Lue keskustelun säännöt.
Mitä se käytännössä tarkottaisi, jos palattaisiin 70/80-luvun elintasoon?
05.09.2020 |
Jotkut sanoo, että luontoa säästääksemme meidän pitäisi palata 70- tai 80-luvun elintasoon. Mitä se käytännössä tarkottaisi? Tuskin me kännyköistä ja teknologiasta luovuttaisi? Vähemmän matkoja, pienemmät asunnot?
Kommentit (163)
Kaksi tv-kanavaa, joiden lähetys loppuu viimeistään klo 23.50. Perjantai-iltaisin tulee Dallas tai Dynastia, jota seuraa puolet kansasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra 57 kirjoitti:
1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.
Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.
Asuntolainaa sai, jos sai, kun oli ensin säästänyt 30%:n omarahoitusosuuden. Asuntolainan korko oli vähintään 7%, usein paljon enemmänkin. Toisaalta inflaatio söi lainaa aika rivakkaan tahtiin, mutta niin se söi myös säästäjien säästöjä ja eläkeläisten eläkkeitä.
Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.
Kunnallinen päivähoito oli kahden täysipäisen aikuisen perheessä kaukainen haave, joka ei koskaan toteutunut. Muutenkaan nykyisenkaltaisesta sosiaaliturvasta ei kukaan osannut edes haaveilla.
Taidat hieman liioitella. Meillä oli kotitietokone jo vuodesta -81 ja ihan tavallinen perhe oltiin. Ulkomailla käytiin kerran pari vuodessa. Ei se nyt mitään keskiaikaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtäisiin 6pv työviikkoa ja lauantaina oltaisiin töissä klo 13.00 asti. Kesäloma 3vk, kun työsuhde kestänyt vähintäin vuoden, ei talvilomaa. Äitiysloma 3-6kk.
Asunnoista olisi huutava pula, erityisesti vuokra-asunnoista. Nuoripari asui rintamamiestalon yläkerrassa ja alivuokralaisasunnot oli yleisiä.
Käytettäisiin lankapuhemimia, jotta sellaisen sain, piti ostaa puhelinyhtiön osakkeita, joka oli monelle 2kk palkka.
Vaatteet ommeltiin itse, koska kaupassa vaatteet kalliita ja niitä oli vähän.
Kaupat oli auki arkena klo 17 ja lauantaina klo 14. Maitoa myytiin litran muovipussissa, joista kudottiin mattoja.
Jokaisessa kaupassa oli liha-ja kalatiski. Kalat käärittiin sanomalehtiin.Äidit veivät lapsiaan perhepäivähoitajille tai mummolle jo aamulla klo 6.00 jälkeen ja vain harvoilla oli auto.
Katsottiin mustavalko tv ja musiikkia kuunneltiin levysoittimista.
Tietokoneet veivät tilaa monta neliöitä ja käytettiin lerppuja ja korppuja.
Tekstinkäsittely hoidettiin mekaanisella kirjoituskoneella ja sormilla hakattiin kirjasinvarsia, samoin laskukoneet. Ja 80-luvulla oli jo käytössä sähkökäyttöiset kirj.koneet ja laskukoneet.Vielä 1980-luvun alkupuolella yliopistojen yleiset tenttipäivät olivat lauantaina klo 9-13, josta ne myöhemmin siirrettiin pääasiassa perjantaihin kl0 13-17. Samoin armeijan viikonloppuvapaa ilman mitään ylimääräisiä vapaapäiviä alkoi lauantaina klo 12, niin että aamupäivä ennen lomille lähtöä oli liikuntakoulutusta kuten suunnistusta. VLV kesti 36 tuntia ja sunnuntaina piti olla takaisin kasarmilla ennen klo 24.
Mitä tulee tuohon puhelinosakkeeseen, niin minulla on yksi semmoinen vanhemmilta saatuna perintönä ja siinä on erittäin hyvä korkotuotto, joten sitä ei kannata missään tapauksessa myydä pois.
ei ole. Siinä OSAKKEESSA ei ole KORKOtuottoa ollenkaan...
termit kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 43v enkä kyllä koe että kasarilla olisin elänyt jotenkin erityisen niukasti. Elämä oli tavallaan yksinkertaisempaa mutta ei mielestäni mitenkään puutteellista. Enkä muista että kavereilla ja tutuillakaan olisi mitään kärsimystä ollut. Ehkä näissä on eroja kaupunkien/"sosiaaliluokkien" välillä sitten.
