Lue keskustelun säännöt.
Miksi ne Jämsän paperimiehet ei muuta sinne missä töitä on? Ei ole itseisarvo että työpaikat on Jämsässä
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin maatalousyhteiskunta eikä myöskään teollisuusyhteiskunta. Palveluihin on suuntauduttu jo pitkään.
En ehkä pysty samaistumaan jämsäläiseen paperitehdaspaikkakunnan sielunmaisemaan, mutta helsinkiläisenä yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijana on pakko miettiä, onko tehdastuotannon hupeneminen ja väestön keskittyminen Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin (Helsingin, Turun ja Tampereen seutu) perinteisillä tehdaspaikkakunnilla yllätys.
Onhan jo 20 vuotta sitten tiedetty, että työelämä pirstoutuu, koko ajan vaaditaan korkeampaa koulutusta ja laajempaa osaamista. Yläasteen opinto-ohjaustunneilla puhuttiin aloista, jotka tulevaisuudessa työllistävät, aloista, jotka ovat epävarmoja tai jopa katoamassa Suomesta. Pitkään on myös puhuttu siitä, että yhä harvempi tekee koko 45-vuotista työuraansa enää yhdessä työpaikassa tai edes yhdellä ja samalla alalla.
Onko tämä tietoisuus yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijoiden ammattisalaisuus vai olisiko tämä kerrottu ajallaan jo tehdaspaikkakuntienkin yläkoulujen opinto-ohjauksessa?
Itse olen 80-puolivälissä syntynyt ja minun aikana vielä 2000-luvun alkupuolella ei puhuttu tuollaisia, vaan siitä, että meidät revitään töihin reippaasti, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Sitä jaksettiin jauhaa vuosia vielä siinäkin vaiheessa, kun kyseiset porukat oli jo aika lailla jääneet pois töistä eikä niiden paikkoja millään alalla tainnut massoittain olla. 2000-luvun alussa puhuttiin myös siitä, miten ympäristö- ja bioalat on tulevaisuutta ja vasta nyt alkaa näyttää siltä, että niille koulutuksille alkaa olla käyttöä laajemmissa määrin.
Niin, itsekin olen syntynyt 1986, joten saman aikakauden lapsia olemme. Olisiko sitten myös opinto-ohjaajien kauasnäköisyydessä ollut eroa, mutta vuonna 2001 meille opo puhui siitä, että yhdellä koulutuksella ei välttämättä enää pärjää. "Suurin osa teistä tekee työuransa useammassa eri työpaikassa ja ammatissa".
Suurten ikäluokkien eläköityminen liittyy vahvasti sosiaali- ja terveysalan työvoimatarpeisiin. Myös varhaiskasvatukseen tarvitaan työntekijöitä erityisesti pääkaupunkiseudulla. IT-alalla on tiettyjä tehtäviä, joissa työntekijöistä on pulaa. Sitten on sellaisia aloja, joihin koulutetaan liikaa: esim. tradenomeja, media-alan osaajia ja yhteiskuntatieteilijöitä on enemmän kuin koskaan voidaan niillä aloilla työllistää. Kilpailu paikoista on kiven kovaa ja parhaat saavat leipänsä. Ja aina ovat nämä taide- ja kulttuurialat, joissa leipä on epävarma ja pieninä murusina siellä sun täällä. Esimerkiksi Kansallisooppera on ajanut oman vakituisen solistikuntansa alas. Kun vakituisia solisteja on lähtenyt tai jäänyt eläkkeelle, uusia ei ole enää otettu tilalle.
Silti olen varma, että kaikkia työttömiä tai kaikkia koululaisia ei voi kouluttaa näille "varman työllisyyden" aloille. Ei kaikilla ole kiinnostusta tai edes kykyä lääkäri- tai diplomi-insinööriopintoihin. Ei kaikilla ole kykyä ja kiinnostusta sosiaalialan opintoihin. Ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista. Ylipäänsä tärkeää olisi se, että kouluttauduttaisiin varhain ja korkealle. Se ei koskaan sulje ovia, vaikka ei se niitä automaattisesti avaakaan. Lopulta työelämässä kaikkein tärkeimpiä ovat tänä päivänä sosiaaliset taidot ja verkostot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin maatalousyhteiskunta eikä myöskään teollisuusyhteiskunta. Palveluihin on suuntauduttu jo pitkään.
