Mitä se käytännössä tarkottaisi, jos palattaisiin 70/80-luvun elintasoon?

Aika paljon tekisi, että myös terveydenhuollossa palattaisiin tuonne 70-80-lukujen tasolle.

Tyttäreni joutuisi luopumaan insuliinipumpustaan. Aika moni tekonivel jäisi tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Moni on ketjussa kirjoittanut, että ”etelänmatkoja vain kaksi vuodessa” tai ”ulkomaanmatka vain 2-3 vuoden välein”. Ei meillä matkusteltu, ennen kuin itse tienasi rahat Interrailiin 80-luvun lopulla. Matkustaminen oli niin harvinaista, että silloin sitä pidettiin tosi hienona. Sen takia on jo pitkään huvittanut, kun ihmiset edelleen elvistelevät matkoillaan, vaikka nykyään se on vastuutonta niin ekologisesti kuin massaturismin haittojen kannalta. Jännää, että tässä matkojen ihailussa olemme edelleen 80-luvulla, vaikka muuten aika ja asenteet ovat kiitäneet eteenpäin.

Sama. Luokkakaveri oli käynyt kanariansaarilla ja se oli niin harvinaista, että näytti oikein teettämiään dioja maantiedon tunnilla, opettajan pyynnöstä. Tämä joskus 1976. Hän oli varakkaan maalaistalon tytär - heillä oli isovanhemmat, jotka hoitivat talon loman aikana.  

Vierailija kirjoitti:

Se lähtisi siitä että töitä olisi lähes kaikille. Palkat olisi pienempiä mutta hinnat halvempia.

Reissaaminen tapahtuisi kotimaassa ehkä kerran kahdessa vuodessa jossain ulkomailla, jos silloinkaan.

Lasten päivähoito olisi perhepäivähoidossa.

Todellisuudessa tuohon nyt ei ole paluuta. Elintaso tietenkin voitaisi laskea palkkoja pienentämällä, niinkuin luultavasti vielä käy.

70-luvulla työttömyys nousi samaan 7% kuin viime vuosina on ollut. Lisäksi inflaatio nakersi ostovoimaa. Toki inflaatio hoiteli myös lainat pois ja korkotaso olikin jokin 16%+. Elettiin ihan toisenlaisten realiteettien kanssa.

Lapsilla olisi 1-2 college-puseroa joita käyttävät. Kaapit ja pyykkihuone eivät pullistelisi kiinalaisia rääsyjä. Tytär ei saisi ratsastaa koska se on vain rikkaiden harrastus. Koskaan ei syötäisi ravintolassa, kerran vuodessa mentäisiin pizzeriaan ja silloinkin kaikkia jännittäisi. Ulkomailla lomailevia paheksuttaisiin kun kantavat rahansa sinne, eipä meillä

muilla tosin olisi siihen varaakaan. Lapset viettäisivät kesänsä heinäpellolla ja marjametsässä että Suomi saataisiin ruokittua, lapsityövoima oli silloin normi, ei paheksuttavaa. Ruoaksi olisi perunaa ja ruskeaa kastiketta jossa läskinpaloja. Eineksiä ostaisivat vain ne perheet joiden äiti käy töissä pankissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on ketjussa kirjoittanut, että ”etelänmatkoja vain kaksi vuodessa” tai ”ulkomaanmatka vain 2-3 vuoden välein”. Ei meillä matkusteltu, ennen kuin itse tienasi rahat Interrailiin 80-luvun lopulla. Matkustaminen oli niin harvinaista, että silloin sitä pidettiin tosi hienona. Sen takia on jo pitkään huvittanut, kun ihmiset edelleen elvistelevät matkoillaan, vaikka nykyään se on vastuutonta niin ekologisesti kuin massaturismin haittojen kannalta. Jännää, että tässä matkojen ihailussa olemme edelleen 80-luvulla, vaikka muuten aika ja asenteet ovat kiitäneet eteenpäin.

Sama. Luokkakaveri oli käynyt kanariansaarilla ja se oli niin harvinaista, että näytti oikein teettämiään dioja maantiedon tunnilla, opettajan pyynnöstä. Tämä joskus 1976. Hän oli varakkaan maalaistalon tytär - heillä oli isovanhemmat, jotka hoitivat talon loman aikana.  

