Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
101/627
|
07.09.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Oma äitini oli myös keväällä mielestään niin terve, ettei tarvitse kotiin kotihoitoa ja mitään muitakaan apuja. Vaikka me sukulaiset ihan eri mieltä. Oli siis siinä kunnossa, että kaatuili kotonaan.
No nyt loppukesästä kaatui kylpyhuoneessa ja löi päänsä. On ollut viikkoja ihan vuodepotilas. Ehkä toinen puoli halvaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita fysioterapeutista: kerran viikossa käynti tekee todellakin sen ihmeen, että jaksaa itse touhut jotakin, ilahtuu siitä seurasta, koska se kestää 45 minuuttia kerrallaan eikä siinä tehdä mitään turhaa. Toimii ainakin omalla äidilläni, melkein 90v. Tietää kyllä, että maksaa, mutta tietää senkin, ettei ilman apua sinne kuntosalivuorollekaan pääsisi.
Mun vanhemmalla on ollut lähete fysioterapiaan 9 kk. Hän kyllä vielä pystyy hyvin toimimaan ja hoitamaan oman taloutensa, ruoan laitot, siivoukset, vaikka kolotuksia paljon onkin. Sain puhuttua hankkimaan tuon lähetteen kun hartiasrutu on ihan jumissa.
Ei siitä lähetteestä tosin mitään iloa ole, kun ei tiedä kenelle menisi kun aiempi fyssari ei ole enää käytettävissä. Ehdotin omaa, jolla olen käynyt vuosikausia ja on hyvä, mutta ei kelpaa kun ei voi tietää onko se pätevä. Minä suosittelijana en kelpaa, viimeksi eilen sanoi kysyvänsä terveyskeskuksesta, tietävätkö he jonkun jolla voisi käydä, vieraat ihmiset pystyvät tässäkin neuvomaan paremmin.
En enää ota kantaa tähän asiaan, kun kerran apu ei kelpaa. Lähete jäänee käyttämättä. En minä voi väkisin häntä sinne viedä, minun ehdottamat ajat eivät koskaan käy.
Liityn kerhoon. Erityisesti miehen äiti on tuota tyyppiä. Iso talo on ja varoja on, mutta onhan se nyt ihan kunnia-asia että ei joudu teettämään vierailla, kun on se oma poikakin olemassa. Vaikkakin 400 km päässä. Varmasti kuukauden sisällä taas alkaa se nyyhkintä, että voivoi kun ei uskalla kesärenkailla ajaa ja poika ei ole vieläkään tullut hänelle talvirenkaita vaihtamaan. Temppu, joka maksaa viereisellä huoltamolla 20 e. Meillä on vielä pieniä lapsia niin on ihan oikeasti omiinkin kotitöihin aika todella kortilla, ja yksi ei vaan suostu antamaan yhtään periksi ”saavutetuista eduista”.
Käytin omaa vanhempaani lääkärissä ja tällä kertaa menin mukaan lääkärille saakka. Siellä on käyty monta kertaa eikä apua ole saatu. Mulla heräsi epäilys, että saattaakin kaunistella asioita kun ei halua olla vaivaksi. Siksi apua ei ole saanut.
No,nyt ekan kerran lääkäri kirjoitti lähetteen laajempiin tutkimuksiin, joista yhtä äiti jännittää ja on varma, ettei hän kykene siihen. Kyseessä ei ole edes mikään hankala asia, hän nyt vain on päättänyt miten asia on. Onkin alkanut puhua, ettei häntä siihen oikeastaan edes määrätty, se että minä sanon toisin on yhtä tyhjän kanssa. Itse sitä mieltä, että vaiva ei ole siellä joten turha tutkiakaan. Olen selittänyt, että on hyvä poissulkea asioita, niin helpompi edetä.
