitse maksaa maltaita kunnon vitamiineista ja ei tarvitse käyttää huonolaatuista halvalla enää. Suosittelen kaikille iherbiä, sieltä löytyy kaikennäköstä kivaa halvalla! :)

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 02:24"]

Uudelleen kouluttautuminen ei välttämättä auta yhtään mitään, jos ikää on vähänkin liikaa ja taustana työttömyyttä. Valmistumisen jälkeen joutuu kilpailemaan saman alan vastavalmistuneiden parikymppisten nuorten ja parhaillaan töissäolevien työpaikan vaihtajien kanssa samoista avoinna olevista työpaikoista. Arvaa ketä näistä kolmesta ei todennäköisemmin valita? Aivan.

[/quote]

Tämä muuten on totta.

Jäin työttömäksi alalta, jolla nykyään on todella huonosti töitä tarjolla. Lähdin opiskelemaan alaa, jolla mainostetaan olevan työvoimapulaa (viimeksi eilisessä Hesarissa oli juttu aiheesta). Olen hakenut kymmeniä paikkoja tuolta uudelta alalta, mutta joutunut huomaamaan, että yli nelikymppistä alalla aloittelevaa ei haluta palkata. Ilmeisesti mieluummin otetaan töihin nuori, jonka kai kuvitellaan olevan helpommin opetettava ja mieleiseksi muokattava. Minun mielestäni monipuolinen työkokemus edesauttaa uuden alan nopeaa omaksumista ja vanhemmalla hakijalla pitäisi olla etulyöntiasema. Näin ei näköjään ole.

Jospa ihan itse kokeilisit. Voi olla , jotkut onnistuvat saamaan hyvin töitä, mutta yllättäen voi olla aivan mahdotonta hyvällä koulutuksella ja pitkällä työkokemuksellakin.

Älä sitten ylläty, jos sinua ei kutsuta edes haastatteluun sellaisiin paikkoihin, joihin uskot varmasti pääseväsi.

Tilanne ei ole hyvä, mutta ei se niin huono ole kuin mediasta voisi päätellä. Tekeekö toimittaja jutun 52-vuotiaasta Jaanasta, joka menetti työpaikkansa, alkoi hakea uutta ja löysi sen kuukauden päästä? Ei tee. Tekeekö toimittaja  jutun 52-vuotiaasta Tiinasta, joka menetti työpaikkansa eikä ole vuoden hakemisella uutta löytänyt? Tekee! Kiljuen ja innoissaan ison jutun.

Itse sain potkut kolmisen vuotta sitten yt:ttein jälkeen. Sain melkein heti koulutusta ja työkokemusta vastaavan, kokoaikaisen työpaikan. Minulla kävi kyllä uskomaton tuuri, sillä jos potkut olisivat tulleet viikkoakin myöhemmin, en tätä työpaikkaa olisi saanut. Tänä vuonna tässäkin työpaikassa oli yt:t, yksi osasto lopetettiin kokonaan, mutta onnekseni en ollut siinä.

Kyllä se työpaikan saaminen on kuin tuolileikki. Yhtä paikkaa kohden on paljon hyviä hakijoita, mutta jonkun kohdalle se valinta napsahtaa.

Kyseessä ei ole mikään uskon asia. Avoimien työpaikkojen määrän näkee mol:in sivuilta, ja tulee muistaa että niistäkin suureen osaan on tekijä jo valittu kun ilmoitus laitetaan. Työttömien määrän puolestaan näkee tilastoista, ja siinä taas tulee muistaa että todellinen määrä on huomattavasti suurempi! Meillä kun tilastoja vääristellään jättämällä mm. erilaisissa pakkokoulutuksissa homehtuvat työttömät laskematta jne.

Itselläni on ollut töitä aina kun olen tarvinnut ja halunnut, mutta ymmärrän hyvin, ettei sama koske kaikkia ihmisiä, varsinkaan nykyaikana.

Tällä hetkellä jokaista vapaata paikkaa kohden on kymmeniä hakijoita, joihinkin satoja. On muutenkin työnantajan markkinat ja tarjotut palkat ovat 2/3 entisestä niille, jotka valiitaan. Ihan faktaa omasta ja tuttavien työnhausta tänä syksynä. En kestä kuunnella yhtään tätä "kyllä tekevälle työtä riittää". Ei vain riitä.