En ehkä pysty samaistumaan jämsäläiseen paperitehdaspaikkakunnan sielunmaisemaan, mutta helsinkiläisenä yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijana on pakko miettiä, onko tehdastuotannon hupeneminen ja väestön keskittyminen Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin (Helsingin, Turun ja Tampereen seutu) perinteisillä tehdaspaikkakunnilla yllätys.
Onhan jo 20 vuotta sitten tiedetty, että työelämä pirstoutuu, koko ajan vaaditaan korkeampaa koulutusta ja laajempaa osaamista. Yläasteen opinto-ohjaustunneilla puhuttiin aloista, jotka tulevaisuudessa työllistävät, aloista, jotka ovat epävarmoja tai jopa katoamassa Suomesta. Pitkään on myös puhuttu siitä, että yhä harvempi tekee koko 45-vuotista työuraansa enää yhdessä työpaikassa tai edes yhdellä ja samalla alalla.
Onko tämä tietoisuus yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijoiden ammattisalaisuus vai olisiko tämä kerrottu ajallaan jo tehdaspaikkakuntienkin yläkoulujen opinto-ohjauksessa?
Itse olen 80-puolivälissä syntynyt ja minun aikana vielä 2000-luvun alkupuolella ei puhuttu tuollaisia, vaan siitä, että meidät revitään töihin reippaasti, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Sitä jaksettiin jauhaa vuosia vielä siinäkin vaiheessa, kun kyseiset porukat oli jo aika lailla jääneet pois töistä eikä niiden paikkoja millään alalla tainnut massoittain olla. 2000-luvun alussa puhuttiin myös siitä, miten ympäristö- ja bioalat on tulevaisuutta ja vasta nyt alkaa näyttää siltä, että niille koulutuksille alkaa olla käyttöä laajemmissa määrin.
No ongelma on siinä, että ammatinvalintapäätökset pitäisi tehdä joidenkin tutkijoiden visioiden mukaan, jotka eivät välttämättä ikinä toteudu tai toteutuvat vuosikymmenien päästä. On myös mantroja, joita hoetaan kyseenalaistamatta. Yksi sellainen on, että koko ajan pitäisi olla korkeampi koulutus. Millä perusteella? Silmäni avautuivat oikeastaan vasta sitten, kun lapseni meni ammattikouluun opiskelemaan rekkakuskiksi. Vanhempainillassa puhuttiin realistisesti työn rankkuudesta (esim. pitkät poissaolot kotoa), mutta sanottiin myös, ettei sillä alalla juuri työttömiä ole. Lehdissäkin haastatellaan joskus yrittäjiä, jotka sanovat suoraan, että jos löytyisi ammattimies, hän palkkaisi oitis. Ja sitten hoetaan, että niin ja niin monella pitäisi olla korkeakoulututkinto ja ammattikouluun meneviin suhtaudutaan kuin syrjäytyneisiin. Oikeastihan ammattikoulutus on ihan eri asia kuin suoraan peruskoulupohjalta, mutta suhtautuminen on kutakuinkin sama.
Yksi visio kuljetusalallahan on se, että kohta ei tarvita kuskeja ollenkaan, kun rekat ajavat itsekseen ja jotkut ovat ihmetelleetkin, miten lapseni uskalsi mennä opiskelemaan vielä kuskiksi. Käsittääkseni tuota samaa asiaa on kyllä jauhettu jo jonkin aikaa ja olisihan se aika jännä ajatus, että KUKAAN ei menisi enää alaa opiskelemaan. Oltaisiin varmaan pulassa aika pian, mutta ehkä se olisi joku viherpropellipään unelma sitten. En sano, etteikö muutoksia voisi tullakin, mutta ainahan sitten voi tehdä uusia päätöksiä ja opiskella muuta.
