Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tämä on ollut silmiä avaava ketju, kiitos!
Valitettavasti olen aika varma, että me ollaan miehen kanssa (tai no lähinnä varmaan mieheni on) 10-15 v päästä samassa tilanteessa. Anoppini on hyvässä kunnossa oleva 60 v., ei mitään moitittavaa henkisessä tai fyysisessä kunnossa, pääkoppa pelaa jne. MUTTA mitään ei saa aikaiseksi itse tehtyä. Jokaikisestä risauksesta soittaa miehelleni ja pyytää miestä hoitamaan asian kuin asian. Ei saa itse vietyä autoa katsastukseen, renkaiden vaihtoon, ei saa soitettua putkimiestä, nuohoojaa, pankkiaikaa, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Luonnollisesti mieheni käy hoitamassa myös lumenkolaukset ja ruohonleikkuut äitinsä luona 200 km päässä kun anopilla ei tällaiset hommat kiinnosta, mukavampaa on istua sisällä telkkarin ääressä.
Hänen pääkopassa ei ole mitään vikaa, mutta on paljon kivempaa ja helpompaa soittaa pojalleen, että hoidapas se ja se asia.Mieheni on yrittäjä joka painaa kellon ympäri töitä, rakennetaan taloa ja kaksi pientä lasta, siihen päälle vielä nämä anopin päivittäiset asiat niin ai että. En halua että mitä tilanne on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun sitä apua oikeasti tarvitsee. Tämä tilanne käy usein todella kovasti hermoilleni, kun meillä on omassa elämässäkin ihan tarpeeksi hoidettavia asioita, ja anoppi varmasti osaisi viedä ihan itsekin auton katsastukseen esimerkiksi, mutta mitä sitä turhaa kun joku toinen voi tehdä sen, kunhan soittaa yhden puhelinsoiton. Mieheni on liian kiltti, että osaisi näistä kieltäytyä.
Välissä olisi ihan kiva saada jotain takaisinkin. Kertaakaan hän ei ole lapsiamme vahtinut tai auttanut missään muussakaan asiassa. Kun tulee käymään meillä, on kuin hotellissa eikä evääkään liikauta että auttaisi esim. ruuan laitossa. Työelämässä ei ole koskaan ollut eli ei varmaankaan kovin rasittunut ole.
Eikö 60v anoppi ole vielä työelämässä. Minulla on ainakin 5 vuotta vielä työelämää jäljellä.
Jos on eläkkeellä, niin silloin on ko jotain isoa ongelmaa, koska tässä iässä ei pääse eläkkeelle, kuin mielenterveysongelmista tai sitten melkein liikuntakyvytönHän ei ole koskaan ollut työelämässä. Ainoastaan kotiäitinä elänyt miehensä rahoilla, tottunut että miehensä on hoitanut aivan kaiken. Kun miehensä kuoli joitakin vuosia sitten, niin ei ole viitsinyt itse opetella mitään perusjuttuja.
Käyttää kyllä sujuvasti whatsappia, facebookia, tilaa vaatteita nettikaupoista ja surffaa netissä, mutta virallisten asioiden hoitamiset ei kiinnosta, ne voi delegoida eteenpäin pojalleen.
On kyllä erikoista. Olen syntynyt v60 ja en tunne yhtään ikäistäni naista, joka olisi ollut kotirouvana. Kun 80 - luvulla kirjoitimme ylioppilaiksi, jokainen luki itselleen ammatin ja on ollut työelämässä. Toki moni välillä työttömänä.
Mutta on kyllä erikoinen tapaus, jos näin nuorta ikäpolvea on ollut ikänsä kotirouvana.
Ja totta kai tässä iässä myös osataan nettiä käyttää ja kännykkää.