Tämä. En muista että kukaan luokkakaveri olisi käynyt ulkomailla, mutta yhden luokkakaverin isä kävi Sveitsissä ja maantiedon tunnilla hänen sieltä ostamiaan dioja näytettiin. Jotkut aikuiset kyllä kävivät bussimatkoilla Leningradissa. Meilläkin oli tuliaisina tuotuja maatuskoja ja meripihkakoruja sekä samovaari ja teekupit. 80-luvun puolella jotkut ihmuset alkoi käydä ruotsinlaivoilla. Meiltä satamaan oli sellainen 6 tunnin ajomatka. Jossain vaiheessa ihmiset kävi bussilasteittain ostoreissulla Haaparannassa. Sieltä haettiin ainakin voita.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon tekisi, että myös terveydenhuollossa palattaisiin tuonne 70-80-lukujen tasolle.

Tyttäreni joutuisi luopumaan insuliinipumpustaan. Aika moni tekonivel jäisi tekemättä.

Toisaalta 70-luvulla rakennettiin terveyskeskusverkosto ja esim Pohjois-Savolaisessa yli 7000 asukkaan kunnassa pääsi lääkäärin ja hoitoon kotikunnassa. Ennen oli ollut kunnanlääkäri, muutama terveydenhoitaja ja yksi yksityinen hamnaslääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herra 57 kirjoitti:

1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.

Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.

Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.

Matkapuhelimet ja kotitietokoneet tulivat nimenomaan 1980-luvulla. Meille ostettiin tietokoneiden hittituote Commodore 64 vuonna 1984.

Matkapuhelimet tulivat taviksen ostettavaksi vasta 90-luvulla.

Itse sain töissä ensimmäisen matkapuhelimen v. 1987 ja se maksoi useamman kuukauden palkan verran, jos olisin itse ostanut.

Ja sitä ennen käytettiin autoradiopuhelimia, jotka olivat kiinteitä ja puhelu tilattiin autoradiokeskuksen kautta.

Tietokoneet yleistyvät koteihin 80-luvun puoli välin jälkeen, eikä niitä ollut edes kaikissa toimistoissa käytössä.

Meidän koulussa oli kyllä tietokone vuonna 1977. Ja 1980-luvulla olen ollut atk-kerhossa. 😁 Ensimmäisissä koneissa oli kaksivärinen näyttö. Tetris oli lempipelini.

Kyllähän tietokoneita on ollut jo 1920-luvulla ja yleisesti yrityksissä ja kouluissa käytössä jo 70-luvulla, mutta koteihin ne tulivat vasta 80-90-luvulla, kun teknologia kehittyi ja hinnat halpenivat. Samoin internet. Ensimmäiset laskut voitiin maksaa netin kautta jo 1988-1989 ja monet kommentoijat ovat kirjoitelleet Aihe Vapaa-palstalle jo 90-luvulta alkaen.

Ei tietokoneet olleet yleisiä koulussa 70-luvulla. Meidänkin kouluun tuli ensimmäinen tietokone joskus -80-luvun alussa. Nykyisen kaltainen internet yleistyi vasta 80/90-luvun vaihteessa. 80-luvun lopulla Helsingin yliopiston koneet toimi unixilla ja kai niillä jonkinmoinen verkko oli. Tein lapset opiskelun välissä 90-luvun alussa ja -oli 96 internetti käytössä jo täällä maakunnissa kun valmistuin.

Meillä oli yksinhuoltaja äiti, joka oli eronnut juoposta miehestÄ. Isä kuoli kohta eron jälkeen. Ei saanut äiti leskeneläkettä. Äiti tehtaassa 3vuoro työssä. Lomat ja vapaat hän teki töitä siivoojana ja kasviviljelmillä.

