Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan onnistunut muuttamaan jäärien asennetta? Millä keinolla? Kun ei auta omaisten keskustelut, ei palvelutarpeenkartoittajan suositellut, ei mikään. Vastustus vaan pahenee mitä akuutimmaksi avun tarve tulee, nyt ei enää voi jättää huonompikuntoista yksin kotiin 30min pidemmäksi aikaa mutta siltikään ei mikään apu kelpaa. Yksi lapsi nalkuttaa, toinen yrittää suostutella, kolmas tulee vihaisena paikalle ja kiukuttelee kun joutuu auttamaan....Mikään ei tehoa mutta ilman apua hukkuvat mm. likaan. Vaimosta ei ole enää kodin askareisiin, mies ei ole niitä koskaan hoitanut eikä osaa/pysty/ ymmärrä mitä kaikkea pitää tehdä. Iso huoli siitä ettei ihan perusjutut pyykinpesusta vanhentuneiden kuivaruokien poisheittämiseen onnistu, lääkkeet jaetaan dosettiin jo omaisten toimesta, joka asia pitää varmistaa ja muistuttaa......
Jäärän asennetta ei muuta mikään.
Kävittekö koronakeväänäkin siellä pitkän matkan takaa? Olette liian lepsuja.
Meidän mutsi tuumas, että laitatte hänet vaan ajoissa sitten johonkin hoitolaitokseen. Johon tuumasi, että hoida ittes ajoissa jonnekin hoitoon. Mieluummin nyt just.
Tällä tolalla on meidän välit. En tule tikkua ristiin laittamaan hänen eteensä tulevaisuudessa. Hoitakoot se kultatytär, joka on niin ihana ja upea.
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Just. Mulla ei ole yksinkertaisesti varaa elättää vanhempianikin, joilla taas pankkitilit tursuaa, säästöt ja sijoitukset. Teen heidän veroilmoituksensa.
Olen opiskelija ja kädestä suuhun elän.
Kotitalousvähennystä kannattaa korostaa, jopa paisutella sitä, miten vähän siivouspalvelu maksaa kun siitä saa kotitalousvähennyksen. Ja omia käyntejä vanhusten luona kannattaa vaan kylmästi harventaa, rautalangasta vääntää, miksi joka viikonloppu ei voi käydä tekemässä vanhusten kotitöitä. Ei kannata syyllistyä, vaan sanoa ihan reilusti että ei pysty. Kun on näitä omiakin hommia tässä. Kysyä vaikka vanhukselta, että maksaako hän sinulle siivoojan, kun et ehdi omaa kotia siivota kun pitää hänen kotiaan puunata.
Meillä auttoi yksin asuvan äitini pidempi sairaalajakso, kotiutuessa oli heikossa kunnossa ja tarvitsi kotihoitoa, minä ja kaksi veljeäni asumme kaikki niin kaukana, ettemme pystyneet olemaan avuksi ihan jatkuvasti. Silloin äiti ei ymmärtänyt kyseenalaistaa näitä ”kauheita” maksullisia palveluita. Nyt valittaa kotihoidon ja aterioiden hinnasta joka kerta kun lasku tulee, mutta me vaan sanomme, että tämä on pakollinen maksu, ei vapaaehtoinen. Siivouspalvelusta tykkää, kaikesta muusta valittaa. Lumityöt tekee ulkopuolinen, sen äiti onneksi ymmärtää välttämättömäksi menoksi. Ei me voida ajaa kolmea tuntia suuntaansa kolaamaan yhden pihaa.
Nro 45 jatkaa vielä, että varhaisenkin muistisairaan kanssa voi helposti olla niin, että hän ei ymmärrä läheisillä olevan elämää hänen ulkopuolellaan. Ei hän ajattele lapsilla olevan omat kodit ja pihat hoidettavana, hän ajattelee vain sitä omaa elämäntilannettaan. Ajattelee vähän kuin lapsi, maailmaa ei ole muualla kuin hänen ympärillään.
Myös rahan arvon ymmärtäminen voi olla vaikeaa, oma äitini monesti unohtaa, että hänellä on varallisuutta ja pelkää, että hänellä ei ole rahaa maksaa laskujaan. Sitten rentoutuu, kun näkee tiliotteesta rahaa kyllä olevan tilillä. Parin päivän päästä on taas itkuinen, kun ei ole yhtään rahaa ja joku lasku on tullut.
On olemassa sellainen kun alviton apu. Tätä ei mainosteta.