Itse käsittäisin jonkinlaiseksi ratkaisuksi LAADUKKAAN ammattikoulutuksen, jossa ihminen oikeasti oppii jonkin taidon, josta on hyötyä työmarkkinoilla. Isäni oli aikanaan juuri prosessimies, ihan kansakoulupohjalta. Luulen, että hänellä ei kyllä ollut mitään sellaista taitoa, jota ei olisi voinut muutamassa päivässä opettaa... Nyt tuntuu, että vaihtoehtoina nähdään kouluttamaton apina ja mahdollisimman korkealle opiskellut visionääri - suurin osa hommista on siinä välissä.
Vierailija kirjoitti:
[
Itse olen 80-puolivälissä syntynyt ja minun aikana vielä 2000-luvun alkupuolella ei puhuttu tuollaisia, vaan siitä, että meidät revitään töihin reippaasti, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Sitä jaksettiin jauhaa vuosia vielä siinäkin vaiheessa, kun kyseiset porukat oli jo aika lailla jääneet pois töistä eikä niiden paikkoja millään alalla tainnut massoittain olla. 2000-luvun alussa puhuttiin myös siitä, miten ympäristö- ja bioalat on tulevaisuutta ja vasta nyt alkaa näyttää siltä, että niille koulutuksille alkaa olla käyttöä laajemmissa määrin.
Itse olen 1981 syntynyt ja jokaisella koulutusasteella meille on jauhettu samaa, että sitten kun ne suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle niin voi suunnilleen kävellä töihin kuin töihin...itse olen onnekas, että olen työelämässä, mutta moni samaa ikäluokkaa oleva (tai nuorempi) ei ole. Ei niitä suurten ikäluokkien jättämiä työpaikkoa vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin maatalousyhteiskunta eikä myöskään teollisuusyhteiskunta. Palveluihin on suuntauduttu jo pitkään.
En ehkä pysty samaistumaan jämsäläiseen paperitehdaspaikkakunnan sielunmaisemaan, mutta helsinkiläisenä yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijana on pakko miettiä, onko tehdastuotannon hupeneminen ja väestön keskittyminen Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin (Helsingin, Turun ja Tampereen seutu) perinteisillä tehdaspaikkakunnilla yllätys.
Onhan jo 20 vuotta sitten tiedetty, että työelämä pirstoutuu, koko ajan vaaditaan korkeampaa koulutusta ja laajempaa osaamista. Yläasteen opinto-ohjaustunneilla puhuttiin aloista, jotka tulevaisuudessa työllistävät, aloista, jotka ovat epävarmoja tai jopa katoamassa Suomesta. Pitkään on myös puhuttu siitä, että yhä harvempi tekee koko 45-vuotista työuraansa enää yhdessä työpaikassa tai edes yhdellä ja samalla alalla.
Onko tämä tietoisuus yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijoiden ammattisalaisuus vai olisiko tämä kerrottu ajallaan jo tehdaspaikkakuntienkin yläkoulujen opinto-ohjauksessa?
Itse olen 80-puolivälissä syntynyt ja minun aikana vielä 2000-luvun alkupuolella ei puhuttu tuollaisia, vaan siitä, että meidät revitään töihin reippaasti, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Sitä jaksettiin jauhaa vuosia vielä siinäkin vaiheessa, kun kyseiset porukat oli jo aika lailla jääneet pois töistä eikä niiden paikkoja millään alalla tainnut massoittain olla. 2000-luvun alussa puhuttiin myös siitä, miten ympäristö- ja bioalat on tulevaisuutta ja vasta nyt alkaa näyttää siltä, että niille koulutuksille alkaa olla käyttöä laajemmissa määrin.
Niin, itsekin olen syntynyt 1986, joten saman aikakauden lapsia olemme. Olisiko sitten myös opinto-ohjaajien kauasnäköisyydessä ollut eroa, mutta vuonna 2001 meille opo puhui siitä, että yhdellä koulutuksella ei välttämättä enää pärjää. "Suurin osa teistä tekee työuransa useammassa eri työpaikassa ja ammatissa".
