Lue keskustelun säännöt.
Mitä se käytännössä tarkottaisi, jos palattaisiin 70/80-luvun elintasoon?
05.09.2020 |
Jotkut sanoo, että luontoa säästääksemme meidän pitäisi palata 70- tai 80-luvun elintasoon. Mitä se käytännössä tarkottaisi? Tuskin me kännyköistä ja teknologiasta luovuttaisi? Vähemmän matkoja, pienemmät asunnot?
Kommentit (163)
Kirppiksiä ei ollut kuten nyt. Vasta kasarin alussa alkoi ilmestyä itsemyyntikirppiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herra 57 kirjoitti:
1970- ja 1980-luvuilla ei ollut sen paremmin matkapuhelimia kuin kotitietokoneitakaan, eikä niitä kukaan edes osannut kaivata.
Ulkomaanmatkat olivat harvinaisia ja niihin oli varaa vain varsin harvoilla.
Töitä riitti yleisesti ottaen kaikille, koska teollisuusautomaatio oli vielä alkuvaiheessa, samoin atk:n käyttö toimisto- ja asiantuntijatehtävissä.
Matkapuhelimet ja kotitietokoneet tulivat nimenomaan 1980-luvulla. Meille ostettiin tietokoneiden hittituote Commodore 64 vuonna 1984.
Matkapuhelimet tulivat taviksen ostettavaksi vasta 90-luvulla.
Itse sain töissä ensimmäisen matkapuhelimen v. 1987 ja se maksoi useamman kuukauden palkan verran, jos olisin itse ostanut.
Ja sitä ennen käytettiin autoradiopuhelimia, jotka olivat kiinteitä ja puhelu tilattiin autoradiokeskuksen kautta.Tietokoneet yleistyvät koteihin 80-luvun puoli välin jälkeen, eikä niitä ollut edes kaikissa toimistoissa käytössä.
Meidän koulussa oli kyllä tietokone vuonna 1977. Ja 1980-luvulla olen ollut atk-kerhossa. 😁 Ensimmäisissä koneissa oli kaksivärinen näyttö. Tetris oli lempipelini.
Terveydenhoito olisi 'vähän' erilaista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Silloin ei valtiot ja kunnat kustantanut joka työttömälle omaa asuntoa vaan pienessä ja ahtaassa hellahuonessa saattoi asua useampikin vähäosainen perhe. Korttelissa saattoi olla vain yksi yhteinen huussi, keittiö ja sauna. Juoksevaa vettä ja lämmitystä ei tietenkään ollut, mutta sähköt hellahuoneisiin oli vedetty.
1980-luvulla ei kyllä ollut työttömiä. 🤠 Silloin saattoi kävellä firmaan kysymään töitä ja aloittaa seuraavana päivänä.
Oli joitakin, mutta kaudet olivat lyhyitä, eikä työttömyyttä pidetty parantumattomana mt-ongelmana kuten nykyään. Esim. talvirakentaminen ei ollut kovin yleistä, joten raksamiehistä iso osa teki puolet vuodesta töitä ja puolet työttömänä, tekivät sitten jotain sekatöitä jos saivat, mutta eivät kyllä kieltäytyneet niistä.
Opiskelijat saivat lähes kaikesta harjoittelusta palkkaa, tosin sitä vaadittiin vain joillekin aloille. Ainakin tekniikassa, ei tullut mieleenkään palkaton työ, vaan oli ohjeet maksaa esim. 70 n% alan aloittelijan palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin 70-luvulla opiskelija, joka ei saanut opintotukea vaan jouduin ottamaan opintolainaa, jota sitten makselin naisen palkasta pois 80-luvulla. Kesät tein töitä, joten sain ruokaa ja vuokran maksettua, joitain vaatteitakin ostettua. Matkailuun ei ollut varaa tai aikaakaan. Ensimmäisen ulkomaan matkan tein 26 vuotiaana, kun olin pääsyt töihin ja sain ylitöillä tienattua matkarahat. Mielestäni raha oli tiukassa, ei sillä rällätty.
