Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
On kyllä ihan kätilöstä kiinni. Kolme lasta oon sektiolla synnyttänyt (kaksi kiireellistä, yksi suunniteltu) kahdessa eri sairaalassa ja yksi hirviökätilö sinne matkaan mahtui. Mutta mitä tulee tuohon ylösnousemiseen sektion jälkeen, niin tosiasia vaan on se, että mitä pikemmin pääset pystyyn ja liikkeelle, sitä nopeammin toivut -> maito nousee ja särkylääkkeiden tarve loppuu. Ja se möhnä valuu ulos susta, niin ei tule kohtutulehdustakaan. Eli se pystyyn nostaminen on sinun ja vauvan etu. Henkilökunta saa palkkansa, vaikka sä makaisit 6 vuotta siellä niiden petissä. Pahaltahan se ekat päivät tuntuu, en sitä kiistä, mutta tuskin siinä nyt niin ruusuinen olo kellään on, synnytystavasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä paikkaansa. Olin 2v sitten sektion jälkeen ensin teholla. Hoito erinomaista. Osastolla myös hoidossa ei moitittavaa. Lakanat vaihdettiin pyytämättä, vessaan vietiin pyytäessä, 3pv ruuat tuotiin huoneeseen. Näin toimitaan Oulussa
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Lapsivuodeaika sairaalassa on oikeasti ihan hirveää. Ihan normaalin synnytyksenkin jälkeen. Osastolla kätilöt/sh:t järjestäen olleet todella töykeitä ja ainoa toive on vain ollut päästä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Olin 2v sitten sektion jälkeen ensin teholla. Hoito erinomaista. Osastolla myös hoidossa ei moitittavaa. Lakanat vaihdettiin pyytämättä, vessaan vietiin pyytäessä, 3pv ruuat tuotiin huoneeseen. Näin toimitaan Oulussa
Kuules, jos oot joutunut teholle, tilanteesi on ollut eri, etkä kuulu tänne, vallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan ok 2000-luvun alussa.
Ystävällinen henkilökunta. Lapsi oli teho-osastolla, ja minut vietiin ensimmäisina päivinä sinne pyörätuolilla, kun jalat ei kantaneet. Sain apua, sekä konkreettista, että keskusteluapua niin paljon kuin tarvitsin.
Onkohan sitten nykyään henkilökuntamitoitus noin paljon huonompi?
No joo, oltiin perhehuoneessa miehen kanssa, eli sain sitä kautta apuja. Mutta muuten oltiin täysin oman onnemme nojassa. Kaksoset ja sektio ja olin todella huonossa kunnossa. Ja kätilö ei meinanut millään kutsua lääkäriä, vaikka olin sen tarpeessa ja hirveissä kivuissa. Siinä vaiheessa kun pyörryin käytävälle, sain vasta lääkärin paikalle. Aika natsitouhua. Mulla olisi voinut sektion jäljiltä olla vaikka mikä sisäinen verenvuoto. Yksi nuori äitihän kuoli sellaiseen, juuri siksi, koska ei uskottu, että nyt on oikeasti huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaan kaipaa mun vastausta koska toivuin hyvin, mutta mulla ei valittamista, sain myös kipulääkettä aina kun halusin. Työntekijät olivat ystävällisiä kiireestään huolimatta. Jorvi tänä vuonna
Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Useasta synnytyksestä kokemusta. Aterioita jäi väliin useita koska en jaksanut hakea ruokaa/olin niin väsymyksestä sekaisin että nukuin ne ihanat hetket kun toiset äidit olivat hetkenkin hiljaa tai pois huoneesta. Ihan hirveää kidutusta olla samassa huoneessa monen vastasyntyneen ja vastasynnyttäneen äidin kanssa, joilla ramppasi vieraita ja puhuivat puhelimeen tai ainakin aina jonkun vauva itki. Särkylääkettä saattaa hyvällä tuurilla saada jos kovasti pyytelee, mutta mitään apua vauvan kanssa juuri esim suihkussa käymiseen tai muuhun ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Missä sairaalassa vauva nukkuu äidin kanssa samassa sängyssä? Kyllä minulla oli joka kerta vauvalla sellainen kärrättävä oma sänky. Ei vauvaa saanut ainakaan naistenklinikalla edes kantaa mihinkään vaan aina piti kärrätä siinä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan kaipaa mun vastausta koska toivuin hyvin, mutta mulla ei valittamista, sain myös kipulääkettä aina kun halusin. Työntekijät olivat ystävällisiä kiireestään huolimatta. Jorvi tänä vuonna
Olin siis perhehuoneessa ja mies tietty auttoi joten sekin helpotti, esim ruuan haku ja vauvan nostaminen. Mulla oli sektio.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Joo, mullekin oli järkytys kun 10 päivää synnytyksen jälkeen menin vaa'alle. -23 kg. (98/75). Kaksoset myös, enkä muistanut yksinkertaisesti edes syödä, ei ollut mitään nälän tunnetta. (En siis toki kokonaan syömättä ollut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus Etelä-Savossa hyvin positiivinen. Toppuuteltiin koko ajan, eikä esim. ruokaa saanut edes itse hakea ekoina päivinä. Käytävältä minut passitettiin pari kertaa takaisin petiin, kun en kuulemma ymmärtänyt levon tärkeyttä. Kaikki meni hoidon puolesta todella hyvin.
