Onko totta että töiden saaminen on kiven alla?

^Niin, jostakin kumman syystä mä kuvittelin, kun valitsin omaa alaani, että sillä, haluaako työtä tehdä ja kiinnostaako se karvan vertaa, on jotakin merkitystä esimerkiksi jaksamisen tai oman onnellisuuteni kannalta.

En ajattele enkä halua elämästä, kuten vanhempani, että se on paskamaista puurtamista, jossa on vain pakko pärjätä.  Olen löytänyt keinoja elää pienillä tuloilla, ja mieluummin niin, kuin että teen jotain mitä vihaan, voidakseni sitten "oikeasti elää" vapaa-ajalla.

Itsehän mä sinne työttömyyskassaan jäsenyyttäni makselen.  Sekin, että työttömät (eli kassalaiset) elää muka yhteiskunnan varoilla, eihän se ole totta!  

Ja kuten joku sanoi: kun eräät täällä puurtaa niska limassa ylitöitä, tietenkään ei kaikille tässä automatisoidussa maailmassa riitä töitä.  Perustulo käyttöön, kaikille kuuden tunnin työpäivä ja neljän päivän työviikko ja johtajien bonukset työläisten palkkoihin.  Jää aikaa perheellekin, eikä ihmiset uuvu.

Ei niitä töitä puissa kasva, ainakaan maaseudulla.
Lisäksi niin tylyltä kuin se kuulostaakin niin ei vaan ole järkeä lähteä töihin jos saa liitonrahaa n. 1500e kk ja tuntipalkkatyöstä (jos ei saa täydet tunnit) käteen jää verojen jälkeen 1600e/kk ja tuosta summasta pitää maksaa matkakulut jotka kuukaudessa kohoavat  vähintään 250e siihen muut kulut (lounas, työpukeutuminen) niin ei oikeasti kannata lähteä huonommin palkatulle alalle... karua mutta totta.

Yrittäjyys?

Aktiivinen soittelu työpaikkoihin työpaikkailmoitusten seuraamisen sijaan? 

Lisäkoulutus/alanvaihto?

Aktiivinen verkostoituminen, jolloin sinun perääsi saatetaan soittaa?

Itselläni on ollut säännöllinen työ parisenkymmentä vuotta. Hyppäsin soveltamaan vähän vaihdellen yllä mainittuja vaihtoehtoja.

Uskon, että tekevälle töitä löytyy!

Yrittäjyys.... tämän päivän koiranvirka!!!
Tarvitaan suuri pääoma tai lainarahaa jotta saa homman pyörimään ja maksettua ennakkoverot yms. Bisnestä pitää myös pystyä pyörittämään monesti pidemmän aikaa ilman että nostaa itselleen euroakaan palkkaa jotta saa joskus maksettua sen lainan pois...

terveisin vierestä seurannut

Ennakkoveroja maksetaan vasta, kun on myyntiä. Palkannosto riippuu siitä, kuinka hyvin saa tuotettaan myytyä. 

Voihan sitä päättää ennalta, ettei mikään onnistu. Ihan niinkuin työnhausta muutenkin.

T. 50, jolla myös mies, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja osa heidänkin kumppaneistaan yrittäjiä

Riippuu alasta ja koulutuksesta.

Vakituinen paikka on hyvinkin kiven alla ja työttömänä on liki mahdotonta työllistyä. Me kaikki tiedämme millaisessa suhdanteessa eletään.

50 jatkaa vielä...

Itsekin soittelin firmoihin. Yhdestä sanottiin, ettei mitään toivoa. Heti seuraavasta sain vakityön.

Ei sitä voi koskaan tietää, mutta siinä vaiheessa, kun itse päättää, ettei mitään löydy, on todennäköisesti aika heikoilla.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 12:26"]

14, oletko vähän yksinkertainen vai asutko tynnyrissä kun luulet että töitä riittää kaikille?