No ei tää hirveästi eroa mun muistoistani, tosin tein hanttihommia ihan joka viikko ympäri vuoden. Tosin 90-luvulla ei oikein ollut työpaikkoja, piti olla iloinen jos pääsi tunniksi illassa toimistoa siivoamaan. Palkka oli 30 mk tunnista, ja työmatkoineen (polkupyörällä) tuohon tunnin keikkaan meni lähemmäs kolme tuntia. Pakkasella oli aika rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970- ja 1980-lukujen elintaso tarkoittaisi mm. sitä ihmisten tärkeimmät ajanviettovälineet olisivat väritelevisio, stereot ja lankapuhelin, josta viimeksimainittua käytettiin harkiten ihmisten väliseen yhteydenpitoon. VHS-nauhurien aikaan ei tarvinne sentään palata vaan ne elokuvat ja tv-sarjat voisi katsoa DVD:ltä tai Blu-ray:ltä ja musiikin voisi kuunnella vaihtoehtoisesti LP- tai CD-levyiltä.
Diginatiiveille voisi olla kova paikka tulla toimeen ilman nettiä ja etsiä tietoja kirjoista ja lehdistä. Tieto pitäisi myös omaksua paremmin kun sitä ei voisi olla koko ajan käydä varmistamassa googlaamalla tai lukemalla wikipediaa.
Ei televisiota kovin paljon katsottu. Kavereiden kanssa oltiin ulkona ja ihmiset kävivät kylässä toistensa luona kylässä. Oli tiettyjä suosikkiohjelmia. Eihän telkkarissa edes ollut ohjelmaa kuin iltaisin ja kahdella kanavalla, sunnuntaisin ja jouluna oli muistaakseni vähän tavallista enemmän. Itse kaverin kanssa lenkkeiltiin ja pyöräiltiin paljon. Ei ollut mitenkään epätavallista, että teini-ikäiset lähtivät vielä tuolloin keskenään marjaan, vaikka vähenemään päin se oli jo verrattuna edellisiin vuosikymmeniin.
Verrattuna nykyiseen tilanteeseen televisio oli keskeisemmässä asemassa ja suomalaiset katsoivat hyvin pitkälti niitä samoja ohjelmia kuten Levyraatia tai Dallasia.
Olen ollut itse aina urheilullinen, mutta 1970- ja 1980-luvuilla se ei ollut vielä mitään varsinaista välineurheilua tai pakkoa kuulua johonkin viralliseen urheiluseuraan. Kun pelasimme kavereitten kanssa jääkiekkoa samassa kaupunginosassa olevalla ulkojäällä, siihen riitti maila, hokkarit, kiekko ja tietyt herrasmiessäännöt, jotta kenellekään ei tullut tarpeettomia kolhuja.
Samoin jalkapallon pelaamiseen riitti koulun lähellä oleva hiekkakenttä, jossa oli maalit ja varusteiksi nappulakengät, jonkinlainen urheiluasu ja jalkapallo. Ei minun kaveripiirini ollut mitenkään erityisen köyhää tai rikasta, mutta silloin minä ainakin koen urheilemisen huolettomana ja hyvänä harrastuksena enkä liian totisena hommana. Pelaavat joukkueet koottiin yleensä ihan paikalla olevista tyypeistä niiden omien kaverien ohella.
Tosin lukiossa meillä oli kaksi neljän hengen joukkuetta, joissa pelasimme vakiokokoonpanoilla toisiamme vastaan sählyä eli silloisten sääntöjen mukaan jääkiekkoa ilman luistimia. Silloin 1980-luvun alkupuolella ei todellakaan puhuttu mistään salibändistä vaan siinä meidän pelaamassa sählyssä vartalotaklaukset olivat sallittuja ja kannatti pelata hanskat kädessä.
