Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?

Minusta parasta viikonlopussa on, kun saan mennä kaveriporukalla miten tykkään. Voi lähteä baariin, pelaamaan lautapelejä, olla myöhään ulkona ja nukkua pitkään. Ystävät on suurin henkireikäni enkä ikinä haluaisin joutua siihen asemaan (kuten kaikki äidiksi tulleet ystäväni), että ystäviä näkee normaalin 1-2krt viikossa sijaan 1-2 kuukauden välein.

Todella pahasti aamu-unisena en selviäisi siitä väsymyksestä, joka seuraisi lapsen mukana, kun pitäisi herätä niin jumalattoman aikaisin vapaapäivinä ja lomillakin.

Toisin sanoen, rakastan elämääni näin. Miksi ehdon tahdoin haluaisin pilata sen lapsella?

N33

Minulla on kaksi lasta ja ymmärrän täysin perheettömiä ihmisiä. Ei kaikki halua tällaista elämää, vaan ovat tyytyväisempiä yksin tai parisuhteessa, ilman niitä lapsia. Voin helposti luetella syitä inhota perhe-elämää: vastuu muista ihmisistä, valvominen (ainakin alussa), jatkuva huoli lapsista, ruuhkavuosien kiire ja aikataulutus, rahanmeno...

Toki voin myös luetella yhtä paljon hyviä puolia, enkä lapsistani luopuisi mistään hinnasta. Kyse on mielestäni siitä mitä asioita elämässään pitää arvokkaana ja mitä vähemmän arvokkaana. Ja kaikki ei vaan tykkää lapsista (lapsivihamielisyyttä en silti ymmärrä).

Ööhh... Olen mies ja en halua lapsia koska en yksinkertaisesti oikein pidä lasten hoitamisesta, minusta se olisi kamalaa jos joutuisin jättäytymään töistä pois kotiin lasta hoitamaan ja muuttenkin ajatus siitä että joutuisin olemaan jatkuvasti läsnä toiselle ihmiselle olisi minusta ahdistavaa.

Niin ja en vihaa lapsia.

M29

Kyllä mulla ainakin muuttui elämä ja ajatukset aivan täysin kun lapsen sain.  Toiset eivät halua muutosta elämäänsä.

Ei varmaan mikään JOS ON RAHAA. Vähävaraisena en todellakaan ala perheelliseksi.

Voi kuule, mie voisin tehdä sulle pitkän listan syistä, miksi en halua/voi saasa lapsia. :) Mie en ymmärrä, miks miun pitäisi hankkia lapsia. Siksikö, kun kaikki muut hankkivat niitä? Miust se on todella huono syy. :) M25

No vaikka työttömyys ja työmahdollisuuksien radikaali rajautuminen.

No ei ole koskaan tullut mitään vauva-kuumetta eikä erikoista kiinnostusta lapsia tai raskautta kohtaan. Pidän omasta elämästäni aika lailla tällaisena kuin se on.

Outo kysymys. En itse kyselisi miksi joku on hankkinut lapsia.

Ja vitut siinä mitään ymmärryksiä tarvita, vaan LOTTOVOITTO että on varaa hankkia niitä kersoja. Ei normi palkansaajalla ole varaa sellaisiin ylellisyyksiin kuin kersat.

Nämä ketjut, joissa omien vanhempien auttaminen koetaan kauheana ja siitä ollaan valmiita laskuttamaan omia vanhempia.

Samalla täällä selitetään kuinka lapset ovat vanhuuden tuki ja turva, mutta kun näitä vanhempien vihaketjuja lukee, ei voi kuin ihmetellä kuinka joku haluaa lapsia kun itse suhtautuu noin vihamielisesti omiin vanhempiinsa. Samoin tulee käymään heille - heidän lapsensa kokevat heidät vastenmieliseksi taakaksi, koska onhan oma elämä jne.

Pahan ketju vain jatkuu.

Pidän kyllä lapsista, mutta en ole pätkääkään ns vauvaihminen. Enkä jaksa sitä jatkuvaa sotkua ja älämölöä, tykkään olla omikseni ja puuhailla yksin mitä lystään.

Hoi Hevoseton, joka et halua hevosia! Mikä siinä hevostalliarjessa on niin kamalaa?

Normaalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakkaan vapaaehtoista hevosettomuutta vaan sitä, että tarvitse lisää tietoa ja ymmärrystä?

Olen pienipalkkainen ja tuloillani saan maksettua neuvostoyksiöni vuokran, sekä elätettyä itseni. Ylimääräiset menevät matkusteluun mahdollisuuksien mukaan. 

Haluan elämältä kokemusten keräämistä. Mulla ei ole koskaan ollut mitään äidillisiä vaistoja + taustalla on myös masennusta. Edelleenkin on päiviä, jolloin teen työvuoron ja kaadun sänkyyn parin kolmen tunnin päiväunille. Ylipäätään lapsen tuominen tähän yhtälöön ei tuntuisi järkevältä, vaikka jälkikasvua haluaisinkin. 

Kunnioitan niitä, jotka päättävät lapsia hankkia ja minusta se on upeaa, mutta lapsettomien syyllistäminen on oksettavaa. 

No kun milleniaalinaiset kuulemma saa burn outin jostain hiton sometykkäysten miettimisestä niin miten ihmeessä ne lapsia pystyisivät hoitamaan?

Tää on nyt vähän sama kuin kysyisit hei sinä hetero, mitä pelottavaa näet homosuhteessa? Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista heteroutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?

Hei perheelliset, mikä siinä itsekseen elämisessä on niin pelottavaa? Ettekö kestäneet olla yksin ajatustenne kanssa hetkeä kauempaa? Eivätkö ajatukset siitä kuinka lopulta kaikki olemme yksin jättäneet rauhaan ennen kuin hankitte ympärillenne tarpeeksi häiriötekijöitä?

Eli kyseessä ei ole joku ihme pelko vaan jotkut ei halua olla vanhempia ja niin se vain on.

Aplla varmaan on kokemusta kaikista maailman asioista.

Lapsiperheellisten surkeimmat, mutta yleisimmät "argumentit" vapaaehtoisesti lapsettomille:

-"Et voi tietää mistä jäät paitsi, jos et ikinä hanki lapsia ja jos myöhemmin mieli muuttuu, niin voi olla liian myöhäistä" Samalla tavalla absurdia kuin sanoisin jollekin matelijoita kammoksuvalle, että et voi tietää haluatko käärmettä lemmikiksi jos et sitä hanki. Tuskin kukaan normaali ihminen katuu kuolinvuoteellaan sitä, ettei tullut aikanaan hankkineeksi käärmelemmikkiä.

-"Elät vanhuutesi yksin eikä kukaan huolehdi sinusta vanhuksena" Ei kaikkien lapset ole vanhempiensa tukena myöhemmin. Ja pahimmassa tapauksessa se lapsi kuolee ennen sinua, se vasta kamalaa olisikin haudata oma lapsi. Ja kun ei ole lapsia niin säästyypähän rahaa niille vanhoille päiville, voi sitten vaikka muuttaa Espanjaan ja maksaa yksityiselle vanhusten palvelukodille hyvästä hoivasta.

-"Kyllä se mieli jossain vaiheessa voi muuttua, biologinen kello soi" Biologian kannalta olisi aika ristiriitaista, jos minulla heräisi halu hankkia lapsia vasta sitten, kun olen jo ohittanut hedelmällisen iän. Jos en vielä 35-vuotiaanakaan halua lapsia, niin ei minulla sitten ainakaan biologisen tarpeen vuoksi herää halua jatkaa sukua. Ja mieli voi muuttua myös lapsen hankittua ja se olisi todella kamalaa hankkia lapsi, jota sitten katuisi.

-"Suomessa on alhainen syntyvyys" Suomi on niin mitätön pieni paikka tässä universumissa ja ihmiskunnan kannalta, ettei ole minun yksilön tehtävä elää kuin muurahainen ja tehdä lapsia politiikan vuoksi. Maapallolla on jo liikaa väestöä ja suomalaiset kuluttavat liikaa eli teen vain palveluksen ihmiskunnalle kun en hanki lapsia.

