Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Täysin päin vastainen kokemus. Synnytin Oulussa kolme vuotta sitten. Osastolla hoito hyvää. Sain muun muassa moitteita kun vaihdoin omatoimisesti lakanat 😅

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita ilkeitä hoitajia sikiää...

Sinne hakeutuu hoitajiksi ihmisiä, joista ei mihinkään muuhun työhön oo. On tosin poikkeuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Ekan synnytyksen jälkeen oli hirveää. Olin menettänyt verta synnytyksessä jonkun verran ja olin huonossa kunnossa. Tämä huomattiin kuitenkin vasta seuraavana päivänä kun hemoglobiini otettiin. Minun piti mennä vessaan enkä olisi päässyt sängystä ylös. Mies auttoi minua nousemaan, jolloin hoitaja totesi että kyllä äidin pitää itse selvitä. Pyörryin vessaan. Virtsarakko piti lopulta katetroida tyhjäksi kun en pystynyt käymään vessassa. Ensimmäinen yö meni sekavassa tilassa, jotenkin selvisin vauvan kanssa. Seuraavana päivänä sain sitten pari pussia lisäverta ja vointi alkoi kohentua. Vauva oli kuitenkin todella itkuinen, joten kävelin yöt sen kanssa käytävillä ettei se olisi herättänyt kaikkia. Olin rättiväsynyt. Vihdoin kotona sain levätä kun mies auttoi vauvan hoidossa.

Keneltä otetaan hemoglobiini? itseltäni ei otettu ollenkaan, joten otetaanko se vain jos on kalpea?

Jaahas, itselle tehtiin suunniteltu sektio Taysissa. Periaatteessa kolmantena päivänä olin jo ihan toimintakykyinen, mutta jouduttiin jäädä seurantaan, koska lapsella todettiin sydänvika. Koko tän viikon ajan mitkälie laitoshuoltajat toivat ruoan huoneeseen nenän eteen tarjottimella. Luulin, että näin tehdään, en osannut kyseenalaistaa ollenkaan :D Muuten sitten kätilöt/hoitajat olivat todella ilkeitä jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Tuon kolmannen päivän jälkeen ymmärsin, että heihin ei kannata kontaktia ottaa yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Miksi hyviä kokemuksia alapeukutellaan?! Hyvien kokemuksien kertominenko on kielletty?

Jouduin esikoisen kanssa olemaan viikon synnytysvuodeosastolla, kun vauva oli väsynyt ja bilirubiiniarvoja seurattiin ja seurattiin. Vauvaparan kantapäät olivat ihan mustelmilla sen verikoerumban takia. Itse olin huolesta, nukkumattomuudesta ja hormoneista johtuen ihan ihmisraunio tuon viikon lopussa.

Synnytys meni hyvin, mutta vuodeosastolla oli hirveää. Kukaan ei kertonut yhtään mitään, luulin että joku tulee esim. ensimmäisenä aamuna neuvomaan vaikka vauvan pesussa tai olisi edes kiinnostunut miten tuore äiti pärjää vauvansa kanssa. Varmaan vuorokauden olimme keskenämme. Ruokaa tajusin lähteä etsimään jostain kun huonekaverin mies toi hänelle tarjottimen. Käytävällä näin jonkun äidin punnitsevan vauvaa ja kysyin häneltä mikä homma tuo on. Selitti syöttöpunnitukset sitten minulle. Lakanat ja vaihtovaatteet löysin kun availin ovia käytävällä. Suihkuun pääsi kun mies tuli käymään.

Imetysohjaus oli sitä, että joku seisoi vieressä kun yritin saada vauvaa rinnalle. Vauva oli väsynyt ja rinnat kipeät. Minä itkin ja imetyksestä ei tullut mitään. Yhtään ainoaa asiaa ei kerrottu ellei juuri siitä osannut kysyä. Tuohon rintojen kipuunkin sain toiselta äidiltä neuvoja. Jos jossain välissä nukahti, niin huoneseen tuli aivan varmasti joku kysymään vauvaa tutkimukseen, joku opiskelija tai valokuvaaja mainostamaan palveluitaan.

Tämä Tyksissä 2012 ja kyllä kontrasti on hirmuinen kun oman äidin tai 20v vanhempien työkavereiden kanssa keskustelee sairaalassaoloajasta synnytyksen jälkeen.

Oli valitettavasti just tuollaista ensimmäisen kanssa. Naistenklinikka n. 5 vuotta sitten. Kahden muun kohdalla olen pyytänyt päästä heti kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä noita ilkeitä hoitajia sikiää...

