Lasten isä lähti klo 15 juoksemaan ja jätti 10- ja 12-vuotiaat lapset keskenään. Palasi vasta klo 23
Toinen lapsista ei saanut edes iltapalaa tehtyä tai muuten osannut mennä yksikseen nukkumaan.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua vain sitä, että mies asettaa omat, itsekkäät mielitekonsa lasten ruokailun ja nukkumaanmenoajan edelle, kun siis juosta voi päivälläkin.
ApEntä sinun itsekkäät mielitekosi aina.
Neuvottelen aina lasten isän kanssa, että käykö. Eikä mulla edes ole sellaisia kiitos oman kasvatukseni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi äärettömän mielenkiintoista saada tietää tämän ketjun aloittajan diagnoosit. Siis oikeat sellaiset, ei palstapsykologien antamat.
Mitä diagnoosia tähän tarvitaan? Ei mulla ole mitään mt-diagnoosia. Ainoastaan on ollut masennus.
Ap
Joltakin persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa kirjoituksesi, kun olet niin klikkiytynyt oman hyvinvointisi ajamiseen, ettei edes äidinvaistot mene siitä ohitse.
Siis oliko kyseessä maraton? Ja lapset tiesivät että isällä menee myöhään? Vai sanoiko vaan että lähtee lenkille ja sitten ei kuulunut mitää ja palasi vasta klo 23?
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko kyseessä maraton? Ja lapset tiesivät että isällä menee myöhään? Vai sanoiko vaan että lähtee lenkille ja sitten ei kuulunut mitää ja palasi vasta klo 23?
Maraton ja tiesivät. Mutta esim. mulle ei vaivauduttu kertomaan tästä, siis tyyliin, että ”ole kuulolla, jos lapset soittaa ja lapsille on sanottu, että soittavat sulle”. Ei mitään. Sain sattumoisin tietää tällaisesta toiminnasta. Ja kuten sanoin, se ei ollut hyvä asia esikoiselle. Toki selvisi siitä, joo. Mutta miehen p a skuus jaksaa suututtaa.
Ap
Mites jos huoltaja tekee vuorotyötä ja on töissä klo 15-23? Eikö silloin voi jättää lapsia yksin kotiin vai pitääkö huoltajan vaihtaa työpaikkaa?
Ja siis joo, olen suuttunut aikaisemmin miehelle, kun mies on tehnyt jotain vastaavaa ja sanonut vain, että ”lapset jäävät yksin”, vaikka mä olen silloinkin ollut sitä mieltä, että se ei ole ok. Mutta siitäkään ei neuvotella kanssani, että voiko hän mennä mielihalujensa mukaan, sopiiko nyt minulle se?
Ap
Kristiina xx kirjoitti:
Mites jos huoltaja tekee vuorotyötä ja on töissä klo 15-23? Eikö silloin voi jättää lapsia yksin kotiin vai pitääkö huoltajan vaihtaa työpaikkaa?
Se on eri asia, jos se on lapsille normaalia ja ovat tottuneet siihen. Tuskin se eka yö/ilta sujuu sen paremmin, jos se taivaasta tippuen alkaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi äärettömän mielenkiintoista saada tietää tämän ketjun aloittajan diagnoosit. Siis oikeat sellaiset, ei palstapsykologien antamat.
Mitä diagnoosia tähän tarvitaan? Ei mulla ole mitään mt-diagnoosia. Ainoastaan on ollut masennus.
ApJoltakin persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa kirjoituksesi, kun olet niin klikkiytynyt oman hyvinvointisi ajamiseen, ettei edes äidinvaistot mene siitä ohitse.
Äidinvaistot? Luuletko sä, että mun mielialojani hyysättiin, kun olin lapsi tai ei jätetty yksin vain selviämään? Siitä tämä johtuu, ei mistään persoonallisuushäioöstä. Koska ne asiat on rikki mutta korjattavissa, jos joku s a a tanan terapeutti tai psykiatri osaisi vain hoitaa.
Ap
Aivan, no siinähän se selitys tulikin. Harmi että mies haksahti tekemään jälkikasvua sun kanssasi, kun selvästi sulla on joku ongelma pääkopassasi joka nyt sitten kulminoituu sun lapsiin, tai suhteeseesi lasten isään ja käytät lapsiasi vain manipuloinnin välineenä. Tuo on niin sairasta touhua.
Suututtaa se, että mies ei siis anna lapsille kokemusta, että minut otetaan mukaan, minuun turvataan. Siis ei voi, koska haluaa mennä omien mielihalujensa mukaan, jossa ei tarkisteta sopiiko nyt minulle. Minusta se on läimäys lastenkin kasvoja vasten. ”Äitinne ei ole teille tärkeä minusta”.
Ap
Mutta onneksi kun lapset kasvavat turvaavat enemmän minuun, kun mikään yhteydenpito ei ole paski aismaisen isän varassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua vain sitä, että mies asettaa omat, itsekkäät mielitekonsa lasten ruokailun ja nukkumaanmenoajan edelle, kun siis juosta voi päivälläkin.
