Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Ensimmäisellä kerralla monta pientä mielipahaa, toisella kerralla tajusin pakata mukaan omat kipulääkkeet (kyllä, vetelin 600 mg Buranaa tämän tästä eikä ollut kipuja), rintakumi ja vauvalle pullo + korviketta. Pullon lämmitys onnistui vallan hyvin kuumavesihanan avulla. Piti vain olla vikkelä ja piilottaa pullo hoitajilta, koska he vannoivat rintamaidon nimeen, vaikka vauva sai rinnasta pelkkää verta. Lisäksi omat mummomallin alushousut helpotti oloa samoin kuin ummetustipat, osastolta kun ei saanut kuin vatsanräjäyttävää tujua ainetta, joka laittoi istumaan vessaan 3 tunniksi.

Ei sitä tuttipulloa desinfioitua siellä sairaalassa saanut, mutta ainakin lapsi pysyi tyytyväisenä, kun oli vatsa täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te suostutte tuollaiseen?

Kun on rättipoikki ja yrittää vain selviytyä hetkestä, ei ole voimia puolustaa oikeuksiaan.

Jälkeenpäin tajuaa, miten huonoa kohtelu oikeasti oli.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Tätä ihmettelen, että miksi se synnytys ja synnytyksen jälkeiset pari päivää vietetään edes sairaalassa, jos sairaalan palveluita ei muka tarvita, kun ei olla edes sairaita? Ihan naurettavaa saivartelua hoitajilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Jotkut on. Hyvä, ettet sinä ollut. Ymmärrätkö, että kaikki synnytykset eivät suju hyvin?

Niinpä. Itse synnytin alakautta ja kaikki meni hyvin. Tuli vain pienet repeämät, joihin riitti särkylääke ja jotka sitten parani normaalisti. Mutta ymmärrän, että jos jollekin on tehty esimerkiksi hätäsektio tai on revennyt pahasti, se toipuminen on varmasti erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Tätä ihmettelen, että miksi se synnytys ja synnytyksen jälkeiset pari päivää vietetään edes sairaalassa, jos sairaalan palveluita ei muka tarvita, kun ei olla edes sairaita? Ihan naurettavaa saivartelua hoitajilta.

Yritäpä saada kotiinlähtölupaa synnytyspäivänä (jos vauva syntynyt yöllä)! Ehei, synnyttäjän pitää saada levätä ja se lepo on sitä, että koska tahansa herätetään, ronkitaan alapäätä, puristellaan rintoja, herätetään vastasyönyt ja nukahtanut vauva syömään, viedään vauva yllättäen johonkin tarkastukseen, halutaan verikoe tai pitää imetysesitelmä jne. Kaikki tämä äidin omaksi parhaaksi! Jos ilmaiset halun lähteä kotiin, huomataan vauvasi kellastuneen tai ehkä mahdollisesti kohta kellastuvan, koska joku hoitaja aavistaa tämän. Siinä sitten katsot, kun lapsen kantapäästä otetaan kymmeniä verkikokeita ja ihmetellään, että mikä vikana, kun bilirubiini ei nouse,vaikka hoitaja jo ilmoitti, että kotiin et pääse, vauva menee valohoitoon. Ja sitä hemmetin valohoitoa toitotetaan 4 vrk, vaikka vauvalla kaikki arvot kunnossa ja lopulta kirjoitetaan tietoihin, että äiti ei uskalla lähteä kotiin, siksi vietti osastolla melkein viikon. Eikä lapsen tiedoissa yhtäkään merkitään koko bilirubiinista!

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Sairasta. Oon kohta 31 eikä vielä lapsia. Traumatausta/hyväksikäytetty lapsena. Muutenkin ahdistaa jäädä muiden ihmisten käsiin.

Taidan jättää väliin. Ihmekään jos syntyvyys laskee kun ketään ei kiinnosta.

Voisin vaikka itte tulla vapaaehtoisena vaihtamaan synnyttäjien lakanat. Onhan niillä muitakin murheita.

