Lue keskustelun säännöt.
Te naiset, jotka sinnittelitte suhteessa niin kauan kun lapsista tuli täysi-ikäisiä - miten teitte sen?
04.09.2020 |
Vertaistukea tarvitsen. Odotusta yli 10 vuotta ennen kuin 3 lastani ovat täysi-ikäisiä, jotta eroaminen ja muutto muualle onnistuisi (mieheni on uhkaillut, mm. että tulee tekemään elämästäni helvettiä jos eroan & satuttaa itseään). Asun ulkomailla, joten muutto Suomeen päin ei tule kuulookaan, sillä mieheni ei halua, että muutan takaisin Suomeen lapsiemme kanssa..Taitaa Haagin sopimuksetkin tulla vastaan tuossa kohtaa, että veisi lapset toiseen maahan asumaan vasten toisen vanhemman tahtoa. Onko jotain vinkkejä miten te, jotka olette joutuneet sinnittelemään suhteissa olette kestäneet ja jaksaneet tämän taakan?
Kommentit (45)
Miten jotkut kuvittelevat, että huonossa suhteessa eläminen parempi vaihtoehto lapsille. Kyllä lapset tajuavat ja vaistoavat vanhempien onnettomuuden. Sen huomaavat myös perheen ulkopuoliset, usko pois. Hullua pitkittää väistämätöntä. Ymmärrän, että ero ei ole helppo ratkaisu ja eläminen ulkomailla mutkistaa tilannetta.
Toivottavasti ap löytää ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut kuvittelevat, että huonossa suhteessa eläminen parempi vaihtoehto lapsille. Kyllä lapset tajuavat ja vaistoavat vanhempien onnettomuuden. Sen huomaavat myös perheen ulkopuoliset, usko pois. Hullua pitkittää väistämätöntä. Ymmärrän, että ero ei ole helppo ratkaisu ja eläminen ulkomailla mutkistaa tilannetta.
Toivottavasti ap löytää ratkaisun.
Se ei ole sikäli kuvitelmaa, että ihan tutkitusti vanhempien tunnekylmä suhde on lapsille parempi ympäristö kuin avioero. Ei lapsia lopulta niin kauheasti kiinnosta vanhempien rakkauselämä.
Eri juttu sitten, jos on väkivaltaa, alkoholismia tai pahoja riitoja. Silloin ero on paras ratkaisu.
Mun lapseni oli ollut koko ikänsä yökastelija ja huono nukkuja, joka kömpi öisin viereen.
Kun erosin hänen alkoholisti-isästään,, me molemmat aloimme nukkua kuin vauvat. Yökastelu ja yöhiippailu loppui siihen.
Minulle töissä sanottiin, että olen kuin eri ihminen. Sain myös ylennyksen vähän ajan päästä.
Tuhoisa parisuhde syö ihmisiä tavoilla, joita ei sen keskellä ollessa näe, ihan koko perhettä. Olen myös alkoholistiperheen lapsi, ja äitini sinnitteli heidän kuolemaan asti. Siksi päädyinkin samanlaiseen suhteeseen.
Jos sinnittelet, opetat jälleen omat lapsesi ihan samaan kuvioon. Haluatko sen heille?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kys.tilanteessa, mutta luulisin että onnistumisen avaimet on oman sisäisen maailman rakentamisessa. Niinhän kaikki vangitkin selviää.
Näinhän se on. Olen yrittänytkin visualisoida toivemaailmaa, jossa voin tuntea oloni vapaaksi. Ap
Jos asutte briteisssä niin ottaisin myös huomioon sen että mikäli miehesi vastustaa avioeroa saat sen vasta 5 vuoden asumuseron jälkeen. Eli mikäli 10 vuotta ajattelit kestää saman katon alla pahimmassa tapauksessa olet sidottu mieheen vielä 15 vuoden ajan.