ApKyseessä oli järjestetty, virallinen maraton eikä mikään juoksentelulenkki. Ei sellaista juosta silloin kuin itse halutaan, vaan silloin kun se järjestetään! Lisäksi sanoit että se oli aivan toisella paikkakunnalla. Miehen pitää siis ensin ajaa sinne toiselle paikkakunnalle, juosta maraton, käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, varmaan levätäkin hetki että pystyy ajamaan. Ja ehkä siinä tulee jopa muutama sana vaihdettua muiden juoksijoiden kanssa, joista miehesi oletettavasti tuntee osan kun kerran on noin monta maratonia juossut. Ja sitten hänen pitää vielä ajaa kotiin. Hän ei ole siis ollut juoksemassa vielä klo 23 kuten kirjoituksissasi koko ajan sanot.
Ja pointti tässä on edelleen se että täysin riippumatta siitä kuka on mitäkin väärin ymmärtänyt (sinä tiesit että mies on iltapäivän ja illan poissa, mutta et tiennyt miten pitkään; isä ehkä jotenkin ymmärsi että sinä huolehdit että lapset varmasti tulevat hoidetuksi), sinun olisi pitänyt tinkiä omista periaatteistasi ja mukavuudestasi ja ajaa lasten luokse heti kun tajusit tilanteen.
Ja siis NIIN OLISI, mutta tämä on juuri se asia, josta olen raivoissani. Tuo on väärin. Millä mies ois korvannut sen mulle?
Ap
Olisiko sinun korvauksesi voinut olla vaikka se että 10-vuotiaalla erityislapsellasi on vatsa täynnä ja hyvä ja turvallinen olo kun toinen hänen vanhemmistaan tuli paikalle kuultuaan hänen olevan hädässä? Että hänen perusturvallisuutensa olisi kasvanut, ja hän olisi ymmärtänyt että hänen hyvinvoinnistaan välitetään?
Nyt hän ymmärsi että äiti ei piittaa paskaakaan vaikka hänellä on nälkä. Onhan sekin hyödyllinen opetus elämässä.
Opeta se laiska poikasi tekemään syötävää itselleen! Nuoremman siskon ei tarvitse isoa veljeään passata!!!
Vierailija kirjoitti:
Mutta onneksi kun lapset kasvavat turvaavat enemmän minuun, kun mikään yhteydenpito ei ole paski aismaisen isän varassa.
Ap
Ihan pikkuisen tätä nyt kuule epäilen. Oletko jo alkanut säästämään rahaa heidän terapiaansa varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä lähtee lenkille 15 ja tulee 23, kuvitelkaa lasten hätää.
Mitä helvettiä täällä syytellään saamattomia lapsia kun vika on isässä?
Lenkki kestää noin tunnin, maksimissaan neljä jos maratonia treenaa. Jos mies onkin menossa lenkin sijaan kavereille, kaljalle tms. tämä pitää kertoa lapsille etukäteen ja aika koska suunnilleen palaa.
Et ole ultrajuoksusta koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa se, että mies ei siis anna lapsille kokemusta, että minut otetaan mukaan, minuun turvataan. Siis ei voi, koska haluaa mennä omien mielihalujensa mukaan, jossa ei tarkisteta sopiiko nyt minulle. Minusta se on läimäys lastenkin kasvoja vasten. ”Äitinne ei ole teille tärkeä minusta”.
Ap
Miksi exäsi täytyisi pyytää sinulta lupa maratonien juoksuun, sinulta, joka hylkäsit lapsesi, joiden avulla yrität määrätä exäsi elämää?
Sinua siis ahdistaa se, että lapsien kasvaessa exäsi voi jopa harrastaa, eikä kykkiä kotona lasten kanssa 24/7.
Munkin ex-mies vihasi mun maratonjuoksuja, ne olivatkin pisimmät ajat, jotka hän joutui hoitamaan lapsia yksin putkeen. Itse huiteli ties missä ja milloin halusi. Jos minulla oli tärkeä meno, jouduin sopimaan aina varahoitajan siltä varalta, että ex tekee lapsille oharit.
Vierailija kirjoitti:
No tuon ikäiset pärjää yksin tai keskenään 8h.
Pärjäävät toki, mutta hätääntyvät kyllä aika lailla jos isä on tavallisesti viipynyt juoksulenkillään vaikka 2 tuntia, ja yhtäkkiä onkin poissa iltamyöhään asti eikä edes soita lapsille! Todella vastuutonta. Ihan sama missä on ollut, ryyppäämässä tai panemassa vaikka, niin olisi voinut laittaa vaikka whatsapim lapsille:
Moi kultamurut, isi juokseekin tällä kertaa tooooosi pitkän lenkin, tulen klo 23. Ottakaa iltapalaksi jääkaapista jugurttia ja lisäksi leipää ja käykää nukkumaan klo 20. Pusuja!“
Teen vain minulle kuuluvat asiat. Jos jotain sovitaan lasten isän kanssa, ei mies saa siitä poiketa itsekseen.
Ap