Kotona oli vuoteen 79 kantovesi ja ulkohuussi. Lämmitys oli puilla, joita oli jos oli rahaa. Vaatteita sai aina kirrätettyjä. Meitä neljä tenavaa. Asunto kaksi huonetta keittiö. Keittiössä aamuisin talvella pakkasta. Ruoka maksalaattikkoa, verilettuja, sienikastiketta, pinaattipyöryköitä, maksapihviä/kastiketta, karjalanpaistia,leipää, voita ei leikkeleitä. Maitoa, kotikaljaa, pannukahvia ei hedelmiä, juureksia kyllä. Meillä oli pojilla sekä tytöillä pitkät hiukset, hevareita kaikki. Herkkuina joskus Appelsiiniriisiä, puolukkalunta. Sauna1xvko. Pesut muutoin vadista keittiössä. Ei matkoja. Listattiin kesällä uimaan 20kilometrin päähän. Kesätöissä sokerijuurikasmaalla jo 9vuotiaasta aina 15kesäiseksi. Tuli kontattua monta peltoa.Ei ollut puhelinta ei autoa. Imuri oli ja pulsaattoripesukone. Leluja itsetehtyjä. Hetekalla nukuttiin. Räsymattoja lattialla. Pöytä ja penkit. Suvunkuvia ja peili seinällä. Hirviklobeliini yhdellä seinällä. Lehtiä ei kirjat kirjastosta. Niveaa naamaan ja rollia kaimaloon. Ripeästi oli levynä rasiassa, sylkeä harjaan ja töhnä ripsiin. Ei ole ikävä näihin aikoihin

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo ja saabi kaikilla.

Puolella porukadta kyllä oli jo aatteenkin vuoksi Lada. Hienostelijoilla Skoda.

Vierailija kirjoitti:

Se lähtisi siitä että töitä olisi lähes kaikille. Palkat olisi pienempiä mutta hinnat halvempia.

Reissaaminen tapahtuisi kotimaassa ehkä kerran kahdessa vuodessa jossain ulkomailla, jos silloinkaan.

Lasten päivähoito olisi perhepäivähoidossa.

Todellisuudessa tuohon nyt ei ole paluuta. Elintaso tietenkin voitaisi laskea palkkoja pienentämällä, niinkuin luultavasti vielä käy.

Miksi kuvittelet että silloin oli hinnat halvempia? Tuolloin kului esim. Ruokaan ja vaatteisiin paljon suurempi osa tuloista kuin nykyään.

Asuin kerrostalossa ja meitä lapsia oli paljon. Leikimme ja pelasimme paljon yhdessä. Laskimme pulkilla ja kelkoilla mäkiä, miniskimpailtiin. Tytöt tvistasit, kinkkasivat, vaihtoivat kiiltokuvia ja leikkivät paperinukeilla. Teini-iässä me tytöt kävelimme paljon yhdessä ja samalla juttelimme tv-sarjoista, elokuvista, levyistä, kirjoista, bändeistä ja poptähdistä. Lauantaisin oli aina ihan pakko päästä kuuntelemman Nuorten sävellahjaa. Oli ihana istahtaa lauantaisin katsomaan valioliigan ottelua äidin tekemän lämpimän pullan ja kylmän maitolasin kanssa. Puhelimessa ei juoruiltu kun se oli perheen ainoa puhelin. Autolla kierreltiin ympäri Suomea ja Pohjoismaita yöpyen teltassa ja ruoka tehtiin retkikeittimellä. Asioita tehtiin paljon talkoovoimin. Yhteisöllisyys oli arvossaan. Kyläily oli siihen aikaan tavallista. Terveyskeskuksiin ei ollut jonoja ja niihin pääsi aina nopeasti. Kaupoissa käytiin tarvittaessa. Kaikissa oli liha- ja kalatiskit, kananmunat katsottiin valolla läpi ettei ollut pilaantuneita. Maito valutettiin omaan maitoastiaan. Myöhemmin tulivat nämä onnettomat maitopussit. Leveälahkeiset farkut olivat muotia ja takataskussa piti olla iso kampa. Harrastuksiin menin pyörällä tai bussilla. Ei olisi tullut kysymykseenkään että vanhemmat olisivat vieneet autolla, vaikka matkaa oli toistakymmentä kilometriä. Syötiin hyvin, kun äiti valmisti ruuan alusta loppuun asti. Liha piti hankkia Reinin lihasta Hakaniemen hallista. Mistään ei ollut puutetta ja kaikkea oli riittävästi. Meille tuli monta aikakauslehteä ja HS. Kirjoja ostettiin paljon sekä lainattiin kirjastosta. Joka kaupunginosassa oli oma ostoskeskuksensa, jossa oli rautakauppa, vaatekauppa, lelukauppa, kampaamo, kemikalio, kello- ja kultaseppä, valokuvausliike, kirjakauppa, kodinkonekorjaamo, suutari, kukkakauppa, neljä eri pankkia ja Posti. Muistini mukaan kaikkien isät ja äidit kävivät töissä. Me lapset avasimme ovia vanhuksille, autoimme heitä kassien kantamisessa ja annoimme istuinpaikan julkisissa. Kodinkoneet korjattiin kun ne menivät rikki. Mielestäni tuo aika oli hienoa! Kunnon kansalaisia meistä tuli.