Mutta miehesi isä on täytynyt olla erityisen rikas, jos anoppisi on ollut ikänsä kotona. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tästä, koska ei ole vastaan tullut ketään ikäluokkani edustajaa samassa tilanteessa
Vuonna 27 syntynyt äitini oli kotiäiti ja kotirouva. Ei v 60 syntyneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omainen kirjoitti:
Vanhainkotiinkaan ei voi luottaa. Ne ovat varsinaisia tappolaitoksia. Kymmenen lääkettä nasuun, niin johan vahvempikin kuolee puolessa vuodessa. Varsinkaan kun "ruokahalua ei ole, joten ei syötetä" -periaatteella.
Totta. Onhan se hirveää, kun vanhukset kuolevat joskus. Äidillänikin menee ainakin kymmenen pilleriä: Beetasalpaaja,digoxin, verenohennuslääke, verenpainelääke, kolesterolilääke, D-vitamiini, kalkki.
Hirvee määrä pillereitä. Ruokakaan ei muka maistu, vaikka ei tee muuta, kuin makaa sängyssä. Nälkään tappavat muorin, kun muori kieltäytyy syömästä. Nenämahaletku pitäis kyllä väkisin laittaa.
Järkyttävää, että joutui vanhainkotiin. Siellä tappavat toisen ressukan syöttämällä lääkkeitä ja eivät väkisin pane nenämahaletkua. Jos oikein pinnisteltäisiin, saataisiin muorille ehkä pari viikkoa pitempään elinaikaa, mitä nyt on odotettavissa
Noissa muuten ei ole montakaan välttämätöntä valmistetta!
Kolesterolilääke vanhalle naiselle on ainakin turha, kuten myös se vitamiini ja kalkkikin. Pelkästään auaineista voi tulla monenlaista vaivaa. Mitä saat yhteenlaskettuna niistä? Täytyyhän jonku ne laskea?
Kolesteroolilääkettä ei voi oikein enää yhtäkkiä lopettaa, jos se on mennyt monta vuotta. D- vitamiini ja kalkki osteoporoosin vuoksi. Sydänlääkkeitäkään ei voi lopettaa, ellei halua nopeuttaa luontaista poistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tämä on ollut silmiä avaava ketju, kiitos!
Valitettavasti olen aika varma, että me ollaan miehen kanssa (tai no lähinnä varmaan mieheni on) 10-15 v päästä samassa tilanteessa. Anoppini on hyvässä kunnossa oleva 60 v., ei mitään moitittavaa henkisessä tai fyysisessä kunnossa, pääkoppa pelaa jne. MUTTA mitään ei saa aikaiseksi itse tehtyä. Jokaikisestä risauksesta soittaa miehelleni ja pyytää miestä hoitamaan asian kuin asian. Ei saa itse vietyä autoa katsastukseen, renkaiden vaihtoon, ei saa soitettua putkimiestä, nuohoojaa, pankkiaikaa, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Luonnollisesti mieheni käy hoitamassa myös lumenkolaukset ja ruohonleikkuut äitinsä luona 200 km päässä kun anopilla ei tällaiset hommat kiinnosta, mukavampaa on istua sisällä telkkarin ääressä.
Hänen pääkopassa ei ole mitään vikaa, mutta on paljon kivempaa ja helpompaa soittaa pojalleen, että hoidapas se ja se asia.Mieheni on yrittäjä joka painaa kellon ympäri töitä, rakennetaan taloa ja kaksi pientä lasta, siihen päälle vielä nämä anopin päivittäiset asiat niin ai että. En halua että mitä tilanne on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun sitä apua oikeasti tarvitsee. Tämä tilanne käy usein todella kovasti hermoilleni, kun meillä on omassa elämässäkin ihan tarpeeksi hoidettavia asioita, ja anoppi varmasti osaisi viedä ihan itsekin auton katsastukseen esimerkiksi, mutta mitä sitä turhaa kun joku toinen voi tehdä sen, kunhan soittaa yhden puhelinsoiton. Mieheni on liian kiltti, että osaisi näistä kieltäytyä.