Suurten ikäluokkien eläköityminen liittyy vahvasti sosiaali- ja terveysalan työvoimatarpeisiin. Myös varhaiskasvatukseen tarvitaan työntekijöitä erityisesti pääkaupunkiseudulla. IT-alalla on tiettyjä tehtäviä, joissa työntekijöistä on pulaa. Sitten on sellaisia aloja, joihin koulutetaan liikaa: esim. tradenomeja, media-alan osaajia ja yhteiskuntatieteilijöitä on enemmän kuin koskaan voidaan niillä aloilla työllistää. Kilpailu paikoista on kiven kovaa ja parhaat saavat leipänsä. Ja aina ovat nämä taide- ja kulttuurialat, joissa leipä on epävarma ja pieninä murusina siellä sun täällä. Esimerkiksi Kansallisooppera on ajanut oman vakituisen solistikuntansa alas. Kun vakituisia solisteja on lähtenyt tai jäänyt eläkkeelle, uusia ei ole enää otettu tilalle.
Silti olen varma, että kaikkia työttömiä tai kaikkia koululaisia ei voi kouluttaa näille "varman työllisyyden" aloille. Ei kaikilla ole kiinnostusta tai edes kykyä lääkäri- tai diplomi-insinööriopintoihin. Ei kaikilla ole kykyä ja kiinnostusta sosiaalialan opintoihin. Ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista. Ylipäänsä tärkeää olisi se, että kouluttauduttaisiin varhain ja korkealle. Se ei koskaan sulje ovia, vaikka ei se niitä automaattisesti avaakaan. Lopulta työelämässä kaikkein tärkeimpiä ovat tänä päivänä sosiaaliset taidot ja verkostot.
Kuulostaa kovin nykyaikaiselta, mutta ihan todellako pärjäämme sillä, että kaikki opiskelevat mahdollisimman korkealle ja panostavat pääasiassa sosiaalisiin taitoihin ja verkostoihin? Oletko varma, että roskakuskin on kannattanut suorittaa yliopistotutkinto vai ajattelitko, että pärjäämme ilman heitä? Oletko varma, että esim. kokin tärkein taito on verkostoituminen, eikö se voisi liittyä ruoanlaittoon? Varmasti on aloja ja työtehtäviä, joissa tärkein taito on jokin ihan muu kuin "itse asian osaaminen". Esim. täällä kaupungissa poistettiin muutama tosi kovapalkkainen virkamiehen pesti - kukaan kentällä ei huomannut mitään. En haluaisi olla ilkeä ja ymmärrän pointtisi esim. siitä, että täytyy olla valmis opiskelemaan uutta tarpeen mukaan, mutta soisin, että ihan tavallisia, ammattitaitoisia duunareita koulutettaisiin ja arvostettaisiin enemmän, ei vain lähdeviitteet osaavia notkeita taivaanrannanmaalareita ja esiintyjiä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niille vielä Suomessa toimiville alasajoa odottaville paperitehtaille ?
Vai kenties Saksaan?
Miksi työttömäksi jäänyt lähihoitaja Kuusamosta ei kouluttaudu levyseppähitsaajaksi ja muuta Raaheen ? Ihan yhtä "fiksu " ehdotus?Ei siitä kuule niin kauaa ole kun Suomesta lähdettiin Kanadaankin metsätöihin. Mutta tämän päivän suomalainen kermapersetyötön ei suostu lähtemään edes sadan kilometrin päähän. Asenneongelman vuoksi leikkurit on laitettava sataan prosenttiin, koska vain nälkä ja kylmyys tuntuvat olevan ne motivaattorit mitkä saavat suomalaisen työttömän perseen ylös sohvasta. Ylisuuret tuet kannustavat vain loikoiluun.
Turhaa verrata jotakin 1900-luvun alkupuolta nykytilanteeseen. Elämme työelämän osalta aivan eri maailmassa.
- Kanadaan, USA:han ja vielä Ruotsiin sodan jälkeen lähteneitä ajoi pois Suomesta olemattoman pieni palkkataso. Jos tarkastellaan maatalous- ja metsätyöntekijän palkkoja 1950-60 -lukujen vaihteessa, voidaan aika pian huomata, että samaan ostovoimaan pääsee jo käytännössä peruspäivärahalla.
