Vaimo sanoi ettei halua mitään synttärilahjaksi. Onko tämä testi?

Vierailija kirjoitti:

Joo pahinta on miehen jankkaaminen, että "mitä haluat/tarviitko mitään"? Kun en tiedä itsekään mitä haluan lahjaksi, enkä edes tarvitse mitään, mutta haluaisin, että jotenkin muistettaisiin. Sitä kun viikko jankutetaan ja mies jo ihan kypsä ettei sitten tiedä mitä ostaa ja voivottelee asiaa. Siis ihankuin se sitten olisi minun vikani. Tulee ihan syyllinen olo, että voi kun on reppana kun pitää lahjakin ostaa. Monesti sitten sanon, että anna olla, en halua mitään. Eipähän tarvitse kuunnella jankkausta. Menisi ja ostaisi jotain, eikä kyselisi.

"En halua enkä tarvitse mitään, mutta tärkeintä on että mies kuitenkin käyttää rahansa minuun"

Vierailija kirjoitti:

Laita lehteen onnitteluilmoitus vaikkapa näin

"ONNEA 40-VUOTIAALLE HANIPALLERO-MUORILLENI! Vuodet ovat vierineet ja kuluttaneet, mutta minulle olet yhä edelleen kaunis ja rakastan harmaitakin haituviasi sydämemi pohjasta."

Laita myös jättimäiset "40"-ilmapallot ulko-ovellenne ja hommaa ihana synttärikakku jossa on 40 kynttilää.

Heh. Ihan oikeasti älä tee isoa numeroa naisen ikävuosista kolmenkympin jälkeen ennen 70-vuotispäivää, mutta syntymäpäivän muistaminen ja juhliminen on ehdottomasti paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

No, minäkin aina hermostun kun mies kysyy. Mitä haluat syntymäpäivälahjaksi? Miksi? Koska en kehtaa pyytää mitään kallista, tai jos sanon että menään syömään tai hotelliin ihan kahdestaan, niin se loppuu näin:

Mies pyytää minua katsomaan / varamaan paikat

Mies pyytää minua järjestämään lasten hoidon ja eläintenhoidot

Mies pytää minuna pakkaamaan myös hänen tavarat laukkuun

jne jne

Siksi olen lopettanut kaiken toivomisen. En nykyään haluakaan mitä lahjoja tai edes järjestää meille jotain kivaa, saatika juhlia, koska koko työ on silti minun harteilla. Haluan joskus tulla yllätetyksi.

Tiedän että hän tarkoittaa pelkkää hyvää ja oikeasti haluaa antaa ne asiat (han maksaa kyllä aina), mutta joskus se olisi kivaa kun mies olisi ihan itse hoitanut lapsen hoidot, varanut pöydän / hotellin . Se vie hohdon pois koko päivästä, kun itse varaat kaiken ja tuntuu siltä että mies kulkee vaan mukana koska se on pakko.....

Tämän takia vastaan aina, en halua mitän. Ja, oikeasti tarkoitan sitä, eli en loukkaannu kun ei tule mitään, mutta ilahdun kukista tai suklaarasiasta jos tulee.

No pitää selvästi kertoa mitä haluaa. Esimerkiksi "Haluan syödä romanttisen illallisen kahden kesken kanssasi hienossa ravintolassa ja haluan, että sinä hoidat kaikki asiaan liittyvät järjestelyt," Se työ järjestää illallinen on merkittävä osa lahjaa. Muutenhan illallislahja on sama kuin pyytäisi korua ja saisi seteleitä kirjekuoressa. 

Meillä molemmat aina sanotaan ettei tarvi mitään lahjaa ja on se totta, ei kumpikaan hermostuisi jos lahjaa ei tulisi. Mutta aina on silti kiva yllätys lahja saada, ja aina on kumpikin ostanut.  Nyt tuli aivan ihana lahja kun täytän 45: kun ei ulkomaanmatkoille pääse, mies oli varannut 4 pv pitkän viikonlopun aivan ihanalla luksusmökillä jossa ulkoporeammeet ja kaikki mukavuudet. Sinne sitä sitten ensi perjantaina pääsee nauttimaan syysluonnon rauhasta ja mies lupasi vielä synttärilahjaksi hoitaa ruokahuollon ja tiskit :)

