K*sipäisimmät eksät - peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entiseni kertoi hankkivansa avioeron kaikille muille, paitsi mulle. Näin kuukausien ajan entiseni perhettä ja ystäviä, jotka olivat ihmeen vaivaantuneita, mutta kukaan ei kertonut minulle syytä. Entiseni vanhemmat tiesivät erosta puoli vuotta ennen minua. Kun ihmettelin vanhemmille tilannetta, he vain totesivat, että tärkeintä on, että heidän lapsensa on onnellinen. Viis siitä, että perhe hajosi, kunhan heidän lapsensa saa vapaana panna menemään kaikkea mikä liikkuu.

Meillä ei siis ollut mitään syytä erolle kuin se, että entiseni ei sittenkään halunnut sitoutua vielä tässä iässä. Sitä olisi kannattanut miettiä silloin naimisiin mennessä.

Siis exä hankki avioeron kaikille muille paitsi sinulle :-D ???

Itsekin vähän ihmettelin, että miten tyyppi hankkii avioeron kaikille muille, paitsi vaimolleen.

Ja miinustajille, tämän takia kielioppi on tärkeää, ettei asian ydinsisältö jää jonkin virheen taakse.

Nytkin kun tahattomasti hymyilyttää asia, että mies aikoi hankkia avioeron kaikille muille paitsi vaimolleen.

Eli oikea muoto olisi tyyliä: "entinen mieheni halusi avioeron. Hän kertoi siitä kaikille muille, muttei minulle".

Olin huomannut vähitellen että mustasukkainen ja loppuvaiheessa uhkailua. Pakkasin tavarani ollessani yksin kotona ja hänen tultuaan kerroin lähteväni. Hakkasi minut sairaalaakuntoon. Myöhemmin vielä lisää uhkailuja ynnä muuta joka alkoi jo sairaalassa ollessani. Muutin ystäväni luo ja siellä toivuin sitten vielä lisää. Olin vähän yli parikymppinen eikä itsesuojeluvaisto varottanut mutta nyt toimisin monessa kohtaa toisin ja viimeistään pois olisin salaa lähtenyt. Yli kaksikymmentä vuotta aikaa ja viimeksi oli viime kesänä laittanut facebookin kautta aivan järjetöntä settiä kun huomannut ystävieni onnitelleen minua ja vaimoani naimisiin menosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr A. kirjoitti:

Minusta kaikkein pahin tapaus oli entisen naisystäväni kanssa jota ehdin vuoden päivät tuntea. Tiesin, että suhde oli ajautumassa kohti loppuaan, joten valmistauduin kertomaan tästä hänelle. Kun lopulta sain 1,5kk mietittyäni suuni auki, kirjoitti hän työpöydälleen kirjeen, jossa luki ”Kostakaa Kuolemani A:lle”, sen jälkeen veti kourallisen lääkkeitä ja pullon viinaa. Kun omaiset löysivät, ei ollut enää mitään tehtävissä. Tapauksesta on kulunut vajaa 10 vuotta, ja tämän naisen äiti on käynyt minua vastaan ristiretkeä ja toteuttanut tätä kolmikymppisen tyttärensä pyyntöä kostaa kuolemansa. Viimeisin tempaus oli jossa ”olin jo syyllinen tämän äidin ennenaikaiseen henkiseen kuolemaan”. Tämä tapaus olisi saanut aikaan jäädä kokematta, ja vastaisuudessa teen jokaisesta viestistä/soitosta tutkintapyynnön poliisille. Muuten se ristiretki kestää vielä toiset 10 vuotta.

Jälleen kerran esimerkki siitä, että erot ja pettämiset voivat olla tappavia. Ottakaa nyt ihmiset oikeesti vastuu suhteistanne ja läheistenne mielenterveydestä. Kohdelkaa heitä rehellisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella myös niissä eroissa. Olen kokenut liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä ja se vaivaa minua. Se on kuin elämää ja yhteiskuntaa jäytävä tauti.

En syytä siis sua mr A mistään. Tuli vain mieleen tarinasta, kun ihmiset ei tunnu uskovan et ne pettämiset ja erot voi olla kuolemaksi. Kauhea tapaus sinulla ollut kertakaikkisesti.