[/quote]

En ole 14, mutta oletteko pitkään työttä olleet rumia ja epäsorttisia? Päinvastainenhan on nykyajan ihannetyöntekijä.

Juu, peukkuja vaan kaikille itkuvirsille + täydellinen keskustelun tyssääntyminen, kun annetaan ymmärtää, että asioihin voi ITSE edes yrittää vaikuttaa. 

50 kiittää, kumartaa ja poistuu

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:01"]

Itse sain potkut kolmisen vuotta sitten yt:ttein jälkeen. Sain melkein heti koulutusta ja työkokemusta vastaavan, kokoaikaisen työpaikan. Minulla kävi kyllä uskomaton tuuri, sillä jos potkut olisivat tulleet viikkoakin myöhemmin, en tätä työpaikkaa olisi saanut. Tänä vuonna tässäkin työpaikassa oli yt:t, yksi osasto lopetettiin kokonaan, mutta onnekseni en ollut siinä.

Kyllä se työpaikan saaminen on kuin tuolileikki. Yhtä paikkaa kohden on paljon hyviä hakijoita, mutta jonkun kohdalle se valinta napsahtaa.

[/quote]

Ongelma on vaan seuraava. Se musiikki tulee yhä useammin ja kestää pidempää. Niitä tuoleja on myös koko ajan vähemmän mutta kilpailijat lisääntyvät.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:23"]

Mä olen kans maisteri ja saan aina (alan perinteiden takia) kahden tai kolmen kuukauden pestejä.  Valmistumiseni jälkeen, eli neljän ja puolen vuoden sisällä olen ollut yhteensä reilun vuoden töissä, aina noissa kolmen kuukauden pätkissä.  Jonkin aikaa ihan silloin valmistumisen jälkeen olin kaupassa, josta sain olla pois aina, kun oli oman alan töitä, mutta kauppa vähensi väkeä, ja jouduin siis lähtemään, kun olin viimeisten palkattujen joukossa.  Sen jälkeen en ole saanut muutakaan työtä, kuin noita oman alan keikkoja - olen kyllä koettanut hakea myös paikkoihin, joissa osaamistani voi soveltaa...

vakipaikkaa missään normaalissa kaupassa en haluaisi, koska olen kuitenkin opiskellut tähän pätkätöitä tarjoavaan ammattiini, ja se on työtä, jota rakastan, kun vain sitä saan tehdä.  Eikä minua yleensä sellaisiin haastatteluihin kutsutakaan, varmaankin arvaavat iän ja koulutuksen perusteella, että en oikeasti ole mistään kauppatöistä kiinnostunut.  

Kai tekevälle löytyy töitä, jos ei ole kranttu.  Mutta entä, jos oikeasti haluaisi tehdäkin jotain koulutuksella, jonka on käynyt läpi?

[/quote]

Et voi olla tosissasi. Jos on työtön, ei ole varaa valita. Sitten siinä "huonossa" työssä ollessa voi samalla hakea niihin oman alan parempiin paikkoihin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:01"]

Itse sain potkut kolmisen vuotta sitten yt:ttein jälkeen. Sain melkein heti koulutusta ja työkokemusta vastaavan, kokoaikaisen työpaikan. Minulla kävi kyllä uskomaton tuuri, sillä jos potkut olisivat tulleet viikkoakin myöhemmin, en tätä työpaikkaa olisi saanut. Tänä vuonna tässäkin työpaikassa oli yt:t, yksi osasto lopetettiin kokonaan, mutta onnekseni en ollut siinä.

Kyllä se työpaikan saaminen on kuin tuolileikki. Yhtä paikkaa kohden on paljon hyviä hakijoita, mutta jonkun kohdalle se valinta napsahtaa.

[/quote]

Ongelma on vaan seuraava. Se musiikki tulee yhä useammin ja kestää pidempää. Niitä tuoleja on myös koko ajan vähemmän mutta kilpailijat lisääntyvät.

