Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Iäkkäillä on muutenkin paljon rahallisiamenoja,miks kuluttaa,enää muuta varmaan kaikki hankittu.Sitten kun laitokseen joutuu sehän tyhjentää lopullisesti kukkaron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä auttaa kestämään tällaisia tilanteita? Kun toinen ei ole holhottavana etkä voi tehdä mitään hänen hyväksi, vaan joudut seuraamaan vanhojen ihmisten terveyden rappeutumista ja heikkoja asuinoloja, kun mikään ei saisi maksaa mitään, eikä vieraita haluta apuun? Siivousta ym. apua ei todellakaan osteta, taloa ei vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ole enää haluttu kunnostaa, ruoka on jotain niinkin "ravitsevaa" kuin pelkkää perunaa ja voisulaa...
höh taisi tää keskustelu lopahtaa jo. no onneksi jo vähän pääsi vertaistuen makuun...!!
Englanninbulldogeista muuten yli 85% joutuu "synnyttämään" keisarinleikkauksella, koska luonnollinen synnytys ei onnistuisi ja/tai olisi hengenvaarallinen emolle ja pennuille. :)
Täysin sairastahan tuo on. Luonnossa tuollaiset lajit karsiutuisivat heti pois, mutta ihminen typerine mieltymyksiin pitää väkisin tällaisia koiraparkoja hengissä sukupolvi sukupolvelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa he haluavat jättää jälkeläisilleenkin jotain perintöä? Ehkä ennakoivat vanhushuoltoa, joka varmasti vie rahat, pahimmassa tapauksessa terveyden ja hengen. Missä teidän puhekyky on? Keskustelu? Ehkä vanhemmilla ihmisillä on pelkoja siitä, että rahat varmasti riittävät. Miksi ette voisi auttaa heitä? Ehkä he haluavat seuraa teistä, kun ette muuten tule käymään. Voisitteko rakastaa vähän enemmän oikeasti niitä omaisianne. Joskus ei kerkeä näkemään perhettään ja sukuaan vaikka vuosiin, kun tehtävää on paljon, mutta ei sitä kannata konfliktia pelätä, että jättää puhumatta asioista edes kerran.
Eläkeläisten ei tarvitse ryhtyä kuluttamaan pakolla yhtään mitään varojaan.
Tuo perintö on joku ihmeellinen asia mistä nuo vanhukset jaksavat puhua. Jos mä en rakastais vanhempiani, mua varmaan perintö kiinnostais. Koska kuitenkin rakastan heitä, toivoisin että he käyttäisivät kaiken omaisuutensa oman elämänsä parantamiseen.
Tuo seura.. Mulla ainakin vanhemmat ovat täysin kykeneviä kulkemaan ihan itsekin. Silti meillä eivät ole käyneet kertaakaan koko sinä aikana kun olen omillani asunut. Vaikka täällä olisi laadukas sänkykin missä nukkua, ei tarvisi levitettävällä sohvalla maata. Ei, meidän pitää aina mennä sinne. Työpäivän jälkeen ajaa sinne ja olla koko viikonloppu, ja sitten sunnuntaina illalla takaisin. Omaa kotia ei ehdi siivota kunnolla missään välissä. Pikapesulla ehtii välillä pyöräyttää vaatteet, mutta joskus pitäisi ehtiä pyykkäämään kunnolla. Työviikon jälkeen ei ehdi levätä rauhassa omassa kodissaan koskaan, kaikki vapaapäivät pitäisi olla heidän luonaan joko heillä tai heidän mökillä. Siihen sitten tietenkin puolison vanhemmat kitisemään samaa, ja aina kaikki ovat vihaisia ja loukkaantuneita kun me emme voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Minä tai mieheni ei olla mitään viihdekeskuksia vanhuksille. Vaikka he kuinka rakkaita olisivat. Meillä on omakin elämä jota pitää elää, ei kukaan jaksa kymmeniä vuosia käyttää vapaa-aikaansa toisten, aikuisten ihmisten viihdyttämiseen ja seuraneitinä olemiseen.