Totta kai ne voi olla kuolemaksi, mutta miksi se vastuu siitä olisi sen toisen osapuolen?  

Miten kohdella kunnioituksella ja rakkaudella ihmistä, joka ei sitä ansaitse ja joka todella ei itse sitä tee toista kohtaan?  

Itse jouduin lähtemään lapsen kanssa yön selkään hakemaan naapurista apua, kun mies uhkasi minut tappaa.  Potki minua kun makasin maassa.  Tulin iltavuorosta kotiin ja mies oli siellä tuhannen humalassa ja alkoi syytellä minua TAAS täysin olemattomista asioista, kuten niin usein ennenkin.  Lapsi juoksi edeltä naapuriin turvaan, menin sinne perästä ja tilasimme taksin.  Menimme äitini luokse enkä enää siihen taloon palannut.  

Eron jälkeen mies teki itsemurhan ja jätti minulle juuri tuon kaltaisen viestin, ei ketään pyytänyt kostamaan, mutta täynnä vihaa ja itsesääliä, kuinka minä saan nyt syyttää itseäni hänen kuolemastaan, olen itse asiassa murhaaja.

En päivääkään ole itseäni hänen kuolemastaan syyttänyt.  Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään.

Surullista, että teki niin ja jätti lapsensakin orvoksi, mutta oma valinta.  Lapsi ei häntä edes muista enää.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Kaikki kumppaniaan välinpitämättömästi kohtelevat eivät ole humalaisia ja väkivaltaisia. Suurinosa on kilttejä perheellisiä, jotka vain jännemmän elämän toivossa pelaavat ihmisten tunteilla ja tulevat tuhonneeksi perheitä. Näiltä näennäisiltä tolkun ihmisiltä toivoisi sitä kauskatsoisuutta ja lempeyttä jajoustavuutta. Jopa niissä eroissa. Vaikka rakastaisi jo uutta, ei sen vanhemman kumppanin tukeminen eroon ole keltään pois.

On selvää etteivät lapsena kaltoinkohdellut,traumatisoidut tai persoonallisuushäiriöiset ihmiset välttämättä kykene samaan oikeudenmukaisuuteen, mutta heidän tuskataskaakkansa on jo niin iso, että elämä menee sekaisin vielä lisää itselääkityksen ansiosta. Oli se sitten alkoholi, seksi, huumeet tai suhteet. Ne pahat, vaikka teoillaan eivät ansaitsikaan rakkautta ja hyväksyntää, tarvitsisivat sitä kaikista eniten. Juuri tuo älytön kaipuu siihen rakkauteen ja hyväksyntään ajaa heidat ihan hulluuden partaalle.

Olen pahoillani kaikesta kokemastasi väkivallasta ja pelosta. Ja olen pahoillani, että lapsesi isä teki itsemurhan. Se ei tietenkään ole sinun vikasi eikä siitä pidä syyllisyyttä kantaa. On sairauksia joita kukaan ei voi hallita, ei sairastunut edes itse.

Hyviä ajatuksia, mutta miten käytännössä?  Miten tukea ihmistä, joka ei tukea halua?  Emme me ihan tavalliset ihmiset ole mitään osaavia ammattiauttajia, ja jos se tuen ja ymmärtämisen tarjoaminen aiheuttaa vain sen, että saat ns. turpiisi, kuka jaksaa?

On ihmisiä, joiden kanssa oikein mikään keino ei tepsi.  Itse yritin saada miestäni hoitoon, mutta siitä vasta huuto ja hakkaaminen alkoikin.  Otin yhteyttä hänen isäänsä ja pyysin apua.  Tämä minun fiksuna pitämäni mies kieltäytyi.  Hän ei halunnut puuttua asiaan mitenkään.  Kavereita miehellä ei enää ollut, hän oli itse polttanut sillat joka suuntaan.  Ketään ei kiinnostanut. 

Eron jälkeen mies rymysi jonkin aikaa missä milloinkin, työpaikkansa jätti, vaikka työnantaja olisi hänelle vielä kuulemma tilaisuuden antanutkin.  Sitten päätti päivänsä.