Sinne hakeutuu hoitajiksi ihmisiä, joista ei mihinkään muuhun työhön oo. On tosin poikkeuksiakin.

No kätilöitä ja sairaanhoitajia ne on ja kyseessä todellakin erittäin vastuullinen työ ja varsinkin kätilöksi on tosi vaikea päästä. Kauheeta jos siellä on tollasia ihmisiä. Itselläni vain hyviä kokemuksia.

Takana kolme hyvin mennyttä alatiesynnytystä, josta kaikkien kanssa olen ollut Tampereella potilashotellissa, yhden kanssa osastollakin. Kohtelu on ollut asiallista. Lakanoita ei ole tarvinnut vaihtaa ja ruoan saamisessa ei ole ollut ongelmia. Nukuttua ei niiden parin vuorokauden aikana ole juurikaan saanut, koska vauvat ovat olleet tyytyväisiä ainoastaan rinta suussa eli lähinnä maitoja nostatellessa on ne pari päivää mennyt. Miehestä on ollut paljon apua potilashotellissa.

Kun minä itkin lapsivuodeosastolla Taysissa, paikalle hälytettiin sosiaalityöntekijä ja psykiatri.

Kiitos kaikille vastaajille! Nää jutut on aivan kamalia, saisipa tästä jutun lehteen! Tuttuja on kohdeltu aivan ihanasti muiden pienten leikkausten jälkeen eikä pakoteta makaamaan veressä, sektiolla synnyttäneitä kiusataan, aivan karmeaa. Kiva että osalla on myös hyviä kokemuksia, mutta siltä varalta että omalle kohdalle sattuu sadistihoitaja niin selviänkö seuraavilla:

-omat särkylääkkeet

-korviketta, jos maito ei nouse eikä lisämaitoa suostuta antamaan, tuttipulloja? (jos siis täysimetys ei ole ehdoton, itselle oma mielenterveys tärkeämpi kuin täysimetys)

-ummetuslääke

-rintakumi

-jotain omia eväitä, jos ei kykene kantamaan tarjotinta pyörtymättä

-asenne, jotta pystyy haavoittuvasta asemastaan huolimatta sanomaan ilkeille hoitajille takaisin tai esim ilmoittaa että tarvitsee apua suihkuun menoon koska on pyörtymässä.

Mitä vielä unohtui?

Esikoinen sektiolla. Onneksi saatiin perhehuone. Hoitajilla oli kova kiire. Mies toi ne ruoat tarjottimella, kun vauva huusi niin paljon. Osastolla tehtiin remonttia, suihkuhuoneessakin. Mustat muovit vain suojana ja remonttireiskat tirkistelivät, joten aloin käydä isien suihkun puolella, kun se oli paljon siistimpi muutenkin.

TYKS, alkuvuosi 2020:

- Repesin (2.asteen repeämä), en voinut istua. Istuin renkaan päällä (ota oma lasten uimarengas) syömisen ajan 5 min. En voinut päivähuoneessakaan olla koska en voinut istua siellä. Olin siis puolimakaavassa asennossa melkein 2 vuorokautta, mikä sai kyllä totaalisen jumiin kropan kun patja ei mikään joustinpatja ole sekään. Kotona istuin renkaan päällä, vasta 3 viikon jälkeen aloin istua normaalisti pehmeällä sohvalla.

- Kätilöt tulee lähinnä ottamaan vauvalta tarpeelliset kokeet. Omallani sokeriseuranta 3h välein alkuun.

- Nappi jolla saa kätilön hälytettyä luokseen, siitä lähtee ääni joka kuuluu käytävillä lujana. Eli sen takia ei voi nukkua kun yleensä joku sitä painaa useaan kertaan tunnissa.

- Kävin vessassa vaihtamassa sidettä ja suihkuttelemassa usein, tämän ajan vauva voi olla yksinkin huoneessa jos nukkuu (kätilöt sanoivat näin). Syödä myös voit rauhassa. En pyytänyt apua kätilöiltä vaikka olin ilman puolisoa siellä koko 2 päivää. He sitten ehdottivat että ottavat vauvan tunniksi muutaman kerran kun huomasivat että ruokani oli aina puoliksi syöty. Hain ruuan yleensä 5 tuntia myöhässä, koska vauva tahtoi imeä ja vessassa piti käydä (siis taapertaa hitaasti ja tuskaisesti sinne, sitten jääside pakastimesta vielä jotta oli siedettävää).

