Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Mites ne mummit ja Vaarit jotka vielä työelämässä ollessaan antoivat lastenhoitoapua. Ei kukaan kysynyt että väsyttääkö.
Ja ne joululahjalistat, rahaa ja rahaa piti olla.
Nyt ymmärrän kun mummit sanovat että hoitakaa itse ne omat lapsenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Mutta kun heillä itselläänkin olisi varaa maksaa, miksi meidän pitää maksaa heille palvelut?
No menkää sitten itse tekemään. Perintönä saatte mutkan kautta rahat ehkä takaisin.
Ja oma elämä parkkiin seuraavaksi 5-10 vuodeksi? Kaikki oma vapaa-aika vanhempien hoitamiseen tai auttamiseen?
Siksihän niitä lapsia tehdään. Vanhuuden turvaksi.
Vela
Yleisellä tasolla: miksi lapsiperheet eivät halua maksaa mistään? On osakesalkkunsa, sijoitusasuntoja, mutta yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki.
Ei saatu oikein mitenkään. Avuksi tuli se että menivät sen verran huonoon kuntoon että pääsivät edunvalvontaan (äitini) ja kas kun alkoi ateriapalvelut ja kotisiivoukset käydä. Samoin kävi jalkahoitaja ja joku kotisairaanhoito kattomassa ja tuomassa lääkkeet ja mittaamassa verenpaineet yms. Mummo oli niin onnellinen kun kivat nuoret kävi siivoamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mites ne mummit ja Vaarit jotka vielä työelämässä ollessaan antoivat lastenhoitoapua. Ei kukaan kysynyt että väsyttääkö.
Ja ne joululahjalistat, rahaa ja rahaa piti olla.
Nyt ymmärrän kun mummit sanovat että hoitakaa itse ne omat lapsenne.
Eli siis oma elämä pitää suunnitella ja mitoittaa sen mukaan että vuodesta x alkaen hoidat omat ja puolison vanhemmat enenevässä määrin y vuotta? Asuinpaikan valitset lähelle kaikkia neljää ja pakko on hoitaa. Entäs ne, joiden vanhemmat kuoleekin yllättäen ”suorilta jaloilta” tai ne, joiden toinen vanhempi on huonokuntoinen 65vuotiaana ja toinen elää yli 90-vuotiaaksi; 30 vuottako odotat että voit suorittaa velvollisuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö ne vanhukset verojen päälle mitään? Niille pitää selittää, että kotiavusta saa verovähennystä. Ja että kaikesta rahasta mikä heillä jää käyttämättä, joudutte maksamaan veroa.
Tästä samasta syystä on lastenkaan ihan turhaa maksaa vanhempien kotiapua niin kauan kun vanhemmilla on säästöjä. Lapset voivat auttaa sitten, kun vanhempien rahat on käytetty. Ihan turhaa säästää niitä rahoja perinnöksi, jos niille on käyttöä. Vähemmillä veroilla pääsee, kun vanhemmat käyttävät itse ne rahansa omaan hyvinvointiinsa. Ei tarvitse lastenkaan sitten kokea syyllisyyttä siitä jäljellejäävästä perinnöstä, kun tietävät vanhempien saaneen kaiken avun, mitä tarvitsivat.
No kun mikään vero-, työllistämis- tai hyvinvointiperustelu ei uppoa. Nuukuus on kääntynyt jo pihiydeksi tai saituudeksi; ihan järjettömiä juttuja sillä perusteella että saa jotain senttejä säästöön jne. Mihinkään ei suostu jos se maksaa jotain mm aiemmin mainittu fysioterapia; luuli että olisi ilmaista mutta kun ei ole maksusitoumusta niin jättää lähetteen käyttämättä. Kulkee erikoislääkärissä pari kertaa vuodessa hankalasti bussilla; ei voi käyttää taksia edes satunnaisesti tai tarpeeseen.
Sairaampi ja jo huonokuntoinen vanhus valittaa kun kukaan ei siivoaa. Ruoanlaitto on ihan arpapeliä ja vain halvimpia raaka-aineita. Tileillä vähintään kymmeniätuhansia euroja ja mm kesäasunnon voisi myydä. Mutta kun ei
Alkaa olla ideat vähissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutustasi ei selviä, miksi juuri sinun pitää koettaa muuttaa appivanhempiesi mieli? Eikö se kuulu puolisollesi ja jos hänellä on sisaruksia? Asioita, tunteita, jotka juontavat jo aikaa ennen sinua, joten joskus on ulkopuolisena vaikea ymmärtää kaikkea jääräpäisyyttä sekä mutkia yhden perheen sisällä.