Välissä olisi ihan kiva saada jotain takaisinkin. Kertaakaan hän ei ole lapsiamme vahtinut tai auttanut missään muussakaan asiassa. Kun tulee käymään meillä, on kuin hotellissa eikä evääkään liikauta että auttaisi esim. ruuan laitossa. Työelämässä ei ole koskaan ollut eli ei varmaankaan kovin rasittunut ole.
Eikö 60v anoppi ole vielä työelämässä. Minulla on ainakin 5 vuotta vielä työelämää jäljellä.
Jos on eläkkeellä, niin silloin on ko jotain isoa ongelmaa, koska tässä iässä ei pääse eläkkeelle, kuin mielenterveysongelmista tai sitten melkein liikuntakyvytönHän ei ole koskaan ollut työelämässä. Ainoastaan kotiäitinä elänyt miehensä rahoilla, tottunut että miehensä on hoitanut aivan kaiken. Kun miehensä kuoli joitakin vuosia sitten, niin ei ole viitsinyt itse opetella mitään perusjuttuja.
Käyttää kyllä sujuvasti whatsappia, facebookia, tilaa vaatteita nettikaupoista ja surffaa netissä, mutta virallisten asioiden hoitamiset ei kiinnosta, ne voi delegoida eteenpäin pojalleen.On kyllä erikoista. Olen syntynyt v60 ja en tunne yhtään ikäistäni naista, joka olisi ollut kotirouvana. Kun 80 - luvulla kirjoitimme ylioppilaiksi, jokainen luki itselleen ammatin ja on ollut työelämässä. Toki moni välillä työttömänä.
Mutta on kyllä erikoinen tapaus, jos näin nuorta ikäpolvea on ollut ikänsä kotirouvana.
Ja totta kai tässä iässä myös osataan nettiä käyttää ja kännykkää.
Mutta miehesi isä on täytynyt olla erityisen rikas, jos anoppisi on ollut ikänsä kotona. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tästä, koska ei ole vastaan tullut ketään ikäluokkani edustajaa samassa tilanteessa
Vuonna 27 syntynyt äitini oli kotiäiti ja kotirouva. Ei v 60 syntyneet
Tuossa ikäluokassa se on yleistä. Oma anoppini sai lapsensa18v iässä ja ei ole päivääkään tehnyt töitä. Ollut vaan kotirouva. Miehellä eli apella kuljetusalan liike (rekkakuljetuksia) ja anoppi sitten vaan ollut siinä siivellä kotona. Ei ole siis ollut yrityksen hommissa, kun ei ”osaa”, mutta lähinnä laittoi ruuan.
Anopin sosiaaliset taidot on surkeat tän takia kun ei ole ollut ikinä töissä. Siksipä haukkuu ja sättii, nälvii ja kiukkuilee päin naamaa ja on saanut välit poikki kaikkiin suuntiin. Siltä puuttuu kokonaan käsitys mikä on soveliasta ja koteliasta ja mikä ei.
Työelämä ei häntä ole siis uuvuttanut mutta kertakaan ei ole jaksanut hoitaa lapsenlapsia, yhtäkään joulu/synttärilahjaa lapsenlapsille hankkia ja kertaakaan ei ole jaksanut laittaa edes tekstarilla synttärionnitteluja lapsenlpsille. On ”jaksanut” sentään sen että tapaa kerta kahteen vuoteen puoli tuntia. Ai jai miten rasittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tämä on ollut silmiä avaava ketju, kiitos!
Valitettavasti olen aika varma, että me ollaan miehen kanssa (tai no lähinnä varmaan mieheni on) 10-15 v päästä samassa tilanteessa. Anoppini on hyvässä kunnossa oleva 60 v., ei mitään moitittavaa henkisessä tai fyysisessä kunnossa, pääkoppa pelaa jne. MUTTA mitään ei saa aikaiseksi itse tehtyä. Jokaikisestä risauksesta soittaa miehelleni ja pyytää miestä hoitamaan asian kuin asian. Ei saa itse vietyä autoa katsastukseen, renkaiden vaihtoon, ei saa soitettua putkimiestä, nuohoojaa, pankkiaikaa, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Luonnollisesti mieheni käy hoitamassa myös lumenkolaukset ja ruohonleikkuut äitinsä luona 200 km päässä kun anopilla ei tällaiset hommat kiinnosta, mukavampaa on istua sisällä telkkarin ääressä.
