K*sipäisimmät eksät - peukutusketju

Oltiin seurusteltu n. vuoden verran, kun ex alkoi yht'äkkiä välttelemään mua jollain paska syillä, ei siis asuttu yhdessä. Aika nopeasti aloin epäilemään toista naista ja kysyinkin tästä moneen otteeseen, mutta hän kiisti aina kaiken. No loppujen lopuksi jätti mut viestillä, kun ei kuulemma nyt pysty parisuhteeseen. Haistatin paskat ja kehoitin hakeutumaan hoitoon. Ei mennyt kuin reilu viikko, kun sain tietää kautta rantain, et hän seurustelee jonkun toisen mimmin kanssa.

Mulla ei oo ollu mitään kauhean pahaa näihin muihin verrattuna. Mutta nuorena aikuisena ensimmäinen kumppanini, jonka kanssa olimme yhdessä reilu pari vuotta, mm. viestitteli muille naisille, oli mielummin tietokoneella kuin minun kanssani, ei ikinä kehunut eikä myöskään panostanut lainkaan minun nautintooni pedin puolella. Kun jätin hänet, itki, katui ja pyyteli mahdollisuutta muuttua. Sai sen, sama homma jatkui. Lainasi minulta rahaa monta sataa. Jätin. Ilmoitti ettei aio maksaa lainaansa takaisin, hu*ritteli, haukkui, syytti pettämisestä (miksi muuten jättäisin moisen kultakimpaleen?). Pian tulikin palavia rakkaudentunnustuksia, ininää siitä ettei annettu mahdollisuutta muuttua (odotin yli 6kk että muutos tapahtuisi), seuraavana päivänä taas kamala haukkuminen ja sitten taas anteeksi, en tarkoittanut sitä, rakastan sua.

Löysin uuden miehen, hu*rittelua, uskoi että olin ollut exän kanssa vaan siihen asti että saan tämän toisen miehen (en edes tuntenut uutta miestäni vasta kun eron jälkeen). Sitten taas takaisin anelua, ymmärrätte varmaan kaavan.

Jatkoi tätä kuuma-kylmä leikkiä yli vuoden eron jälkeen, eroon pääsin vasta kun vaihdoin puhelinnumeron ja muutin 200km päähän eksästä.

Erehdyin tapailemaan puolen vuoden ajan itseäni 18 v vanhemman miehen kanssa (olin edellisestä erosta rikki vielä parin vuoden jälkeen, joten siksi tuo älytön ratkaisu osaltani). Mies ei kyennyt seksiin kanssani koko tuona aikana ja valitti, kuinka olen aivan liian pyöreä. Minun bmi oli 21, miehen bmi oli 35. Mies myös kommentoi, kuinka minun pitäisi pukeutua kireisiin farkkuihin ja instassa peukutti kaikki ammattialamme kauniit naiset. Mies ei halunnut mennä lääkäriin selvittämään potenssiongelmaansa, joten helpompi ratkaisu oli jättää minut.

Nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi ihmeessä katselin tuota menoa puoli vuotta. Onneksi tuon jälkeen löytyi oman ikäinen, fiksu ja mua arvostava mies. :)

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin tapailemaan puolen vuoden ajan itseäni 18 v vanhemman miehen kanssa (olin edellisestä erosta rikki vielä parin vuoden jälkeen, joten siksi tuo älytön ratkaisu osaltani). Mies ei kyennyt seksiin kanssani koko tuona aikana ja valitti, kuinka olen aivan liian pyöreä. Minun bmi oli 21, miehen bmi oli 35. Mies myös kommentoi, kuinka minun pitäisi pukeutua kireisiin farkkuihin ja instassa peukutti kaikki ammattialamme kauniit naiset. Mies ei halunnut mennä lääkäriin selvittämään potenssiongelmaansa, joten helpompi ratkaisu oli jättää minut.

Nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi ihmeessä katselin tuota menoa puoli vuotta. Onneksi tuon jälkeen löytyi oman ikäinen, fiksu ja mua arvostava mies. :)[/quote

Tämä! Pari sivua aiemmin kerroin omasta 26 vuotta vanhemmasta kultakimpaleesta, joka siis alun perin valehteli minulle, 19-vuotiaalle, ikänsä. Minun bmi oli alle 20, olin "lihonut" kilon mutta bmi oli edelleen alle 20. Mitat 86-59-88. Hän valitti "lihomisestani". Onneksi minulla oli sen verran itsetuntoa, että tuohon tokaisin jotain tylyä enkä välittänyt. Samoin hän sanoi, että lukeminen on aivan turhaa, hukkaan menee aika. mInä sitten pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, vaihdoin paikkakuntaa ja pääsin maanikosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin tapailemaan puolen vuoden ajan itseäni 18 v vanhemman miehen kanssa (olin edellisestä erosta rikki vielä parin vuoden jälkeen, joten siksi tuo älytön ratkaisu osaltani). Mies ei kyennyt seksiin kanssani koko tuona aikana ja valitti, kuinka olen aivan liian pyöreä. Minun bmi oli 21, miehen bmi oli 35. Mies myös kommentoi, kuinka minun pitäisi pukeutua kireisiin farkkuihin ja instassa peukutti kaikki ammattialamme kauniit naiset. Mies ei halunnut mennä lääkäriin selvittämään potenssiongelmaansa, joten helpompi ratkaisu oli jättää minut.

Nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi ihmeessä katselin tuota menoa puoli vuotta. Onneksi tuon jälkeen löytyi oman ikäinen, fiksu ja mua arvostava mies. :)

Että mua ärsyttää nää keski-ikäiset urpot, jotka kuvittelevat olevansa joku jumalten lahja maailmalle. Ja luulisi, että tuollainen lihava ukko pitäisi kynsin hampain kiinni, jos on jonkun nuoren naisen saanut...

Deittailemani mies oli p*rnoriippuvainen eikä siksi tavalliset naiset napanneet. Muniaan kanssa ei homma tästä syystä toiminut, kun en näyttänyt teini-ikäiseltä. Ennen mua oli jättänyt erään kauniin, hoikan naisen alasti makaamaan sohvalleen ja oli vaan sanonut "oletko hyvä ja poistut, en halua seksiä kanssasi" vaikka totuus oli, ettei mies kyennyt. Tämän siis mies kertoi itse.

Tämä on ehkä k*sipäisen sijaan kammottavaa.

Ilmoitin lyhyen tapailusuhteen jälkeen suoraan ja rehellisesti miehelle, etten halua jatkaa. Syynä oli se, että minä haaveilin lapsista ja mies ei. Tämän kerroin suoraan miehelle ja sanoin, että toiveemme elämältä ovat niin erilaisia, ettei kannata jatkaa tämän pidemmälle. Pari päivää myöhemmin sain keskellä yötä tekstarin "Ajattelin vain sanoa, että haluan lapsia ihan lähitulevaisuudessa". Todella kammottavaa, että toinen on joko valmis muuttamaan isoa asiaa elämässään noin vain tai yrittää uskotella haluavansa kanssani samoja asioita, jotta haluaisin jatkaa hänen kanssaan.

Ex-aviomieheni antoi äitinsä ylipuhua ex-mieheni ottamaan avioeron minusta. Mitään isompaa vikaa liitossamme ei ollut, ei ollut väkivaltaa tms. Anoppi ei koskaan ollut pitänyt minusta, koska olimme miehen kanssa erilaisista taustoista. Minulla oli keskiluokkainen koti, tein ahkerasti töitä & opiskelin yliopistossa ja olin anopista ällöttävän kunnollinen. Miehen kotona rakastettiin ryyppäämistä, asuttiin ränsistyneessä maatalossa ja koulutusta pidettiin suorastaan kirosanana. En koskaan kelvannut anopille noiden vuosien aikana.

Anoppi oli onnesta soikeana erosta ja kun kävin viimeisen kerran miehen lapsuuskodissa, anoppi totesi virnuillen kuinka olen koska tahansa tervetullut heille Jannen ystävänä. Sanoin, että jos en ollut tervetullut tänne Jannen vaimona, niin en todellakaan tule tänne Jannen ystävänä. Ex-mieheni oli todella säälittävä, kun antoi äitinsä määrätä niin vahvasti elämästään. Mies ei reagoinut äitinsä puheisiin mitenkään.

Sittemmin emme ole olleet ex-mieheni kanssa tekemisissä. Nykyisen mieheni myötä sain elämääni aivan ihanan, sydämellisen anopin ja apen. En voisi olla onnellisempi siitä, että pääsin ex-miehestä ja anopista eroon.😄

-suuttui mulle eräästä perusriidasta niin, että kieltäytyi heittämästä mua seuraavana aamuna aikaisin juna-asemalle (asema oli kaukana ja jouduin menemään erikoislääkäriin useamman tunnin matkan päähän). Mies oli siis aiemmin luvannut viedä mut, mutta nyt jäi mököttämään. Jouduin tilaamaan taksin ja matka maksoi monta kymppiä.