Minä, 32v maisteri, 5 vuoden alan pätkätyö- ja projektityökokemuksella en pääse mihinkään enää kohta kolmen vuoden kotonaolon jälkeen. Olen vuoden hakenut erittäin aktiivisesti töitä. Tammikuussa loppuu kotihoidontuki. 

Aluksi hain tietenkin oman alan töitä, mutten päässyt puoleen vuoteen edes mihinkään haastatteluihin. Tällä hetkellä haen ihan mitä vain. Siivousta, pakkausta, lastenhoitoa. Siis kokopäivätyötä, koska lapsi on laitettava hoitoon, jos pääsen töihin. En hae mitään 2h/viikko keikkatöitä. Ei mitään järkeä.

En ole päässyt edes työhaastatteluihin! Ihan oikeasti, enkä nirsoile yhtään. 

Hain loppukeväästä töitä, sillä halusin vaihtaa työpaikkaa. Hain ehkä n. 15-20 avoimeen paikkaan, mistä 6 pääsin haastatteluun ja kolmeen minut valittiin. Lisäksi kahdesta paikasta, mitä en ollut edes hakenut, otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin töitä. Jostain haastattelusta jouduin jo kieltäytymäänkin, kun hyvä paikka oli jo löytynyt. Olen käynyt lukion ja opiskellut sen jälkeen, mutta minulla ei ole ylioppilastodistuksen lisäksi muuta tutkintoa, mutta kohtuullisen hyvä työkokemus on, lisäksi uskon töiden saamisen olevan paljon kiinni hakijasta: millainen hakemus on ja millaisen kuvan hakija antaa itsestään haastattelussa. Lopputulos tälle pohdinnalle siis: ne, jotka valittavat, että töitä ei löydä, voivat katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi eivät tule valituiksi - töitä kyllä löytyy!

Itse olen ollut 7 kuukautta työtön. Töitä haen koko ajan. Pienin hakija määrä on ollut 50 ja suurin 220. (mitä on ilmoitettua). Hain myös koulutukseen. Hakijoita 102 ja paikkoja 12. Yhdessä koulutuksessa hakijoita 110, paikkoja 16.

Minä näen ainakin jo "punaista", jos joku tulee sanomaan, että töitä tekevälle kyllä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:41"]

Hain loppukeväästä töitä, sillä halusin vaihtaa työpaikkaa. Hain ehkä n. 15-20 avoimeen paikkaan, mistä 6 pääsin haastatteluun ja kolmeen minut valittiin. Lisäksi kahdesta paikasta, mitä en ollut edes hakenut, otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin töitä. Jostain haastattelusta jouduin jo kieltäytymäänkin, kun hyvä paikka oli jo löytynyt. Olen käynyt lukion ja opiskellut sen jälkeen, mutta minulla ei ole ylioppilastodistuksen lisäksi muuta tutkintoa, mutta kohtuullisen hyvä työkokemus on, lisäksi uskon töiden saamisen olevan paljon kiinni hakijasta: millainen hakemus on ja millaisen kuvan hakija antaa itsestään haastattelussa. Lopputulos tälle pohdinnalle siis: ne, jotka valittavat, että töitä ei löydä, voivat katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi eivät tule valituiksi - töitä kyllä löytyy!

[/quote]

Niin, ja piti vielä mainita sen verran, että hain ainoastaan vakituisia ja kokoaikaisia työpaikkoja. Yhdessä taisi olla pienemmän tunnit, n. 30h/viikko, mutta työ oli muuten sen verran mielenkiintoisen oloista, että päädyin hakemaan sitäkin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:41"]

Hain loppukeväästä töitä, sillä halusin vaihtaa työpaikkaa. Hain ehkä n. 15-20 avoimeen paikkaan, mistä 6 pääsin haastatteluun ja kolmeen minut valittiin. Lisäksi kahdesta paikasta, mitä en ollut edes hakenut, otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin töitä. Jostain haastattelusta jouduin jo kieltäytymäänkin, kun hyvä paikka oli jo löytynyt. Olen käynyt lukion ja opiskellut sen jälkeen, mutta minulla ei ole ylioppilastodistuksen lisäksi muuta tutkintoa, mutta kohtuullisen hyvä työkokemus on, lisäksi uskon töiden saamisen olevan paljon kiinni hakijasta: millainen hakemus on ja millaisen kuvan hakija antaa itsestään haastattelussa. Lopputulos tälle pohdinnalle siis: ne, jotka valittavat, että töitä ei löydä, voivat katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi eivät tule valituiksi - töitä kyllä löytyy!