Suomessakaan oikein öljykriisiä kun kaikki tuli Neuvostoliitosta ja muutoin vain hintaa lisää ja taas hyvä tekosyy oli rahastaa.

Ei katumaastureita eikä maanista matkustelua. Olen ymmärtänyt että ” Suomi takaisin” tyypit haluavat palata juuri näihin aikoihin? Vai vieläkin kauemman menneisyyteen?

Kaikilla perheillä ei olisi autoa ja perheen ainoa pyörä saattaisi olla isän runkopyörä.

Välipaloja ei tunnettaisi, tai se olisi leipäpala ja maitolasi tai pullakahvit/ tee/ kaakao. Ruuan lisukkeena avomaan kurkkua, keitettyä punajuurta tai puolukkahilloa, ei vihannessekoituksia. Pääruokana yleensä perunaa ja kastiketta sekä makaronia lisukkeena.

Puhelimia olisi vain harvalla perheellä ja välttämättömät puhelut soitettaisiin kolikoilla puhelinkopeista. Niitä olisi yksi/ kaupunginosa (näin oli pikkukaupungissa).

Lapset saisivat uusia vaatteita joka syksy ennen koulun alkua ja pientä viikkorahaa, mikä riittäisi karkkiaskiin tai neljään tikkariin.

Kotiin tulisi sanomalehti ja Aku Ankka, ei aikakauslehtiä. Radiota kuunneltaisiin ihan yleisesti kotona ja televisiosta katsottaisiin uutisten ja lottoarvonnan lisäksi vain harvoja ja valittuja ohjelmia. Lapset viettäisivät kaiken vapaa-aikansa ulkona pelaillen, juoksennellen, leikkien ja majoja rakennellen, talvella hiihtäen, luistellen, lumilinnaa rakennellen tai mäkeä laskien. He malttaisivat tulla vain ruoka-aikoina sisään ja niitä aikoja noudatettaisiin automaattisesti.

Lasten kaverit kävisivät hakemassa lapset ulos kotiovelta asti soittaen ovikelloa tai koputtaen oveen, jos ei kelloa olisi.

Tiskit tiskattaisiin käsin heti ruokailun jälkeen ja kuivattaisiin tarvittaessa astiapyyhkeeseen. Talouspaperia ei olisi olemassakaan, vessapaperiakin vain kahdenlaista.

Olikohan muuta... niin, lapset kävelisivät koulumatkansa, talvella hiihtäisivät. Matka saattaisi olla useita kilometrejä. Uimarannalle mennessä sama juttu. Lapset mennä lipsuttelisivat uintireissuja paljain jaloin monta kertaa päivässä isolla porukalla, yhdellä saattaisi olla pyörä, joten hän kuskaisi kaikkien pyyhkeet ja uimarenkaat.

- Näinhän se meni ennen, vanhoina hyvinä aikoina.

Elin nuoruuteni 70-luvulla ja se oli aika hyvää aikaa. Ei ollut kulkutauteja ja Hai-saappaat ja Retu-kengät oli muotia. Elämä oli huoletonta.

Somea ei ollut ja kaikki oli vaan niin paljon helpompaa.

Nykyään on niin ikävää, kun anonyyminä voi kiusata ihmisiä. Ennenkin kiusattiin, mutta siihen puututtiin herkemmin.

Musiikkikin oli musiikkia eikä mitään räppipapatusta, jossa kuka tahansa puhuu mitä tahansa ja paskan räimeen soivan taustalla.

Synnyin 70-luvulla, lapsuus jonka muistan 80-luvulla.

Meillä oli uusi omakotitalo, uusi kartanomallin Volvo, sekä uusia maastureita. Talvilomat vietettiin mökillä Rukalla (joka oli siihen aikaan nouseva paikka), sekä Floridassa ja jossain välissä talvea käytiin Kanarialla.

Oli langattomat sisäpuhelimet ja halon kokoiset ”kännykät”, porealtaat ja valtavan suuria veneitä.

Elämä oli todella yltäkylläistä, mutta erittäin onnetonta perheväkivallan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan. 

Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."

Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.

Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.

Tulivat Suomeen töihin ja aivan eri mittakaavassa (v. 2015 yli 30.000). Ei muodostunut ghettoja, eivätkä olleet veronmaksajien rasitteina.