Syksyllä ostettaisiin syys-talvikaudelle koulu aatteet lapselle, ehkä 2 eri settiä ja ne olis käytössä kevääseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirppiksiä ei ollut kuten nyt. Vasta kasarin alussa alkoi ilmestyä itsemyyntikirppiksiä.
Pelastusarmeijan kirpputorit olivat kyllä olemassa. Tosin 80-luvulla niitä pidettiin köyhien juttuna eikä sellaisissa kunnon ihmiset voineet käydä.
Vierailija kirjoitti:
Kirppiksiä ei ollut kuten nyt. Vasta kasarin alussa alkoi ilmestyä itsemyyntikirppiksiä.
Asia jota ikävöin eniten 80-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan.
Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."
Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.
Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla meillä oli ihan hyvä elintaso. Köytiin etelänlomalla joka vuosi ja oli kaksi kesämökkiä. Oli iso kerrostaloasunto ja tietenkin auto. Meillä oli kotiapulainen. Oli myöd uusimmat tekniset laitteet, kuten videot ja myös tietokone tuli vuosikymmenen loppupuolella, vaikkei sillä voinut mitään järkevää tehdä.
Söimme koka viikko ravintoloissa, varsinkin pihvejä, pitsaa, kiinalaista ja hampurilaisia Carroldissa. Kävimme leffassa ja shoppailemassa sen ajan teinivaateliikkeissä. Oli useampi harrastus ja käytiin sunnuntailounaalla toisen isovanhemman luona, jossa oli palvelija.
Merkkipäivinä tuli paljon lahjoja, kyllä silloinkinkin oli paljon tavaraa. 80-luku oli aika pinnallinen materialistisen menestyksen juppivuosikymmen. Vanhempani olivat molemmat johtajia ja hyvätuloisia. Minä olen paljon heikommin menestynyt työuralla. Jos palaidimme 80-luvun elintasoon, oma elintasoni nousisi nykyisestä... Olen paljon köyhempi kuin vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan.
Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."
Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.
Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.
Olen lukenut joskus sarjakuvaa Mämmilästä. Siinä jostain Afrikan maasta saapui Mukku - niminen n##k#ri Mämmilän kylään. Albumissa oli Koiviston saateteksti jossa kertoo miten osuvasti onnistui ennustamaan zomalien saapumisen Suomeen vuosi etuperin. Jälkeenpäin Tarmo Koivistoa on pyydetty poistamaan Mukkun tummaihoinen hahmo sarjakuvista rasistisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan.
Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."
Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.
Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.
Suomeen tuli pak olaisvyöry mm. 1918-1922 ja silloinkin pystytettiin pa ko olaiskeskuksia. Silloin pa ko la iset olivat venäläisiä ja heimo pa kola isia (inkeriäisiä jne.)
Syötäisiin perunaa ja oltaisiin hoikka. Riisi oli silloin viikonloppuruokaa kanankoipien kera uunissa paistettuna.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoito olisi 'vähän' erilaista...
Toki silloin ei ollut isoa osaa tutkimuksista ja hoidoista vielä keksitty, mutta hoitoa kyllä oli saatavilla. Terveyskeskukseen aikaa varatessa ei tarvinnut sanoa, miksi haluaa ajan varata, sillä haluttiin suojella potilaan intimiteettisuojaa. Vaikkapa verenpainekontrolliin pääsi lääkäriin aina kun halusi, niin monta kertaa vuodessa kuin halusi.
Toisaalta esim. Burana oli markkinoilla jo 1970-luvulla. 80-luvulla tehtiin vaikkapa ihan samanlaisia allergiatestejä kuin nyt, ja lasten allergioita hoidettiin tehokkaasti. Antibiootteja silloin syötiin liikaakin, toisaalta ei kyllä jääneet korvakipuiset lapset tutkimatta.