Ymmärrystä, myötätuntoa ja hellyyttä toki on helppo tuntea ja antaa niin kauan kuin kaikki on edes jotakuinkin kasassa ja sillä on vielä vaikutusta.  Mutta miten jaksaa olla ymmärtäväinen ja hellä, kun se ei tuota tulosta, vaikka miten yrittäisi.  Alkoholistien vaimoilla on hirveä taakka harteillaan ja se kasvaa vielä moninkertaisesti siitä, että ympäristö niin mielellään syyttää sitä vaimoa.  Olen tullut siihen tulokseen, että se vaimon syyttäminen johtuu juuri siitä, että sillä tavalla voi kätevästi laittaa syrjään mahdollisen oman vastuunsa.  Kukaan ei halua puuttua, koska se on niin epäkiitollista hommaa.  Vaimo puuttukoot ja tehkööt, ja jos ei saa miestään kuntoon, niin jotainhan se tekee väärin.

Ja kun ollaan vielä hyvin nuoria, mistä sen elämänkokemuksen tuoman ymmärryksen siihen ammentaisi?

Ymmärrystä, rakkautta ja lempeyttä me kaikki tarvitsemme.  

Teiniaikainen exäni jätti minut tekstarilla, kun pääsi toiseen lukioon. Ensin yritti vaan ghostata, mutta kun ihmettelin miksi ei vastaa viesteihin, sanoi että uudessa lukiossa on niin kiinnostavaa porukkaa, ettei halua olla minun kanssa. 10 vuotta myöhemmin, kun olin jo naimisissa ja oli lapsikin, ex laittoi pitkän avautumisviestin jossa kertoi kuinka on edelleen rakastunut minuun ja kuinka ero oli paha virhe 😆

Teki perättömän insestisyytöksen huoltajuuskiistan aikana.

Vierailija kirjoitti:

-suuttui mulle eräästä perusriidasta niin, että kieltäytyi heittämästä mua seuraavana aamuna aikaisin juna-asemalle (asema oli kaukana ja jouduin menemään erikoislääkäriin useamman tunnin matkan päähän). Mies oli siis aiemmin luvannut viedä mut, mutta nyt jäi mököttämään. Jouduin tilaamaan taksin ja matka maksoi monta kymppiä.

-jätti minut edellisenä iltana, kun seuraavana aamuna mulla oli tärkeä haastattelu ja mies tiesi sen. Itkuisena istuin haastattelussa.

Minun eksä teki tuota jälkimmäistä myös. En tiedä miksi, mutta aina kehitti jonkun ison riidan ja tuntui, että tahallaan "itketti" minua aina ennen jotain isoa päivää; työhaastattelua, ensimmäistä päivää uudessa työssä, parhaan kaverin häät. Todella epämukavaa yrittää olla edustava silmät turvonneena ja puanisena.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että nämä itkettämiset taisi alkaa niihin aikoihin, kun epäilen hänen löytäneen nyksänsä... Vaikka siis vieläkään ei ole minulle suostunut tunnustamaan, että olisi minua pettänyt. Muuten vain, kun potkin lopulta pihalle, pakkasi tavaransa varastoon ja muutti "äidillensä". Äitinsä tosin asui täysin eri kaupungissa, kun mihin suuntaan tavaroineen lähti.

Vierailija kirjoitti:

Öööö.... Kyseinen kirjoittaja ei halunnut anaaliseksiä, olkoon oikein tehtynä kuinka nautinnollista tahansa. Kaikenlainen seksiin pakottaminen on yksiselitteisesti väärin. Lopettakaa asiasta vänkääminen jo heti alkuunsa, tuo on todella epäkunnioittavaa kaikkia raiskauksen kokeneita ja hyväksikäytettyjä kohtaan. 

Samalla logiikalla muustakaan seksistä ei saa puhua, koska joku on joskus raiskattu. Vänkyti vänk.