[/quote]

Ap kysyikin tapauksesta, jossa töitä on etsitty pitkään. Sinä olet jo töissä ja työnantajilla on matalampi kynnys palkata kaltaisesi. Sinulle kävi hyvin ja onnittelut siitä. Älä kuitenkaan vähättele meitä töitä tosissaan etsiviä, joille ei ole sitä löytynyt. Vielä.

Sehän nyt on fakta, että jo töissä oleva saa helpommin paikan kuin työttömänä oleva. Ja kuitenkin, suurin osa työttömistä ei ole työttömänä siksi, että olisivat surkeita luusereita, jotka eivät kykene työntekoon, vaan heillä on sattunut olemaan huono tuuri. Siksi sinun töissä olevan on turha hehkuttaa sitä, miten helposti juuri sinä satuit uuden paikan saamaan. Meitä on aika monta huipputyyppiä, jotka olemme töitä hakeneet ja hakeneet, mutta emme ole niitä saaneet. Ei ole siis aina kiinni siitä, että hakija tai hakemus olisi huono.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:40"]

Minä, 32v maisteri, 5 vuoden alan pätkätyö- ja projektityökokemuksella en pääse mihinkään enää kohta kolmen vuoden kotonaolon jälkeen. Olen vuoden hakenut erittäin aktiivisesti töitä. Tammikuussa loppuu kotihoidontuki. 

Aluksi hain tietenkin oman alan töitä, mutten päässyt puoleen vuoteen edes mihinkään haastatteluihin. Tällä hetkellä haen ihan mitä vain. Siivousta, pakkausta, lastenhoitoa. Siis kokopäivätyötä, koska lapsi on laitettava hoitoon, jos pääsen töihin. En hae mitään 2h/viikko keikkatöitä. Ei mitään järkeä.

En ole päässyt edes työhaastatteluihin! Ihan oikeasti, enkä nirsoile yhtään. 

[/quote]

Olethan toki opiskellut noiden kolmen kotivuoden aikana? Tai heittänyt keikkaa jossain?

Millaisia syitä ihmisillä on sitten olla työttöminä? Miten teillä? Minulle tulisi mieleen seuraavia:

-määräaikainen työsuhde loppu, eikä sitä uusitä

-yt:t ja lähtö tullut

-valmistuttua ei löydä töitä

-hankkinut lapsen/lapsia määräaikaisessa työsuhteessa, ja ei ole enää otettu takaisin

Mielestäni kaikki ylläolevat voi aika hyvin välttää pienellä suunnittelulla. Mikä siis on teidän syynne olla työttöminä?

8

Miten siihen voi varautua jos määräaikaista ei uusita tai YT:ssä tulee lähtö? 

Olen itse työssä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:41"]

Hain loppukeväästä töitä, sillä halusin vaihtaa työpaikkaa. Hain ehkä n. 15-20 avoimeen paikkaan, mistä 6 pääsin haastatteluun ja kolmeen minut valittiin. Lisäksi kahdesta paikasta, mitä en ollut edes hakenut, otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin töitä. Jostain haastattelusta jouduin jo kieltäytymäänkin, kun hyvä paikka oli jo löytynyt. Olen käynyt lukion ja opiskellut sen jälkeen, mutta minulla ei ole ylioppilastodistuksen lisäksi muuta tutkintoa, mutta kohtuullisen hyvä työkokemus on, lisäksi uskon töiden saamisen olevan paljon kiinni hakijasta: millainen hakemus on ja millaisen kuvan hakija antaa itsestään haastattelussa. Lopputulos tälle pohdinnalle siis: ne, jotka valittavat, että töitä ei löydä, voivat katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi eivät tule valituiksi - töitä kyllä löytyy!