Ja se viimeinen; kun se keskustelu ei auta. Vaikka pitäisit kuinka kalenteria siitä että ollaan tasapuolisesti kaikkien vanhempien kanssa, ei auta, kun kaikki haluavat enemmän itselleen, ihan sama keneltä muulta se on pois ja kuinka paljon, kunhan vain itse saa mitä haluaa.
Vihellä poikki nyt !
Ymmärsin , että ette käy auttamassa vaan seurustelemassa .
Ei terveet 60-70 tai sinnepäin mitään viikonloppu viihdytystä tarvitse.
En tiedä miksi osa meistä jo työelämästä poistuneista on unohtanut minkälaista se on. Olette vapaa-aikanne ansainneet.
Meitä on erilaisia itse en edes haluaisi, että lapseni "asuisi" meillä joka vkl.
Olen iloinen kun hän soittaa kerran pari viikossa ja käy kääntymässä ehkä kerran kuussa tunnin tai kaksi.Ihan hyvin pystymme maailmaa tuolla metodilla parantamaan.
Siirry sinäkin vaikka nyt ensin puhelimella yhteyden pitoon.
Onhan sitä kuusikymenvuotisen elämänsä aikana ehtinyt töitäkin tehdä ja jopa jonkinlaista uraa ja kotirouvan elämääkin ehtinyt viettää. Ei se kovin tavatonta ole. Harvempi nainen sitä syntymäkodista kotirouvan päiville siirtyy. Elämässä saattaa olla monenlaisia käänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettu kotisiivous sopii maihin joissa riittää pimeä palkka ilman sivukuluja.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä. Mun vanhemmat (67 ja 73) ovat varakkaita, sairaalloisen pihejä ja toinen toisen omaishoitaja. Mikään apu ei silti kelpaa, mikään ostopalvelu ei varsinkaan kelpaa, ilmeisesti on vaan kivaa valittaa.
Äidillä käy siivooja ja ruohonleikkaaja ja talvella lumiaura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs minun äitini?
Käyn hänelle kaupassa ja toimitan muut askareet.
Hän haluaa juuri tiettyä wc raikastinta, kahta erilaista hiuslakkaa, deodorantteja, kuivashampoota monta pulloa, kodin putkimiestä (1l viikossa).
Nyt väitti että hanavesi, jota nyt tällä hetkellä kotikaupungissa kloorataan, maistuu myrkyltä. Roudasin 9l pullovettä hänelle viikoksi, vain todetakseni että se hänen hanavetensä ei maistunut eikä haissut mitenkään erikoiselta. Sitten vielä ilmoitti iloisena juoneensa ekat 5 litraa yhden vuorokauden aikana.
Olkoot. En vie vesiä enää. Hän kun käy itse kaupassa joskus, ostaa vain suklaata ja jäätelöä. Ikää 75 vuotta.
Miten osaisi itse järjestää asiansa niin, ettei omien lasten tarvitsisi murehtia tätä samaa? Tarkoitan ihan käytännössä, miten voisi huolehtia siitä, että kun joskus tarvitsee ulkopuolista apua, sitä myös hankittaisiin?
Olen nyt kuusikymppinen ja raha-asiani ovat ok. On oletettavaa, että kun olen avun tarpeessa, minulla on esim. sijoitusvarallisuutta sen verran, että voin ostaa palveluja. Se ei kuitenkaan auta, jos pidän rahoistani kiinni yhtä lujasti kuin tämän ketjun esimerkki-ihmiset. En missään tapauksessa halua olla taakkana lapsilleni.
Olen jo tehnyt edunvalvontavaltuutuksen, mutta sen käytäntöönpano edellyttää sitä, etten pysty enää huolehtimaan asioistani. Siinä välissä voi olla aika, jolloin olen vielä oikeustoimikelpoinen, mutta muuten hankala.
