Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Heillä on myös pulloja, joihin saa vettä ja muotoiltu käyttämään ylösalaisin, kun alapään haluaa vessakäynnin jälkeen puhdistaa vedellä vessapaperilla hankaamisen sijaan, tai jos virtsaaminen kirvelee tikkien tai repeämien takia, voi vedellä laimentaminen helpottaa tätä. Bidee-suihku voi välillä olla aika agressiivinen tai lämpötilaa vaikea säätää eikä kaikissa vessoissa ole edes koko suihkua.

Ihan hyvä jossain ulkomailla, mutta suomessa lähes kaikilla on bidesuihku ja yhden hanan termostaattinen sekoittaja.

RautaKaupasta voi ostaa vaikka oraksen 20€ uuden jos vanha on mätä.

Reissuun ja vaikka kauppakeskuksiin ehkä hyödyllinen.

Et kai mainosta?

Mun anoppilassa ei ole bidesuihkua vessassa eikä kylpyhuoneessa. 60-luvun omakotitalo.

Asia hoituu putkimiehellä ja uudella hanalla jossa bideliitäntä.

Tosin se maksaa.. Ei taida anoppi siihen ryhtyä?

Vai meinaatteko muuttaa lapsen synnyttyä anoppilaan? Sitten kannattaa osallistua kuluihin.

Kaksi ekaa viikkoa voi olla erityisesti tarpeen käyttää bideetä, itselle ei tullut mieleenkään lähteä sukuloimaan vastasynnyttäneenä pariin viikkoon joten kaikki saivat tulla luokse jos lapsen halusivat nähdä.

Ei huvittanut istua epiosotomia-arven päällä yhtään autossa jos ei ollut ihan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Jatkan vielä, sellainen moka kävi että sektioon jälkeen haavalappu ja vaippa oli yli 48 tuntia vaihtamatta. En edes osannut siitä itse sanoa kun en tiennyt että niitä piti vaihtaa. Lääkäri huomasi asian ja veti hirveät raivarit aamuhoitajalle, tulehdusriski kuulemma todella vakava. Onneksi ei tullut mitään jälkikomplikaatioita. Elämäni kauheimmat 4 päivää eikä suinkaan leikkauksen takia vaan sen välinpitämättömän kohtelun jota sain. Naistenklinikka 2014

Mulle tehtiin Seinäjoella sektio. Sama haavalappu oli koko viikon, ei sitä kukaan vaihtanut. Tosin en nähnyt lääkäriäkään sektion jälkeen, ainut lääkäri, jonka tapasin, oli lastenlääkäri vauvan lopputarkastuksessa.

Surettaa äitien inhottava kohtelu! Onko joku saanut pistettyä jauhot suuhun kiusaaville kätilöille, vai tuleeko tölväisyt niin yllättäen että huuruissa oleva äiti vain nielee kyyneliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Luonnonvalintaa, jos kuolee nälkään siksi, että ei ymmärrä pyytää apua. Siinä sängyn vieressä oli sellainen nappi, jolla voi kutsua hoitajaa tai sai ainakin yhteyden kansliaan. Et sitten älynnyt pyytää hoitajaa tuomaan ruokaa sinulle, kun juuri sen aikaan olit imettämässä. Ja sinähän tietenkin imetit taukoamatta koko 4 vuorokautta.

Rovaniemellä oli ainakin 90-luvulla sellainen kaappi, josta sai käydä hakemassa ruokaa, jos oli jostakin syystä jäänyt ilman tai muuten nälkäinen. Vettä ja kahviakin saimme keittää itse.

Oulussakin oli osastolla jääkaappi, jossa oli jugurttia, leikkeleitä, juustoa ja mehua. Pöydällä oli leipää ja hedelmiä. Sieltä sai hakea vaikka keskellä yötä syötävää jos nälkä iski. Ruokaa kyllä riitti, nälkää ei tarvinnu nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia porukalla on Taysin synnäristä?

Aivan järkyttävä paikka. Itkin itsekseni (synnytin huhtikuussa koronakaranteeni aikaan), että pääsisin vain pois. Nukkua et saa. Sinun pitää imettää. Mua tultiin herättään jos olin nukahtanut hetkeksi. Neljän vuorokauden aikana nukuin ehkä neljä tuntia. Tyttö tarvitsi lisämaitoa ja sitäkin sai jos tiesi keneltä hoitajalta pyytää. Neuvolaan annoin kipakkaa palautetta ja minulle sanottiin etten valitettavasti ole ainoa kaltoinkohdeltu.