Ex-mieheni seurusteli nuorena yhtä aikaa usean tytön kanssa, ja minä hölmö kuvittelin olevani ainoa. Hän vannoi sitten  jättävänsä muut ja rakasti minua mukamas niin paljon, että. Avioliitossa petti minua ajoittain myöhemminkin .  Raivokohtaukset, henkinen ja välillä ruumiillinenkin väkivalta, alistaminen ym.ym. ja jatkuva raivokohtausten pelkääminen oli todella raskasta. Alkoholin käyttö lisääntyi vuosi vuodelta, kunnes tissutteli kaljaa ja väkeviä joka ilta. Lomamatkoilla minä hölmö selitin lapsille, että isin vatsa on kipeä ja pesin sammuneen miehen oksennuksia. Suvulle ja ystäville esitti kunnon perheenisää ja aviomiestä eikä kukaan ollut uskoa, kun eron jälkeen kerroin parille ihmiselle, millaista meillä oli ollut. Suuri osa porukasta on yhä sitä mieltä, että siinä vasta kunnollinen mies. Avioliittoneuvojan ja lastenvalvojankin lumosi jutuillaan, jotta sai alhaiset elatusmaksut.

No, aikani kestin, kunnes minä lähdin lasten kanssa. Sitten kyllä itkettiin perään eikä olisi halunnut erota, vaikka oli itse jo jättänyt minut kerran. Katui myös sitä, miten huonosti oli meitä ja jopa niitä entisiä tyttöystäviä kohdellut, mutta sitä katumusta kesti vain silmänräpäyksen. Eroprosessin aikana uhkaili tekevänsä elämästämme helvettiä ja keksi mitä ihmeellisempiä juttuja pelotellakseen minua. Olisin voinut tehdä rikosilmoituksen, mutta annoin olla lasten takia.

Erosta on jo vuosia enkä hetkeäkään ole katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olin huomannut vähitellen että mustasukkainen ja loppuvaiheessa uhkailua. Pakkasin tavarani ollessani yksin kotona ja hänen tultuaan kerroin lähteväni. Hakkasi minut sairaalaakuntoon. Myöhemmin vielä lisää uhkailuja ynnä muuta joka alkoi jo sairaalassa ollessani. Muutin ystäväni luo ja siellä toivuin sitten vielä lisää. Olin vähän yli parikymppinen eikä itsesuojeluvaisto varottanut mutta nyt toimisin monessa kohtaa toisin ja viimeistään pois olisin salaa lähtenyt. Yli kaksikymmentä vuotta aikaa ja viimeksi oli viime kesänä laittanut facebookin kautta aivan järjetöntä settiä kun huomannut ystävieni onnitelleen minua ja vaimoani naimisiin menosta. 

Lesboja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr A. kirjoitti:

Minusta kaikkein pahin tapaus oli entisen naisystäväni kanssa jota ehdin vuoden päivät tuntea. Tiesin, että suhde oli ajautumassa kohti loppuaan, joten valmistauduin kertomaan tästä hänelle. Kun lopulta sain 1,5kk mietittyäni suuni auki, kirjoitti hän työpöydälleen kirjeen, jossa luki ”Kostakaa Kuolemani A:lle”, sen jälkeen veti kourallisen lääkkeitä ja pullon viinaa. Kun omaiset löysivät, ei ollut enää mitään tehtävissä. Tapauksesta on kulunut vajaa 10 vuotta, ja tämän naisen äiti on käynyt minua vastaan ristiretkeä ja toteuttanut tätä kolmikymppisen tyttärensä pyyntöä kostaa kuolemansa. Viimeisin tempaus oli jossa ”olin jo syyllinen tämän äidin ennenaikaiseen henkiseen kuolemaan”. Tämä tapaus olisi saanut aikaan jäädä kokematta, ja vastaisuudessa teen jokaisesta viestistä/soitosta tutkintapyynnön poliisille. Muuten se ristiretki kestää vielä toiset 10 vuotta.

Jälleen kerran esimerkki siitä, että erot ja pettämiset voivat olla tappavia. Ottakaa nyt ihmiset oikeesti vastuu suhteistanne ja läheistenne mielenterveydestä. Kohdelkaa heitä rehellisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella myös niissä eroissa. Olen kokenut liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä ja se vaivaa minua. Se on kuin elämää ja yhteiskuntaa jäytävä tauti.