Edullisesti kotiapua ja saa vähentää verotuksessa.
minä vaan tilasin palveluja..ensin ruoka ja sitten siivous.No rutisihan mumma vastaan mutta kun viikon päästä kysyin niin selitti innossaan ruokalistaa..että se siitä vastustuksesta.Kaihileikkauksen kotihoitotippojen laittoon tilasin jonkun yksityisen yrityksen henkilön ..tästäkään en kertonut kun viimetipassa ettei ehi miettiä turhia.Hyvin on kelvannut palvelut kuhan ajatukseen tottuu ja mukavia ihmisiä ovat olleet :)
Minulla ja siskollani kummallakin käy siivooja ja pihatyöt pitkälti ulkoistettu. Olisi aika kummallista, jos meidän sitten vanhempien luona pitäisi alkaa siivoamaan. Kyllä ne palvelut sen jälkeen jääräkin ostaa, jos kukaan ei suostu tekemään mitään.
Ihminen, joka ei suostu käyttämään rahaa mihinkään, ei ymmärrä, että vain tällä tavalla koko yhteiskuntaa pidetään pystyssä. Vaihtamalla palveluja rahaan. Voisiko asiaa lähestyä jotenkin niin, että palvelujen ostaminen on vanhuksiltahyvä teko, siitä hyötyy suuri joukko ihmisiä ja he voivat olla mukana tässä hyvän kieirrättämisessä.
Pihtailu taitaa olla sitä yksinpärjäämisen rampauttavaa ajattelua, joka on ohjannut tekemisiä aina. Myös lasten osallistuminen on jonkinlainen kunnia-asia. Minusta kasikymppiset, jotka pitävät kiinni rahoistaan (silloin kun sitä olisi käytettäväksii) elävät myös jonkinlaisessa ikuisen elämän harhassa. Ajatellaan, että vielä parikymmentä vuotta tarvitaan niitä sukanvarsia.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on paljon..
Törmään työssäni vastaaviin jatkuvasti. Rahaa on, mutta sitä ei haluta käyttää. Edes se, että jatkuvasti kompuroidaan ja ollaan kumossa ja odotellaan, koska joku alkaisi kaipaamaan ja tulisi katsomaan ja auttamaan ylös, ei saa sijoittamaan muutamaa kymppiä turvapuhelimeen. Apua tarjotaan vaikka missä muodossa, mutta mikään ei kelpaa.
Tiedän vanhuksia jotka ovat luopuneet puhelimestakin kun se on niin kallis.
Toisaalta kaupunki tuntuu, menevän sen taakse, että pitää kunnioittaa vanhuksen omaa tahtoa. Olen ollut neuvottelussa, jossa vanhus sanoi, että kyllä hän pärjää ja jo siitä miten selitti pärjäävänsä pystyi päättelemään, että pärjääminen oli ihan kiikun kaakun. Mutta kaupungin palveluita kartoittava oli vain, että selvä. Kun pitää kunnioittaa omaa tahtoa. Ei puolellakaan sanalla yrittänyt tuoda vanhukselle ajatusta, että jos nyt kuitenkin harkitsisi tai edes kokeiltaisiin tai oletko aivan varma, että pärjäät. Tuntui, että vaikka vanhus olisi päästänyt suustaan mitä, vanhuspalvelut olisivat vain nyökytelleet, että hyvä, tehdään kuten sanot.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Aikanaan jos nämä nyt iäkkäät vanhemmat olisivat sanoneet, että osta sinä lastenhoitopalvelua, ei me ilmaiseksi hoideta, tai mistä tahansa yli 18-vuotiaana annetusta avusta (esim muuttoapu tms) pyytäneet rahaa, voi hyvä jumala mikä huuto tulisi.
Vanhemman pitää auttaa vaikka nelikymppistä lastaan, mutta hän ei voi sitten aikanaan auttaa vanhempiaan.
Kyse on aina määristä. On väärin pyytää vanhempia hoitamaan lapsia joka viikonloppu.
On väärin pyytää aikuisia lapsia tulemaan kylään vain siksi, että pääsee tekemään töitä oman työpäivänsä päälle.
Minulla oli tällainen työnteettäjä isoäiti. Aina kun menin käymään, alkoi hyppyytys. Kai sekin olisi mennyt, jos joka asiasta ei olisi tullut myös valittamista. Joskus tuli siitäkin, kun tein mitä pyydettiin enkä ollut pitämässä seuraa (eli kuuntelemassa valituksia). En työssäkäyvänä aikuisena kyllä jaksaisi tuollaista, opiskelijana se vielä meni.