Aihe on myös sillä tavalla ajankohtainen, että huolehdin iäkkäästä sukulaisestani, joka tarvitsisi paljon enemmän apua kuin mihin minä pystyn. Hänellä olisi rahaa ostaa esim. siivouspalvelua, mutta senttiäkään ei saa mennä mihinkään "ylimääräiseen". Nuukuus on välillä ihan naurettavaa ja ennen kaikkea säälittävää, sillä rahalla saisi paljon parannuksia ankeaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten osaisi itse järjestää asiansa niin, ettei omien lasten tarvitsisi murehtia tätä samaa? Tarkoitan ihan käytännössä, miten voisi huolehtia siitä, että kun joskus tarvitsee ulkopuolista apua, sitä myös hankittaisiin?
Olen nyt kuusikymppinen ja raha-asiani ovat ok. On oletettavaa, että kun olen avun tarpeessa, minulla on esim. sijoitusvarallisuutta sen verran, että voin ostaa palveluja. Se ei kuitenkaan auta, jos pidän rahoistani kiinni yhtä lujasti kuin tämän ketjun esimerkki-ihmiset. En missään tapauksessa halua olla taakkana lapsilleni.
Olen jo tehnyt edunvalvontavaltuutuksen, mutta sen käytäntöönpano edellyttää sitä, etten pysty enää huolehtimaan asioistani. Siinä välissä voi olla aika, jolloin olen vielä oikeustoimikelpoinen, mutta muuten hankala.
Aihe on myös sillä tavalla ajankohtainen, että huolehdin iäkkäästä sukulaisestani, joka tarvitsisi paljon enemmän apua kuin mihin minä pystyn. Hänellä olisi rahaa ostaa esim. siivouspalvelua, mutta senttiäkään ei saa mennä mihinkään "ylimääräiseen". Nuukuus on välillä ihan naurettavaa ja ennen kaikkea säälittävää, sillä rahalla saisi paljon parannuksia ankeaan elämään.
Tätä samaa mietin jo nyt, vaikka olen vielä alle 30-vuotias. :( Mitä käytännössä tulee tehdä jo siinä vaiheessa, kun pääkoppa vielä toimii, jotta voisi varmistua ettei ole hankala nuukailija joka vaikeuttaa jälkikasvun elämää ja on lähinnä vain taakaksi kaikille? Siinä vaiheessa kun pää jo pehmenee, on jo myöhäistä miettiä tällaisia - tosin toki tuskin siinä vaiheessa enää osaisi/haluaisi miettiä, että oma toiminta on p**seestä.
Kannattaa nuorempana opetella käyttämään rahaa myös omaan mukavuuteensa ja pyrkiä pois turhasta nuukuudesta jos sellaiseen on taipumusta. Silloin ehkä vanhanakin osaa ostaa siivouspalvelua ja muuta elämää helpottavaa. Ja muuttaa ajoissa helppoon elinympäristöön, pois ok- talosta lumi- ja pihatöineen. Opetelkaa jämäkkyyttä ja sanomaan EI te joita vanhemmat vaativat hoitamaan asioitaan! Kotisiivous joka toinen viikko ei paljon maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs minun äitini?
Käyn hänelle kaupassa ja toimitan muut askareet.
Hän haluaa juuri tiettyä wc raikastinta, kahta erilaista hiuslakkaa, deodorantteja, kuivashampoota monta pulloa, kodin putkimiestä (1l viikossa).Nyt väitti että hanavesi, jota nyt tällä hetkellä kotikaupungissa kloorataan, maistuu myrkyltä. Roudasin 9l pullovettä hänelle viikoksi, vain todetakseni että se hänen hanavetensä ei maistunut eikä haissut mitenkään erikoiselta. Sitten vielä ilmoitti iloisena juoneensa ekat 5 litraa yhden vuorokauden aikana.
Olkoot. En vie vesiä enää. Hän kun käy itse kaupassa joskus, ostaa vain suklaata ja jäätelöä. Ikää 75 vuotta.