Eräänä vuonna sain mieheltä 200 euroa kirjekuoressa ja ihan itse tehdyn kortin. Ei ollut keksinyt mitään. Oli jotenkin hellyttävä lahja ja naurattaa vieläkin. Hauskinta tässä oli se, että meillä on yhteiset rahat. No ne alkuperäiset rahat ovat yhä tallessa ja tästä tullut jo vitsi, että jos ei keksi lahjaa, voi ottaa ne rahat hyllystä ja antaa ne. 😁

Nainen on jo päättänyt lähteä lätkimään syntymäpäivänään, siksi ei asia kiinnosta.

On eri asia antaa joku turhanpäiväinen lahja tai sitten huomioida muuten kauniisti. Se huomioiminen on tärkeää. Kukkia, hellyyttä ja kauniita sanoja, ehkä yhteinen ravintolaillallinen.

Mä inhoan sitä, että sanotaan ei ja tarkoitetaan joo. Mummini harrasti tuota (muutenkin kuin lahjojen suhteen) ja päätin jo lapsena, etten itse tee niin. Me on miehen kanssa sovittu, ettei ostella lahjoja, enkä muutenkaan tarvitse mitään yllätyksiä. Ostetaan sitten yhdessä jotain tai lähdetään reissuun. Mutta ihmiset on erilaisia, enkä tosiaan osaa arvata, mitä aloittajan puoliso miettii. Ehkä voit ehdottaa jotain esim. mentäisiinkö juhlistamaan sun synttäreitä vaikka ravintola x:ään.

Vierailija kirjoitti:

Vie ulos syömään johonkin hyvää ravintolaan, esim.maisteluillallinen olisi minusta mukava synttärilahja.Tavaraa ei tarvitse hankkia vaan joku tuollainen elämyslahja.

Mikä on maisteluillallinen? Lähteekö sellaisella maistelulla edes nälkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toivo lahjaa, koska turhaa tavaraa on jo paljon. Loukkaantuisin kuitenkin, jos mies ei järjestäisi mitään pientä juhlistusta: aamiainen sänkyyn, kukkia tai joku spesiaalimpi ravintolareissu. Lahjan kieltäminen ei tarkoita sitä, etteikö synttäreitä saisi muistaa ja juhlistaa.

Juuri niin, huomiota eikä romua. Yhdessä jonnekin teatteriin, konserttiin tms. meno olisi kivaa. Jos sellainen ei vaikkapa lasten vuoksi onnistu, niin kynttïlänvalossa juustofondyy kahdestaan punaviinia juoden, syvällisiä keskustellen ja romanttista musiikkia kuunnellen olisi mun mieleen. Kukista tykkään myös.

Ihan vaan tiedoksi sinullekin, että on sellainen pikkujuttu kuin koronapandemia.

Todellakin lahja peliin! Jotain ainutlaatuista, jonka hän muistaa lopun elämäänsä.

Se ei ole mikään testi, vaan normaalia kohteliaisuutta, ettei ala luetella listaa lahjoista, mitä haluaa. Pitää olla paha asperger, jollei sellaista ymmärrä normaalia kohteliasta käytöstä ymmärrä.

Jos et osta lahjaa, niin se on kyllä sen tason moka, että vaimo antaa sinulle eropaperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taas täällä. Nyt on vaikea kyllä sanoa mistä kiikastaa. Vaimolla on synttäripäivänä aamuvuoro ja sanoi että lähtee töiden jälkeen koirien kanssa sienestämään ja palaa ilmeisesti pimeän tultua. Vaihdoin joku aika sitten oman iltavuoroni aamuvuoroksi kun tuon päivämäärän muistin ja ruksasin yhteisestä kalenterista sen iltavuoron pois. Ihan kuin yrittäisi sivuuttaa koko päivän, viikonloppuna sitten molemmilla töitä ja menoja.

Lahjakortti saa riittää ja kukat, en saa selkoa. Metsään en lähde, toivottavasti ei sitä oleta. Ota tuosta selvää. Kiitos kuitenkin neuvoista.

Ikäkriisi

Mikä kriisi tuossa nyt on ja mitä ap:n ihmettelyyn tulee niin eihän tuossa nyt mikään kiikasta?