En syytä siis sua mr A mistään. Tuli vain mieleen tarinasta, kun ihmiset ei tunnu uskovan et ne pettämiset ja erot voi olla kuolemaksi. Kauhea tapaus sinulla ollut kertakaikkisesti.

Totta kai ne voi olla kuolemaksi, mutta miksi se vastuu siitä olisi sen toisen osapuolen?  

Miten kohdella kunnioituksella ja rakkaudella ihmistä, joka ei sitä ansaitse ja joka todella ei itse sitä tee toista kohtaan?  

Itse jouduin lähtemään lapsen kanssa yön selkään hakemaan naapurista apua, kun mies uhkasi minut tappaa.  Potki minua kun makasin maassa.  Tulin iltavuorosta kotiin ja mies oli siellä tuhannen humalassa ja alkoi syytellä minua TAAS täysin olemattomista asioista, kuten niin usein ennenkin.  Lapsi juoksi edeltä naapuriin turvaan, menin sinne perästä ja tilasimme taksin.  Menimme äitini luokse enkä enää siihen taloon palannut.  

Eron jälkeen mies teki itsemurhan ja jätti minulle juuri tuon kaltaisen viestin, ei ketään pyytänyt kostamaan, mutta täynnä vihaa ja itsesääliä, kuinka minä saan nyt syyttää itseäni hänen kuolemastaan, olen itse asiassa murhaaja.

En päivääkään ole itseäni hänen kuolemastaan syyttänyt.  Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään.

Surullista, että teki niin ja jätti lapsensakin orvoksi, mutta oma valinta.  Lapsi ei häntä edes muista enää.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Kaikki kumppaniaan välinpitämättömästi kohtelevat eivät ole humalaisia ja väkivaltaisia. Suurinosa on kilttejä perheellisiä, jotka vain jännemmän elämän toivossa pelaavat ihmisten tunteilla ja tulevat tuhonneeksi perheitä. Näiltä näennäisiltä tolkun ihmisiltä toivoisi sitä kauskatsoisuutta ja lempeyttä jajoustavuutta. Jopa niissä eroissa. Vaikka rakastaisi jo uutta, ei sen vanhemman kumppanin tukeminen eroon ole keltään pois.

On selvää etteivät lapsena kaltoinkohdellut,traumatisoidut tai persoonallisuushäiriöiset ihmiset välttämättä kykene samaan oikeudenmukaisuuteen, mutta heidän tuskataskaakkansa on jo niin iso, että elämä menee sekaisin vielä lisää itselääkityksen ansiosta. Oli se sitten alkoholi, seksi, huumeet tai suhteet. Ne pahat, vaikka teoillaan eivät ansaitsikaan rakkautta ja hyväksyntää, tarvitsisivat sitä kaikista eniten. Juuri tuo älytön kaipuu siihen rakkauteen ja hyväksyntään ajaa heidat ihan hulluuden partaalle.

Olen pahoillani kaikesta kokemastasi väkivallasta ja pelosta. Ja olen pahoillani, että lapsesi isä teki itsemurhan. Se ei tietenkään ole sinun vikasi eikä siitä pidä syyllisyyttä kantaa. On sairauksia joita kukaan ei voi hallita, ei sairastunut edes itse.

Hyviä ajatuksia, mutta miten käytännössä?  Miten tukea ihmistä, joka ei tukea halua?  Emme me ihan tavalliset ihmiset ole mitään osaavia ammattiauttajia, ja jos se tuen ja ymmärtämisen tarjoaminen aiheuttaa vain sen, että saat ns. turpiisi, kuka jaksaa?

On ihmisiä, joiden kanssa oikein mikään keino ei tepsi.  Itse yritin saada miestäni hoitoon, mutta siitä vasta huuto ja hakkaaminen alkoikin.  Otin yhteyttä hänen isäänsä ja pyysin apua.  Tämä minun fiksuna pitämäni mies kieltäytyi.  Hän ei halunnut puuttua asiaan mitenkään.  Kavereita miehellä ei enää ollut, hän oli itse polttanut sillat joka suuntaan.  Ketään ei kiinnostanut. 

Eron jälkeen mies rymysi jonkin aikaa missä milloinkin, työpaikkansa jätti, vaikka työnantaja olisi hänelle vielä kuulemma tilaisuuden antanutkin.  Sitten päätti päivänsä.