Minut oli juuri tuotu synnyttämästä huoneeseen ja kyseessä esikoislapsi. Tärisin väsymystä ja pyysin siinä ollutta hoitajaa jos tämä voisi laittaa vauvani siihen sänkyyn. Etten vain pudota lasta. Huokaillen hoitsu otti vauvan ja totesi minulle: "kyllä sun täytyy itse oppia lastasi nostamaan".

Kännykkä oli pidettävä piilossa. Se oli lähes murha-ase hoitajille ja aina siitä tuli napinaa. Jos esim. Laitoin koronakaranteenista tytön isälle kuvaa lapsestaan. Jota ei nähnyt kuin synnytyssalissa ja sitten ovilla meitä hakiessa.

Oysilla Oulussa näytettiin heti alussa jo jääkaappi missä oli äidinmaitoa ja korviketta, itse sai hakea ja antaa lisämaitoa jos koki sen tarpeelliseksi. Ja minähän en oman lapseni hoitoon kysellyt lupia kätilöiltä vaan hain imetyksen pätteeksi lisämaitoa ja nukuimme molemmat hyvin sen jälkeen. Lisäksi kätilöt kiersi kysymässä iltaisin, että ottavatko vauvan kansliaan jos haluan nukkua rauhassa muutaman tunnin. 

Pohjoisessa taitaa edelleen olla käytössä se kuuluisa maalaisjärki.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on. 

Vai yksityisyyttä kunnioitetaan :-D Tää alkaa jo kuulostaa kunnon trollilta.

Mun piti keskustella sairaalan sosiaalihoitajan kanssa lapsen synnyttyä, koska eräs taho keksi olla huolissaan mun jaksamisesta ja teki (ennakollisen) lastensuojeluilmoituksen. Selvisi ettei koko osastolla ollut edes varattu mitään tilaa, missä voisi keskustella rauhassa. Siinä usean hengen huoneessa pitäisi keskustella arkaluonteiset asiat! Ennakkollinen lastensuojeluilmoitus on tarkoitettu tilanteisiin, joissa on tyyliin todistetusti odotusaikana päihteitä käyttävä äiti tai muuta vastaavaa syytä olettaa, että lapsi tarvitsee lastensuojelupalveluita heti synnyttyään, eikä kyse ollut mistään sellaisesta mun tapauksessa vaan joku kuvitteli että sellaisenkin voi tehdä mistä vaan huolenaiheesta (mulla masennusta raskausaikana). Anyways, mun mielestä on ihan itsestään selvää, ettei lastensuojeluilmoitusta edes mainita ulkopuolisten kuullen ja kaikki keskustelut tuollaisista asioista käydään privaatisti, mutta nähtävästi osaston tilaratkaisuissa ei oteta huomioon mitään tarpeita yksityisyyteen. Mulle on ok keskustella vauvasta tai alapäästä siinä muiden kuullen, masennuksesta tai lastensuojelusta ei. Jos joku ei halua keskustella edes alapäästään muiden kuullen niin hänelläkin pitäisi olla oikeus käydä keskustelut hoitajan ja/tai lääkärin kanssa yksityisesti.

Jostain yleisistä tiloista löytyi vähän rauhallisempi nurkka keskustelulle, mutta käsittämätöntä ettei ollut edes varattu tiloja, joissa tuollaiset koko sairaalassa/eri osastoilla toimivat ammattilaiset voisivat keskustella rauhassa potilaiden kanssa. Ja tietenkin sen sosiaalihoitajan kanssa piti keskustella juuri silloin kun hänellä oli aikaa käydä osastolla, ei niin että olisin saanut esim. nukkua synnytyksen jälkeen. Jälkikäteen toki selvisi, että väsymys vaan kasvoi osastolla vietyn ajan mukana, koska siellä ei saanut rauhassa nukkua. Oli ihan hiton pelottava ajatus, että perhe joutuisi lastensuojelun riepoteltavaksi sen takia, että olen synnytyksen jälkeen sekopäinen ihan vaan univelasta. Se ennakollinen lastensuojeluilmoituskin oli selvitetty jo ennen vauvan syntymää (ei tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle sen perusteella), mutta jostain - en tiedä mistä eikä selvinnyt vaikka yritin kysyä eri tahoilta - tieto siitä oli päätynyt sairaalaan ja sen takia se sosiaalihoitaja piti tavata. Se sosiaalihoitaja oli onneksi ihan ystävällinen ja asiallinen, samaa ei valitettavasti voinut sanoa sen synnyttäneiden osaston henkilökunnasta. Onneksi olin univelkaa lukuunottamatta varsin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen.