Vierailija kirjoitti:

Ap taas täällä. Nyt on vaikea kyllä sanoa mistä kiikastaa. Vaimolla on synttäripäivänä aamuvuoro ja sanoi että lähtee töiden jälkeen koirien kanssa sienestämään ja palaa ilmeisesti pimeän tultua. Vaihdoin joku aika sitten oman iltavuoroni aamuvuoroksi kun tuon päivämäärän muistin ja ruksasin yhteisestä kalenterista sen iltavuoron pois. Ihan kuin yrittäisi sivuuttaa koko päivän, viikonloppuna sitten molemmilla töitä ja menoja.

Lahjakortti saa riittää ja kukat, en saa selkoa. Metsään en lähde, toivottavasti ei sitä oleta. Ota tuosta selvää. Kiitos kuitenkin neuvoista.

Vaimo viettää siis tärkeän pyöreiden vuosien synttärinsä erossa sinusta. Joko on ero viime metreillä kypsymässä, tai hän ei ole ensisijaisesti eroamassa, mutta haluaa viettää merkkipäivän toisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toivo lahjaa, koska turhaa tavaraa on jo paljon. Loukkaantuisin kuitenkin, jos mies ei järjestäisi mitään pientä juhlistusta: aamiainen sänkyyn, kukkia tai joku spesiaalimpi ravintolareissu. Lahjan kieltäminen ei tarkoita sitä, etteikö synttäreitä saisi muistaa ja juhlistaa.

Juuri niin, huomiota eikä romua. Yhdessä jonnekin teatteriin, konserttiin tms. meno olisi kivaa. Jos sellainen ei vaikkapa lasten vuoksi onnistu, niin kynttïlänvalossa juustofondyy kahdestaan punaviinia juoden, syvällisiä keskustellen ja romanttista musiikkia kuunnellen olisi mun mieleen. Kukista tykkään myös.

Ihan vaan tiedoksi sinullekin, että on sellainen pikkujuttu kuin koronapandemia.

Kyllä täälläpäin ainakin myydään lippuja teattereihin ja näytökset pyörii. Konsertteja en ole katsonut, kun niistä en niin välitä. Ja voi ostaa loput johonkin mahdollisimman pian olevaan esitykseen, niin on sitten hyvin todennäköistä, että esitys myös pidetään.

Miesystäväni iskee merkkipäivänä käteeni selviä seteleitä ja sanoo osta jotain kivaa itsellesi. Se on mutkattominta, koska tiedän että hän inhoaa ostoksilla käyntiä ja minä taas sitä, että saan jotain mistä en pidä tai mitä en tarvitse. Minä ostan hänelle lahjaksi yleensä jotain vaatteita, koska hän ei pidä kaupoissa kiertelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minäkin aina hermostun kun mies kysyy. Mitä haluat syntymäpäivälahjaksi? Miksi? Koska en kehtaa pyytää mitään kallista, tai jos sanon että menään syömään tai hotelliin ihan kahdestaan, niin se loppuu näin:

Mies pyytää minua katsomaan / varamaan paikat

Mies pyytää minua järjestämään lasten hoidon ja eläintenhoidot

Mies pytää minuna pakkaamaan myös hänen tavarat laukkuun

jne jne

Siksi olen lopettanut kaiken toivomisen. En nykyään haluakaan mitä lahjoja tai edes järjestää meille jotain kivaa, saatika juhlia, koska koko työ on silti minun harteilla. Haluan joskus tulla yllätetyksi.

Tiedän että hän tarkoittaa pelkkää hyvää ja oikeasti haluaa antaa ne asiat (han maksaa kyllä aina), mutta joskus se olisi kivaa kun mies olisi ihan itse hoitanut lapsen hoidot, varanut pöydän / hotellin . Se vie hohdon pois koko päivästä, kun itse varaat kaiken ja tuntuu siltä että mies kulkee vaan mukana koska se on pakko.....

Tämän takia vastaan aina, en halua mitän. Ja, oikeasti tarkoitan sitä, eli en loukkaannu kun ei tule mitään, mutta ilahdun kukista tai suklaarasiasta jos tulee.