Mielenkiinnolla nyt seuraan tilannetta varaako ajan myös tähän tutkimukseen. Itse ehdotin että voin hoitaa varaukset, mutta ei käy. Sitten arvostelee kuinka sisaruksiensa lapset hoitavat heidän asioitaan,mutta meillä ei. Ei auta, jos sanon, että he antavat auttaa, meillä kun haluaa päättää itse. Mikään ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ikäluokka on elänyt pula-ajan ja nuoruuden, jossa tosiaankin piti tulla omillaan toimeen. Säästäminen tulee selkänahasta, koska oli pakko. Monilla on myös tavoitteena jättää perintöä. Jos ei halua auttaa, niin sitten jättää tekemättä. Parasta on ilmoittaa suoraan, ettei katkeroidu ja suhde lopulta katkea kokonaan. Itse taas käyn päivittäin hoitamassa omaa vanhempaani ja viikonloput lasten kanssa olemme pääasiassa siellä auttamassa ja teen viikon ruoka- annokset jääkaappiin valmiiksi. Teen tämän mielelläni, sillä olemme hyvin läheisiä ja hän oli päivittäin meillä hoitamassa lapsia näiden ollessa pieniä. Muutenkin on aina auttanut tarvittaessa ja nyt on vain osat kääntyneet toisin päin.
Kauanko sulla kesää matka sinne vanhempasi luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Aikanaan jos nämä nyt iäkkäät vanhemmat olisivat sanoneet, että osta sinä lastenhoitopalvelua, ei me ilmaiseksi hoideta, tai mistä tahansa yli 18-vuotiaana annetusta avusta (esim muuttoapu tms) pyytäneet rahaa, voi hyvä jumala mikä huuto tulisi.
Vanhemman pitää auttaa vaikka nelikymppistä lastaan, mutta hän ei voi sitten aikanaan auttaa vanhempiaan.
Ymmärrän pointtisi, mutta kohtuus kaikessa. Ne vanhemmat ovat olleet eläkkeellä lastenlapsia hoitaessaan, heillä on ollut aikaa. Miten työssäkäyvä ihminen voisi käyttää kaikki iltansa vanhempien hoitamiseen? Varsinkin jos on oma perhe.
Jos vanhempien auttaminen vie tunteja päivässä, se on liikaa.
Itse voisin ihan hyvin esim. siivota vanhemmillani kerran viikossa, viedä lääkäriin ym. Mutta enempään en pystyisi.
Eri asia, jos olisin itse työtön tai eläkkeellä, mutta työelämässä olevalle omaishoitajana toimiminen on mahdoton yhtälö.
🇺🇦🇮🇱
Lopettakaa niiden pihien vanhempienne passaaminen.
Asukoot paskassaan, jolleivat halua maksaa työnteosta ulkopuoliselle.
Turha valittaa, ettei ehdi ja jaksa, jollei osaa sanoa ei.
Kylään vasta sitten, kun kotiapu- ym. on suostuttu ottamaan vastaan.
Siihen asti olkoot itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Itse voisin ihan hyvin esim. siivota vanhemmillani kerran viikossa, viedä lääkäriin ym. Mutta enempään en pystyisi.
Tuokin on jo paljon. Meillä se tarkoittaisi sitä että viikonlopusta menisi 2h matkoihin ja 3-4h siihen isovanhempien asunnon perusteelliseen viikkosiivoukseen. Eli käytännössä pitkältu kokonaan toinen viikon vapaapäivistä. Ja sen toisen siivoan/ylläpidän omaa kiinteistöä - meillä käy siivooja 2krt/kk mutta sen lisäksi on aina muutakin tekemistä/ylläpitoa/ vaatehuoltoa jne. Töihin ja työmatkoihin menee 10h/pv, arki-iltoina yritetään ulkoilla ja liikkua. Pitääkö tuntea syyllisyyttä kun haluaisi että vanhukset käyttävät olemassa olevia rahojaan omaan hyvinvointiinsa, työllistäisivät yrittäjän ja syöttäisivät verokarhulle rahaa että yhteiskunta pyörisi?
Olin muutama vuosi sitten sairaalassa osastolla. Samassa huoneessa oli 8-kymppinen nainen, leskeksi jäänyt, joka asui yksin. Hän oli hankkinut kodinhoitopalveluja pienestä kotipalveluyrityksestä. Nainen oli hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Yrittäjä oli vienyt naisen pyykit pesulaan ja samalla reissulla kävi katsomassa naista sairaalassa. Kylläpä tuli itsellekin hyvä mieli ja mietin, että voi kun omat vanhemmat olisi yhtä fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa huomata, etten ole yksin!