Miula ei muuten ollut moittimista, ruoka tuotiin huoneesen ja vauvan hoidossa neuvottiin MUTTA yksi hoitaja kajahti kun synntystä seuraavana päivänä puin suihkun jälkeen omat vaatteet, siis kolitsihuosut ja topin ja imetysliivit (ihan puhtaat, juuri laukusta kaivetut). . En halunnut olla siinä sairaalakaavussa, jonka perseeseen kuivui veritahta enää hetkeäkään. Mutta hoitaja koetti väkisin työntää uutta kaapua päälle! Ja niitä karmeita makkarasukkia jotka valui kantapään alle ja kiertyi nilkan ympärille, olin mielummin paljasjaloin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen hoitaja selitti minulle, että synnyttänyt vaihtaa itse lakanansa, koska synnyttäjät eivät ole sairaita. Sillä kertaa hoitaja vaihtoi minun vereen menneet lakanat, koska en pysynyt kunnolla pystyssä. Eihän kaikki leikkauspotilaatkaan ole sairaita tyyliin vatsatautia sairastava, mutta he saavat toipua rauhassa tikkeineen. Tikkejä on yleensä synnyttäneillä synnytystavasta riippumatta.

Minulta hoitaja vaihtoi kyllä pyytämättä veriset lakanat. Oli huolissaan verenvuodosta ja mietti pitääkö kaavinta suorittaa. Ei ole kyllä tarvinnu synnytysvuodeosastolla lakanoita itse vaihdella muillakaan kerroilla. Eiköhän siihen pitäisi keskittyä että äiti saisi levätä.

Ihan hyvin muuten meni sairaalassa, vaikka olin aika paljon. Joku 7 käynnistysyritystä, ja sitten useita päiviä pienen painon vuoksi synnytyksen jälkeen.

Mutta mieleen jäi huonekaveri joka rupesi haukkumaan kun liikuin huoneessa enkä pystynyt vain hiljaa makaamaan, koska minulla oli käynnistys aloitettu lääkkeellä. Ei tainnut tajuta tämä mamma. Käynnistettiim siis usein ihan huoneessa, mutta supistukset loppuivat siinä vaiheessa kun sain kipulääkettä tai muusta syystä?

Salit olivat täynnä, joten ei sinne päässyt jos ei tiputuksella yritetty käynnistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia porukalla on Taysin synnäristä?

Aivan järkyttävä paikka. Itkin itsekseni (synnytin huhtikuussa koronakaranteeni aikaan), että pääsisin vain pois. Nukkua et saa. Sinun pitää imettää. Mua tultiin herättään jos olin nukahtanut hetkeksi. Neljän vuorokauden aikana nukuin ehkä neljä tuntia. Tyttö tarvitsi lisämaitoa ja sitäkin sai jos tiesi keneltä hoitajalta pyytää. Neuvolaan annoin kipakkaa palautetta ja minulle sanottiin etten valitettavasti ole ainoa kaltoinkohdeltu.

Minut oli juuri tuotu synnyttämästä huoneeseen ja kyseessä esikoislapsi. Tärisin väsymystä ja pyysin siinä ollutta hoitajaa jos tämä voisi laittaa vauvani siihen sänkyyn. Etten vain pudota lasta. Huokaillen hoitsu otti vauvan ja totesi minulle: "kyllä sun täytyy itse oppia lastasi nostamaan".

Kännykkä oli pidettävä piilossa. Se oli lähes murha-ase hoitajille ja aina siitä tuli napinaa. Jos esim. Laitoin koronakaranteenista tytön isälle kuvaa lapsestaan. Jota ei nähnyt kuin synnytyssalissa ja sitten ovilla meitä hakiessa.