Hänen pääkopassa ei ole mitään vikaa, mutta on paljon kivempaa ja helpompaa soittaa pojalleen, että hoidapas se ja se asia.Mieheni on yrittäjä joka painaa kellon ympäri töitä, rakennetaan taloa ja kaksi pientä lasta, siihen päälle vielä nämä anopin päivittäiset asiat niin ai että. En halua että mitä tilanne on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun sitä apua oikeasti tarvitsee. Tämä tilanne käy usein todella kovasti hermoilleni, kun meillä on omassa elämässäkin ihan tarpeeksi hoidettavia asioita, ja anoppi varmasti osaisi viedä ihan itsekin auton katsastukseen esimerkiksi, mutta mitä sitä turhaa kun joku toinen voi tehdä sen, kunhan soittaa yhden puhelinsoiton. Mieheni on liian kiltti, että osaisi näistä kieltäytyä.
Välissä olisi ihan kiva saada jotain takaisinkin. Kertaakaan hän ei ole lapsiamme vahtinut tai auttanut missään muussakaan asiassa. Kun tulee käymään meillä, on kuin hotellissa eikä evääkään liikauta että auttaisi esim. ruuan laitossa. Työelämässä ei ole koskaan ollut eli ei varmaankaan kovin rasittunut ole.
Eikö 60v anoppi ole vielä työelämässä. Minulla on ainakin 5 vuotta vielä työelämää jäljellä.
Jos on eläkkeellä, niin silloin on ko jotain isoa ongelmaa, koska tässä iässä ei pääse eläkkeelle, kuin mielenterveysongelmista tai sitten melkein liikuntakyvytönHän ei ole koskaan ollut työelämässä. Ainoastaan kotiäitinä elänyt miehensä rahoilla, tottunut että miehensä on hoitanut aivan kaiken. Kun miehensä kuoli joitakin vuosia sitten, niin ei ole viitsinyt itse opetella mitään perusjuttuja.
Käyttää kyllä sujuvasti whatsappia, facebookia, tilaa vaatteita nettikaupoista ja surffaa netissä, mutta virallisten asioiden hoitamiset ei kiinnosta, ne voi delegoida eteenpäin pojalleen.On kyllä erikoista. Olen syntynyt v60 ja en tunne yhtään ikäistäni naista, joka olisi ollut kotirouvana. Kun 80 - luvulla kirjoitimme ylioppilaiksi, jokainen luki itselleen ammatin ja on ollut työelämässä. Toki moni välillä työttömänä.
Mutta on kyllä erikoinen tapaus, jos näin nuorta ikäpolvea on ollut ikänsä kotirouvana.
Ja totta kai tässä iässä myös osataan nettiä käyttää ja kännykkää.
Mutta miehesi isä on täytynyt olla erityisen rikas, jos anoppisi on ollut ikänsä kotona. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän tästä, koska ei ole vastaan tullut ketään ikäluokkani edustajaa samassa tilanteessa
Vuonna 27 syntynyt äitini oli kotiäiti ja kotirouva. Ei v 60 syntyneetTuossa ikäluokassa se on yleistä. Oma anoppini sai lapsensa18v iässä ja ei ole päivääkään tehnyt töitä. Ollut vaan kotirouva. Miehellä eli apella kuljetusalan liike (rekkakuljetuksia) ja anoppi sitten vaan ollut siinä siivellä kotona. Ei ole siis ollut yrityksen hommissa, kun ei ”osaa”, mutta lähinnä laittoi ruuan.