- Sitä paitsi kyse ei ole "asenneongelmasta", vaan siitä, mikä on kannattavaa / ei ole kannattavaa. Jokainen ihminen tekee päätelmät itse. Suomessa on jo 1960-luvulla todettu, että teitä ei kannata rakentaa työttömien lapio- ja rautakankityöllä, ja tästä lähtien Suomessa on ollut lyhyitä korkeasuhdanteen jaksoja lukuun ottamatta kasvava työttömyys. Työttömien sinänsä pieni ansiotaso, joka kattaa asumiskulut ja peruselintarpeet, on lähtötaso, jonka ohella kannattaa tarkastella sitä, millaisessa asemassa kukin työtön on.
Jos jämsäläinen paperimies, Jarkki 50, on hankkinut perheineen omakotitalon Jämsästä ehkä 150.000€:llä noin 12 vuotta sitten, ja on maksanut sen vuosien saatossa pois, joutuu Jarkki pohtimaan, kannattaako yrittää myydä taloa - ja tehdä tappiota 100.000€, vai jäädä Jämsään, ja yrittää saada pätkä- tai silpputöitä jostakin lähialueelta? Kannattaako uhrata rahaa ja aikaa, ja kouluttautua epävarmalle alalle vain, jotta voisi ehkä työllistyä alle 10 vuoden ajaksi matalapalkkaiseen työhön, jonka perässä on pakko muuttaa?
Jokainen työttömäksi jäävä on yksilö. He ovat jossakin kohtaa työuraansa. Heillä on perhe- ja elämäntilanne, joka määrittelee heidän mahdollisuuksiaan. Heillä on kiinteää omaisuutta (omakotitalo jne), joka elämänmuutoksen myötä täytyy mahdollisesti myydä alihintaan.
Itsekin asun muuttotappiopaikkakunnalla. Jos jäisin työttömäksi, en tosiaankaan olisi muuttamassa yhtään minnekään. Etsisin todennäköisesti lyhyitä määräaikaisuuksia mistä tahansa, jotta saisin pidettyä työssäoloehdon täynnä (26 vkoa viimeisen 28 kk aikana, eli esimerkiksi 3 kk mittainen kesätyö vuosittain riittää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhannen tosi on, että Suomessa on muuttotappiokuntia, joissa väestö ikääntyy voimakkaasti työikäisten muuttaessa suuriin kaupunkeihin. Aluepolitiikan kannalta surullinen tosiasia on se, että Suomessa tulevaisuudessa vain kolme etelän kasvukeskusta jatkaa kasvamistaan ja kehittymistään. Ne ovat Helsinki, Turku ja Tampere. Helsingin kehityksessä ovat mukana tietysti Espoo ja Vantaa.
Sen sijaan tulevaisuudessa yliopistokaupungit Oulu, Kuopio, Jyväskylä, Vaasa, Joensuu, Rovaniemi, Lappeenranta ja monet muut maakunnilleen tärkeät keskukset pienenevät samalla, kun maaseutu tyhjenee. On epärealistista kuvitella, että mikään suuri yritys tekisi investointeja ja perustaisi toimintaansa pieniin maaseutukaupunkeihin. Väkimäärä Suomessa vähenee ja jäljelle jäävät työikäiset ja erityisesti koulutettu väestö pakkautuu Etelä-Suomen suurten kaupunkien "kolmioon".
Se on ilman muuta haaste. Asuntokaupassa on nyt jo ihan omat lakinsa Helsingin seudulla. Työstä pitää saada palkkaa, jotta Helsingin seudulla pystyy asumaan. Se on yksi merkittävä syy siihen, miksi nimenomaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on niin kirkuva pula varhaiskasvatuksen opettajista ja lastenhoitajista. 2000-2600 euron bruttotuloilla ei makseta pääkaupunkiseudulla sijaitsevan yksiön vuokraa tai säästetä omaa asuntoa varten. Se on ainakin hyvin haastavaa kituuttamista. Yksiöiden ja pienten kaksioiden ostamisessa on myös kova kilpailu. Keskeisellä paikalla sijaitseva yksiö myydään lähes aina pyyntihintaa korkeammalla hinnalla. Sijoittajat kärkkyvät niitä niin, että niihin on tavallisen palkansaajan vaikea päästä käsiksi.