-jätti minut edellisenä iltana, kun seuraavana aamuna mulla oli tärkeä haastattelu ja mies tiesi sen. Itkuisena istuin haastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Mr A. kirjoitti:

Minusta kaikkein pahin tapaus oli entisen naisystäväni kanssa jota ehdin vuoden päivät tuntea. Tiesin, että suhde oli ajautumassa kohti loppuaan, joten valmistauduin kertomaan tästä hänelle. Kun lopulta sain 1,5kk mietittyäni suuni auki, kirjoitti hän työpöydälleen kirjeen, jossa luki ”Kostakaa Kuolemani A:lle”, sen jälkeen veti kourallisen lääkkeitä ja pullon viinaa. Kun omaiset löysivät, ei ollut enää mitään tehtävissä. Tapauksesta on kulunut vajaa 10 vuotta, ja tämän naisen äiti on käynyt minua vastaan ristiretkeä ja toteuttanut tätä kolmikymppisen tyttärensä pyyntöä kostaa kuolemansa. Viimeisin tempaus oli jossa ”olin jo syyllinen tämän äidin ennenaikaiseen henkiseen kuolemaan”. Tämä tapaus olisi saanut aikaan jäädä kokematta, ja vastaisuudessa teen jokaisesta viestistä/soitosta tutkintapyynnön poliisille. Muuten se ristiretki kestää vielä toiset 10 vuotta.

Jälleen kerran esimerkki siitä, että erot ja pettämiset voivat olla tappavia. Ottakaa nyt ihmiset oikeesti vastuu suhteistanne ja läheistenne mielenterveydestä. Kohdelkaa heitä rehellisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella myös niissä eroissa. Olen kokenut liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä ja se vaivaa minua. Se on kuin elämää ja yhteiskuntaa jäytävä tauti.

En syytä siis sua mr A mistään. Tuli vain mieleen tarinasta, kun ihmiset ei tunnu uskovan et ne pettämiset ja erot voi olla kuolemaksi. Kauhea tapaus sinulla ollut kertakaikkisesti.

Totta kai ne voi olla kuolemaksi, mutta miksi se vastuu siitä olisi sen toisen osapuolen?  

Miten kohdella kunnioituksella ja rakkaudella ihmistä, joka ei sitä ansaitse ja joka todella ei itse sitä tee toista kohtaan?  

Itse jouduin lähtemään lapsen kanssa yön selkään hakemaan naapurista apua, kun mies uhkasi minut tappaa.  Potki minua kun makasin maassa.  Tulin iltavuorosta kotiin ja mies oli siellä tuhannen humalassa ja alkoi syytellä minua TAAS täysin olemattomista asioista, kuten niin usein ennenkin.  Lapsi juoksi edeltä naapuriin turvaan, menin sinne perästä ja tilasimme taksin.  Menimme äitini luokse enkä enää siihen taloon palannut.  

Eron jälkeen mies teki itsemurhan ja jätti minulle juuri tuon kaltaisen viestin, ei ketään pyytänyt kostamaan, mutta täynnä vihaa ja itsesääliä, kuinka minä saan nyt syyttää itseäni hänen kuolemastaan, olen itse asiassa murhaaja.

En päivääkään ole itseäni hänen kuolemastaan syyttänyt.  Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään.

Surullista, että teki niin ja jätti lapsensakin orvoksi, mutta oma valinta.  Lapsi ei häntä edes muista enää.

Näille tyypeille vois perustaa jonkun kerhon

Tuttavani ex oli sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva. Vaikka suhde jäi lyhyeksi niin eron jälkeen mies alkoi vainoamaan. Lopulta murtautui tuttavani kotiin tämän poissaollessa, mutta onneksi naapuri oli nähnyt ja jäi poliisille kiinni itse teosta. Tuon jälkeen tuttava muutti, pisti kaikki tietonsa salaiseksi ja raastuvan kautta sai lähestymiskiellon. Toistaiseksi mies ei ole häirinnyt, kai on löytänyt uuden uhrin.

me oltiin yhdessä exän kanssa yli 11 vuotta niistä 5 naimisissä. Siltikään en ollut sen arvoinen että ex olisi kasvotusten kertonut erosta vaan lähetti tekstiviestin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr A. kirjoitti:

Minusta kaikkein pahin tapaus oli entisen naisystäväni kanssa jota ehdin vuoden päivät tuntea. Tiesin, että suhde oli ajautumassa kohti loppuaan, joten valmistauduin kertomaan tästä hänelle. Kun lopulta sain 1,5kk mietittyäni suuni auki, kirjoitti hän työpöydälleen kirjeen, jossa luki ”Kostakaa Kuolemani A:lle”, sen jälkeen veti kourallisen lääkkeitä ja pullon viinaa. Kun omaiset löysivät, ei ollut enää mitään tehtävissä. Tapauksesta on kulunut vajaa 10 vuotta, ja tämän naisen äiti on käynyt minua vastaan ristiretkeä ja toteuttanut tätä kolmikymppisen tyttärensä pyyntöä kostaa kuolemansa. Viimeisin tempaus oli jossa ”olin jo syyllinen tämän äidin ennenaikaiseen henkiseen kuolemaan”. Tämä tapaus olisi saanut aikaan jäädä kokematta, ja vastaisuudessa teen jokaisesta viestistä/soitosta tutkintapyynnön poliisille. Muuten se ristiretki kestää vielä toiset 10 vuotta.

Jälleen kerran esimerkki siitä, että erot ja pettämiset voivat olla tappavia. Ottakaa nyt ihmiset oikeesti vastuu suhteistanne ja läheistenne mielenterveydestä. Kohdelkaa heitä rehellisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella myös niissä eroissa. Olen kokenut liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä ja se vaivaa minua. Se on kuin elämää ja yhteiskuntaa jäytävä tauti.

En syytä siis sua mr A mistään. Tuli vain mieleen tarinasta, kun ihmiset ei tunnu uskovan et ne pettämiset ja erot voi olla kuolemaksi. Kauhea tapaus sinulla ollut kertakaikkisesti.

Totta kai ne voi olla kuolemaksi, mutta miksi se vastuu siitä olisi sen toisen osapuolen?  

Miten kohdella kunnioituksella ja rakkaudella ihmistä, joka ei sitä ansaitse ja joka todella ei itse sitä tee toista kohtaan?  

Itse jouduin lähtemään lapsen kanssa yön selkään hakemaan naapurista apua, kun mies uhkasi minut tappaa.  Potki minua kun makasin maassa.  Tulin iltavuorosta kotiin ja mies oli siellä tuhannen humalassa ja alkoi syytellä minua TAAS täysin olemattomista asioista, kuten niin usein ennenkin.  Lapsi juoksi edeltä naapuriin turvaan, menin sinne perästä ja tilasimme taksin.  Menimme äitini luokse enkä enää siihen taloon palannut.  

Eron jälkeen mies teki itsemurhan ja jätti minulle juuri tuon kaltaisen viestin, ei ketään pyytänyt kostamaan, mutta täynnä vihaa ja itsesääliä, kuinka minä saan nyt syyttää itseäni hänen kuolemastaan, olen itse asiassa murhaaja.

En päivääkään ole itseäni hänen kuolemastaan syyttänyt.  Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään.

Surullista, että teki niin ja jätti lapsensakin orvoksi, mutta oma valinta.  Lapsi ei häntä edes muista enää.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Kaikki kumppaniaan välinpitämättömästi kohtelevat eivät ole humalaisia ja väkivaltaisia. Suurinosa on kilttejä perheellisiä, jotka vain jännemmän elämän toivossa pelaavat ihmisten tunteilla ja tulevat tuhonneeksi perheitä. Näiltä näennäisiltä tolkun ihmisiltä toivoisi sitä kauskatsoisuutta ja lempeyttä jajoustavuutta. Jopa niissä eroissa. Vaikka rakastaisi jo uutta, ei sen vanhemman kumppanin tukeminen eroon ole keltään pois.

On selvää etteivät lapsena kaltoinkohdellut,traumatisoidut tai persoonallisuushäiriöiset ihmiset välttämättä kykene samaan oikeudenmukaisuuteen, mutta heidän tuskataskaakkansa on jo niin iso, että elämä menee sekaisin vielä lisää itselääkityksen ansiosta. Oli se sitten alkoholi, seksi, huumeet tai suhteet. Ne pahat, vaikka teoillaan eivät ansaitsikaan rakkautta ja hyväksyntää, tarvitsisivat sitä kaikista eniten. Juuri tuo älytön kaipuu siihen rakkauteen ja hyväksyntään ajaa heidat ihan hulluuden partaalle.