Anopin sosiaaliset taidot on surkeat tän takia kun ei ole ollut ikinä töissä. Siksipä haukkuu ja sättii, nälvii ja kiukkuilee päin naamaa ja on saanut välit poikki kaikkiin suuntiin. Siltä puuttuu kokonaan käsitys mikä on soveliasta ja koteliasta ja mikä ei.
Työelämä ei häntä ole siis uuvuttanut mutta kertakaan ei ole jaksanut hoitaa lapsenlapsia, yhtäkään joulu/synttärilahjaa lapsenlapsille hankkia ja kertaakaan ei ole jaksanut laittaa edes tekstarilla synttärionnitteluja lapsenlpsille. On ”jaksanut” sentään sen että tapaa kerta kahteen vuoteen puoli tuntia. Ai jai miten rasittaa!
No ei se kovin yleistä voi olla, kun en ole tuollaista tapausta ikinä tavannut ja aika paljon naisia olen oppinut tuntemaan sekä maalla ja kaupungissa tähän ikään mennessä
Vm60
Älkää lainatko tsiljoonaa kokonaista kommenttia; sieltä voi deletoida epäolennaiset välistä pois. Menee ihan mahdottomaksi lukee kun ensin on koko sivun pituiset lainaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat vanhuksille. Ihan kuin pikkulapsille. Meidän suvussa isoisä saatiin palkkaamaan siivooja, kun me lastenlapset saatiin vauvoja ja yksinkertaisesti kieltäydyttiin menemästä kylään. Lattia oli niin törkyinen. Vastustus oli ensin kovaa, koska eihän isoisä nyt sellaiseen voinut rahojaan laittaa. Mutta kun väkisin siivottiin muutama kerta, siivoojasta tulikin odotettu vieras. Toki sukua hyppyytettiin, mutta vastuut saatiin jaettua ja yksi maksoi laskut, toinen kävi kaupassa, kolmas täytti kaavakkeet jne. Hirveä taakka jos koko homma rysähtää yhden ihmisen tai perheen harteille.
No ei se kovin yleistä voi olla, kun en ole tuollaista tapausta ikinä tavannut ja aika paljon naisia olen oppinut tuntemaan sekä maalla ja kaupungissa tähän ikään mennessä
Vm60[/quote]
No en minäkään. Olen vm. 55 40v duunia kuten myös kaikilla ystävilläni ja ex-työtovereillani. Lapset päiväkotiin n.vuoden vanhana .
Jopa 1930 syntynyt äitini oli palkkatyössä lähes koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
287 ei mennyt ihan putkeen toi lainauksien editointi, pahoittelen.
Jospa he haluavat jättää jälkeläisilleenkin jotain perintöä? Ehkä ennakoivat vanhushuoltoa, joka varmasti vie rahat, pahimmassa tapauksessa terveyden ja hengen. Missä teidän puhekyky on? Keskustelu? Ehkä vanhemmilla ihmisillä on pelkoja siitä, että rahat varmasti riittävät. Miksi ette voisi auttaa heitä? Ehkä he haluavat seuraa teistä, kun ette muuten tule käymään. Voisitteko rakastaa vähän enemmän oikeasti niitä omaisianne. Joskus ei kerkeä näkemään perhettään ja sukuaan vaikka vuosiin, kun tehtävää on paljon, mutta ei sitä kannata konfliktia pelätä, että jättää puhumatta asioista edes kerran.
Eläkeläisten ei tarvitse ryhtyä kuluttamaan pakolla yhtään mitään varojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se kovin yleistä voi olla, kun en ole tuollaista tapausta ikinä tavannut ja aika paljon naisia olen oppinut tuntemaan sekä maalla ja kaupungissa tähän ikään mennessä
Vm60[/quote]
Samaa mieltä, vm. 60 minäkin. Suomessa itse asiassa kotirouvana olo koko iän ei ole koskaan ollut kovin ihannoitua, toisin kuin esim. Saksassa tai Yhdysvalloissa.