Sinun sanasi ja järkesi eivät vakuuta yhtään sen enempää kuin puolisosi tai 'hänen sisaruksiensa sana.
On erittäin ikävää, miten appivanhempasi haluavat lastensa hoitavan kaikki mutta on myös ikävää, miten lapset eivät lyö jarruja päälle. Taustalla on usein syyllistämistä ja iän myötä myös itsekeskeisyyttä, joka hankaloittaa kaikkien elämää niin kauan kuin kuolevat. Ei siihen vain voi mitään.
Jos appivanhemmillasi on selkeästi muistiongelmia niihin voi vedota ja jolloin apua alkaa löytymään myös vanhushuollosta.
Oma puolisoni on sitä mieltä että ei auta, vanhempansa ostakoon sitä apua. Eivät osta. Miehen sisarukset yrittävät minun kautta saada mieheni mukaan auttamaan. Minä yritän pysyä ulkona keskusteluista mutta kun vanhuksilla olisi varaa ostaa ne palvelut itsekin niin yritän myös keksiä miten niitä voisi saada heille tavalla, jonka he itse hyväksyvät.
Kunnan palvelukartoitus on tehty jo moneen kertaan ja aina käydään läpi mahdollisuuksia apuun. Mutta mikään niistäkään ei ole ilmaista ja siksi niitä ei oteta käyttöön "kun me pärjätään ihan hyvin jos te (=kaikki lapset) autatte aina silloin tällöin" ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilleni on tilattu ruokakassit kotiin jo 1/2v vuotta . Se on 10e kerta, miten siitä saa kotitalousvähennyksen.?
Veroilmoituksessa on oma sarake.
Omat isovanhemmat suostuivat sitten jonkinlaiseen apuun, kun toisen kunto heikkeni niin paljon. Kotiapu kävi aina päivittäin ja jakoi lääkkeet ( oli siis lähihoitaja tai sairaanhoitaja) sekä auttoi pienissä hoitotoimenpiteissä ( katsoi verensokeri arvot, kysyi muuten voinnin, hoisi haavoja jne). Muuhun apuun eivät suostuneet ja isäni kävi siellä aina leikkaamassa nurmikon, korjaamassa eri paikkoja sekä teki lumityöt. Isälle tämä ei ollut mieleistä ja valitti aina kuinka pitää sinnekin vielä mennä. Tosin isälle se on tyypillistä muutenkin ja matka ei onneksi ollut pitkä. Mummuni kävi itse kaupassa, kun kauppa oli lähellä. Myöhemmin käytti yhden tutun ( todellisuudessa emme itse tunteneet häntä) kyytiä ja kauppamatkoja kaupunkiin niin paljon, että häpesimme ihan tätä kaikkea ja vaikka tämä tuttu ei ottanut mitään maksua ja tavallaan meni itsekin samalla asioille niin kyllä aloimme jo miettimään, että varmaan tuttu ajatteli ettemme itse hoida isovanhempien asioita kunnolla, kun häneltä pitää apua pyytää. Uskon kyllä, että mummu maksoi silti tästä avusta myös ainakin välillä ja sitten hänellä oli tapana kuitenkin antaakin rahaa jo liikaakin ( antoi yhdellä juopollekin rahaa, kun tämä auttoi, vaikka raha meni viinaan ja isäni olisi itse tehnyt sen työn).
Todellisuudessa asuimme äitini kanssa kaukana ( muutimme myöhemmin) ja isä sitten lähempänä, mutta hänkään ei voinut auttaa aina. Tämäkään ei sitten lopulta riittänyt ja isoisä joutuikin sitten sairaalan, terveyskeskuksen ja kodin väliseen kierteeseen, kun ensin katsottiin pärjäävän vielä kotona, sitten ei halunnut lähteä kun olisi päässyt palvelukotiin ja menetti paikan. Sitten lopulta ehti ollakin siellä vaan pari viikkoa, kun sinnitteli liiankin pitkään kotona. Muistan aina sen kun kerroimme, että muutamme muualle äitini kanssa ( sai töitä kauempaa) ja mummu sanoi siihen, että miten te voitte muuttaa, kun miten meidän ( isovanhemmat) sitten käy. He selvästi ajattelivat niin, että meidän olisi äitini kanssa pitänyt jäädä lähelle asumaan, mutta emme voineet monista syistä johtuen enää jäädä sinne asumaan. Elämän tilanne oli meilläkin silloin hyvin vaikea ja piti tehdä nopeita päätöksiä. Eivät koskaan ymmärtäneet muuttoamme ja siitä lähtien välimme olivat aika huonotkin. Samalla mummu aina sanoi, että ei saa tuhlata ja ei halunnut ostaa mitään palveluita tai hankkia apua. Sitten kuitenkin saattoi ostaakin uuden tv:n tai jonkun muun kalliin kodinkoneen kun kävi tuttumme kanssa kaupungissa. Tämä tuttu ei todellisuudessa ollut edes läheinen ihminen meille ja olimme jutelleet vain muutamia kertoja ja senkin vuoksi mummun tukeutuminen häneen oli aika ikävääkin ja varmasti hän ajatteli, että mummun asiat eivät ole kunnolla hoidossa, vaikka todellisuudessa mummu oli itse se joka vastusta kaikkea ja säästi rahojaan väärässä paikassa ja väärissä tilanteissa.