[/quote]

Noh.. se, että koulutustasosi on noin matala, kertoo siitä, että haet myös aivan erilaisia töitä kuin minä. Niillä aloilla, mihin minä pystyn ja mihin minulla on koulutus, on todella vaikea saada töitä. Esimerkiksi sairaanhoitajia tarvitaan, mutta en minä sellaiseen työhön voi hakea ilman koulutusta. Tarvitaan myös rekkakuskeja ja vaikka mitä, mutta en voi hakea niihin.

Miettikääpä sitä, että Suomen kokoisessa maassa on 400-500 tuhatta työtöntä. Porukka ei pysy samana koko ajan, vaan toisesta päästä joku aina pääsee töihin ja joku toinen joutuu työttömäksi. Kaikilla näillä ihmisillä on erilainen koulutus, työkokemus, erilaiset elämäntilanteet ja erilaiset kotipaikkakunnat, kuten joku jo sanoi se on kuin tuolileikki paitsi että tuoleja on vain 2 kun leikkijöitä on vähintään 10. Tekeekö se ihmisestä laiskan ja tyhmän, jos ei onnistu persettään saamaan ensimmäisenä penkkiin?

Kuten olen monta kertaa täälläkin sanonut, niin kertokaa te kaikkitietävät, että miten kaikille halukkaille saadaan töitä? Meidän kaupungissa ainakin saisi todella hyvän palkkion sellainen joka tulisi meiltä tämän työttömyysongelman poistamaan. Meillä on vähintään 2000 työtöntä ja mollin sivuilla n 50 työpaikkaa, suurin osa työpaikoista on sellaisia joihin tarvitaan alan koulutus, esim. sotepuolen paikkoja, kokin paikkoja, automekaanikon työtä ym. ei niihin niin vaan mennä. Siivouspaikkoja oli eilen tasan yksi, ja sekin vaan extrauspaikka.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:40"]

Minä, 32v maisteri, 5 vuoden alan pätkätyö- ja projektityökokemuksella en pääse mihinkään enää kohta kolmen vuoden kotonaolon jälkeen. Olen vuoden hakenut erittäin aktiivisesti töitä. Tammikuussa loppuu kotihoidontuki. 

Aluksi hain tietenkin oman alan töitä, mutten päässyt puoleen vuoteen edes mihinkään haastatteluihin. Tällä hetkellä haen ihan mitä vain. Siivousta, pakkausta, lastenhoitoa. Siis kokopäivätyötä, koska lapsi on laitettava hoitoon, jos pääsen töihin. En hae mitään 2h/viikko keikkatöitä. Ei mitään järkeä.

En ole päässyt edes työhaastatteluihin! Ihan oikeasti, enkä nirsoile yhtään. 

[/quote]

Olethan toki opiskellut noiden kolmen kotivuoden aikana? Tai heittänyt keikkaa jossain?

[/quote]

En tietenkään. Minä tyhmä luulin, että oli tarkoitus hoitaa lasta kotona, mutta ilmeisesti olisi pitänyt sekin aika käyttää työntekoon. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:41"]

Hain loppukeväästä töitä, sillä halusin vaihtaa työpaikkaa. Hain ehkä n. 15-20 avoimeen paikkaan, mistä 6 pääsin haastatteluun ja kolmeen minut valittiin. Lisäksi kahdesta paikasta, mitä en ollut edes hakenut, otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin töitä. Jostain haastattelusta jouduin jo kieltäytymäänkin, kun hyvä paikka oli jo löytynyt. Olen käynyt lukion ja opiskellut sen jälkeen, mutta minulla ei ole ylioppilastodistuksen lisäksi muuta tutkintoa, mutta kohtuullisen hyvä työkokemus on, lisäksi uskon töiden saamisen olevan paljon kiinni hakijasta: millainen hakemus on ja millaisen kuvan hakija antaa itsestään haastattelussa. Lopputulos tälle pohdinnalle siis: ne, jotka valittavat, että töitä ei löydä, voivat katsoa itse peiliin ja miettiä, miksi eivät tule valituiksi - töitä kyllä löytyy!

[/quote]

Ennenkuin kehut itseäsi vielä lisää, työpaikka on kaikista ylivoimaisesti helpointa saada silloin kun on jo töissä jossain. Työpaikan vaihtamista lennosta ei voi verrata millään lailla siihen että hakee oikeasti työttömänä töitä.