Ei se elämä silloin ollut niukkaa, vaan nykyään on liikaa yltäkylläisyyttä lähes joka asiassa. Kodeissa oli yksi lankapuhelin ja yksi televisio, ei jokaisella perheenjäsenellä kännykkää, tablettia, läppäriä, useampia telkkareita. Ainakin meillä ostettiin vaatteita kahdesti vuodessa, syksyllä koulun alkaessa syksyksi/ talveksi ja keväällä kesävaatteita, ja siis vain silloin jos oikeasti tarvittiin. Ei shoppailtu eikä ollut halpakauppaketjuja muita paitsi seppälä.
Autoa ei ollut kaikilla perheillä, ja jos oli niin yksi riitti, ei ollut kahta. Lomia vietettiin paljon mummoloissa ja sukulaisilla kyläillen, korkeintaan jossain ruotsinlaivalla kerran vuodessa käytiin ja rikkaammat kreikassa lentäen. Lentäminen oli muutenkin kallista luksusta, siihen ei kaikilla olisi edes ollut varaa.
Ruokaa ei rahdattu ympäri maapalloa ainakaan yhtä paljon kuin nykyään, jotain israelilaisia appelsiineja oli talvella ja banaaneja tietenkon, muuten enimmäkseen kotimaista ruokaa.
En itsekään kokenut että minulta olisi tuolloin puuttunut jotain. Kaikkea oli ihan tarpeeksi, mutta kukaan ei osannut kaivata sellaista yltäkylläisyyttä mitä nyt on ihan joka saralla.
Tuoreita vihanneksia oli vain silloin kun niitä avomaalla kasvoi, hyvänä vuonna uutta perunaa jo pianjuhannuksen jälkeen, samoin retiisiä ja lehtisalaattia.
Koulussa oli lantturaastetta, siihen laitettiin yleensä kurpitsapikkelsiä sekaan peittämään lantun kitkeryyttä, joskus jopa rusinoita.
Harvat matkusti. Mä olen käynyt ala-asteella ehkä tokalla Kanarialla, me oltiin verrattain varakas perhe. Olin luokalta eka, joka oli lentokoneessa.
Muistan yläasteelta yhden tytön, joka olis halunnut farkut, mutta kotona ei ollut halua/varaa niihin. Mummonsa teki Burdan farkkukaavalla hänelle farkut ja käytti vielä oranssia lankaa, että tyttöparka ei ollut niin erilainen. Kyllä siihen aikaan useimmilla oli ne yhdet farkut.
Muistan kun äitini paheksui kun perheystävien, opettajaperhe, lapsilla oli aina niin isot kengät. Ostettiin vaikka 32 jalkaan 35 talvikengät, niin saattoi mennä monta talvea.
Ja se tosiaan oli tapaus jos sai oman huoneen, ei ollut mikään sääntö tai edes välttämättä odotus. Eksä jakoi kahden veljensä kanssa huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nakkipyttipannua syötiin usein 80-luvulla. Siihen kai olisi sitten tyytyminen.
Mitä vikaa tuollaisessa ruoassa sitten olisi?
Meillä valmistetaan todella perusruokia. Perunaakin käytetään suht paljon.
Vaatteita ostetaan vain tarpeeseen. Elektroniikkaa uusitaan vain jos edellinen menee rikki. Auto on vanhahko, mutta kokonaan käsirahalla ostettu.
Eletään varmaan sitten todella "tylsää" elämää, mutta ainakin rahat riittää hyvin.
Nakkipyttipannuhan on ihan mahtavinta mitä on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 43v enkä kyllä koe että kasarilla olisin elänyt jotenkin erityisen niukasti. Elämä oli tavallaan yksinkertaisempaa mutta ei mielestäni mitenkään puutteellista. Enkä muista että kavereilla ja tutuillakaan olisi mitään kärsimystä ollut. Ehkä näissä on eroja kaupunkien/"sosiaaliluokkien" välillä sitten.