Ymmärrystä, myötätuntoa ja hellyyttä toki on helppo tuntea ja antaa niin kauan kuin kaikki on edes jotakuinkin kasassa ja sillä on vielä vaikutusta.  Mutta miten jaksaa olla ymmärtäväinen ja hellä, kun se ei tuota tulosta, vaikka miten yrittäisi.  Alkoholistien vaimoilla on hirveä taakka harteillaan ja se kasvaa vielä moninkertaisesti siitä, että ympäristö niin mielellään syyttää sitä vaimoa.  Olen tullut siihen tulokseen, että se vaimon syyttäminen johtuu juuri siitä, että sillä tavalla voi kätevästi laittaa syrjään mahdollisen oman vastuunsa.  Kukaan ei halua puuttua, koska se on niin epäkiitollista hommaa.  Vaimo puuttukoot ja tehkööt, ja jos ei saa miestään kuntoon, niin jotainhan se tekee väärin.

Ja kun ollaan vielä hyvin nuoria, mistä sen elämänkokemuksen tuoman ymmärryksen siihen ammentaisi?

Ymmärrystä, rakkautta ja lempeyttä me kaikki tarvitsemme.  

Niinpä, ja jos vielä ajatellaan päihderiippuvuuksia pitäisi olla nollatoleranssi ennen kuin psyykeen puolta edes voidaan hoitaa. Toisaalta taas päihderiippuvuuksien hoidossa tulisi psyyke huomioida.

Monesti kun nämä eivät suostu edes lopettamaan päihteiden käyttöä.

Kännissä ja huumeiden vaikutuksen alaisena pelotteli iso keittiöveitsi kädessään edessäni ja uhkasi tappaa.

Exäni petti mua toisen kanssa ja vieläpä mun silmien alla, en sanonut mitään koska aavistin jotakin. Kävi usein "asioilla" tai kävelyllä ja viestitteli jonkun kanssa. Oikeessahan olin kun yks päivä tuli sanomaan että haluaa erota. Ja hauskinta tässä on että yrittää vieläkin olla yhteydessä muhun ja kysellä mun kuulumisia, meillä on yhteiset tutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-suuttui mulle eräästä perusriidasta niin, että kieltäytyi heittämästä mua seuraavana aamuna aikaisin juna-asemalle (asema oli kaukana ja jouduin menemään erikoislääkäriin useamman tunnin matkan päähän). Mies oli siis aiemmin luvannut viedä mut, mutta nyt jäi mököttämään. Jouduin tilaamaan taksin ja matka maksoi monta kymppiä.

-jätti minut edellisenä iltana, kun seuraavana aamuna mulla oli tärkeä haastattelu ja mies tiesi sen. Itkuisena istuin haastattelussa.

Minun eksä teki tuota jälkimmäistä myös. En tiedä miksi, mutta aina kehitti jonkun ison riidan ja tuntui, että tahallaan "itketti" minua aina ennen jotain isoa päivää; työhaastattelua, ensimmäistä päivää uudessa työssä, parhaan kaverin häät. Todella epämukavaa yrittää olla edustava silmät turvonneena ja puanisena.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että nämä itkettämiset taisi alkaa niihin aikoihin, kun epäilen hänen löytäneen nyksänsä... Vaikka siis vieläkään ei ole minulle suostunut tunnustamaan, että olisi minua pettänyt. Muuten vain, kun potkin lopulta pihalle, pakkasi tavaransa varastoon ja muutti "äidillensä". Äitinsä tosin asui täysin eri kaupungissa, kun mihin suuntaan tavaroineen lähti.