Meillä on kaksi ongelmatapausta.
Mieheni mummi (88-vuotias) jäi leskeksi 1,5 vuotta sitten. Asuu omakotitalossa, olisi päässyt palvelutaloon, muttei halua muuttaa. Pää toimii, joten tästä tulee lisää ongelmia, kun saa itse irtisanottua kaikki, joita anoppi siskonsa kanssa sinne palkkaa. Odottaa, että anoppi tekee siskonsa kanssa kaikki kotityöt plus omakotitalon ylläpitotyöt. Ulkopuolisille ei suostu maksamaan mitään. Muutaman kerran kävi siivooja, joka maksoi liikaa ja työnjälki oli ”huonoa”. Kesällä pyysi meitä käymään ja sanoi, että voisimme samalla pestä ”muutaman ikkunan”. Itselläni keitti kuppi nurin ja sanoin, että meillä käy siivooja pesemässä ikkunat, en pese omia enkä muiden ikkunoita.
Äitini on myös alkava jäärä. On sitä koulukuntaa, että kaikki pitää tehdä itse. On laiskuutta, jos käyttää ulkopuolista apua missään.
Pitopalvelun käyttö juhlissa = laiskuutta ja saamattomuutta.
Siivoojan käyttö = laiskuutta ja turhaa rahanhukkaa.
Kaupasta ostetun pullan tarjoaminen vieraille = laiskuutta ja häpeää, pitää leipoa itse.
Jnejne. En malta odottaa, mitä tapahtuu, jos/kun tulee tilanne, että äidilleni täytyy ostaa palveluja kotiin. Olen jo ilmoittanut, että omaishoitajaksi en ala, perintörahani voi ja pitää käyttää elämänlaadun parantamiseen ja palvelujen ostamiseen.
Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?
Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaikille samassa tilanteessa oleville ! Kysykää suoraan vahuksilta , että kenelle säästätte varojanne? Ei kun pöydän ääreen istumaan kahvikupposen kanssa ja puhumaan arjen realiteetit läpi.
Juuri näin. Sekin kannattaa kertoa, että hoivakodissa kunta ulosmittaa eläkkeen ja kaikki säästöt, vain asuntoon ei kajota.
Eli ne vaivalla tilille säästetyt rahat katoavat kunnan pohjattomaan kirstuun. Tätä ei moni vanhus tajua.
Kannattaisi käyttää ne rahat itseensä, koska ne menevät hukkaan joka tapauksessa.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kaikille samassa tilanteessa oleville ! Kysykää suoraan vahuksilta , että kenelle säästätte varojanne? Ei kun pöydän ääreen istumaan kahvikupposen kanssa ja puhumaan arjen realiteetit läpi.
Juuri näin. Sekin kannattaa kertoa, että hoivakodissa kunta ulosmittaa eläkkeen ja kaikki säästöt, vain asuntoon ei kajota.
Eli ne vaivalla tilille säästetyt rahat katoavat kunnan pohjattomaan kirstuun. Tätä ei moni vanhus tajua.
Kannattaisi käyttää ne rahat itseensä, koska ne menevät hukkaan joka tapauksessa.
Muutama päivä sitten selitin noin äidilleni tilanteen. Äiti vastasi, että hän ei aio minnekään hoivakotiin mennä. Mitäpä sitä sitten siihen enää sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?
Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Minä tein lapsen vasta myöhemmällä iällä. Isovanhemmat ovat hoitaneet muutaman kerran päiväsaikaan, kun on ollut päiväkoti kiinni. Todellakaan en ole vienyt viikoksi mummolaan. Itse olin kyllä mummolassa joskus kokonaisia kesiä. Lapsi on nyt 5v ja matkaa mummolaan niitä lumitöitä tekemään on n. 2h matka suuntaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?
Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Olen tekstin 111 kirjoittaja.
Mieheni mummi ei ole auttanut meitä mitenkään. Kortin lähettää merkkipäivinä (niin kuin mekin hänelle), kerran antoi 20 euroa miehelleni ”osta lapsille jotain kivaa”.