Ei se elämä silloin ollut niukkaa, vaan nykyään on liikaa yltäkylläisyyttä lähes joka asiassa. Kodeissa oli yksi lankapuhelin ja yksi televisio, ei jokaisella perheenjäsenellä kännykkää, tablettia, läppäriä, useampia telkkareita. Ainakin meillä ostettiin vaatteita kahdesti vuodessa, syksyllä koulun alkaessa syksyksi/ talveksi ja keväällä kesävaatteita, ja siis vain silloin jos oikeasti tarvittiin. Ei shoppailtu eikä ollut halpakauppaketjuja muita paitsi seppälä.
Autoa ei ollut kaikilla perheillä, ja jos oli niin yksi riitti, ei ollut kahta. Lomia vietettiin paljon mummoloissa ja sukulaisilla kyläillen, korkeintaan jossain ruotsinlaivalla kerran vuodessa käytiin ja rikkaammat kreikassa lentäen. Lentäminen oli muutenkin kallista luksusta, siihen ei kaikilla olisi edes ollut varaa.
Ruokaa ei rahdattu ympäri maapalloa ainakaan yhtä paljon kuin nykyään, jotain israelilaisia appelsiineja oli talvella ja banaaneja tietenkon, muuten enimmäkseen kotimaista ruokaa.
En itsekään kokenut että minulta olisi tuolloin puuttunut jotain. Kaikkea oli ihan tarpeeksi, mutta kukaan ei osannut kaivata sellaista yltäkylläisyyttä mitä nyt on ihan joka saralla.
Maailmassa on aivan liikaa roinaa nykyään. Yököttää ihan kuinka paljon on tullut ostettua lapsille muovisia leluja vuosien aikana. Ja onko tosiaan ihan välttämätöntä roudata Suomeen joku papaija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtäisiin 6pv työviikkoa ja lauantaina oltaisiin töissä klo 13.00 asti. Kesäloma 3vk, kun työsuhde kestänyt vähintäin vuoden, ei talvilomaa. Äitiysloma 3-6kk.
Asunnoista olisi huutava pula, erityisesti vuokra-asunnoista. Nuoripari asui rintamamiestalon yläkerrassa ja alivuokralaisasunnot oli yleisiä.
Käytettäisiin lankapuhemimia, jotta sellaisen sain, piti ostaa puhelinyhtiön osakkeita, joka oli monelle 2kk palkka.
Vaatteet ommeltiin itse, koska kaupassa vaatteet kalliita ja niitä oli vähän.
Kaupat oli auki arkena klo 17 ja lauantaina klo 14. Maitoa myytiin litran muovipussissa, joista kudottiin mattoja.
Jokaisessa kaupassa oli liha-ja kalatiski. Kalat käärittiin sanomalehtiin.Äidit veivät lapsiaan perhepäivähoitajille tai mummolle jo aamulla klo 6.00 jälkeen ja vain harvoilla oli auto.
Katsottiin mustavalko tv ja musiikkia kuunneltiin levysoittimista.
Tietokoneet veivät tilaa monta neliöitä ja käytettiin lerppuja ja korppuja.
Tekstinkäsittely hoidettiin mekaanisella kirjoituskoneella ja sormilla hakattiin kirjasinvarsia, samoin laskukoneet. Ja 80-luvulla oli jo käytössä sähkökäyttöiset kirj.koneet ja laskukoneet.Vielä 1980-luvun alkupuolella yliopistojen yleiset tenttipäivät olivat lauantaina klo 9-13, josta ne myöhemmin siirrettiin pääasiassa perjantaihin kl0 13-17. Samoin armeijan viikonloppuvapaa ilman mitään ylimääräisiä vapaapäiviä alkoi lauantaina klo 12, niin että aamupäivä ennen lomille lähtöä oli liikuntakoulutusta kuten suunnistusta. VLV kesti 36 tuntia ja sunnuntaina piti olla takaisin kasarmilla ennen klo 24.
Mitä tulee tuohon puhelinosakkeeseen, niin minulla on yksi semmoinen vanhemmilta saatuna perintönä ja siinä on erittäin hyvä korkotuotto, joten sitä ei kannata missään tapauksessa myydä pois.
ei ole. Siinä OSAKKEESSA ei ole KORKOtuottoa ollenkaan...
termit kuntoon.
En ikinä ymmärtänyt mikä on puhelinosake. Muistan että joskus ysärin lopussa kaverini myi aika hyvällä hinnalla omansa pois.