Itse mietin aina miten omat vanhemmat sitten mahtavat pärjätä. Heilläkin ikävä taipumas jo nyt siihen, ettei mistään saa maksaa ja ptiää itse kaikki tehdä. Toisaalta mietin, että heidän eläkkeensä eivät meinaa riittää mihinkään palvelutaloon ja isovanhemmilla oli myös jo sama tilanne ja isosisäkin pääsi vaan sellaiseen mihin sai jotain avustusta. Sen takia pitäisi sitten pärjätä kotona pitkään ja toivottavasti jotain on opittu ja aiemmasta. Tosin se rahan vähyys kyllä vaikuttaa asiaan. Tuli nyt vähän pitkästi kirjoitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen vielä (92) se, että mummu väsyi sitten itsekin lopulta niin paljon ( yritti tehdä liikaa itse ja isoisän tilanne muutenkin), että kuoli nopeasti kotiin isoisän kuoleman jälkeen. Toisaalta ikävä asia ja hänen kuntonsa oli aika hyvä ja liiankin nopeasti meni. Samalla säästyi samalta kierteeltä ( sairaala, tk, koti) mihin isosisä joutui, eikä tarvinut kärsiä kun ilmeisesti nukkuessaan ( näin pääteltiin) kuoli. Hankalaa kyllä se asia, että moni palvelukoti voi olla melko huono ( jos sinne edes pääsee ja on paikkoja), mutta kotonakaan ei liian pitkään saisi olla jos ei enää pärjää ja ei edes ota niitä palveluita vastaan.
Kyseinen ikäluokka on elänyt pula-ajan ja nuoruuden, jossa tosiaankin piti tulla omillaan toimeen. Säästäminen tulee selkänahasta, koska oli pakko. Monilla on myös tavoitteena jättää perintöä. Jos ei halua auttaa, niin sitten jättää tekemättä. Parasta on ilmoittaa suoraan, ettei katkeroidu ja suhde lopulta katkea kokonaan. Itse taas käyn päivittäin hoitamassa omaa vanhempaani ja viikonloput lasten kanssa olemme pääasiassa siellä auttamassa ja teen viikon ruoka- annokset jääkaappiin valmiiksi. Teen tämän mielelläni, sillä olemme hyvin läheisiä ja hän oli päivittäin meillä hoitamassa lapsia näiden ollessa pieniä. Muutenkin on aina auttanut tarvittaessa ja nyt on vain osat kääntyneet toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen vielä (92) se, että mummu väsyi sitten itsekin lopulta niin paljon ( yritti tehdä liikaa itse ja isoisän tilanne muutenkin), että kuoli nopeasti kotiin isoisän kuoleman jälkeen. Toisaalta ikävä asia ja hänen kuntonsa oli aika hyvä ja liiankin nopeasti meni. Samalla säästyi samalta kierteeltä ( sairaala, tk, koti) mihin isosisä joutui, eikä tarvinut kärsiä kun ilmeisesti nukkuessaan ( näin pääteltiin) kuoli. Hankalaa kyllä se asia, että moni palvelukoti voi olla melko huono ( jos sinne edes pääsee ja on paikkoja), mutta kotonakaan ei liian pitkään saisi olla jos ei enää pärjää ja ei edes ota niitä palveluita vastaan.
Ei hän välttämättä siihen tekemiseen kuollut, vaan sen puutteeseen. Työssäni vanhusten kanssa sitä näkee päivittäin. Puoliso hoitaa toista kotona ja kotia. Sairaamman puolison kuollessa tavallaan toisen tehtävä on päättynyt ja hänelle puolestaan tulee se romahdus. Ei ole enää jäljellä sitä, jonka vuoksi oli pakko jaksaa. Surullista, mutta näin se usein menee. Mutta kuten itsekin sanoit on tavallaan kuitenkin hyvä asia, että lähtee "voimissaan" eikä joudu sairaskierteessä vuodeosastolle kuihtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö ne vanhukset verojen päälle mitään? Niille pitää selittää, että kotiavusta saa verovähennystä. Ja että kaikesta rahasta mikä heillä jää käyttämättä, joudutte maksamaan veroa.