Toisaalta kalliissa asumisessa on puolensa: Kun hinnat ovat korkeat, joudutaan yleensä tyytymään pienempään asuntoon. Pienessä asunnossa tullaan elämän perusasioiden äärelle: mitä kotona oikeasti tarvitaan. Pienempi asunto on ympäristöteko. Suurin osa siitä tavarasta, mikä meillä länsimaisilla kulutusyhteiskunnan kasvateilla on kotonamme, on turhaa tavaraa. Ja tavaran takia ihminen tarvitsee neliöitä. Kaupungissa elämä on toisenlaista kuin maalla: tullaan toimeen pienemmissä tiloissa ja vähemmällä, mutta asutaan lähellä kaikkea, ei tarvita autoa, kun julkiset toimivat ja eletään siten maapalloa säästäen. Asuminen ja autoilu ovat siinä merkittäviä tekijöitä.
Sitten tietysti se työ ja palkka: nykypäivänä pelkkä peruskoulu, ammattikoulu tai lukio ei riitä kovin korkealle. Mitä enemmän käy kouluja ja hankkii osaamista, sitä paremmat mahdollisuudet on työllistyä ja riski työttömyyteen pienenee.
Mitähän ihania palvelualantyöpaikkoja tänne sitten syntyykään?
Eihän sitä vientiä tarvita, tuonti riittää :)
Vierailija kirjoitti:
Miksei Suomen puuvaroista aleta tehdä vaikka kauniita perinnehuonekaluja? Koko sellunkeitto on niin eilisen päivän juttu.
Minusta tässä on ideaa. Mutta tuskin onnistuu, koska se kuulostaa käytännölliseltä. Nykypäivänä tutkitaan ja kirjoitetaan, ei todellakaan pidetä työkaluja kädessä. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole ollut enää vuosikymmeniin maatalousyhteiskunta eikä myöskään teollisuusyhteiskunta. Palveluihin on suuntauduttu jo pitkään.
En ehkä pysty samaistumaan jämsäläiseen paperitehdaspaikkakunnan sielunmaisemaan, mutta helsinkiläisenä yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijana on pakko miettiä, onko tehdastuotannon hupeneminen ja väestön keskittyminen Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin (Helsingin, Turun ja Tampereen seutu) perinteisillä tehdaspaikkakunnilla yllätys.
Onhan jo 20 vuotta sitten tiedetty, että työelämä pirstoutuu, koko ajan vaaditaan korkeampaa koulutusta ja laajempaa osaamista. Yläasteen opinto-ohjaustunneilla puhuttiin aloista, jotka tulevaisuudessa työllistävät, aloista, jotka ovat epävarmoja tai jopa katoamassa Suomesta. Pitkään on myös puhuttu siitä, että yhä harvempi tekee koko 45-vuotista työuraansa enää yhdessä työpaikassa tai edes yhdellä ja samalla alalla.
Onko tämä tietoisuus yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelijoiden ammattisalaisuus vai olisiko tämä kerrottu ajallaan jo tehdaspaikkakuntienkin yläkoulujen opinto-ohjauksessa?
Itse olen 80-puolivälissä syntynyt ja minun aikana vielä 2000-luvun alkupuolella ei puhuttu tuollaisia, vaan siitä, että meidät revitään töihin reippaasti, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Sitä jaksettiin jauhaa vuosia vielä siinäkin vaiheessa, kun kyseiset porukat oli jo aika lailla jääneet pois töistä eikä niiden paikkoja millään alalla tainnut massoittain olla. 2000-luvun alussa puhuttiin myös siitä, miten ympäristö- ja bioalat on tulevaisuutta ja vasta nyt alkaa näyttää siltä, että niille koulutuksille alkaa olla käyttöä laajemmissa määrin.
No ongelma on siinä, että ammatinvalintapäätökset pitäisi tehdä joidenkin tutkijoiden visioiden mukaan, jotka eivät välttämättä ikinä toteudu tai toteutuvat vuosikymmenien päästä. On myös mantroja, joita hoetaan kyseenalaistamatta. Yksi sellainen on, että koko ajan pitäisi olla korkeampi koulutus. Millä perusteella? Silmäni avautuivat oikeastaan vasta sitten, kun lapseni meni ammattikouluun opiskelemaan rekkakuskiksi. Vanhempainillassa puhuttiin realistisesti työn rankkuudesta (esim. pitkät poissaolot kotoa), mutta sanottiin myös, ettei sillä alalla juuri työttömiä ole. Lehdissäkin haastatellaan joskus yrittäjiä, jotka sanovat suoraan, että jos löytyisi ammattimies, hän palkkaisi oitis. Ja sitten hoetaan, että niin ja niin monella pitäisi olla korkeakoulututkinto ja ammattikouluun meneviin suhtaudutaan kuin syrjäytyneisiin. Oikeastihan ammattikoulutus on ihan eri asia kuin suoraan peruskoulupohjalta, mutta suhtautuminen on kutakuinkin sama.