Auton sai aina korjattua, se ei ollut "tietokone renkailla" kuten nykyään. Uusissa autoissa syttyy eka hälytysvalo jo kuuden kuukauden jälkeen, aina jotain pientä älytöntä vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi tinkiä nykyisestä elintasostani. Ai niin, olenkin köyhä. Meillä ei ole autoa, asutaan kerrostalossa, yksi televisio, pari läppäriä ja älypuhelimet löytyy. Emme matkustele ikinä kotimaan ulkopuolella. Kaupat pursuavat tavaraa, valikoimat ovat järjettömät. Meillä syödään ruskeata kastiketta, perunaa ja parempana ruokana karjalanpaistia.
Meille tuli ensimmäinen tietokone vuonna 2004. Ensimmäisen kännykän hankin 2003. Älypuhelimeen siirryin 2015.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi tinkiä nykyisestä elintasostani. Ai niin, olenkin köyhä. Meillä ei ole autoa, asutaan kerrostalossa, yksi televisio, pari läppäriä ja älypuhelimet löytyy. Emme matkustele ikinä kotimaan ulkopuolella. Kaupat pursuavat tavaraa, valikoimat ovat järjettömät. Meillä syödään ruskeata kastiketta, perunaa ja parempana ruokana karjalanpaistia.
Joo ei nykyäänkään läheskään kaikki elä mitenkään ylenpalttisesti. Joko ei ole varaa tai sitten ei halua. Mutta kuten sanoit, tarjonta kaupoissa on niin valtava, että alkaa jotenkin luulla, että kaikkea pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 43v enkä kyllä koe että kasarilla olisin elänyt jotenkin erityisen niukasti. Elämä oli tavallaan yksinkertaisempaa mutta ei mielestäni mitenkään puutteellista. Enkä muista että kavereilla ja tutuillakaan olisi mitään kärsimystä ollut. Ehkä näissä on eroja kaupunkien/"sosiaaliluokkien" välillä sitten.
Samaa itsekin muistan. Vaikka palkka oli nykyistä pienempi niin se riitti paljon leveämpään ja runsaampaan elämään. Esimerkiksi meillä oli kaksi taloa joista työtä varten oli oma asunto kaupungin keskustasta ja omakotitalo reuna-alueella. Tämän lisäksi meillä oli matkailuauto ja käytiin Kanarialla kolmesti vuodesti. Nykyään sem sijaan eletään niukemmin kuin ennen vaikka palkka on paljon suurempi. Omakotitalo, mökki ja matkailuauto on ajat sitten myyty. Viimeksi oli varaa käydä ulkomailla 2001.
Jotain outoa on rahankäytössä jos ei muka nykyään ole varaa käydä ulkomailla. Kanarialle saa viikon matkan 300 eurolla, Keski-Euroopaan viikonloppumatkan lentoineen ja majoituksineen 100 eurolla, Tallinnaan pääsee muutamalla eurolla jne. Vaikka asuisi kaukana lentokentästä niin ne lentokenttämatkakulut ja mahdollinen hotelliyö ennen lentoa ei ole niin kalliita että kenenkään ulkomaanmatka kariutuisi siihen.
Mitä ihmettä oikein teette rahoillanne jos edes kerran 20 vuoteen ei ole varaa ulkomaanmatkaan????
Vai onko kyse siitä että on 10-henkinen perhe ja matkan pitäisi olla luksusmatka hintaan 5000 €/hlö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan se tärkein: ainoat kuntosalit olisi jossain kaverin autotallissa tai uimahallissa, laitteita ei olisi, muutama tanko ja painot riittäisi, ei siis mitään isoja "kuntolaitoksia". Liikunta olisi juoksua ja naisvoimistelua.
Ei omia puhelimia, tietokoneita, televisioita. Perheessä olisi 1 televisio, 1 auto ja nykyistä huomattavasti tehokkaampi pölynimuri merkkiä Hoover. Ei erilaisia rättikauppaketjuja, Teinitalosta ostettaisiin nuorisovaatteet, muuten ostettaisiin Kaunoleninkiä ja Marimekkoa. Ei nettimyyntiä! Postimyyntiä toki olisi, olikin jo ikävä Anttilaa. Ja äidit osasi ommella itse, kaupasta ostettu villapaita oli suoranainen ihmettelyn aihe.