- Vauvan on pakko imeä jatkuvasti alkuun. Maitoa ei tule kuin tippa mutta maito ei nouse jos vauva ei ime lähes koko hereilläoloaikaansa. Maito nousee vasta yleensä 3-4. päivä eli kotona. Kätilöt tämän tietää mutta kannustaa imettämään jos et sitä muuten tee, koska jos haluat imettämällä ruokkia vauvan niin tuo vaihe on vaan pakko kestää. Itsellä rinnat kipeät, verille meni kotona, viikon sisään tottuivat. Lanoliini joka syötön välissä heti, suosittelen.

- Vuoteen päällä on vedenpitävä suoja, eli lakanat ei verille mene. Uusia suojia saa myös. Parempi jos pystyt laahustamaan vessaan sidettä vaihtamaan, tulehduksen estämisen kannalta se on olennaista. Saa varmaan kävelytuen jos on muuten hankalaa. Vauvan koppaa voi käyttää kävelytukena myös. Lakanoita saa hakea ja vaihtaa jos haluaa, löytyy helposti käytävältä. Itselle tämä vessassa käynti oli tuskaa mutta samalla hetki aikaa yksin eli en olisi kyllä halunnut siihen apua. 

- Kätilöt ei vahdi miten hoidat vauvaa, yksin saa olla. Kätilöt sanoi että vauva voi hetken itkeäkin, kun syöt/käyt pesulla, ei se ole vaarallista. Perustarpeet saa huolehtia äitikin itselleen, paitsi unta tietysti ei saa kun ääntä on sen verran. Vauva nukkuu omassa kopassa jossa pyörät alla, tai voi nukkua äidin sylissä, kunhan äiti ei nukahda itse. Mut jos ite nukut niin vauva omaan koppaan turvallisuuden takia. Yhden kerran on vaipanvaihto/pukemusopastus, lähtöpäivänä kylvetysopastus. Tsekkaavat vain että osaat perusasiat ennenkun kotiin lähdet.

- Lääkkeitä saa ummetukseen, peräpukamiin, kipuun burana/parasetamoli.

- Nukuin ehkä 4 tuntia kahden vuorokauden aikana yhteensä. Hormonit auttavat. Olo ei ole koskaan sellainen kun se on juuri synnyttäneenä. Etukäteen mietin samoja asioita kuin sinä ap. Mutta sitten se tuntui ihan eriltä. Ota asenne että saat tehdä itse siellä. Vauva lähinnä nukkuu ja imee rintaa ne pari päivää. Se univaje on hurja mutta jotenkin siinä pysyy pystyssä sen pari päivää tarpeen mukaan ja vielä vauvaakin pystyy hoitamaan.

jatkuu vielä, ei mahtunut teksti:

En tiedä jos on sektio tai paha verenvuoto tms. Mutta luulen että olennaista on asenteesi. Että pidätkö vauvaa ihokontaktissa ja imemässä ja yritätkö itse sinne vessaan ja syömään. Kyllä kätilöt huomaa jos tuuperrut lattialle yrittäessäsi, sitten he todennäköisesti ottavat tilanteen vakavasti. Mut tosiaan ainoat tehtävät asiat on se pesulla käynti, syöminen, vauvan imetys ja pari kertaa vaipanvaihto (ei vielä kakkaa tai pissaa kovin usein). Lopun ajan voit maata sängyssä ja lepäillä. Tosin olo saattaa olla parempi jos liikut, ja tätäkin tämä kätilöiden asenne varmaan ajaa takaa. Sektiossa on se valtimotukosriski suuri että sen takia pitäis alkaa liikkua sitten kun luvan saa.

Ja vielä se että se pesulla käynti vaikkakin tuskaista, on sellainen oma hetki yksin siinä, se on jotain mikä voi tuntua hyvältä.

Hups sanoinkin tuon asian kahteen kertaan. Äitiaivot? Sanoisin että tuo lapsivuodeaika oli siitä kiva, että ruokaa oli ja pyykit pesi joku muu. Jääkaapista löytyi leipää ja jugurttia, luumukeittoa, ja puuroa ja teetä ym. ympäri vuorokauden. Eli jos ne pääruuat nyt jää hakematta niin eipä sen ole väliä. Saat olla niin rytmitön kuin haluat siellä. Vauvaa kun pidät lähellä paljon niin hyvin se menee, vauva rauhoittuu ja kipukin helpottaa.