Olen pahoillani kaikesta kokemastasi väkivallasta ja pelosta. Ja olen pahoillani, että lapsesi isä teki itsemurhan. Se ei tietenkään ole sinun vikasi eikä siitä pidä syyllisyyttä kantaa. On sairauksia joita kukaan ei voi hallita, ei sairastunut edes itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr A. kirjoitti:

Minusta kaikkein pahin tapaus oli entisen naisystäväni kanssa jota ehdin vuoden päivät tuntea. Tiesin, että suhde oli ajautumassa kohti loppuaan, joten valmistauduin kertomaan tästä hänelle. Kun lopulta sain 1,5kk mietittyäni suuni auki, kirjoitti hän työpöydälleen kirjeen, jossa luki ”Kostakaa Kuolemani A:lle”, sen jälkeen veti kourallisen lääkkeitä ja pullon viinaa. Kun omaiset löysivät, ei ollut enää mitään tehtävissä. Tapauksesta on kulunut vajaa 10 vuotta, ja tämän naisen äiti on käynyt minua vastaan ristiretkeä ja toteuttanut tätä kolmikymppisen tyttärensä pyyntöä kostaa kuolemansa. Viimeisin tempaus oli jossa ”olin jo syyllinen tämän äidin ennenaikaiseen henkiseen kuolemaan”. Tämä tapaus olisi saanut aikaan jäädä kokematta, ja vastaisuudessa teen jokaisesta viestistä/soitosta tutkintapyynnön poliisille. Muuten se ristiretki kestää vielä toiset 10 vuotta.

Jälleen kerran esimerkki siitä, että erot ja pettämiset voivat olla tappavia. Ottakaa nyt ihmiset oikeesti vastuu suhteistanne ja läheistenne mielenterveydestä. Kohdelkaa heitä rehellisyydellä, kunnioituksella ja rakkaudella myös niissä eroissa. Olen kokenut liikaa välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä ja se vaivaa minua. Se on kuin elämää ja yhteiskuntaa jäytävä tauti.

En syytä siis sua mr A mistään. Tuli vain mieleen tarinasta, kun ihmiset ei tunnu uskovan et ne pettämiset ja erot voi olla kuolemaksi. Kauhea tapaus sinulla ollut kertakaikkisesti.

Totta kai ne voi olla kuolemaksi, mutta miksi se vastuu siitä olisi sen toisen osapuolen?  

Miten kohdella kunnioituksella ja rakkaudella ihmistä, joka ei sitä ansaitse ja joka todella ei itse sitä tee toista kohtaan?  

Itse jouduin lähtemään lapsen kanssa yön selkään hakemaan naapurista apua, kun mies uhkasi minut tappaa.  Potki minua kun makasin maassa.  Tulin iltavuorosta kotiin ja mies oli siellä tuhannen humalassa ja alkoi syytellä minua TAAS täysin olemattomista asioista, kuten niin usein ennenkin.  Lapsi juoksi edeltä naapuriin turvaan, menin sinne perästä ja tilasimme taksin.  Menimme äitini luokse enkä enää siihen taloon palannut.  

Eron jälkeen mies teki itsemurhan ja jätti minulle juuri tuon kaltaisen viestin, ei ketään pyytänyt kostamaan, mutta täynnä vihaa ja itsesääliä, kuinka minä saan nyt syyttää itseäni hänen kuolemastaan, olen itse asiassa murhaaja.

En päivääkään ole itseäni hänen kuolemastaan syyttänyt.  Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään.

Surullista, että teki niin ja jätti lapsensakin orvoksi, mutta oma valinta.  Lapsi ei häntä edes muista enää.

Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Kaikki kumppaniaan välinpitämättömästi kohtelevat eivät ole humalaisia ja väkivaltaisia. Suurinosa on kilttejä perheellisiä, jotka vain jännemmän elämän toivossa pelaavat ihmisten tunteilla ja tulevat tuhonneeksi perheitä. Näiltä näennäisiltä tolkun ihmisiltä toivoisi sitä kauskatsoisuutta ja lempeyttä jajoustavuutta. Jopa niissä eroissa. Vaikka rakastaisi jo uutta, ei sen vanhemman kumppanin tukeminen eroon ole keltään pois.