Tämä on samaa sarjaa kuin se että kun mies on lähdössä johonkin reissuun tai muuhun ilman naistaan, niin hän vihjailee kaikenlaista mitä reissussa voi tapahtua mm. toisten naisten kanssa, tai sitten kun on poissa vaikka yötä, niin ei vastaa mihinkään viestiin eikä ilmoita itsestään. Joku sairaus tuota teettää. Mulla oli eräs mies ketä tapailin n. 4kk, kunnes karva paljastui, ja se teki sitä että lähti yksin "keikalle", tai synnyinpaikkakunnalleen 400km päähän, ja oli onnesta soikeana aina, oikein haaveili miten mukavaa tulee olemaan, ei pyytänyt minua mukaan(enkä olisi lähtenytkään) ja oikein harmitteli kun ei nyt ota minua tällä kertaa mukaan. Kerran sitten soitti 400km päästä hehkuttaakseen miten onkaan mukavaa viettää koko viikonloppu siellä, ja kun toisen kerran soitti, en vastannut, koska olin lähtenyt keikalle bändiä katsomaan. Soitin sitten tauolla takaisin kun näin hänen soittaneen. Hän ihmetteli mikä meteli oikein kuuluu, sanoin että puhutaan vaikka huomenna, en nyt oikein kuule kun olen pirjon kanssa keikkaa katsomassa. Koko toisen setin oli tullut txtviestejä kymmeniä, ja soittoja myös, ja kun keikan loputtua soitin takaisin, niin hän ei vastannut. Mutta kuka se olikaan 5h päästä oveni takana? Niinpä. Oli sitten lähtenyt ajamaan takaisin, kun ei kestänyt ajatusta että minulla oli mukava ilta kaverin kanssa keikalla. Suhde loppui seuraavana päivänä. Silloin hän esitti jotain kohtausta. Siis oikeasti hänellä oli tpana saada joku määrittelemätön kohtaus aina kun asiat eivät menneet hänen mukaansa, tai jos hän jäi alakynteen,. ja sitä olisi pitänyt sitten ympärillä olevien alkaa hoitamaan. Ristus että olikin sairas ukkeli :D

Oltiin aluksi kavereita, noin vuoden ajan. Alusta saakka esiintyi minulle sinkkuna, siis tuon vuoden ajan mitä oltiin kavereita. No, kaveruus syveni sitten suhteeksi joka kesti parisen kuukautta, ja sitten sain tietää että mies on koko ajan seurustellut. Oli pitkässä, yli kymmenen vuotta kestäneessä parisuhteessa, mutta olivat muuttaneet erilleen koska miehellä oli alkoholiongelma (onnistui salaamaan alko-ongelmansa multa) ja sen takia mies asui yksin. Kun sain tietää että mies onkin varattu, niin mies väitti pokkana että olisin muka tiennyt hänen olevan varattu... Sitten alkoikin minun haukkuminen psykopaatiksi ja h u oraksi jne. Haukkui minut kaikille yhteisille tutuille ja tyttöystävälleen väitti minun olevan jokin stalkkeri joka vainoaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Olin huomannut vähitellen että mustasukkainen ja loppuvaiheessa uhkailua. Pakkasin tavarani ollessani yksin kotona ja hänen tultuaan kerroin lähteväni. Hakkasi minut sairaalaakuntoon. Myöhemmin vielä lisää uhkailuja ynnä muuta joka alkoi jo sairaalassa ollessani. Muutin ystäväni luo ja siellä toivuin sitten vielä lisää. Olin vähän yli parikymppinen eikä itsesuojeluvaisto varottanut mutta nyt toimisin monessa kohtaa toisin ja viimeistään pois olisin salaa lähtenyt. Yli kaksikymmentä vuotta aikaa ja viimeksi oli viime kesänä laittanut facebookin kautta aivan järjetöntä settiä kun huomannut ystävieni onnitelleen minua ja vaimoani naimisiin menosta. 

nainenko sut hakkas sairaalakuntoon? Vai ootko lepso?

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä, kun on Känkkäränkkä-päivä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin huomannut vähitellen että mustasukkainen ja loppuvaiheessa uhkailua. Pakkasin tavarani ollessani yksin kotona ja hänen tultuaan kerroin lähteväni. Hakkasi minut sairaalaakuntoon. Myöhemmin vielä lisää uhkailuja ynnä muuta joka alkoi jo sairaalassa ollessani. Muutin ystäväni luo ja siellä toivuin sitten vielä lisää. Olin vähän yli parikymppinen eikä itsesuojeluvaisto varottanut mutta nyt toimisin monessa kohtaa toisin ja viimeistään pois olisin salaa lähtenyt. Yli kaksikymmentä vuotta aikaa ja viimeksi oli viime kesänä laittanut facebookin kautta aivan järjetöntä settiä kun huomannut ystävieni onnitelleen minua ja vaimoani naimisiin menosta. 

nainenko sut hakkas sairaalakuntoon? Vai ootko lepso?