Ruoat tuotiin sänkyyn, vasta kahden yön jälkeen pääsin itse ne noutamaan, sillä olin todella kipeä.

Lakanat vaihdettiin, kun yöllä tuli ohivuoto. En todellakaan joutunut makaamaan veressä.

Pystyyn noustiin leikkauspäivän iltana, mutta vain pyörätuoliin siirtymiseksi ja sen avulla kävin vessassa avustettuna.

Kipulääkkeitä tarjottiin ja pyydettiin sanomaan, mikäli tarvitsee vahvempaa. Hyvä hoito siis, ei mitään kauhukokemuksia.

Sektiokokemus, Naistenklinikka, 2019.

Tyksissä jouduin itse siivoamaan synnytyshuoneen lattioita verestä. Olin silloin ilman tukihenkilöä, mikä saattoi vaikuttaa kohteluun. Menetin paljon verta, mistä kätilö tuntui jotenkin oudosti suuttuvan. Sitä roiskui lattiallekin ja kätilö totesi, että on vuoronvaihto ja siivooja kävi juuri, että voisinko minä pyyhkiä itse jälkiäni. Hän lähti pois, vauva oli omassa kärryssään ja minä kyykin tajunnan rajamailla pyyhkimässä käsipyyhepaperilla sotkujani lattialta. Housuun valui valtavia hyytymiä, mutta en uskaltanut kertoa kiukkuiselle kätilölle. Yritin saada niitä pönttöön papereiden avulla, samalla peläten sotkua ja sitä, että pönttö tukkeutuu.

Joku ammattilainen kehotti, että älkää ottako omia särkylääkkeitä. Miksi, kun sairaalassa ei kerran kipua hoideta asiallisesti? Tasan tarkkaan otan omat Buranat.

Vierailija kirjoitti:

Tyksissä jouduin itse siivoamaan synnytyshuoneen lattioita verestä. Olin silloin ilman tukihenkilöä, mikä saattoi vaikuttaa kohteluun. Menetin paljon verta, mistä kätilö tuntui jotenkin oudosti suuttuvan. Sitä roiskui lattiallekin ja kätilö totesi, että on vuoronvaihto ja siivooja kävi juuri, että voisinko minä pyyhkiä itse jälkiäni. Hän lähti pois, vauva oli omassa kärryssään ja minä kyykin tajunnan rajamailla pyyhkimässä käsipyyhepaperilla sotkujani lattialta. Housuun valui valtavia hyytymiä, mutta en uskaltanut kertoa kiukkuiselle kätilölle. Yritin saada niitä pönttöön papereiden avulla, samalla peläten sotkua ja sitä, että pönttö tukkeutuu.

Joku ammattilainen kehotti, että älkää ottako omia särkylääkkeitä. Miksi, kun sairaalassa ei kerran kipua hoideta asiallisesti? Tasan tarkkaan otan omat Buranat.

Juuri synnyttänyt siivoamaan lattioita!? No voishan se samalla vaikka ikkunatkin pestä ja keittää hoitajille kahvit. Ja pullaa kans.

Hyvänen aika tätä touhua... älkää kukaan tällaiseen suostuko!

Vierailija kirjoitti:

Tyksissä jouduin itse siivoamaan synnytyshuoneen lattioita verestä. Olin silloin ilman tukihenkilöä, mikä saattoi vaikuttaa kohteluun. Menetin paljon verta, mistä kätilö tuntui jotenkin oudosti suuttuvan. Sitä roiskui lattiallekin ja kätilö totesi, että on vuoronvaihto ja siivooja kävi juuri, että voisinko minä pyyhkiä itse jälkiäni. Hän lähti pois, vauva oli omassa kärryssään ja minä kyykin tajunnan rajamailla pyyhkimässä käsipyyhepaperilla sotkujani lattialta. Housuun valui valtavia hyytymiä, mutta en uskaltanut kertoa kiukkuiselle kätilölle. Yritin saada niitä pönttöön papereiden avulla, samalla peläten sotkua ja sitä, että pönttö tukkeutuu.

Joku ammattilainen kehotti, että älkää ottako omia särkylääkkeitä. Miksi, kun sairaalassa ei kerran kipua hoideta asiallisesti? Tasan tarkkaan otan omat Buranat.

Jaahas, tässä myös asia mihin ei tarvitse suostua. Heikkokuntoinen synnyttäjä laitetaan myös siivoamaan. Sairasta.