Luulis että ees siivoojat vaihtaa, onko tuo edes laillista? Eihän potilas osaa käsitellä sairaalapyykkiä asianmukaisesti/hygienisesti? Kai tuotaki touhua laki jotenki määrittää, kuka saa kärräillä niitä verisiä lakanoita ja missä?

Mulla on kyllä hyviä kokemuksia. Synnytin -18 Helsingissä. Itse synnytys oli pitkä ja vaikea, ja päätyi lopulta sektioon (mutta kätilöt oli aivan ihania!) Olin sairaalassa yhteensä viikon, josta 3 päivää vauvan kanssa, ja koin kyllä saavani hyvää ja ystävällistä palvelua ja apua aina kun tarvitsin. Olin 4 hengen huoneessa, lapsen isä kävi päivittäin sairaalassa. En muista mitään pahaa sanottavaa olosuhteista, vaikka olin kyllä kipeä ja imetys ei onnistunut. Kyseessä ensimmäinen lapsi.

Ekan synnytyksen jälkeen oli hirveää. Olin menettänyt verta synnytyksessä jonkun verran ja olin huonossa kunnossa. Tämä huomattiin kuitenkin vasta seuraavana päivänä kun hemoglobiini otettiin. Minun piti mennä vessaan enkä olisi päässyt sängystä ylös. Mies auttoi minua nousemaan, jolloin hoitaja totesi että kyllä äidin pitää itse selvitä. Pyörryin vessaan. Virtsarakko piti lopulta katetroida tyhjäksi kun en pystynyt käymään vessassa. Ensimmäinen yö meni sekavassa tilassa, jotenkin selvisin vauvan kanssa. Seuraavana päivänä sain sitten pari pussia lisäverta ja vointi alkoi kohentua. Vauva oli kuitenkin todella itkuinen, joten kävelin yöt sen kanssa käytävillä ettei se olisi herättänyt kaikkia. Olin rättiväsynyt. Vihdoin kotona sain levätä kun mies auttoi vauvan hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Siis mitä ihmettä, vauvat vessan lattialle? Ja siis miksi ei ollut omaa sänkyä? Missä ajassa tuollaista on tapahtunut? Kyllä mun vauvalla oli sänky ja jätin sen siihen kapaloihin kun kävin vessassa.

Tuo on tapahtunut jossakin Venäjällä.

Tampere ei ole Venäjällä, siellä ei ole vauvoille omia sänkyjä.

Siis mitä ihmettä? On kyllä melko erilaisia linjoja sairaaloilla . OYS:ssa ei suositella vauvan kanssa nukkumista samassa sängyssä. Ja muutekin, eihän kaikki halua tai voi kotonakaan nukkua perhepedissä, niin outoa, että siihen painostetaan jo sairaalassa.