Siis Suomihan oli nykyistä suhteellisesti (eli verrattuna muuhun maailmaan) vauraampi 80-luvulla kuin nykyään. Ruotsin kanssa tasaveroinen ja maailmassa oli vain kourallinen vauraampia maita: lähinnä Monacon kaltaiset lilliputtivaltiot, joissa asuu lähes yksinomaan miljonäärejä. Huomattava on, että Norjakin oli Suomea köyhempi tuolloin. 

Eli kysymyksesi vaatii nyt hiukan tarkennusta.

Ei se ole ollut silloin elintasoon mitenkään vaikuttava asia jos ei ole ollut älypuhelinta, koska silloin ei ollut älypuhelimia missään. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli energiakriisi ja öljyä ja sähköä säästettiin. Valoja sammuteltiin huoneesta toiseen liikkuessa ja asuntojen lämpötila oli 18 astetta talvella. Autoa käytettiin vain välttämättömään. Esim. Lapsia ei kyyditty kouluun tai harrastuksiin. Ihan itse piti kävellä, pyöräillä tai maalla talvella hiihtää tai mennä potkurilla. Ihmisillä oli vähän vaatteita. Lapsilla oli kouluvaatteet ja kotivaatteet . Kotivaatteet oli vanhoja kulahtaneita kouluvaatteita. Vaatteita pestiin harvemmin kuin nykyisin eikä suihkussa lotrattu päivittäin. Ulkomaisia elintarvikkeita ja hedelmiä oli paljon vähemmän tarjolla. Kotimaisia tomaatteja, kurkkuja ym oli tarjolla vain kesäisin. Talvella syltiin suolakurkkuja ja säilykeounajuuria. Appelsiinit ja jouluomenat oli joulunalla iso juttu kun tulivat kauppoihin. Tvstä tuli ohjelmaa yhdeltä kanavalta joku neljä tuntia illassa ja päättyi puoliyhdeksön uutisiin. Viikonlopouisin näytettiin joku aikuisille tarkoitettu elokuva/ohjelma sen jälkeen. Mutta lasten piti mennä nukkumaan.

Eikös tämä olisi ihan kivaa?

Ihan kaikki tuossa jutussasi ei ole totta. Erityisesti tosiaan huvittaa tuo, että ketjussa yritetään tehdä ajasta jotain pahanhajuisten ihmisten kehitysmaata. 😁 1980-luku oli kuitenkin vaikkapa solarium-, tennis- ja lasketteluharrastusten vuosikymmen, vaikka täällä kovasti väitetään ettei silloin ollut edes sisävessoja. 😝

Aivan erityisen loistavaa olisi se, että lapset kulkisivat itse kouluun! Juuri näinhän se oli. Säällisen lähellä oli koulu, ja lapset kulkivat sinne itse - pienimmät jalkaisin ja isommat polkupyörällä. Koululaiset olivat itsenäisiä ja heitä opetettiin huolehtimaan itse tavaroistaan, koulumatkastaan ja kouluunlähtemisestä riittävän aikaisin heti ensimmäisestä päivästä.

Vanhempien tehtäviin ei todellakaan kuulunut lasten kuskaaminen kouluun ja harrastuksiin, vaan vanhemmillakin oli vapaa-aikaa. Alakouluissa oli iltapäivisin paljon kerhotunteja, oli liikuntakerhoa, shakkikerhoa, kokkikerhoa, aiemmin täällä jo mainittua atk-kerhoa, kuoroa, kässäkerhoa, teknisen työn kerhoa jne. Seurakunnat järjestivät tyttö- ja poikakerhoja, oli partiota jne. Harrastuksia todellakin oli, mutta niistä ei tarvinnut maksaa eikä niihin tarvinnut tenavia kuskata! Toki oli silloinkin olemassa maksullisia urheiluseuroja halukkaille.

Lisäksi kesäkuussa järjestettiin kaupungin toimesta vaikka minkälaista ”päiväleiriä” eri harrastusten pohjalta. Suppeampana tätä toimintaa on toki vieläkin. Näillä leireillä luotiin virikkeitä lapsille ja toki samalla helpotettiin perheiden elämää, kun työssäkäyvistä isoin osa sai vain kuukauden kesäloman.