Asiaa tarkemmin tuntematta väittäisin, että jos käyttää kodin putkimiestä litran viikossa, niin varmaan se tekee jo jonkinlaista vahinkoa putkille. Ei sitä ole tarkoitettu tuollaiseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omainen kirjoitti:
Vanhainkotiinkaan ei voi luottaa. Ne ovat varsinaisia tappolaitoksia. Kymmenen lääkettä nasuun, niin johan vahvempikin kuolee puolessa vuodessa. Varsinkaan kun "ruokahalua ei ole, joten ei syötetä" -periaatteella.
Totta. Onhan se hirveää, kun vanhukset kuolevat joskus. Äidillänikin menee ainakin kymmenen pilleriä: Beetasalpaaja,digoxin, verenohennuslääke, verenpainelääke, kolesterolilääke, D-vitamiini, kalkki.
Hirvee määrä pillereitä. Ruokakaan ei muka maistu, vaikka ei tee muuta, kuin makaa sängyssä. Nälkään tappavat muorin, kun muori kieltäytyy syömästä. Nenämahaletku pitäis kyllä väkisin laittaa.
Järkyttävää, että joutui vanhainkotiin. Siellä tappavat toisen ressukan syöttämällä lääkkeitä ja eivät väkisin pane nenämahaletkua. Jos oikein pinnisteltäisiin, saataisiin muorille ehkä pari viikkoa pitempään elinaikaa, mitä nyt on odotettavissa
Noissa muuten ei ole montakaan välttämätöntä valmistetta!
Kolesterolilääke vanhalle naiselle on ainakin turha, kuten myös se vitamiini ja kalkkikin. Pelkästään apuaineista voi tulla monenlaista vaivaa. Mitä saat yhteenlaskettuna niistä? Täytyyhän jonku ne laskea?
Apuaineet löytyvät pakkausselosteesta kohdasta 6, mutta sitä ennen on luettava vasta-aihe-sarake: ei saa edes kokeilla, jos on todettu joskus allergiaa tietylle aineelle.
MUTTA kun ne apuaineet saattavat olla sellaisa, että pelkkä päällystysaineen patentointi on aiheuttanut samalla sen piilottamisen: makrogoli sitoo nestettä eikä sitä nestettä riitä enää aivoihin, vaan vatsaan kaikki. Mahtaa olla kurja olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englanninbulldogeista muuten yli 85% joutuu "synnyttämään" keisarinleikkauksella, koska luonnollinen synnytys ei onnistuisi ja/tai olisi hengenvaarallinen emolle ja pennuille. :)
Täysin sairastahan tuo on. Luonnossa tuollaiset lajit karsiutuisivat heti pois, mutta ihminen typerine mieltymyksiin pitää väkisin tällaisia koiraparkoja hengissä sukupolvi sukupolvelta.
lol tunnustan, väärään ketjuun tuli. jatkakaa!!
Ehkei kuitenkaan:
"professori Arstilan neuvoja potilaalle kirjasta "Älä luota..."
"Käytännön neuvoja: Pysy hengissä!
1. Olet sairaalassa kasvoton, ellet huolehdi itsestäsi ja itsetunnostasi, pidä "lippu korkealla", vaikka olisit kuinka sairas tahansa. Älä anna hoitohenkilökunnan "potkia sinua päähän".
2. Ota selvää, kuka lääkäri on vastuussa sinun hoidostasi. Onko kukaan?... Jos sinulla on hoidostasi vastaava lääkäri, ota selvää hänen työajoistaan, siitä koska hän on lomalla, koska matkoilla, kuinka usein tulet todennäköisesti hänet tapaamaan. Ota selvää, kuka on hänen sijaisensa.
3. Kysy, miksi eri toimenpiteet sinulle tehdään. Sana "miksi" on tärkeä sana sairaalassa. Pyri saamaan lääkäriltä aina asianmukainen selitys riippumatta siitä, että he usein ovat kovin kiireisiä.