Kuulostaa ihan karmeita monen teistä kokemukset! Toki vointi on monilla ekoina päivinä heikko, sattuu (oli synnytystapa mikä hyvänsä), ei saa nukuttua ja mieli herkillä. Särkylääkkeitä nyt ei voi antaa kuin sen Panadol 1g ja Burana 600mg kolmesti vuorokaudessa, lämpötyynyjä jälkisupistuksiin ja jääsiteitä epparikipuihin tarjoan itse ainakin aina kipulääkkeiden lisäksi. Toki vahvempaakin kipulääkettä on saatavissa lääkärin määräyksellä (sektioäideillä toki jo valmiiksi määrätty tarvittaessa otettavaksi), mutta suurin osa onneksi pärjää näillä "peruskeinoilla". Älkää pliis ottako niitä omia lääkkeitä mukaan. Imetykseen tulisi ensipäivinä saada paljon apua, mutta valitettavasti kiireen vuoksi se helposti saattaa jää vähäiseksi. Itse yritän aina parhaani, ja yleensä vauvan saakin imemään, mutta vasta tuoreena kätilönä kokemusta ei vielä niin paljon ole. Tutkimusten mukaan lisämaitoa saa sairaalassa n. 70% eikä itsellenikään ole tullut eteen tilannetta, jossa maitoa ei olisi annettu (etenkään jos verensokerit laskee jatkuvasti, ilmoitusta tuosta!). Toki imetykseen kannustetaan ja alussa se äidinmaito on parasta, mutta ihan yhtä hyvin korvikevauvatkin kasvaa ja pärjää. Ja jos itselle täysimetys ei ole edes tavoite, kannattaa siitä kertoa sairaalassa (tai jo neuvolassa). Apua ja tukea vauvanhoitoon annetaan niin paljon kuin on tarve (toki enää kymmenettä kertaa vaipanvaihto ei voida ohjata, vaan vanhrmpien pitää myös oppia luottamaan siihen että osaa hoitaa sitä omaa vauvaa), toki joskus kiireen takia (kun ei etsi itse 13 tunnin päivän aikana kertaakaan syömään) ohjaus jää hyvin perusjuttuihin eikä ole aikaa käydä jokaista pientä asiaa läpi ellei se tule puheeksi vanhempien puolelta. Paljon kannustetaan itse tutustumaan siihen naistalo. fi ja imetyksen tuen sivuihin. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös aina niitä, joilla motivaatio työhön on hukassa, persoona erikoinen tai kemiat eivät vain kohtaa. En tiedä millaisia muut on, mutta eiköhän suurin osa yritä parhaansa. Onneksi nykyään perhehuoneita on yhä enemmän ja suurin osa ainakin Naistenklinikalla sinne pääsee ja sairaalassaoloaikakin yleensä vain muutamia päiviä. Kannattaa kuitenkin ehkä jo etukäteen asennoitua, ettei siellä osastolla kivaa ole ja ottaa mukaan omia eväitä (tai tilata ruokaa osastolle 😁) ja että kotona se vauvanhoito, imetys ja oma vointikin lähtee sujumaan heti luontevammin ja helpommin ❤️

Ihmeellistä kun jollain ei ole sattunut mitään vastoinkäymisiä lapsivuodeajalta, niin huonoja kokemuksia omaavia syytetään mielenterveyspotilaiksi! Varmaan vaikea käsittää, mutta jokainen synnytys, lapsi ja äiti on erilainen! Myös vittumaisten hoitajien määrä osastoilla vaihtelee. Jos jollain meni kaikki nappiin niin hienoa! mutta monella jää ikävä kokemus, eikä se ole kenenkään etu.

Minulla on kaksi lasta ja ei ole mitään pahaa sanottavaa. Vähän kun hotellissa ois ollut kun ruoatkin valmiina. Esikoisen kanssa oltiin perhehuoneessa niin siellä tietysti palvelu pelasi kun mies oli paikalla. Kuopuksen kanssa menetin paljon verta ja aamupala tuotiin kyllä pyynnöstä huoneeseen kun meinasin pyörtyä matkalla hakemaan ruokaa. Särkylääkkeitäkin tarjottiin säännöllisesti.

Neljä lasta synnyttäneenä en ole ikinä kokenut minkäänlaista kyykyttämistä. Kaikkea ei tarvitse uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Hui kamala millasia kertomuskia!!😯 Vasta yhden lapsen olen saanut mutta en keksi kuin positiivista sanottavaa. Alatiesynnytys (episiotomia+imukuppi) hoidettiin oikein mallikkaasti ja minusta ja miehestä pidettiin hyvää huolta koko ajan. Miehenkin vointia kysyttiin. Lapsen saavuttua maailmaan oltiin vajaa 4vrk osastolla ja ensimmäisen vuorokauden sain ruuat huoneeseen. Aina kysyttiin vointia ja kaikki kätilöt oli todella mukavia. Haavassa oli kovaa kipua koko ajan ja sain säännöllisesti särkylääkkeitä. Vauva ei oppinut rinnasta syömään vaikka imetysasiantuntijat ja kätilöt asiaan paneutuivat sydämestään saakka. Kätilöt lohdutti että tällaisia lapsia tulee kyllä vastaan ja vauva saa ihan yhtä hyvin ravintonsa pullosta ja vatsan täyteen vaikka lypsymaitoa ja korviketta juokin. Mies kävi joka päivä meitä katsomassa ja kätilö otti hänet hienosti huomioon. Odotettiin vauvan ensikylpyäkin siihen asti, että mies pääsi touhuun mukaan. Tästä kaikesta vuosi aikaa ja synnytin Porissa Satasairaalassa. En olisi voinut enää tyytyväisempi olla aikaamme vuodeosastolla :)