Vaimon varakkaat vanhemmat ovat reilusti yli kasikymppisiä. Elämä on jo hyvin vaivalloista, mutta mistään ei makseta, mikään apukaan ei kelpaa, paitsi ambulanssi, joka vie heitä vuorotellen sairaalaan. Se on sukupolvijuttu. Jääräpäisen seniorin päätä ei voi kääntää. Mitään ei ole tehtävissä, ennen kuin aika tekee tehtävänsä.
Oletteko te valittajat ajatelleet, että teidän vanhempanne ovat eläneet elämänsä aivan toisenlaisessa maailmassa kuin te. Kun he olivat nuoria, oli kunnia-asia pärjätä omin avuin. Ja toisaalta pidettiin itsestään selvänä, että kyllä ne lapset sitten aikanaan auttavat, jos tarpeen. Silloin lapset usein jäivät asumaan vanhempiensa lähelle ja naimisissa olevat tyttäret olivat kotirouvia, jotka ehtivät käydä auttamassa vanhempiaan. Eikä silloin ollut edes kotipalvelua yms. olemassakaan. Oli kunnalliskodit, joihin vietiin, sitten kun ei yksi enää tullut toimeen eikä ollut ketään auttamassa. Myöskään ihmiset eivät eläneet niin pitkään kuin nykyään eli sitä avun tarvetta ei ehtinyt välttämättä syntyäkään. Tiedän joitakin yksinäisiä naisia, jotka asuivat töissä ollessaan vuokralla, mutta jotka muuttivat vanhainkotiin eläkkeelle jäätyään, vaikka vielä ei ollut minkäänlaista hoidon tai avun tarvetta. Nykyään ei tuollaista mahdollisuutta edes ole, palvelutaloissa ja vastaavissa asukkaat ovat monipuolisen avun tarpeessa. omatoimisia ovat vain harvat.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te valittajat ajatelleet, että teidän vanhempanne ovat eläneet elämänsä aivan toisenlaisessa maailmassa kuin te. Kun he olivat nuoria, oli kunnia-asia pärjätä omin avuin. Ja toisaalta pidettiin itsestään selvänä, että kyllä ne lapset sitten aikanaan auttavat, jos tarpeen. Silloin lapset usein jäivät asumaan vanhempiensa lähelle ja naimisissa olevat tyttäret olivat kotirouvia, jotka ehtivät käydä auttamassa vanhempiaan. Eikä silloin ollut edes kotipalvelua yms. olemassakaan. Oli kunnalliskodit, joihin vietiin, sitten kun ei yksi enää tullut toimeen eikä ollut ketään auttamassa. Myöskään ihmiset eivät eläneet niin pitkään kuin nykyään eli sitä avun tarvetta ei ehtinyt välttämättä syntyäkään. Tiedän joitakin yksinäisiä naisia, jotka asuivat töissä ollessaan vuokralla, mutta jotka muuttivat vanhainkotiin eläkkeelle jäätyään, vaikka vielä ei ollut minkäänlaista hoidon tai avun tarvetta. Nykyään ei tuollaista mahdollisuutta edes ole, palvelutaloissa ja vastaavissa asukkaat ovat monipuolisen avun tarpeessa. omatoimisia ovat vain harvat.
Ymmärrän hyvin millaisessa maailmassa he ovat kasvaneet. Mutta ei voi olla niin, että nuoremmat joutuu jatkuvasti nykymaailmasssa opettelemaan uutta ja sopeutumaan ja vanhemmat vastustavat kaikkea. On heilläkin joku vastuu omasta selviämisestään ja varsinkin jos on rahaa. Ei kenenkään tarvitse loputtomiin kuunnella varakkaan valituksia ja änkyröintiä. Enhän mä itsekään edellytä, että joku toinen mun asiani hoitaa tuosta vaan. Apua pyydetään ja apua saadaan, mutta se henkinen vastuu pitää aikuisen kantaa itse itsestään. Ja myös seuraukset jos ei mikään kelpaa. Ei kohtuuttomiin vaatimuksiin tarvitse suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä on paljon..
Törmään työssäni vastaaviin jatkuvasti. Rahaa on, mutta sitä ei haluta käyttää. Edes se, että jatkuvasti kompuroidaan ja ollaan kumossa ja odotellaan, koska joku alkaisi kaipaamaan ja tulisi katsomaan ja auttamaan ylös, ei saa sijoittamaan muutamaa kymppiä turvapuhelimeen. Apua tarjotaan vaikka missä muodossa, mutta mikään ei kelpaa.