Ensimmäisen kanssa oli. Oli alapää hajalla, se reikätyynyllä istuminen, imetyksen toivoton yritys hanakan ja kovakouraisen hoitsun ohjissa äääkk! Eikö täältä ikinä pääse pois!
Ikävä kyllä pitää. Minulle ei maito noussut ja lisämaitoa pantattiin, sitten ihmeteltiin mitä vauva rääkyy koko ajan no oliskohan ollut nälkä? Ja särkylääkkeitä pantattiin myös. Ensi kerra otan oman Tuttelit ja Buranat mukaan!
Se imetyksen tyrkyttäminen on ihan järkyttävää. ”Onko vauva ollut rinnalla?? Otat nyt rinnalle. Joo sen kuuluu sattua, vauvan parhaaksi. Et saa lisämaitoa, vaikka vauvan verensokerit laskee IMETÄ IMETÄ IMETÄ” sitten kun toin oman pumpun sairaalaan niin sitä ei saanut käyttää?? ”Epähygieenista, nyt pois se ja IMETÄ” ei paljon kiinnostanut edes yrittää imetystä kun kotiuduin.
Tituleeraan edelleen lapsivuodeaikaani tuomioksi joka oli lusittava.
-Valvoin 7 vrk putkeen
- Ruuat piti hakea itse. En saanut tarjotinta lattiatasosta koska sektio
- vauvanhoito-ohjeet tuli töksähtävästi tyyliin "mähän sanoin sulle..."
- imetystä näyttäessä rinnasta puristettiin niin kovasti, että parahdin. Nänni meni lähipäivinä mustaksi ja siitä irtosi palasia.
- vauvan painoa ei seurattu eikä ruuan saantia. Imetystä tuputettiin ja sanottiin että vaihda kylkeä eli rintaa 15 min. välein. Kääntymisessä itsessään meni mulla 30 min. leikkausarven vuoksi. Yksin piti äheltää ja vauva koko ajan sängyllä vieressä. Olin siinä sängyn reunassa kiinni monta päivää samoilla silmillä.
- Yöllä sai pyytää apua äärimmäisessä hädässä jos piti päästä vessaan. Silloinkin hoitaja tuli auttamaan nyrpeänä.
- en saanut toivomaani perhehuonetta ja joka ilta itkettiin miehen kanssa kun jäin yöksi yksin vauvan kanssa. Katsoin koko yön kelloa. Aamuun enää 5h...4h...3h...2h...
-->Lopputulos. Vauvan paino putosi lapsivuodeosastolla yli 10% Kotiutuspäivänä lapsi tutkittiin ensimmäisen kerran lääkärin toimesta ja sanottiin että oho ei ole tullutkaan sinulla maitoa. Ei ihme että lapsi itkenyt koko ajan.Kukaan ei ollut kertonut että sektioäideillä näin voi käydä. Luovutetulla maidolla sain painoa nousemaan, vaikka sitäkin piti kerjätä tilkka kerrallaan toimistosta. Kotona sai sitten nukkua ja nauttia vauvasta ja sai apua hoitoon kun mieskin sai olla mukana perheemme arjessa.
Lapsivuodeaika oli surkea mutta ei sen puoleen kyllä sairaala synnytyksenkin möhli vaatiessaan 2h ponnistusta, joka ei olisi koskaan johtanut mihinkään vauvan virheasennon vuoksi. Piti ponnistaa 2h koska lääkärillä oli kiireitä.
Ainakin minulla oli juuri tuollaista. Olin syömättä, käymättä vessassa yms. niin pitkään aina kunnes mies tai joku muu tuli auttamaan. Vauvaakaan en paljoa alku päivinä nähnyt kun joutui osastolle eikä kukaan mua sinne auttanut kun en kävellä montaa metriä pystynyt. Ja olin siis kiireellisessä sektiossa jostai saatiin pahat tulehdukset molemmat.