Minäkin olen kuullut läheisiltä nimenomaan Porista hyviä kokemuksia! Itse asiassa todella hyviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ihan ok 2000-luvun alussa.

Ystävällinen henkilökunta. Lapsi oli teho-osastolla, ja minut vietiin ensimmäisina päivinä sinne pyörätuolilla, kun jalat ei kantaneet. Sain apua, sekä konkreettista, että keskusteluapua niin paljon kuin tarvitsin.

Onkohan sitten nykyään henkilökuntamitoitus noin paljon huonompi?

Juu, ei ollut yhtä hyvää palvelua nykyään.

Minä toisessa kaupungissa synnyttäneiden osastolla, lapsi teholla, minua ei siirretty koska olin "niin hyvävointinen", en nähnyt lastani 1 1/2vuorokauteen, pari kuvaa oli mies ottanut kameralla ennenkuin vietiin teholle lastensairaalaan. Niiden kuvien kanssa sitten aloitin rintojen pumppausta käsin, jotta lapseni saisi tärkeät ensimaidot.

Ne mies vei mukana vauvalle kun kävi katsomassa ensimmäisenä päivänä.

Onneksi saatiin perhehuone ja mies sai jäädä yöksi ettei tarvinnut täysin yksinään olla. Olisi ollut hirveää jos olisin joutunut jakaa huoneen jonkun toisen ksnssa, kun samaan aikaan mitään varmaa tietoa lapsen tulevasta voinnista oli, oli kuitenkin hengityskoneessa lähtenyt teholle..

Lähdin pois heti kun sain luvan jotta näen lapseni, eli alle 1,5 vuorokauden kuluttua synnytyksestä, mikä on kai aikaisin ensisynnyttäjälle.

Terve lapsi tuli vaikka oli viikon sairaalassa, mekoniumia eli vihreää lapsivettä oli niellyt ja hönkinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Siis mitä ihmettä, vauvat vessan lattialle? Ja siis miksi ei ollut omaa sänkyä? Missä ajassa tuollaista on tapahtunut? Kyllä mun vauvalla oli sänky ja jätin sen siihen kapaloihin kun kävin vessassa.

Tuo on tapahtunut jossakin Venäjällä.

Tampere ei ole Venäjällä, siellä ei ole vauvoille omia sänkyjä.

Siis mitä ihmettä? On kyllä melko erilaisia linjoja sairaaloilla . OYS:ssa ei suositella vauvan kanssa nukkumista samassa sängyssä. Ja muutekin, eihän kaikki halua tai voi kotonakaan nukkua perhepedissä, niin outoa, että siihen painostetaan jo sairaalassa.

Eihän tuossa ole mitään järkeä, mitä ne siellä osastoilla oikein ajattelee??

Vauvalla ei omaa sänkyä, äidin sängylle ei saa jättää, vauvaa ei oteta toimistoonkaan ja silti äidin pitää tehdä kaikki itse, hakea ruuat ja käydä vessassa vauvan kanssa! Ja tämä kaikki vielä pahimmillaan hb jotain 70, revenneenä tai leikattuna, verta valuen, vauva kainalossa, heikottaa ja pyörryttää.

Järkyttävää natsitouhua, että jouduthan kotonakin itse tekemään. Kyllä mutta vauvan saa turvalliseen paikkaan kotona vessakäynnin ajaksi, eikä kotona enää ole niin huonossa kunnossa kuin juuri 4h sitten ihmisen ulos puristaneena on!