Mutta asiaan. Tämän kirjoittajan miehen pitäisi nyt lopettaa äitinsä passaaminen. Ihan sen äidin takia, toimintakyky heikkenee, jos ei joudu mitään tekemään. Toki voi neuvoa, mistä sen nuohoojan tai katsastuksen tilaa, mutta ei tee asioita toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa he haluavat jättää jälkeläisilleenkin jotain perintöä? Ehkä ennakoivat vanhushuoltoa, joka varmasti vie rahat, pahimmassa tapauksessa terveyden ja hengen. Missä teidän puhekyky on? Keskustelu? Ehkä vanhemmilla ihmisillä on pelkoja siitä, että rahat varmasti riittävät. Miksi ette voisi auttaa heitä? Ehkä he haluavat seuraa teistä, kun ette muuten tule käymään. Voisitteko rakastaa vähän enemmän oikeasti niitä omaisianne. Joskus ei kerkeä näkemään perhettään ja sukuaan vaikka vuosiin, kun tehtävää on paljon, mutta ei sitä kannata konfliktia pelätä, että jättää puhumatta asioista edes kerran.
Eläkeläisten ei tarvitse ryhtyä kuluttamaan pakolla yhtään mitään varojaan.
Tuo perintö on joku ihmeellinen asia mistä nuo vanhukset jaksavat puhua. Jos mä en rakastais vanhempiani, mua varmaan perintö kiinnostais. Koska kuitenkin rakastan heitä, toivoisin että he käyttäisivät kaiken omaisuutensa oman elämänsä parantamiseen.
Tuo seura.. Mulla ainakin vanhemmat ovat täysin kykeneviä kulkemaan ihan itsekin. Silti meillä eivät ole käyneet kertaakaan koko sinä aikana kun olen omillani asunut. Vaikka täällä olisi laadukas sänkykin missä nukkua, ei tarvisi levitettävällä sohvalla maata. Ei, meidän pitää aina mennä sinne. Työpäivän jälkeen ajaa sinne ja olla koko viikonloppu, ja sitten sunnuntaina illalla takaisin. Omaa kotia ei ehdi siivota kunnolla missään välissä. Pikapesulla ehtii välillä pyöräyttää vaatteet, mutta joskus pitäisi ehtiä pyykkäämään kunnolla. Työviikon jälkeen ei ehdi levätä rauhassa omassa kodissaan koskaan, kaikki vapaapäivät pitäisi olla heidän luonaan joko heillä tai heidän mökillä. Siihen sitten tietenkin puolison vanhemmat kitisemään samaa, ja aina kaikki ovat vihaisia ja loukkaantuneita kun me emme voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Minä tai mieheni ei olla mitään viihdekeskuksia vanhuksille. Vaikka he kuinka rakkaita olisivat. Meillä on omakin elämä jota pitää elää, ei kukaan jaksa kymmeniä vuosia käyttää vapaa-aikaansa toisten, aikuisten ihmisten viihdyttämiseen ja seuraneitinä olemiseen.
Ja se viimeinen; kun se keskustelu ei auta. Vaikka pitäisit kuinka kalenteria siitä että ollaan tasapuolisesti kaikkien vanhempien kanssa, ei auta, kun kaikki haluavat enemmän itselleen, ihan sama keneltä muulta se on pois ja kuinka paljon, kunhan vain itse saa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ikääntymisen kynnyksellä (tällä palstalla halveksittu kotirouva), ja meillä on käytetty ostopalveluja satunnaisesti, ja toivottavsti osaamme sitten iäkkäämpänäkin näitä palveluita käyttää. Emme ole tottuneet pyytämään keneltäkään palveluksia, vaan itse on asiat aina hoidettu, ja hyvin onkin se tehty, ei liene kenelläkään valituksen aihetta meidän asioista. Lapset ovat varmasti tyytyväisiä, kun emme ole olleet vaivaksi ja palveluksia pyytämässä.