80-luvulla saatiin diabeetikoille ensimmäiset insuliinikynät ja kotikäyttöiset verensokerimittarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle ja kunnille maksettavista veroista ei menisi senttiäkään (penniäkään) ulkomailta tulleiden hädänalaisten nuorukaisten elättämiseen ja discoissa läpsyttelyn rahoittamiseen. Hiusgeelien rahoittamisesta puhumattakaan.
Ambomaan kristityille köyhille kerättäisiin ompeluseuroissa kolehtia ja kudottaisiin villavanttuita ja -sukkia kylmän viidakon yön varalle. Biafran nälkäisiä lapsia autettaisiin syömällä oma aamiaiskaurapuurolautanen tyhjäksi. "Syö nyt se puurosi, ja ole kiitollinen. Biafran lapsilla ei ole mitään syömistä."
Suomeen tuli ensimmäiset pak olaiset kylläkin jo 70-luvulla esim. Chilestä, Vietnamista jne. ja sen jälkeen useasti, eikä se ole mikään nykyajan ilmiö. Näin on ollut kautta Suomen historian. Ihan samalla tavalla kuin suomalaiset ovat lähteneet paremman elämän toivossa.
Mutta siihen aikaan heihin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja valtion ja kuntien lisäksi ihan yksityiset auttoivat heitä, niin kuin vanhempani.
Olen lukenut joskus sarjakuvaa Mämmilästä. Siinä jostain Afrikan maasta saapui Mukku - niminen n##k#ri Mämmilän kylään. Albumissa oli Koiviston saateteksti jossa kertoo miten osuvasti onnistui ennustamaan zomalien saapumisen Suomeen vuosi etuperin. Jälkeenpäin Tarmo Koivistoa on pyydetty poistamaan Mukkun tummaihoinen hahmo sarjakuvista rasistisena.
Karikatyyri on aina rasistinen oli hahmo tumma- tai valkoihoinen ja sem tarkoitus on pelkästään loukata korostamalla stereotyyppisiä olkonäköpiorteitä. Suurempi ongelma on kuitenkin sarjakuvahahmojen rodullistaminen eli hahmosta piirretään jonkun tietyn rodun edustaja vaikka mitään ihmisrotuja ei ole olemassa.
https://www.migrationcomics.fi/index.php/blogi/72-sarjakuva-ja-muuttuva…
https://www.maailmankuvalehti.fi/2019/nakokulmat/saako-valkoihoinen-pii…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Silloin ei valtiot ja kunnat kustantanut joka työttömälle omaa asuntoa vaan pienessä ja ahtaassa hellahuonessa saattoi asua useampikin vähäosainen perhe. Korttelissa saattoi olla vain yksi yhteinen huussi, keittiö ja sauna. Juoksevaa vettä ja lämmitystä ei tietenkään ollut, mutta sähköt hellahuoneisiin oli vedetty.
1980-luvulla ei kyllä ollut työttömiä. 🤠 Silloin saattoi kävellä firmaan kysymään töitä ja aloittaa seuraavana päivänä.
Mutta 70-luvulla oli suurtyöttömyys öljykriisin vuoksi 😕
Öljykriisi oli Länsi-Euroopan ja jenkkien juttu. OPEC päätti laittaa öljyhanat kiinni. Sen sijaan Itä-Euroopassa virtasi halpa venäläinen öljy. Suomikin pääsi osalle tuosta halvasta öljystä ns. bilateraalisen kaupan muodossa. Neste sitten jalosti tuon halvan öljyn eteenpäin länsimarkkinoille eri tuotteiden muodossa.
Suomen itäkauppa romahti 1990-1992, ja siinä sivussa katosi 30% viennistä. EU:n ja jenkkien pakotteet ovat pitäneet huolen lopusta.
Viisipäiväiseen kouluviikkoon siirryttiin 1971.
Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin aikaisemmin.