4. Muista, että sinun paras tukesi sairaalassa ovat omat lähimmäisesi, omaisesi ja ystäväsi.
5. Pyydä kopiot kaikista sinuun liittyvistä sairaala-asiakirjoista ja pane ne omaan kansioon... Pidä tarkkaa kirjanpitoa myös saamastasi lääkehoidosta ja lääkkeitten nimistä.
6. Seuraa itse sinusta tehtävien tutkimusten jatkuvuutta... Huolehdi itse siitä, että sinusta otetaan säännöllisin väliajoin samoja laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia.
7. Mikäli sinua kohdellaan törkeästi tai katsot, että saamasi hoito on heikkotasoista, älä pelkää saada tavata osaston ylilääkäriä. Mikäli kohtelu on todella törkeää, kuten usein on asianlaita, sinun kannattaa valittaa saamastasi kohtelusta sairaalan johtavalle lääkärille. Kun menet hänen puheilleen, ota aina mukaasi todistaja, joka ei ole perheenjäsen. Älä koskaan keskustele saamastasi hoidosta ilman puolueettoman todistajan läsnäoloa.
8. Muista, että jokaisessa sairaalassa on potilasasiamies, jonka puoleen voit kääntyä mikäli katsot, että saamasi hoito tai kohtelu ei ole asianmukaista. Potilasasiamiesten taso on kuitenkin varsin vaihteleva. Eräissä sairaaloissa toimii todella motivoituneita ja asiansa osaavia potilasasiamiehiä.
9. Muista, että jokaiseen sairauteen saa nykyä paljon tietoa Internetin kautta. Sinä tai omaisesi saatte tietoa lääketieteellisistä asioista mm. Medline -tiedoston kautta. Muista, että hoitavan lääkärisi tiedot saattavat olla vanhentuneita, uusimmat tiedot saat juuri Internetin avulla. Internetin käyttö on välttämätöntä silloin, kun sairastat jotain Suomessa harvinaista sairautta"
Itse olen kertonut omille lapsille millaisia koukeroita on omien vanhempien kanssa ollut. Ihan mihin tahansa elämää helpottavaan heillä on ollut vastauksena "ei". Edes vessaan heille ei saanut asentaa tukikaidetta vaikka sellaiselle olisi ollut tarvetta. Ihme, että pesuallas ei särkynyt, kun iso mies varaa siihen painonsa saadakseen tukea. Olen varma, että lapset varmasti muistuttavat minua, jos alan käyttäytyä samalla tavalla.
Vanhempiini verrattuna olen käyttänyt enemmän palveluja mitä he. Olen käynyt yksityisillä lääkäreillä ja hammaslääkäreillä. Auton huollatan ja renkaat vaihdatan liikkeissä, koska itse en osaa enkä halua vaivata noilla miestäni. Kauppaostoja tein keväällä netin kautta. Jos en itse enää osaa, niin lapset voivat hoitaa tuon vaikka toiselta puolelta maapalloa. Laskut menevät suoraan verkkopankkiin, niiden hoitamiseen voin valtuuttaa lapsen.
Miehen kanssa olemme sopineet, että tulevaisuudessa muutamme kaupungin keskustaan hissitaloon, jossa pärjäämme pyörätuolissakin. Nykyisessä kerrostalossa ei ole hissiä ja tuskin tuleekaan. Omat vanhemmat eivät koskaan suostuneet edes puhumaan, mitä sitten tehdään, kun he eivät enää kykene asumaan omakotitalossa. Mihinkään kiinteistöhuoltohommiin en rupea ikinä, mutta silti äiti jaksaa valittaa, kun talossa on sitä ja tätä, nurmikko pitäisi leikata ja lumet kolata. En tee.