Yksi visio kuljetusalallahan on se, että kohta ei tarvita kuskeja ollenkaan, kun rekat ajavat itsekseen ja jotkut ovat ihmetelleetkin, miten lapseni uskalsi mennä opiskelemaan vielä kuskiksi. Käsittääkseni tuota samaa asiaa on kyllä jauhettu jo jonkin aikaa ja olisihan se aika jännä ajatus, että KUKAAN ei menisi enää alaa opiskelemaan. Oltaisiin varmaan pulassa aika pian, mutta ehkä se olisi joku viherpropellipään unelma sitten. En sano, etteikö muutoksia voisi tullakin, mutta ainahan sitten voi tehdä uusia päätöksiä ja opiskella muuta.
Itse käsittäisin jonkinlaiseksi ratkaisuksi LAADUKKAAN ammattikoulutuksen, jossa ihminen oikeasti oppii jonkin taidon, josta on hyötyä työmarkkinoilla. Isäni oli aikanaan juuri prosessimies, ihan kansakoulupohjalta. Luulen, että hänellä ei kyllä ollut mitään sellaista taitoa, jota ei olisi voinut muutamassa päivässä opettaa... Nyt tuntuu, että vaihtoehtoina nähdään kouluttamaton apina ja mahdollisimman korkealle opiskellut visionääri - suurin osa hommista on siinä välissä.
Kuka tahansa apina osaa piirtää viivoja paperille. Hitto, noille on joku taidekorkeakoulu viritetty. Turhuuksien turhuus.
Ja kauppakorkea? Saan minäkin excelin auki ja osaan hakata sinne lukuja.
Hyvä hei! Tästä Suomi nousuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei Suomen puuvaroista aleta tehdä vaikka kauniita perinnehuonekaluja? Koko sellunkeitto on niin eilisen päivän juttu.
Minusta tässä on ideaa. Mutta tuskin onnistuu, koska se kuulostaa käytännölliseltä. Nykypäivänä tutkitaan ja kirjoitetaan, ei todellakaan pidetä työkaluja kädessä. Valitettavasti.
Sellusta vain tehdään tulevaisuudessa vaikka mitä ympäristöystävällisiä muovinkorvikkeita. Metsä ja UPM tekee paljon kehitystyötä sen suhteen.
Mutta hei, sekoittakaa selli ja sanomalehtipaperin valmistus, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta ei ole töitä missään. Mihis sitten muutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperimiehet on kyllä todella tämän yhteiskunnan kermaper*eitä. Siitä sitten vaan kouluttautumaan uusiksi vaikka lähihoitajaksi. Loppuu se yli-ison palkan nostaminen ja täytyykin oikeasti tehdä töitä palkan eteen.
Kyllä ne oikeat kermaperseet yli korkeine palkkoineen istuu kuntien hommissa. Siellä palkat on karanneet täysin käsitä. Jos vientiyrityksellä jonka arvon määrää pörssi on varaa maksaa hyviä palkkoja niin se ei tarkoita että automaattisesti kunnilla on varaa samaan kuten nyt luullaan. Eipä tarvitse jättiveroja ihmetellä kun kaikenmaailman kynänpyörittelijät saa kunnilla 3000-5000€ palkkoja. Vai meneekö tällä maalla niin hyvin että tuohon on varaa? Yli miljardi velkaa..yksikään firma jolla olisi tuollaiset velat ei maksaisi tuollaisia palkkoja koska sitä firmaa ei edes olisi moisella velalla.
Lähihoitaja on yksi yleisimmistä kunnan hommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain on lapsia ketkä on koulussa siellä, ja sitten on vielä avopuolisot kellä saattaa olla jotain muuta duunia siellä.