No pitää selvästi kertoa mitä haluaa. Esimerkiksi "Haluan syödä romanttisen illallisen kahden kesken kanssasi hienossa ravintolassa ja haluan, että sinä hoidat kaikki asiaan liittyvät järjestelyt," Se työ järjestää illallinen on merkittävä osa lahjaa. Muutenhan illallislahja on sama kuin pyytäisi korua ja saisi seteleitä kirjekuoressa. 

Arvaa onko näin tehty? Kuinka monta kertaa olenkin sanonut, että hoida ja vie, mutta sitten se kuitenkin menee näin, mikäköhän ravintola olisi nyt hyvä? Mikäköhän hotelli / kaupunki olisi hyvä? No, jos vastaan keksi, kaikki käy, niin tulee se ugh, näpytys koneella, tuu nyt katsomaan onko tämä hyvä, kävisikö tämä? SItten kun se rumba on tehty, niin tulee seuraava ongelma, ehtisitkö soittaa äidillesi jos se vois ottaa Xn hoitoon? Soita sinä sinulla on numero, no mutta kun se on sinun äiti. Jne, jne jne.

Siksi en toivo, koska mieheni vaikka on kuinka rakas niin hän ei vaan pysty tämmöisiä juttuja hoitamaan.

Mutta koska tiedän tämän, ilahdun oikeasti kukista, suklaarasiasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taas täällä. Nyt on vaikea kyllä sanoa mistä kiikastaa. Vaimolla on synttäripäivänä aamuvuoro ja sanoi että lähtee töiden jälkeen koirien kanssa sienestämään ja palaa ilmeisesti pimeän tultua. Vaihdoin joku aika sitten oman iltavuoroni aamuvuoroksi kun tuon päivämäärän muistin ja ruksasin yhteisestä kalenterista sen iltavuoron pois. Ihan kuin yrittäisi sivuuttaa koko päivän, viikonloppuna sitten molemmilla töitä ja menoja.

Lahjakortti saa riittää ja kukat, en saa selkoa. Metsään en lähde, toivottavasti ei sitä oleta. Ota tuosta selvää. Kiitos kuitenkin neuvoista.

Ikäkriisi

Mikä kriisi tuossa nyt on ja mitä ap:n ihmettelyyn tulee niin eihän tuossa nyt mikään kiikasta?

Oletko tosissasi?

Vaimon ja ap:n suhde on todella huonolla tolalla. Vaimo on jo irtautunut henkisesti ja näköjään myös aika konkreettisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole mikään testi, vaan normaalia kohteliaisuutta, ettei ala luetella listaa lahjoista, mitä haluaa. Pitää olla paha asperger, jollei sellaista ymmärrä normaalia kohteliasta käytöstä ymmärrä.

Jos et osta lahjaa, niin se on kyllä sen tason moka, että vaimo antaa sinulle eropaperit.

Kyllä aikuisen ihmisen kuuluu olla rehellinen ja avoin haluistaan. Näillä sosiaalisilla peleillä ei aiheuteta kuin pahaa mieltä molemmille osapuolille. Monikohan avioliitto olisi pelastunut jos molemmat olisi avoimmia olleet eikä olettaneet että toinen jokaisen vihjeen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en toivo lahjaa, koska turhaa tavaraa on jo paljon. Loukkaantuisin kuitenkin, jos mies ei järjestäisi mitään pientä juhlistusta: aamiainen sänkyyn, kukkia tai joku spesiaalimpi ravintolareissu. Lahjan kieltäminen ei tarkoita sitä, etteikö synttäreitä saisi muistaa ja juhlistaa.

Juuri niin, huomiota eikä romua. Yhdessä jonnekin teatteriin, konserttiin tms. meno olisi kivaa. Jos sellainen ei vaikkapa lasten vuoksi onnistu, niin kynttïlänvalossa juustofondyy kahdestaan punaviinia juoden, syvällisiä keskustellen ja romanttista musiikkia kuunnellen olisi mun mieleen. Kukista tykkään myös.

Ihan vaan tiedoksi sinullekin, että on sellainen pikkujuttu kuin koronapandemia.

Noh, sitten vain mietintämyssy päähän ja keksimään tapoja tehdä jotakin kivaa ja romanttista rajoituksien puitteissa. Ja sitten ensi vuonna sinne, mikä ei tänä vuonna ollut mahdollista.