-"Olet itsekäs ja haluat vain jatkaa nuoruuden unelmaa ja bilettää kun et halua lapsia" Tämä kertoo enemmän vain argumentin sanojasta, kaikki eivät ole mitään bilettäjiä. Ja oikeastaan aika moni lasten vanhemmista yrittää elää omia haaveitaan lapsensa kautta, jotka jääneet omalla kohdalla vain haaveeksi. Ja jos nyt jonkun syy olla hankkimatta lapsia on bilettäminen, niin mitä se ketään haittaa, mitä pahaa siinä on? Itsekkäämpää on hankkia lapsia täyttääkseen omat biologiset suvun jatkamistarpeensa. Lapsen hankkiminen on aina itsekäs ja vapaaehtoinen teko yhteiskunnassa, jossa abortti ja ehkäisy on mahdollista, emme elä pakkoavioliittoja tai naisten alistamista ihannoivassa kulttuurissa. Ja aika moni lapsettomista on korkeasti koulutettuja ja fiksuja, joiden vapaa-aika täyttyy mielekkäästä tekemisestä. Ei lapsia tarvi hankkia vain saadakseen sisältöä elämään.

-"Lapset tuovat merkitystä elämään, vasta sitten ymmärtää mitä tosirakkaus on" Saa olla aika tylsä elämä, jos vasta lapset tuovat mekitystä. Tai sitten taustalla on vain huonoja parisuhteita ja ankea lapsuus, jos omat vanhemmat eivät ole rakkautta pystyneet tarjoamaan. Minulla ei ole tarvetta hankkia omaa perhettä korvatakseni ankean lapsuuden. Lapsuuteni ja vanhempani olivat hyviä. Nyt aikuisiällä saanut riittävää lähimmäisenrakkautta sisaruksilta, ystäviltä ja kumppaneilta.

-"Et vain ole löytänyt sopivaa kumppania" Todella moni lapsiperheellinen eroaa ja lapsia syntyy äideille, joiden kumppani on jättänyt jo rauskausaikana. Jos oikeasti haluaisi lapsen, sen hankkimista ei lykätä vain odottaakseen sopivan kumppanin löytämistä. Vanhemmuus ja parisuhde ovat eri asioita. Olisi myös lapsen edun vastaista roikkua huonossa parisuhteessa vain jotta perhe näyttäisi ulospäin ehjältä.

Minäkään en tekisi lapsia, jos nyt olisi mahdollisuus valita uudestaan. Tabuhan tämä on, asia jota ei saisi sanoa ääneen, vaikka tiedän monen ajattelevan samoin. Lapsista on kasvanut terveitä, pärjääviä yläkoululaisia, joten olen varmaan ihan onnistunut äitinä, mutta koen uhranneeni elämäni, jaksamiseni ja itseni muille. Joillekin tämä on tietysti elämän tarkoitus, ja se on ihan ok jos aidosti saa siitä tyydytystä, mutta toivon että itselläni olisi (liian) nuorena ollut rohkeutta valita toisenlainen elämä. Tein lapsia, koska niin "kuuluu" tehdä. Oikeastaan vasta viime vuosina vapaaehtoinen lapsettomuus on jotenkin tullut hyväksytymmäksi? Ja ei, en tietenkään tässä vaihessa vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta silti.

Ei siinä itsessään olekaan mitään ihmeellistä, MUTTA kun en halua tuottaa jälkeläisiä tähän paska maailmaan. 

Mikä tän alotuksen tarkotus oli? Haluaako ap oppia ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät omia valintojaan? Tuli vähän semmonen olo, että lapsettomuus olisi kaikkien lapsettomien oma ja itsekäs valinta (sitähän se ei ole), ja että lapsettomuudessa olisi jotain pahaa.

Jos tässä johonkin talkoihin ryhdytään, niin hoidetaan nyt eka korona ja kierrättäminen ja ilmastonmuutos kuntoon, katellaan sitte. Tämä siis vain mun mielipide. Maailmassa on ihan tarpeeksi ihmisiä. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta tiedän, etti mulla olisi mahdollisuuksia tarjota lapselle hyvää ja tasapainoista elämää. Eihän mulla ole edes miestä.

Eipä ap:n kommentista myöskään huou (taipuuko tosiaan noin?) tuo suuri ymmärtäminen ja avartava kokemus, jota hän peräänkuuluttaa.