Kertokaa mikä logiikka näissä vaatimuksissa on? Ja että tarvitseeko esim. 3-4 kilon kokoisen kasvaimen poiston jälkeen yhdenkään miespotilaan vaihtaa omia vereen sotkeutuneita lakanoitaan jo leikkauspäivänä ja jätetäänkö hänet ruuatta kolmeksi päiväksi jos ei itse jaksa hakea käytävän toisesta päästä?

Häpeän todeta, että Suomessakin on synnytysväkivaltaa. Hirveätä kohtelua kipeille ja vasta toipuville naisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Eihän kukaan jää sairaalaan yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.

No riippuu kyllä ihan aiheesta. Minä tiedän moniakin jotka omasta tahdosta jääneet kun on sanottu, että SAAT vielä jäädä halutessasi, mutta kotiinkin saisi jo lähteä. Ihan asiasta riippuen joissain tilanteissa sairaalassa nyt vaan on turvallisempi olo ja apu lähellä. Tilannekohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Siis mitä ihmettä, vauvat vessan lattialle? Ja siis miksi ei ollut omaa sänkyä? Missä ajassa tuollaista on tapahtunut? Kyllä mun vauvalla oli sänky ja jätin sen siihen kapaloihin kun kävin vessassa.

Tuo on tapahtunut jossakin Venäjällä.

Tampere ei ole Venäjällä, siellä ei ole vauvoille omia sänkyjä.

Siis mitä ihmettä? On kyllä melko erilaisia linjoja sairaaloilla . OYS:ssa ei suositella vauvan kanssa nukkumista samassa sängyssä. Ja muutekin, eihän kaikki halua tai voi kotonakaan nukkua perhepedissä, niin outoa, että siihen painostetaan jo sairaalassa.

Eihän tuossa ole mitään järkeä, mitä ne siellä osastoilla oikein ajattelee??

Vauvalla ei omaa sänkyä, äidin sängylle ei saa jättää, vauvaa ei oteta toimistoonkaan ja silti äidin pitää tehdä kaikki itse, hakea ruuat ja käydä vessassa vauvan kanssa! Ja tämä kaikki vielä pahimmillaan hb jotain 70, revenneenä tai leikattuna, verta valuen, vauva kainalossa, heikottaa ja pyörryttää.

Järkyttävää natsitouhua, että jouduthan kotonakin itse tekemään. Kyllä mutta vauvan saa turvalliseen paikkaan kotona vessakäynnin ajaksi, eikä kotona enää ole niin huonossa kunnossa kuin juuri 4h sitten ihmisen ulos puristaneena on!

Kertokaa mikä logiikka näissä vaatimuksissa on? Ja että tarvitseeko esim. 3-4 kilon kokoisen kasvaimen poiston jälkeen yhdenkään miespotilaan vaihtaa omia vereen sotkeutuneita lakanoitaan jo leikkauspäivänä ja jätetäänkö hänet ruuatta kolmeksi päiväksi jos ei itse jaksa hakea käytävän toisesta päästä?

Häpeän todeta, että Suomessakin on synnytysväkivaltaa. Hirveätä kohtelua kipeille ja vasta toipuville naisille!

Natsitouhua ja synnytysväkivaltaa. 

Ei ole. Minä olen kolmessa synnytyksessä saanut erinomaista hoitoa, kipulääkettä aina tarvittaessa ja vauvalle lisämaitoa. Lakanoita ei tarvinnut sen parin päivän aikana vaihtaa kenenkään koska niihin ei tullut mitään eritettä. Pyllyn kohdalla oli erillinen kertakäyttökangas ja sen olisi helposti saanut vaihdettua.

Vauvalle on aina ollut oma sänky, imetyksessä on autettu ja viimeisen kanssa kun olin perhepesähotellissa, hoitajat pitivät vauvaa kun hain ruokaa hotellin ravintolasta. Toki tuonne ei pääse jos on huonossa kunnossa mutta siis sielläkin kyllä hoitajat auttoivat vaikka muuten paikka on tarkoitettu hyvävointisille synnyttäneille.