Eli tuo sinun ideasi toimii vaan sinkuille ja lapsettomille ja kenellä on muuttorahat säästössä, eikä ole esimerkiksi omistusasuntoa, vaan on vuokralla.
Terveisiä Kaipolasta. Minä ja moni muu käydään muualla töissä, Jyväskylä, Tampere. Harmi että tehdas menee kiinni mutta nyt sit opiskelemaan uutta tai katsomaan muita töitä, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperimiehet on kyllä todella tämän yhteiskunnan kermaper*eitä. Siitä sitten vaan kouluttautumaan uusiksi vaikka lähihoitajaksi. Loppuu se yli-ison palkan nostaminen ja täytyykin oikeasti tehdä töitä palkan eteen.
Kyllä ne oikeat kermaperseet yli korkeine palkkoineen istuu kuntien hommissa. Siellä palkat on karanneet täysin käsitä. Jos vientiyrityksellä jonka arvon määrää pörssi on varaa maksaa hyviä palkkoja niin se ei tarkoita että automaattisesti kunnilla on varaa samaan kuten nyt luullaan. Eipä tarvitse jättiveroja ihmetellä kun kaikenmaailman kynänpyörittelijät saa kunnilla 3000-5000€ palkkoja. Vai meneekö tällä maalla niin hyvin että tuohon on varaa? Yli miljardi velkaa..yksikään firma jolla olisi tuollaiset velat ei maksaisi tuollaisia palkkoja koska sitä firmaa ei edes olisi moisella velalla.
Lähihoitaja on yksi yleisimmistä kunnan hommista.
Se onkin about turhaa duunia.
Ihmiskunta on pärjännyt ilmankin
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne kohta tunkee Helsinkiin kuten muukin Suomi, ei tarvi huolestua.
Ei kukaan osta niiden taloja. Huvitti kun joku ulisi että sillä on 250 000 euroa talolainaa. No hei tervetuloa Helsinkiin, se talo maksaa täällä puoli milliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne kohta tunkee Helsinkiin kuten muukin Suomi, ei tarvi huolestua.
Ei kukaan osta niiden taloja. Huvitti kun joku ulisi että sillä on 250 000 euroa talolainaa. No hei tervetuloa Helsinkiin, se talo maksaa täällä puoli milliä.
Huvitti toisen epäonni?
Olet selvästi hieno ihminen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne kohta tunkee Helsinkiin kuten muukin Suomi, ei tarvi huolestua.
Ei kukaan osta niiden taloja. Huvitti kun joku ulisi että sillä on 250 000 euroa talolainaa. No hei tervetuloa Helsinkiin, se talo maksaa täällä puoli milliä.
Huvitti toisen epäonni?
Olet selvästi hieno ihminen :)
Pöljä. Huvitti se, että tuo oli olevinaan iso laina. Tuosta kyllä selviää vaikka työttömänä.
En ymmärrä miksi Suomessa asuntolainaa ei ole sidottu taloon. Eli jos et enää pysty maksamaan, lähdet talosta, se siirtyy pankin omaisuudeksi ja velka on kuitattu sillä. Nyt ihmiset on töiden loppuessa kusessa lopun ikänsä.
S.B. kirjoitti:
Hieman ohis, mutta käytetäänkö otsikossa mielestänne oikein sanaa itseisarvo? Onko perusteltua käyttää käsitettä itseisarvo, kun muistutetaan, että työpaikkojen ei ole periaatteessa pakko sijaita Jämsässä?
itseisarvo on henkilökohtainen käsite, asia joka jollekin on perustavanlatuisesti tärkeä asia juuri sellaisena kuin se on. Voihan jollekin olla itseisarvo, että asuu Jämsässä, eikä mihinkään sieltä lähde, perkele!
Aivan. Varsinkin Helsingissä ollaan sitä mieltä, että ei tarvitse muuttaa "mihinkään landelle", onhan ihmisen juuret ja sielu Suomen pääkaupugissa. Muutto esimerkiksi Jämsästä Keuruulle nähdään vaivattomampana kuin Helsingistä Keuruulle.
#bättrefolke