Tiedän vanhuksia jotka ovat luopuneet puhelimestakin kun se on niin kallis.Toisaalta kaupunki tuntuu, menevän sen taakse, että pitää kunnioittaa vanhuksen omaa tahtoa. Olen ollut neuvottelussa, jossa vanhus sanoi, että kyllä hän pärjää ja jo siitä miten selitti pärjäävänsä pystyi päättelemään, että pärjääminen oli ihan kiikun kaakun. Mutta kaupungin palveluita kartoittava oli vain, että selvä. Kun pitää kunnioittaa omaa tahtoa. Ei puolellakaan sanalla yrittänyt tuoda vanhukselle ajatusta, että jos nyt kuitenkin harkitsisi tai edes kokeiltaisiin tai oletko aivan varma, että pärjäät. Tuntui, että vaikka vanhus olisi päästänyt suustaan mitä, vanhuspalvelut olisivat vain nyökytelleet, että hyvä, tehdään kuten sanot.
Jos toimitaan vastoin aikuisen tahtoa, tarvitaan lääkärin lausunto johon liittyy vielä joku eettisyyttä varmistavan asiantuntija-porukan suostumus. Olisitko itse valmis rikkomaan lakia ja ottamaan seuraukset vastaan vieraan ihmisen takia?
Vierailija kirjoitti:
Ja kun vihdoin saat heidät ottamaan Kotihoidon, siivouksen ja ateriapalvelut saat kuunnella kiukkuitkusoittoja päivittäin kun kotihoitaja on p Aska, ei suomalainen 🙄, lihava tai ei vaan osaa.
Ruokahan on joka kerta surkeaa, dramaattset roskiinheitot naurattaa sua vähän aikaa kunnes itkettää haaskuu. Siivoajahan ei osaa mitään. Ei käytä vettä tai käyttää liikaa, ei pyyhi tuosta tai pyyhkii väärin.
Donepetsiilin sivuvaikutuksena tuo tulee. Onko käytössä?
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sellainen kun alviton apu. Tätä ei mainosteta.
Edullisesti kotiapua ja saa vähentää verotuksessa.
Tämä ! Olin juuri googlailemassa tietoa. Alentaa hintaa vielä lisää.
Markkinoi ! Saatte halvalla ja verovähennykset päälle, jonka muuten pystynee hakemaan myös etukäteen.
Kaupan kotiin kuljetusta alueella? Jos vanhemmilta ei tilauksen teko onnistu niin tehkää yhdessä. Lähes kaiken saa rahalla, omakoti talon talonmies palveluille en aikoinaan tekijää saanut (hki ).
Okei ei vastaa ongelmaan miten ne jäärät saa nämä palvelut ostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun vihdoin saat heidät ottamaan Kotihoidon, siivouksen ja ateriapalvelut saat kuunnella kiukkuitkusoittoja päivittäin kun kotihoitaja on p Aska, ei suomalainen 🙄, lihava tai ei vaan osaa.
Ruokahan on joka kerta surkeaa, dramaattset roskiinheitot naurattaa sua vähän aikaa kunnes itkettää haaskuu. Siivoajahan ei osaa mitään. Ei käytä vettä tai käyttää liikaa, ei pyyhi tuosta tai pyyhkii väärin.Donepetsiilin sivuvaikutuksena tuo tulee. Onko käytössä?
Kannattaa kyllä varmistaa laatu , ainakin hki :n ateriapalvelun ruoka joitakin vuosia sitten oli ihan täyttä peetä hirveellä hinnalla.
Vanhemmillani ehti käydä parista firmasta siivoja. Ensimmäinen lähinnä heilutteli pölyhuiskaa,toinen olisi kiillottanut talon lattiasta lähes kattoon jos tavarat nurkissa eivät olisi estäneet. Kunnan ns.kotihoidon taso on sitten ihan oma juttunsa.
Ja kun vihdoin saat heidät ottamaan Kotihoidon, siivouksen ja ateriapalvelut saat kuunnella kiukkuitkusoittoja päivittäin kun kotihoitaja on p Aska, ei suomalainen 🙄, lihava tai ei vaan osaa.
Ruokahan on joka kerta surkeaa, dramaattset roskiinheitot naurattaa sua vähän aikaa kunnes itkettää haaskuu. Siivoajahan ei osaa mitään. Ei käytä vettä tai käyttää liikaa, ei pyyhi tuosta tai pyyhkii väärin.