Vierailija kirjoitti:
No ei se kovin yleistä voi olla, kun en ole tuollaista tapausta ikinä tavannut ja aika paljon naisia olen oppinut tuntemaan sekä maalla ja kaupungissa tähän ikään mennessä
Vm60
No en minäkään. Olen vm. 55 40v duunia kuten myös kaikilla ystävilläni ja ex-työtovereillani. Lapset päiväkotiin n.vuoden vanhana .
Jopa 1930 syntynyt äitini oli palkkatyössä lähes koko ikänsä.
Tässä on varmaan isoja alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Äitini s. 1947 on ollut ikänsä kotirouva. Koulutukseltaan FM, isä DI. Muita samanlaisia oli kyllä lapsuuden kaveripiirini äideissä 1990-luvun Espoossa, vaikka toki yleisintä taisi olla työssäkäyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ikääntymisen kynnyksellä (tällä palstalla halveksittu kotirouva), ja meillä on käytetty ostopalveluja satunnaisesti, ja toivottavsti osaamme sitten iäkkäämpänäkin näitä palveluita käyttää. Emme ole tottuneet pyytämään keneltäkään palveluksia, vaan itse on asiat aina hoidettu, ja hyvin onkin se tehty, ei liene kenelläkään valituksen aihetta meidän asioista. Lapset ovat varmasti tyytyväisiä, kun emme ole olleet vaivaksi ja palveluksia pyytämässä.
Minusta on aivan normaalia käyttää nykyaikana erilaisia palveluita. Ennen tehtiin paljon kylillä talkootöitä, mutta nykyään korostetaan itse pärjäämistä ja itsenäistä elämää, ja siksi ostopalveluille on kysyntää. Itsekin on tunnustettava, että on ollut jotenkin kunnia asia pärjätä itse siitä lähtien, kun kotoa on lähdetty. Ketään läheisiä ei haluta vaivata omilla asioilla, mutta on ihan hyväksyttävää maksaa palveluista.
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1947 on ollut ikänsä kotirouva. ...Muita samanlaisia oli kyllä lapsuuden kaveripiirini äideissä 1990-luvun Espoossa.
Oliko äitisi yli 40-v saadessaan sinut/lapset? Sekin oli aika harvinaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini s. 1947 on ollut ikänsä kotirouva. ...Muita samanlaisia oli kyllä lapsuuden kaveripiirini äideissä 1990-luvun Espoossa.
Oliko äitisi yli 40-v saadessaan sinut/lapset? Sekin oli aika harvinaista
Ei, veli syntyi 1973 ja minä 1978 eli äiti oli varsin tavanomainen ensisynnyttäjä ikänsä puolesta suhteessa ajankohtaan.
kirjoitti:
Tämä on ollut silmiä avaava ketju, kiitos!
Valitettavasti olen aika varma, että me ollaan miehen kanssa (tai no lähinnä varmaan mieheni on) 10-15 v päästä samassa tilanteessa. Anoppini on hyvässä kunnossa oleva 60 v., ei mitään moitittavaa henkisessä tai fyysisessä kunnossa, pääkoppa pelaa jne. MUTTA mitään ei saa aikaiseksi itse tehtyä. Jokaikisestä risauksesta soittaa miehelleni ja pyytää miestä hoitamaan asian kuin asian. Ei saa itse vietyä autoa katsastukseen, renkaiden vaihtoon, ei saa soitettua putkimiestä, nuohoojaa, pankkiaikaa, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Luonnollisesti mieheni käy hoitamassa myös lumenkolaukset ja ruohonleikkuut äitinsä luona 200 km päässä kun anopilla ei tällaiset hommat kiinnosta, mukavampaa on istua sisällä telkkarin ääressä.