Kyllä meillä oli 80-luvulla lapsilla omat matka-teeveet omissa huoneissa. Eikä oltu ees rikkaita. Anttilassa ja Seppälässä käytiin. Yhteinen lankapuhelin oli kamala. Äiti ja isä seisoi vieressä kuuntelemassa, jos joku poika soitti. Ja heti tuomittiin se poika.
Herra 57 kirjoitti:
1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.
Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.
Asuntolainaa sai, jos sai, kun oli ensin säästänyt 30%:n omarahoitusosuuden. Asuntolainan korko oli vähintään 7%, usein paljon enemmänkin. Toisaalta inflaatio söi lainaa aika rivakkaan tahtiin, mutta niin se söi myös säästäjien säästöjä ja eläkeläisten eläkkeitä.
Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.
Kunnallinen päivähoito oli kahden täysipäisen aikuisen perheessä kaukainen haave, joka ei koskaan toteutunut. Muutenkaan nykyisenkaltaisesta sosiaaliturvasta ei kukaan osannut edes haaveilla.
Ei ihan noinkaan, 1980-luku on nimenomaan se vuosikymmen jolloin etelänmatkailusta ja muusta ulkomaanmatkailusta tuli myös tavallisen kansan huvia. Matkat oli toki silloiseen palkkatasoon suhteutettuna kalliimpia kuin nykyään mutta tavallisella perheellä oli kuitenkin mahdollisuus ulkomaanmatkailuun.
Kyllä 80-luvulla oli kaksi autoa jos molemmat vanhemmat töissä. Oli kuusnepa ja vhs:t ja leffoja vuokrattiin r-kiskasta. Ja ne kahden työssäkäyvän pienituloisen perheet kävi kerran vuodessa kanarialla tai mallorcalla.
Koska vaikka tulot oli pienet, niin asunnot sen verran halpoja että se maksettiin 10 vuodessa. Kaikki tulojen kasvu on mennyt viimeiset 40 vuotta tonttimaan arvonnousuun, niinpä ihmiset asuu samoissa kämpissä kuin silloin, mutta maksaa siitä itsensä kipeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan.
Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."
Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.
Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.
Ja sen ajan tulijat työllistyivät, olivat ahkeria ja integroituivat yhteiskuntaamme.
Tutustu vietnamilaisten rikostilastoihin, monella suomalaisella on hyvin ruusuinen kuva vietnamilaisista vaikka totuus on aivan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Ruskea kastike ja karjalanpaisti.
Kelpais mulle. Ei ole enää aikoihin ollut varaa karjalanpaistiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me peseydyttiin kun haistiin. Mutta pari kolme kertaa viikossa riitti, uskon että liika peseytyminen tuhoaa jotain. Syötiin lähiruokaa, mummolassa teurastettiin syksyisin possu jota syötiin eri muodoissa koko vuosi. Koko liha käytettiin, ei syöty vain parhaita osia.
Kasvikset kasvatettiin ja kerättiin ja säilöttiin itse.
Vaatteita ei vaihdettu ja pesty yhden päivän jälkeen. Kasarilla ihmeteltiin kun vaihto-oppilaat kertoi että Jenkeissä tehtiin niin.
Minäkin käyn suihkussa "vain" pari-kolme kertaa viikossa. Ei vain tarvitse useammin, koska en hikoile tai ala haista. Tunnen kyllä monia jotka käyvät suihkussa päivittäin, vaikka eivät edes haisisi hielle. En kyllä ymmärrä miksi.
Mutta en ymmärrä sitäkään kun joku aiemmin tässä ketjussa mainitsi, että suihkussa käytiin vain kerta viikossa! Miksi ihmeessä, säästösyistäkö - kyllähän siihen aikaan jokaisella on on ollut jo suihku kotonaan? -vm. 93
Mitä vikaa tuollaisessa ruoassa sitten olisi?
Meillä valmistetaan todella perusruokia. Perunaakin käytetään suht paljon.
Vaatteita ostetaan vain tarpeeseen. Elektroniikkaa uusitaan vain jos edellinen menee rikki. Auto on vanhahko, mutta kokonaan käsirahalla ostettu.
Eletään varmaan sitten todella "tylsää" elämää, mutta ainakin rahat riittää hyvin.