[/quote]

Sitten täytyy tehdä kaikkensa, jotta erottuu persoonana positiivisesti joukosta. 

Aiankin mediassa esillä olevat työttömät ei koskaan oo niitä ihan hoteimpia tapauksia....

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:07"]

Ennakkoveroja maksetaan vasta, kun on myyntiä. Palkannosto riippuu siitä, kuinka hyvin saa tuotettaan myytyä. 

Voihan sitä päättää ennalta, ettei mikään onnistu. Ihan niinkuin työnhausta muutenkin.

T. 50, jolla myös mies, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja osa heidänkin kumppaneistaan yrittäjiä

[/quote]

Ööh missä kohtaa mä en nyt ymmärrä tätä 50. juttua...
että niin niitä veroja maksetaan vasta sitten kun on myyntiä, niin eikös se oo vähän niinkun se juoni tässä että tarttis olla myyntiä jotta se homma kannattaa?
Ja jos se homma kannattaa niin silloin siitä on mahdollista maksaa palkkaa itselleen, mutta sitä ennen pitää selvitä edellämainituista kuluista...

Ja kyllä monet yrittäjät pärjäävät, mutta totuus on myös se että yrittäjäksi ryhtyminen ei käy vaan tuosta noin sormia napsauttamalla ja siinäkin on omat riskinsä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:01"]

Itse sain potkut kolmisen vuotta sitten yt:ttein jälkeen. Sain melkein heti koulutusta ja työkokemusta vastaavan, kokoaikaisen työpaikan. Minulla kävi kyllä uskomaton tuuri, sillä jos potkut olisivat tulleet viikkoakin myöhemmin, en tätä työpaikkaa olisi saanut. Tänä vuonna tässäkin työpaikassa oli yt:t, yksi osasto lopetettiin kokonaan, mutta onnekseni en ollut siinä.

Kyllä se työpaikan saaminen on kuin tuolileikki. Yhtä paikkaa kohden on paljon hyviä hakijoita, mutta jonkun kohdalle se valinta napsahtaa.

[/quote]

Ongelma on vaan seuraava. Se musiikki tulee yhä useammin ja kestää pidempää. Niitä tuoleja on myös koko ajan vähemmän mutta kilpailijat lisääntyvät.

[/quote]

Sitten täytyy tehdä kaikkensa, jotta erottuu persoonana positiivisesti joukosta. 

[/quote]

Mutta kun sieltä joukosta erottuu 20 posiitivisaq persoonaa, kaikki hyviä ja paikkoja on yksi. Ne loput 19 on edelleen vailla tuolia.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:23"]

Mä olen kans maisteri ja saan aina (alan perinteiden takia) kahden tai kolmen kuukauden pestejä.  Valmistumiseni jälkeen, eli neljän ja puolen vuoden sisällä olen ollut yhteensä reilun vuoden töissä, aina noissa kolmen kuukauden pätkissä.  Jonkin aikaa ihan silloin valmistumisen jälkeen olin kaupassa, josta sain olla pois aina, kun oli oman alan töitä, mutta kauppa vähensi väkeä, ja jouduin siis lähtemään, kun olin viimeisten palkattujen joukossa.  Sen jälkeen en ole saanut muutakaan työtä, kuin noita oman alan keikkoja - olen kyllä koettanut hakea myös paikkoihin, joissa osaamistani voi soveltaa...

vakipaikkaa missään normaalissa kaupassa en haluaisi, koska olen kuitenkin opiskellut tähän pätkätöitä tarjoavaan ammattiini, ja se on työtä, jota rakastan, kun vain sitä saan tehdä.  Eikä minua yleensä sellaisiin haastatteluihin kutsutakaan, varmaankin arvaavat iän ja koulutuksen perusteella, että en oikeasti ole mistään kauppatöistä kiinnostunut.  