Hänen pääkopassa ei ole mitään vikaa, mutta on paljon kivempaa ja helpompaa soittaa pojalleen, että hoidapas se ja se asia.Mieheni on yrittäjä joka painaa kellon ympäri töitä, rakennetaan taloa ja kaksi pientä lasta, siihen päälle vielä nämä anopin päivittäiset asiat niin ai että. En halua että mitä tilanne on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, kun sitä apua oikeasti tarvitsee. Tämä tilanne käy usein todella kovasti hermoilleni, kun meillä on omassa elämässäkin ihan tarpeeksi hoidettavia asioita, ja anoppi varmasti osaisi viedä ihan itsekin auton katsastukseen esimerkiksi, mutta mitä sitä turhaa kun joku toinen voi tehdä sen, kunhan soittaa yhden puhelinsoiton. Mieheni on liian kiltti, että osaisi näistä kieltäytyä.
Välissä olisi ihan kiva saada jotain takaisinkin. Kertaakaan hän ei ole lapsiamme vahtinut tai auttanut missään muussakaan asiassa. Kun tulee käymään meillä, on kuin hotellissa eikä evääkään liikauta että auttaisi esim. ruuan laitossa. Työelämässä ei ole koskaan ollut eli ei varmaankaan kovin rasittunut ole.
Onpa taas erikoinen anoppi! Ei osaa yhtään mitään, ei edes puhelimella soittaa pankkiaikaa. Miten hän on selvinnyt elämässään tekemättä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Jospa he haluavat jättää jälkeläisilleenkin jotain perintöä? Ehkä ennakoivat vanhushuoltoa, joka varmasti vie rahat, pahimmassa tapauksessa terveyden ja hengen. Missä teidän puhekyky on? Keskustelu? Ehkä vanhemmilla ihmisillä on pelkoja siitä, että rahat varmasti riittävät. Miksi ette voisi auttaa heitä? Ehkä he haluavat seuraa teistä, kun ette muuten tule käymään. Voisitteko rakastaa vähän enemmän oikeasti niitä omaisianne. Joskus ei kerkeä näkemään perhettään ja sukuaan vaikka vuosiin, kun tehtävää on paljon, mutta ei sitä kannata konfliktia pelätä, että jättää puhumatta asioista edes kerran.
Eläkeläisten ei tarvitse ryhtyä kuluttamaan pakolla yhtään mitään varojaan.
Semmoset setit sieltä sitten. Kyse ei ole siitä, ettei vanhusten luona käytäisi - itse asiassa olisi kiva käydä useamminkin, ellei niiden vierailujen aikana tulisi aina, AINA, jotakin "hoidappa sitä ja tätä". Tuntuu että ei voi mennä vaan käymään kahvilla ja kuulumisia vaihtamassa, vaan aina laitetaan töihin, vaikken sellaiseen ole lupautunutkaan. Siivousta, lumitöitä yms. voi hankkia ostopalveluna, mutta eihän se käy päinsä kun lapset ja lapsenlapset voi hoitaa kaiken ilmaiseksi täysien työviikkojensa ja oman arkielämän pyörittämisen ohella. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se kovin yleistä voi olla, kun en ole tuollaista tapausta ikinä tavannut ja aika paljon naisia olen oppinut tuntemaan sekä maalla ja kaupungissa tähän ikään mennessä
Vm60No en minäkään. Olen vm. 55 40v duunia kuten myös kaikilla ystävilläni ja ex-työtovereillani. Lapset päiväkotiin n.vuoden vanhana .
Jopa 1930 syntynyt äitini oli palkkatyössä lähes koko ikänsä.
Tässä on varmaan isoja alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Äitini s. 1947 on ollut ikänsä kotirouva. Koulutukseltaan FM, isä DI. Muita samanlaisia oli kyllä lapsuuden kaveripiirini äideissä 1990-luvun Espoossa, vaikka toki yleisintä taisi olla työssäkäyvä äiti.
1947 ei ole kuusikymmenvuotias, kuten kyseinen anoppi on. V.47 syntynyt on 73 vuotias. Kuuskymppiset on syntyneet 1960 ja 60- luvulla syntyneitä kotirouvia, ei koskaan töitä tehneitä on kyllä minimaalisen vähän
Mitä kohtaa lauseesta "työelämässä ei ole koskaan ollut" et ymmärtänyt?