Oysilla Oulussa näytettiin heti alussa jo jääkaappi missä oli äidinmaitoa ja korviketta, itse sai hakea ja antaa lisämaitoa jos koki sen tarpeelliseksi. Ja minähän en oman lapseni hoitoon kysellyt lupia kätilöiltä vaan hain imetyksen pätteeksi lisämaitoa ja nukuimme molemmat hyvin sen jälkeen. Lisäksi kätilöt kiersi kysymässä iltaisin, että ottavatko vauvan kansliaan jos haluan nukkua rauhassa muutaman tunnin. 

Pohjoisessa taitaa edelleen olla käytössä se kuuluisa maalaisjärki.

Oysissä kielitaidoton hoitaja vei lapsen äidin nukkuessa vaikka erikseen oli luovutusmaito kielletty papereissa. Vastaus oli vaan että eihän se osannut kieltä eikä voinut tietää.

Vierailija kirjoitti:

Olin sappirakon poistossa ja sen jälkeen yön osastolla. Sain pyytämättä vahvoja kipulääkkeitä sängyn viereen, ruuan  nenän alle, kun "jäin jumiin" sängynreunalle (en siis päässyt kellahtamaan takaisin makuulle enkä laskemaan jalkoja lattialle) vessaan mennessä ja  jouduin nolona  kutsumaan hoitajan  ei  tullut mitään tuhahteluja tai vähättelyjä... miksi synnyttänyt ei saa samaa kohtelua vaan joutuu kipeän tikatun alapään tai sektiohaavan kanssa hakemaan ruokatarjotinta ja  ryömimään vessaan? 

Mulla on sappirakonpoistoleikkauksen jälkeen toisenlainen kokemus. Jätettiin yksin selviämään huonovointisena. Kävin yksin yöllä oksentelemassa ja olo oli tajuttomuuden rajamailla. Minut katsottiin niin "hyväkuntoiseksi" potilaaksi ettei mitään seurantaa määrätty. Vasta kun olin pois lähdössä, lääkäri ryntäsi huoneeseen katsomaan miten voin. Ei kukaan voi ennakoida missä voinnissa on leikkauksen jälkeen, vaikka muuten olisi miten terve. Hoitaja vielä hoputti pois, että saataisiin petipaikka seuraavalle.

Ensimmäinen lapseni syntyi sektiolla. Mies ei saanut jäädä osastolle yöksi, ei ollut perhehuoneita ja tunsin olevani ihan yksin välipitämättömien hoitajien armoilla. 

Vauva itki ja kun painoin kutsunappia hoitaja tiuski että mitä minä häntä kutsun, minun pitää itse selvittää mikä lapsellani on! Lopulta itkettiin sitten molemmat. Lopulta selvisi että vauva ei saanut tissistä imettyä mitään ja imeysotteeni haukuttiin vaikka kukaan ei minua ollut opastanut

Lisämaitoa annettiin kitsaasti ja poika itki nälkää

Minulla oli kipuja mutta sain yhden miedon särkylääkkeen, joku  burana tai panadol, päivässä kun ei kuulemma niin paljon voinut sattua

Minua palelsi ja puin  yöpaidan päälle oman hupparini, hoitaja tuli rähisemään "likaisesta takista" 

Ruoka piti hakea itse, samoin kahvi

Osastolla oli jääkaappi josta sai hakea itse, otin jugurtin ja kohta palasin tekemään vielä leivän jolloin hoitaja tuli  kiukkuisena sanomaan ettei koko kaappi ole minulle!

Kun odotin toista lastani, pakkasin laukkuun omat särkylääkkeet sekä tuttipullon ja maidonkorvikkeet (pulloa ei saisi keitettyä osastolla, mutta ainakin vauvalla olisi maha täynnä). 

Kun pyysin apua vauvan imetykseen minua tuli auttamaan joku psykopaatti haahka. Korjasi käteni asentoa riuhtoen ja tuhannelle. Oikeasti ajattelin että hän kohta käy minuun käsiksi. En voi uskoa että tuollaisia ihmisiä on hoitoalalla... tämä tapahtui Lahden synnytysosastolla.