Kai tekevälle löytyy töitä, jos ei ole kranttu.  Mutta entä, jos oikeasti haluaisi tehdäkin jotain koulutuksella, jonka on käynyt läpi?

[/quote]

Et voi olla tosissasi. Jos on työtön, ei ole varaa valita. Sitten siinä "huonossa" työssä ollessa voi samalla hakea niihin oman alan parempiin paikkoihin.

[/quote]

Siihen huonoon työhön vaan ei pääse, koska työnantaja ajattelee "se lähtee kuitenkin heti kun saa paremman paikan".

No, kohta ei mitään toimistoesimiehiäkään tarvita, kun tietotekniikka kehittyy. Kahvinkeittokin on pääsääntöisesti ulkoistettu. Kuinkas sitten suu pannaan?

itse olin koko opiskeluajan töissä mäkissä. Sain sieltä erinomaiset suositukset ja mäkissä ei ainakaan ajatella kohta se lähtee vanhan työntekijän kokemuksella. Väitän että yli 5 v jälkeen voin lähes välittömästi jatkaa siitä mihin aikoinaan jäin.

Muutama työtarina : tuttuni pääsi kirjoitusten jälkeen Porvooseen opiskelemaan matkatoimistoalaa, hyvissä ennen harjoittelua seurasi ilmoituksia ja huomasi isoissa matkatoimistoissa on säännöllisesti paikkoja auki. Haki jokaiseen työharjoitteluun, pääsi ainakin kahteen, valitsi toisen, harjoittelun jälkeen aloitti siellä työt. Ajat olivat hyvät. Oli töissä 10 vuotta, vaihdellen työtehtäviä säännöllisin ajoin ja ensimmäisten yt-neuvotteluiden jälkeen heräsi. Haki opiskelemaan, opiskeli vajaa vuoden työn ohella, jonka jälkeen jäi opintovapaalle, jona aikana kävi koulut loppuun, jäi työharjoittelupaikkaan töihin isoon tilitoimistoon. On nyt ollut siellä yli 5 vuotta töissä, palkka nousee joka vuosi. Aikoo vuoden päästä hakea isoon tilintarkastusfirmaan harjoitelupaikkaa ja vaihtaa ammattia tilintarkastajaksi. Kokeneiden tilintarkastajien palkat alkaa nelosella ja pätevistä työntekijöistä on kova pula. Nyt aikoo vielä opiskella lisää töissä, osaa perustyöt hyvin, mutta kuulemma palkoissa on vielä pieniä puutteita.

Henkilö on ollut koko ajan tasalla, tiennyt missä mennään, mitä kannattaa opiskella, kun kannattaa opiskella lisää, sinne sitten.

Ex poikaystäväni halusi lentäjäksi ja rikkaisiin naimisiin. Oli töissä paperitehtaalla viikonloppuisin, kävi kalliin yksityiskoulun lentäjäksi, Suomesta ei saanut töitä, mutta Englannista sai. Muutti Lontooseen, British Airlinesille töihin, lensi vuosia kanaalin yli ja kotimaata. Haki yksityislentäjäksi ja pääsikin jonkun pohatan palkkalistoille Amerikkaan. Siellä oli töissä tällä pohatalla vuosia, kunnes yksi matkustaja hänet nappas. Ihan leffoissa esiintynyt, nyt b-tähti, hankkivat pari lasta ja jos nyt eroaisivat saisi erossa 10 miljoonaa. On tyytyväinen koti-isä, kun vaimo juoksee kekkereillä ja shoppailee. Ei huolta huomisesta.