Vieläkin ihmettelen miten pihit vanhempani saimme suostuteltua apuihin. Kotihoito käy nyt kolme kertaa päivässä, lääkehoito heidän kauttaan. Jalkahoito käy säännöllisesti, siivooja joka toinen viikko. Ateriat tulevat yksityiseltä toimijalta joka arkipäivä. Äiti muistisairas, isä liikunta- ja näkörajoitteinen. Me lapset käymme vuoroviikoin kaupassa. Aina isä jaksaa huokailla että kaikki maksaa. Siihen sanon vaan ettei kukaan ilmaiseksi tee. Nyt onneksi yksi meistä lapsista sai käyttöoikeuden heidän tililleen joten laskujen maksu helpottui.
Oli pakko kaivaa vanha ketju, kun asia tuli taas ajankohtaiseksi. Anopilla on vielä auto ja ajo-oikeus, ajelee pieniä matkoja hiljaiseen aikaan. Sanoi itse luopuvansa autosta talvella kun täyttää 85 vuotta, tämä on viisasta.
Nyt on tullut ongelmaksi isommat kauppaostokset, kun ei niitä tahdo jaksaa kantaa. Tämänkin ymmärrän. Paikkakunnalla on kotiinkuljettavia kauppoja vähän huonosti, Prisman kotiinkuljetus maksaa 15 euroa. Ok, tämä on varmasti iso prosenttiosuus mummon kauppaostoksista.
Mutta: kun ei voi eikä halua edes ajatella, että keskittäisi ne isommat ostokset kerran kuussa tehtäviin, tilaisi tuolloin kaikki kahvit, jauhot, puurohiutaleet, sokerit, wc-paperit, pyykinpesuaineet yms ja kyllähän siinä samalla voisi muutenkin tilata viikon ostokset.
Tämä tekisi n. 180 euroa/vuosi. Mitä tämä on verrattuna auton kuluihin?
Joo ei todellakaan ole yleistä! Olen itse samaa ikäluokkaa ja kaikki minun naispuoliset ikätoverini kävivät koulut ja hommasivat ammatin, ja ovat olleet töissä. Ennemmin tai myöhemmin jokainen meni töihin, ei tässä ajassa ole perheet edes kunnolla selvinneet ilman kummankin työpanosta. No yhden lestadiolaisnaisen tiedän, joka ei käynyt töissä, kun joka ikinen vuosi syntyi lapsi, mutta sittemmin hänkin hankki itselleen ammatin, kun se lastentulo loppui ja viimeinenkin lähti kouluun.
Minun äitini ikäiset ovat niitä, jotka olivat vielä voineet olla ihan vain kotiäitejä, tosin heistäkin monet jo kävi töissä.
Naisiahan on 50-luvulta lähtien kannustettu koulunkäyntiin ja hankkimaan itselleen oman ammatin, ja aina varoiteltiin juuri siitä, että ei saa heittäytyä pelkästään miehen varaan. Se mies voi joku päivä ottaa ja lähteä ja miten sitten suu pannaan.
Kyllä ne on poikkeuksia ne naiset, jotka on vaan kotona olleet, periaatteessa tietysti maatalojen emännät ei käyneet ansiotyössä, mutta he on kyllä työtä tehneet lähes kellon ympäri muuten.
Tuolla anopilla on ollut liian hyvät päivät, jos mies on kaiken hoitanut ja miehen kuoltua poika jatkaa samaa. Mutta elääkö hän sitten ihan vaan leskeneläkkeellä vai onko hänellä joku oma eläke siihen lisäksi? Tuon ikäinen ei saa vielä mitään kansaneläkettäkään, ja työeläkettähän hän ei tule koskaan saamaankaan. Hänen hän pitäisi periaatteessa olla työtön ja saada työttömyyskorvausta, jos ei ole töitä löytynyt.
Tai sitten on mieheltä jäänyt hyvät summat pankkitilille, joten niillä elellään ilmeisesti loppuikä. Voihan olla osakkeita ja kiinteistöjä ja vaikka mitä, millä rouva sitten elelee. Toivottavasti sitten tulee edes hyvät perinnöt pojalleen aikanaan, kun on mammansa niin hyvin pallannut.