Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Lainaus:
Jep. Vanhempieni kuoltua tilasin kuolinpesän tyhjennyksen, joka mainosti maksavansa. Päinvastoin, itse siitä sai maksaa. Mutta se siitä.
No mutta jos olisit tyhjentänyt kuolinpesän itse, olisit tajunnut miten iso homma se on. Itse käytin noin 2,5 viikkoa aamusta iltapimeään isovanhempien omakotitalon laittamisessa vuokrakuntoon. Vietin jopa yhden hiihtoloman kokonaan talossa. Eli ihan siis vain tyhjentämisessä ja tavaroiden lajittelussa säästettäviin, poisheitettäviin ja kierrätettäviin. Tavaraa oli 70-luvulta asti kerätty antaumuksella kellarit ja komerot pullolleen..
Minä tein myös niin, että ostin äidille lahjaksi kaksi siivouskertaa ja samalla kun tilasin ne, pyysin että se siivooja ehdottaisi äidille, että he voisivat alkaa siivota hänelle säännöllisesti.
Se toimi. Tunsin tämän siivoojan ennestään ja tiesin hänen olevan mukava ihminen, johon äiti varmasti tykästyisi. Näin kävi.
Mutta yksi juttu jäi ihmetyttämään. Äiti siis maksoi sen jälkeen itse siivouskerroista, kunnes siivooja sai tietää, että äiti oli sotaveteraani ja saisi siivouspalvelun ilmaiseksi. Äiti oli vain niin nuorekkaan näköinen, ettei hän tullut ajatelleeksi. Enkä minäkään tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta.
Sitten otettiin yhteys vanhuspalveluyksikköön ja sieltä tuli palveluohjaaja nopeastikin tekemään kartoitusta. Äiti sai sen jälkeen ilmaiseksi paitsi siivouksen, myös säännöllisen fysioterapian, jalkahoidon jos ruokapalvelun.
Vähän jäi korpeamaan tuo, että mistään ei tullut äidille tätä tietoa aiemmin.
Tulihan hänelle Sotaveteraani lehti, ja siinähän ne kaikki oli aina kerrottuna, mutta eihän hän sitä niin kunnolla lukenut koskaan. Minä aloin lukea, ja sieltähän tuli vaikka mitä tietoa, äiti olisi päässyt hyvin kuntoutukseenkin, mutta ei itse enää halunnut. Seniori tuolin hän sai ilmaiseksi ja jotain muutakin.
Sanoisin näille väsyneille kirjoittajille, että vaikka nyt ne vanhukset tuottaa vaivaa eikä maksa mistään mitään, niin se kaikkihan sataa sitten perillisten laariin. Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä enemmän jää perittävää. Raadollistahan se tietysti on näin ajatella, mutta näin se vain on.
Kun äiti sai hautauksenkin ilmaiseksi, missä säästyi n. 400 euroa, tuli vain mieleen, että ne veteraanien lapsethan loppujen lopuksi siitä ilmaispalveluista hyötyy.
Nyt ei varmaan taida enää olla elossa kovin paljon enää veteraaneja eikä varsinkaan rintamaveteraaneja. Minunkin äitini oli paikkakunnan viimeinen veteraani. Hautajaisiin tuli paikallisen veteraaniliiton edustajat, jotka sanoivat, että tämä oli nyt viimeinen veteraani, joka täältä lähti. Kauniisti muistivat ja lauloivat haudalla hienosti. Jäi hyvä muisto.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni äiti oli myös tuollainen sairaalloisen pihi, mitään ei voinut koskaan ostaa uutena vaikka olivat säästäneet koko ikänsä ja varaa olisi kyllä ollut. Joka ikinen juttu piti yrittää löytää käytettynä kirpputorilta tai muuten mahdollisimman halvalla, pienintäkin ostosta (kuten esim. muutaman euron kukkalaatikoita Tokmannista tms) vatvottiin jopa kuukausikaupalla, ennen kuin voitiin tehdä päätös ostaa. Ja ikimaailmassa ei varmasti olisi suostunut palveluja ostamaan. Omat poikansa pyysi aina tulemaan ruohonleikkuuseen, kuljetuspalveluksi (kun ei itse uskaltanut ajaa eikä tullut kuuloonkaan, että olisi voinut käyttää taksia) jne.
Kääntöpuolena tässä on että lapset saa hyvän perinnön jos vanhemmat kitsastelee, jossa tulee myös rahaa eikä vain arvottomia torppia kasvukeskusten ulkopuolella. Mutta kannattaa olla varma että hyötyy edes jotenkin ennen kuin uhraa kaikki vapaansa kitupiikkien auttamiseen. Tiedän tapauksen jossa vanhatpiiat teetätti muulla rahanahneella suvulla kaiken ja sitten lopulta heillä kellään ei ollut testamenttia ja miljoonaomaisuus meni valtiolle..
Ei ole olemassa mitään vanhainkoteja. Ne lopetetiin kauan sitten. Nyt on vanhusten palvelutaloja tai hoitokoteja, joissa asuminen maksaa paljon. Asukas saa pitää itsellään hyvin pienen summan tuloistaan. En ole varma pystyykö silloin saamaan hammashoitoa tai ostamaan vaatteita. Lehtitietojen mukaan työntekijät ovat varastaneet suuria määriä vaatteita, joita asukkaiden omaiset olivat ostaneet läheisilleen. Siis todella
Juu meidän mummolta varastettiin kultakoruja ja tosi paljon rahaa palvelutalossa eikä koskaan selvinnyt kuka ne vei. Mummo oli loppuun asti skarppi päästään eli ei olisi antanut esim. koruja kenellekään itse ja ne oli aina lukitussa kaapissa. Työntekijät vaikuttivat vaivaantuneilta tilanteesta ja jotenkin jäi fiilis että ainakin muutama hoitaja tiesi kuka varas oli ollut. Asiasta ei nostettu meteliä, mutta mua jäi mietityttämään haluanko itse tuollaiseen paikkaan vanhana. Taidan mennä veneellä saareen ja lopettaa siellä itseni mieluummin sitten kun kaikki menee alle eikä kotona enää pärjää.
En ymmärrä mikä on niin vaikeaa kuolinpesän tyhjennyksessä.Olen itsekin ollut tyhjentämässä omakotitalon aittoineen. Autot ja peräkärryt käyttöön ja sorttiasemalle vie.Nykyään ihmiset valittaa ihan tavallisista hommista. Ei siinä niin kauan menr kun porukalla tekee sisarusten kanssa. Toinen on tämä aloitusaihe vanhukset ja palveluiden ostaminen.Ehkä kyse on seuran kaipuusta ja ikävästä,enemmän kuin palveluista.Vanha kaipaa myös tekemistä ja sitä että on tarpeellinen.Siivojankin pitää osata seurustella,niin alkaa sujua yhteistyö vanhuksen kanssa. Mun edesmenneet vanhemmat osti siivousta ja kotitalouvähennyksen avulla voi lapsetkin sen kustantaa.
Ja kun tekee lapset nuorena,niin ei jää hampurilaismallin puristukseen,hoitamaan sekä lapsia,että vanhuksia.
Miksi he ostaisivat palveluita, kun heillä on tytär, jota voi orjuuttaa?
Silloin lapsia voisi vain pyytää esim. Kahville tai syömään ja sanoa suoraa että on ikävä. Ei ole kenellekään kiva jos vanhempien luona vierailu muuttuu työleiriksi. Sitä alkaa vältellä menemistä, kun aina on jokin homma joka pitäisi tehdä.