Kyllä se nainen siitä huolimatta hakkas, vaikka lepso oliskii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex oli sairaalloisen mustasukkainen ressukka. Oli mm.kateellinen siitä, että minulla oli ollut ennen parisuhdettamme häntä enemmän seksikumppaneita. Suuttui kun en suostunut ehdotukseensa, että hän saisi käydä vieraissa luvan kanssa, jotta pääsisi "tasoihin". Vaati saada lukea puhelimeni viestit, kytätä netissä sometilit ja selaushistorian sekä tietenkin sähköpostin. Otti aikaa kun kävin lenkillä tai kaupassa, soitteli töihin varmistaakseen että olen todellakin siellä. Välillä tuli jopa paikan päälle katsomaan jollain verukkeella. Saattoi kuulustella iltaisin tuntitolkulla, oli jopa sellainen kirkas kuulusteluvalo hänellä, jonka kohdisti päin kasvoja, jotta näkisi mahdollisimman tarkkaan jokaisen mikroilmeen valehtelun varalta. Joskus tuntui, että hän oli pettynyt kun ei löytänyt mitään mistä oikeasti syyttää. En pettänyt häntä. Talous jaettiin siten, että minä maksoin kaikki päivittäistavarakulut, puolet asumiseen liittyvistä juoksevista kuluista ja vielä vuokraa hänelle siihen päälle. Silloin tällöin pyysi lainaksi rahaa, joita ei ikinä palauttanut. Tein töitä tilalla ihan älyttömästi, pyyteettä tietenkin. Palkinnoksi hän eristi ystävistä sen minkä pystyi. Loppujen lopuksi lähti kesällä moottoripyöräreissulle moneksi viikoksi ja jälkeenpäin selvisi että olikin ollut tuon ajan toisen naisen luona. Halusi eron tuohon päälle jonka hänelle mielelläni soin. Eron päälle latasi nettiin seksivideoita meistä, mutta vain sellaisia joista häntä itseään ei voi tunnistaa. Vuosia jälkeenpäin otti yhteyttä ja kertoi, että huolimatta kaikista virheistäni olisi valmis antamaan minulle mahdollisuuden. Voi Luoja.

Ihan kauhee exä sulla ollut! Alko naurattamaan toi kuulusteluvalo ihan helkkaristi 😂😂😂 ihmiset on pimeitä.

Välillä mietin, kumpi tässäkin on pimeempi, ex vai kirjoittaja, joka on sietänyt tollaista yhtä päivää kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ex haukkui vehkeeni pieneksi, kun jätin hänet toisen naisen takia.

Sinäkö siellä Sardiini housuissa-poju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin huomannut vähitellen että mustasukkainen ja loppuvaiheessa uhkailua. Pakkasin tavarani ollessani yksin kotona ja hänen tultuaan kerroin lähteväni. Hakkasi minut sairaalaakuntoon. Myöhemmin vielä lisää uhkailuja ynnä muuta joka alkoi jo sairaalassa ollessani. Muutin ystäväni luo ja siellä toivuin sitten vielä lisää. Olin vähän yli parikymppinen eikä itsesuojeluvaisto varottanut mutta nyt toimisin monessa kohtaa toisin ja viimeistään pois olisin salaa lähtenyt. Yli kaksikymmentä vuotta aikaa ja viimeksi oli viime kesänä laittanut facebookin kautta aivan järjetöntä settiä kun huomannut ystävieni onnitelleen minua ja vaimoani naimisiin menosta. 

nainenko sut hakkas sairaalakuntoon? Vai ootko lepso?

Kyllä se nainen siitä huolimatta hakkas, vaikka lepso oliskii.

Aika noloa miehenä jos nainen hakkaa sairaalakuntoon ,😂

Kyllä mies on siinä vaiheessa jo oikeutettu antaa takasin ja kunnolla niin että läski tummuu

Loogisinta siis että lespot kyseessä.