Tästä samasta syystä on lastenkaan ihan turhaa maksaa vanhempien kotiapua niin kauan kun vanhemmilla on säästöjä. Lapset voivat auttaa sitten, kun vanhempien rahat on käytetty. Ihan turhaa säästää niitä rahoja perinnöksi, jos niille on käyttöä. Vähemmillä veroilla pääsee, kun vanhemmat käyttävät itse ne rahansa omaan hyvinvointiinsa. Ei tarvitse lastenkaan sitten kokea syyllisyyttä siitä jäljellejäävästä perinnöstä, kun tietävät vanhempien saaneen kaiken avun, mitä tarvitsivat.[/quote
Vähän olet tyhmä.Olemme kasikymppisiä kohta ja kaikesta täysin kartalla, veroista puhumattakaan😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö ne vanhukset verojen päälle mitään? Niille pitää selittää, että kotiavusta saa verovähennystä. Ja että kaikesta rahasta mikä heillä jää käyttämättä, joudutte maksamaan veroa.
Tästä samasta syystä on lastenkaan ihan turhaa maksaa vanhempien kotiapua niin kauan kun vanhemmilla on säästöjä. Lapset voivat auttaa sitten, kun vanhempien rahat on käytetty. Ihan turhaa säästää niitä rahoja perinnöksi, jos niille on käyttöä. Vähemmillä veroilla pääsee, kun vanhemmat käyttävät itse ne rahansa omaan hyvinvointiinsa. Ei tarvitse lastenkaan sitten kokea syyllisyyttä siitä jäljellejäävästä perinnöstä, kun tietävät vanhempien saaneen kaiken avun, mitä tarvitsivat.[/quote
Vähän olet tyhmä.Olemme kasikymppisiä kohta ja kaikesta täysin kartalla, veroista puhumattakaan😂
Jos olisit "kaksikymppinen" olisit jo nukkumassa, etkä käyttäisi tuota naurettavaa hymiötä muulloin kun tekstiviestissä lapsenlapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö ne vanhukset verojen päälle mitään? Niille pitää selittää, että kotiavusta saa verovähennystä. Ja että kaikesta rahasta mikä heillä jää käyttämättä, joudutte maksamaan veroa.
Tästä samasta syystä on lastenkaan ihan turhaa maksaa vanhempien kotiapua niin kauan kun vanhemmilla on säästöjä. Lapset voivat auttaa sitten, kun vanhempien rahat on käytetty. Ihan turhaa säästää niitä rahoja perinnöksi, jos niille on käyttöä. Vähemmillä veroilla pääsee, kun vanhemmat käyttävät itse ne rahansa omaan hyvinvointiinsa. Ei tarvitse lastenkaan sitten kokea syyllisyyttä siitä jäljellejäävästä perinnöstä, kun tietävät vanhempien saaneen kaiken avun, mitä tarvitsivat.[/quote
Vähän olet tyhmä.Olemme kasikymppisiä kohta ja kaikesta täysin kartalla, veroista puhumattakaan😂
Jos olisit "kaksikymppinen" olisit jo nukkumassa, etkä käyttäisi tuota naurettavaa hymiötä muulloin kun tekstiviestissä lapsenlapsenlapsille.
Kasikymppinen siis, meinasi kolahtaa omaan nilkkaan.
Katsokaa tarvitseville elias.fi sivuilta arvonlisäverottomia yksityisiä palveluita. Se 24% on iso vähennys tuntihinnasta.
Vierailija kirjoitti:
. Itse taas käyn päivittäin hoitamassa omaa vanhempaani ja viikonloput lasten kanssa olemme pääasiassa siellä auttamassa ja teen viikon ruoka- annokset jääkaappiin valmiiksi. Teen tämän mielelläni.
Siis ihan vapaaehtoisesti et harrasta mitään, et tapaa ystäviä tai tuttavia etkä puuhaa oman perheesi kanssa mitään muuta kuin hoidat vanhusta. Kenties monta, monta vuotta? Mitä omasta elämästäsi jää jäljelle sen jälkeen?
Aina voi uhata, että otatte kunnan sossuun yhteyttä.
Isä ollaan saatu ostamaan siivous vikat 5v ja pari viime vuotta 4H on ajellut nurmikon. Isä on yli 90v...