Oma äitini auttaa meitä lasten kanssa. Saattaa itse sanoa, että nyt voi tuoda lapsen pariksi päiväksi mökille (yksi lapsi kerrallaan) tai sitten saattaa tulla meille yhdeksi yöksi. Jos joskus tarvitsemme apua, saatan kysyä häneltä. Jos hänelle ei sovi, niin ei sovi, oma elämä saa ja pitää olla. Olen äidilleni sanonut, että tottakai autan häntä vastavuoroisesti, kun/jos hän apua tarvitsee. Mutta se minun apuni saattaa olla myös se, että palkkaan siivoojaan pesemään ne ikkunat enkä mene niitä itse pesemään. Omaishoitajaksi en ala, sekin on puhuttu läpi.
Vierailija kirjoitti:
Liityn kerhoon. Erityisesti miehen äiti on tuota tyyppiä. Iso talo on ja varoja on, mutta onhan se nyt ihan kunnia-asia että ei joudu teettämään vierailla, kun on se oma poikakin olemassa. Vaikkakin 400 km päässä. Varmasti kuukauden sisällä taas alkaa se nyyhkintä, että voivoi kun ei uskalla kesärenkailla ajaa ja poika ei ole vieläkään tullut hänelle talvirenkaita vaihtamaan. Temppu, joka maksaa viereisellä huoltamolla 20 e. Meillä on vielä pieniä lapsia niin on ihan oikeasti omiinkin kotitöihin aika todella kortilla, ja yksi ei vaan suostu antamaan yhtään periksi ”saavutetuista eduista”.
Mummo kuitenkin kelpaa lapsia katsomaan, kun pitää päästä viihtelle ja saada omaa aikaa?
Come on, jos kyse on renkaiden vaihtamisesta, niin kai sen voi silloin tällöin suoda. Ehkä hän kokee merkkinä välittämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?
Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Olen tekstin 111 kirjoittaja.
Mieheni mummi ei ole auttanut meitä mitenkään. Kortin lähettää merkkipäivinä (niin kuin mekin hänelle), kerran antoi 20 euroa miehelleni ”osta lapsille jotain kivaa”.Oma äitini auttaa meitä lasten kanssa. Saattaa itse sanoa, että nyt voi tuoda lapsen pariksi päiväksi mökille (yksi lapsi kerrallaan) tai sitten saattaa tulla meille yhdeksi yöksi. Jos joskus tarvitsemme apua, saatan kysyä häneltä. Jos hänelle ei sovi, niin ei sovi, oma elämä saa ja pitää olla. Olen äidilleni sanonut, että tottakai autan häntä vastavuoroisesti, kun/jos hän apua tarvitsee. Mutta se minun apuni saattaa olla myös se, että palkkaan siivoojaan pesemään ne ikkunat enkä mene niitä itse pesemään. Omaishoitajaksi en ala, sekin on puhuttu läpi.
Tuolla aiemmin puhuttiin, ettei kuulu lasten kustannettavaksi.
Ottakaa huomioon sekin, että kyse voi oikeasti välittämisestä.
Miltä teistä tuntuisi ajatus siitä, että mummo maksaisi lastenhoitopalvelun? "En minä nyt ehdi/viitsi/halua mut yks Pirkko-Liisa tulee hoitamaan...."
Olisko tätä syytä miettiä vähän laajemmasta näkökulmasta ku vaan vanhusten itsepäisyyyden ja jääräpäisyyden ja rasittavuuden näkökulmasta? Kaikki me vanhenemme.
Vierailija kirjoitti:
Liityn kerhoon. Erityisesti miehen äiti on tuota tyyppiä. Iso talo on ja varoja on, mutta onhan se nyt ihan kunnia-asia että ei joudu teettämään vierailla, kun on se oma poikakin olemassa. Vaikkakin 400 km päässä. Varmasti kuukauden sisällä taas alkaa se nyyhkintä, että voivoi kun ei uskalla kesärenkailla ajaa ja poika ei ole vieläkään tullut hänelle talvirenkaita vaihtamaan. Temppu, joka maksaa viereisellä huoltamolla 20 e. Meillä on vielä pieniä lapsia niin on ihan oikeasti omiinkin kotitöihin aika todella kortilla, ja yksi ei vaan suostu antamaan yhtään periksi ”saavutetuista eduista”.
Autatko itse omia vanhempiasi?