Entinen luokkakaveri, kirjoitti B/C.n paperit, tuplasi kakkosluokan, keskiarvo max 7, halusi juristiksi. Oli myös paperitehtaalla töissä, opiskeli avoimessa yliopistossa 2 - 3 vuotta, jonka jälkeen sai tarvittavat pistemäärät kasaan ja pääsi ilman pääsykokeita sisään Joensuuhun ?. Opiskeli siellä monta vuotta, koska ei todellakaan päässyt tenteistä ekalla, tai edes tokalla läpi mutta valmistui juristiksi. On paikallisessa pankissa töissä, tienaa yhtä paljon kun isänsä paperitehtaalla, mutta pääsi minne halusi.

Itse olen myös alanvaihtaja ja opiskelen paljon myös päivisin, osaopintovapaalla ja kyllä täytyy sanoa että vähän vois olla opolla ja työvoimatoimistolla töihin. Nykyaikana opiskellaan paljon aloille, joissa ei ole tulevaisuutta, esim. juuri matkatoimistoalalle, viestintää, markkinointia, hr.ää, englannin kieltä. Sen sijaan töitä on paljon taloushallinnossa, terveydenhuollossa.

Myös eräs koulukaverini rakastui Lapissa poromieheen ja hän kun ei voinut kotoa muuttaa, koulukaveri muutti sinne. Töitä ei yhtään, joten löysi onneksi töitä Rovaniemeltä. Asuu kimppakämpässä Rovaniemellä maanantaista perjantaihin ja aina perjantaina menee kotiin. On nyt raskaana, eli heillä on vielä epäselvää miten homma kääntyy. Äiti joutuu palaamaan nopeasti takaisin töihin, mutta kotitila ei voi olla tyhjillään. Kaikki järjestyy.

Kyllä alusta alkaen kannattaa miettiä opiskeluja sillä tasolla missä on töitä eikä se mikä kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 16:51"]

Yrittäjyys?

Aktiivinen soittelu työpaikkoihin työpaikkailmoitusten seuraamisen sijaan? 

Lisäkoulutus/alanvaihto?

Aktiivinen verkostoituminen, jolloin sinun perääsi saatetaan soittaa?

Itselläni on ollut säännöllinen työ parisenkymmentä vuotta. Hyppäsin soveltamaan vähän vaihdellen yllä mainittuja vaihtoehtoja.

Uskon, että tekevälle töitä löytyy!

[/quote]

Yrittäjyyttä kokeilin n.5 vuotta, kaiken mahdollisen tein, mutta jouduin lopettamaan, velkaa jäi paljon, ja luottotiedot meni. Hiljattain menetin todella hyvän työpaikan sen takia koska eivät ota töihin sellaisia joilla on luottotietomerkintä.

Olen myös yrittäjyyden jälkeen hommannut ammattitutkinnon omalla kustannuksellani toiselle alalle, jolla pitäisi olla töitä. Paitsi että eipä olekaan, muualla Suomessa on, mutta ei täälläpäinkään.

Soittelen silti säännöllisesti niitä paikkoja läpi, olen hakenut myös kaikkia muita paikkoja joita vain jotenkin kykenisin tekemään.

Muutto paikkakunnalta ei tule kysymykseen, koska miehellä on täällä valtion vakituinen virka, siitä ei voi luopua.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:31"]

Juu, peukkuja vaan kaikille itkuvirsille + täydellinen keskustelun tyssääntyminen, kun annetaan ymmärtää, että asioihin voi ITSE edes yrittää vaikuttaa. 

50 kiittää, kumartaa ja poistuu

[/quote]

Voi jeesus! Eikö mene jakeluun, että kun työpaikkoja ei ole tarpeeksi kaikille, ja vaikka kaikki yrittää kaikkensa, töitä ei silti mistään taikaiskusta tule lisää?!?!?!?

Minusta on todella loukkaavaa, että jos ei saa töitä, niin heti sanotaan että miksi et yritä edes, jos on kaikki ne konstit kokeillut, ja vähän muitakin, mitä täällä nämä täydelliset ihmiset ehdottaa, ja silti ei saa töitä, niin mitä helvettiä sitä pitäisi tehdä? Mennä kaulakiikkuun?