On selvää etteivät lapsena kaltoinkohdellut,traumatisoidut tai persoonallisuushäiriöiset ihmiset välttämättä kykene samaan oikeudenmukaisuuteen, mutta heidän tuskataskaakkansa on jo niin iso, että elämä menee sekaisin vielä lisää itselääkityksen ansiosta. Oli se sitten alkoholi, seksi, huumeet tai suhteet. Ne pahat, vaikka teoillaan eivät ansaitsikaan rakkautta ja hyväksyntää, tarvitsisivat sitä kaikista eniten. Juuri tuo älytön kaipuu siihen rakkauteen ja hyväksyntään ajaa heidat ihan hulluuden partaalle.

Olen pahoillani kaikesta kokemastasi väkivallasta ja pelosta. Ja olen pahoillani, että lapsesi isä teki itsemurhan. Se ei tietenkään ole sinun vikasi eikä siitä pidä syyllisyyttä kantaa. On sairauksia joita kukaan ei voi hallita, ei sairastunut edes itse.

MInulla on ollut taipumusta tällaiseen loputtomaan ymmärtämiseen. Olen todennut, että se ei ainakaan itseäni ole auttanut yhtään. Olen toivon mukaan oppinut tunnistamaan itsekeskeiset k*sipäät enkä ryhdy edes small talkiin heidän kanssaan.

Väkivaltaa en ole onnekseni kokenut. Etenkin niille, jotka sitä ovat kokeneet, en opettaisi ymmärtämistä. Ainoastaan sen verran, että syy väkivaltaan ei ole uhrin.

Vierailija kirjoitti:

Näille tyypeille vois perustaa jonkun kerhon

Omituisten otusten kerho

Vierailija kirjoitti:

me oltiin yhdessä exän kanssa yli 11 vuotta niistä 5 naimisissä. Siltikään en ollut sen arvoinen että ex olisi kasvotusten kertonut erosta vaan lähetti tekstiviestin.

Voi kuule. Tuttavani oli lähes 30 vuotta naimisissa ja mies jätti sähköpostilla.

Vierailija kirjoitti:

Entiseni kertoi hankkivansa avioeron kaikille muille, paitsi mulle. Näin kuukausien ajan entiseni perhettä ja ystäviä, jotka olivat ihmeen vaivaantuneita, mutta kukaan ei kertonut minulle syytä. Entiseni vanhemmat tiesivät erosta puoli vuotta ennen minua. Kun ihmettelin vanhemmille tilannetta, he vain totesivat, että tärkeintä on, että heidän lapsensa on onnellinen. Viis siitä, että perhe hajosi, kunhan heidän lapsensa saa vapaana panna menemään kaikkea mikä liikkuu.

Meillä ei siis ollut mitään syytä erolle kuin se, että entiseni ei sittenkään halunnut sitoutua vielä tässä iässä. Sitä olisi kannattanut miettiä silloin naimisiin mennessä.

Siis exä hankki avioeron kaikille muille paitsi sinulle :-D ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entiseni kertoi hankkivansa avioeron kaikille muille, paitsi mulle. Näin kuukausien ajan entiseni perhettä ja ystäviä, jotka olivat ihmeen vaivaantuneita, mutta kukaan ei kertonut minulle syytä. Entiseni vanhemmat tiesivät erosta puoli vuotta ennen minua. Kun ihmettelin vanhemmille tilannetta, he vain totesivat, että tärkeintä on, että heidän lapsensa on onnellinen. Viis siitä, että perhe hajosi, kunhan heidän lapsensa saa vapaana panna menemään kaikkea mikä liikkuu.

Meillä ei siis ollut mitään syytä erolle kuin se, että entiseni ei sittenkään halunnut sitoutua vielä tässä iässä. Sitä olisi kannattanut miettiä silloin naimisiin mennessä.

Siis exä hankki avioeron kaikille muille paitsi sinulle :-D ???

Itsekin vähän ihmettelin, että miten tyyppi hankkii avioeron kaikille muille, paitsi vaimolleen.

Mun ex oli hysteerisen mustasukkainen, huoritteli ja kävi päälle. Puukkoakin tykkäsi heiluttaa. Ongelmat alkoi välittömästi papin aamenen jälkeen. Erosin 2kk naimisiinmenon jälkeen juurikin tähän puukkoepisodiin. Lähdin salaa ja turvakodin kautta. Tämän jälkeen tapailin yhtä miestä, joka piti kyllä hygieniastaan huolta, mutta haisi silti niin pahalle, kun hikoili niin paljon, etten pystynyt jatkamaan tapailua. Noloa mulle ja ehkä pinnallista, mutta kun pistävä hiki tulvi huoneen läpi aina miehen saapuessa paikalle. En voinut hälle syytä kertoa miksi tapailun lopetin, vetosin vain kiireisiin.