Telkkarista tuli kyllä ohjelmaa joka lähtöön. Aamupäivisin näytettiin ”Koulu-tv”:n ohjelmia eli opetuskäyttöön tehtyjä lyhyitä ohjelmia. Ja todellakin olisi loistavaa, jos ihmisillä vieläkin ”olisi elämä” eikä aivoton ruudun tuijottaminen sarjamaratoneineen olisi osa heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin kerrostalossa ja meitä lapsia oli paljon. Leikimme ja pelasimme paljon yhdessä. Laskimme pulkilla ja kelkoilla mäkiä, miniskimpailtiin. Tytöt tvistasit, kinkkasivat, vaihtoivat kiiltokuvia ja leikkivät paperinukeilla. Teini-iässä me tytöt kävelimme paljon yhdessä ja samalla juttelimme tv-sarjoista, elokuvista, levyistä, kirjoista, bändeistä ja poptähdistä. Lauantaisin oli aina ihan pakko päästä kuuntelemman Nuorten sävellahjaa. Oli ihana istahtaa lauantaisin katsomaan valioliigan ottelua äidin tekemän lämpimän pullan ja kylmän maitolasin kanssa. Puhelimessa ei juoruiltu kun se oli perheen ainoa puhelin. Autolla kierreltiin ympäri Suomea ja Pohjoismaita yöpyen teltassa ja ruoka tehtiin retkikeittimellä. Asioita tehtiin paljon talkoovoimin. Yhteisöllisyys oli arvossaan. Kyläily oli siihen aikaan tavallista. Terveyskeskuksiin ei ollut jonoja ja niihin pääsi aina nopeasti. Kaupoissa käytiin tarvittaessa. Kaikissa oli liha- ja kalatiskit, kananmunat katsottiin valolla läpi ettei ollut pilaantuneita. Maito valutettiin omaan maitoastiaan. Myöhemmin tulivat nämä onnettomat maitopussit. Leveälahkeiset farkut olivat muotia ja takataskussa piti olla iso kampa. Harrastuksiin menin pyörällä tai bussilla. Ei olisi tullut kysymykseenkään että vanhemmat olisivat vieneet autolla, vaikka matkaa oli toistakymmentä kilometriä. Syötiin hyvin, kun äiti valmisti ruuan alusta loppuun asti. Liha piti hankkia Reinin lihasta Hakaniemen hallista. Mistään ei ollut puutetta ja kaikkea oli riittävästi. Meille tuli monta aikakauslehteä ja HS. Kirjoja ostettiin paljon sekä lainattiin kirjastosta. Joka kaupunginosassa oli oma ostoskeskuksensa, jossa oli rautakauppa, vaatekauppa, lelukauppa, kampaamo, kemikalio, kello- ja kultaseppä, valokuvausliike, kirjakauppa, kodinkonekorjaamo, suutari, kukkakauppa, neljä eri pankkia ja Posti. Muistini mukaan kaikkien isät ja äidit kävivät töissä. Me lapset avasimme ovia vanhuksille, autoimme heitä kassien kantamisessa ja annoimme istuinpaikan julkisissa. Kodinkoneet korjattiin kun ne menivät rikki. Mielestäni tuo aika oli hienoa! Kunnon kansalaisia meistä tuli.

Minulla on paljon samanlaisia muistoja, tosin maaseudulta. Helsinki ja Hakaniemi tulivat tutuiksi sukulaisten myötä. Maalla joidenkin äidit olivat kotiäitejä, kunnes lapset kasvoivat riittävän isoiksi, sitten mentiin töihin. Oma äitini teki töitä aina, meillä oli nuoria tyttöjä lastenhoitajina.

En pidä nykyisestä rahan hassaamisesta ja eriarvoistumisesta. Se on kestämätöntä politiikkaa. Yksityisellä puolella toki saa rahaa "tehdä" minkä rahkeet riittävät, mutta julkisen puolen mm. johtajien palkat esim. ovat poskettomia. Kuten kuuluisa Alko johtajan palkka (miksi pitää maksaa puoli miljoonaa vuodessa siitä, että myydään suomalaisille viinaa monopoliasemasta?).

Kyllä ennen oli paremmin, meno rauhallisempaa, kaikkea ei mitattu rahassa, ei ollut näin ahnetta, eikä välinpitämätöntä menoa. Toisaalta kukaan ei maannut (no joo joka kylässä yksi hullu ja yksi juoppo) muiden elätettävänä. Työn perässä tosiaan matkustettiin, yleensä isät.