Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.

Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.

Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.

Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.

Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.

En minäkään ollut 8 tunnin synnytyksen jälkeen väsynyt, sehän on tosi nopea synnytys! Mutta sen 40 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen kyllä väsytti...

Ne, joille synntys ei ole niin helppoa, että jo seuraavana päivänä ollaan metsätöissä, ei varmaankaan tee kuutta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.

Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.

Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.

Et vissiin ole lukenut viestejä kuin harppoen. Tässä ketjussahan on ihan kaikenlaisia kokemuksia.

2009 kättärillä. Suunniteltu sektio meni hyvin. Osastolla ihan mukavat hoitajat, ruoan tuomisesta en muista oikein mitään, mies kai toi. Meillä oli perhehuone, joka oli kyllä luxusta. Särkylääkkeissä ei pihistelty ollenkaan, päinvastoin niitä tyrkytettiin ja niistä muistuteltiin. Olin tosi kipeä ja aika heikkona. Ensimmäisellä vessakäynnillä meinasin pyörtyä, onneksi oli hoitaja mukana. Toki liikkumaan kannustettiin, mutta ei pakotettu.

Imetyksen ohjaus kyllä kävi hermoille, ja kun vauva ei suostunut imemään, tyrkyttivät heti korviketta ja nännikumia joka vain vaikeutti asiaa. Vauva tajusi imemisen idean vasta 2 viikon ikäisenä. Opettivat kädestä pitäen vauvanhoidon perusasiat ja ihan hyvä fiilis jäi. Osastolla oltiin 4 päivää koska kipujen takia kävelin huonosti. Ainoaksi lapseksi jäi, ei tosin tuon kokemuksen takia. :)

Olen ollut lapsivuodeosastolla kolmesti ja jotain parannettavaa keksin vaikka itse aika loistavassa kunnossa olinkin ja synnytykseni hoidettiin erittäin hyvin. Kätilöt ja lasten tehohoidossa työskennelleet kaikki ovat olleet mahtavia ainakin meidän tapauksissa. Lapsivuodeosasto...

1. krt: täysiaikainen vauva vietiin teholle, mutta minulle ei kerrottu ja sanottiin vaan että "mene nukkumaan kun on yö, käydään vain tuola tekemässä muutamat rutiinitarkistukset vastasyntyneelle". Yön lapsi oli saanut lisähappea, aamulla sinivalohoidossa ja varattu aika sydämen ultraan. Ihanaa kyllä että teholla hoisivat vauvan upeasti. En vain vieläkään usko, että huoli heräsi vasta "rutiinitsekkauksissa" eikä minulle keretty mitään kertoa. (Normaaliraskaus enkä ole mikään elämänkallu joka olisi aiheuttanut terveysongelmat raskausaikana tms). Lapsivuodeosastolla näpäyteltiin myös omien vaatteiden käytöstä ja syömisistä, imettävä äiti kun ei saa laihduttaa (en laihduttanut, söin kerran miehen tuomia eväitä enkä sairaalaruokaa...). Ilmeisesti ei ole hyvä olla entisensä (jos ei lasketa vaippasidettä housuissa...) vielä osastolla joskaan ei myöskään ole hyvä olla autettava siellä. Olin ottanut omia panadoleja synnytyksen jälkeen 2 X 500 mg!!! ja siitä nousi haloo kun en ollut tehnyt sitä yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Sori nyt, mutta ei ollut tullut mieleenkään. Ainiin vastasyntyneiden tehohoitoon pääsi vierailulle vuoden isä päissään mutta... No nuorten äitien lääkecocktailit ne kaipaa paheksuntaa

2. krt: muuten meni hyvin, mutta vauvalle ei millään suostuttu antamaan lisämaitoa vaan sai huutaa läpi yön taukoamatta, ihan oikeasti. Ei annettu lisämaitoa minun maitoni lisäksi ettei nyt vaan mene ihana imetys ihan pilalle. Rintatulehduksen sain sitten kun vauva oli liikaa rinnalla/iho meni rikki. Ja lopulta sai maitoa ja itku loppui, saatiin levätä. Myöhemmin lahjoitin aivan överisti rintamaitoa sairaalaan vaikka eihän se ole edes mahdollista kun saatiin lisämaitoa.

3. krt: meni jo oikein hyvin. Ainoastaan joku hoitajakätilömuikkeli (en tiedä mitä sielä teki) luetteli terveystietojani siinä käytävänovi avoinna tilanteessa jossa en ollut siihen valmistunut ja kuuloetäisyydellä oli muita synnyttäneitä, lääkäreitä, siivoja ym. Mm. kyseli yllättäen jostain vuosien takaisesta masennusmerkinnästäni ja kyseli kuinka me kotona pärjättäisiin. No se oli yksittäisen ihmisen moka, mutta kuitenkin. Ei näin.

Hoitohenkilökunnan asenteissa on siis jotain hiomisen varaa siellä lapsivuodeosastolla. Olisi varmaan mielenkiintoista olla töissä siellä.

Naistenklinikalla pari vuotta sitten, kiireellinen sektio. Hoitava kätilö oli ihana, koko ajan oli turvallinen olo, vaikka homma pitkittyi ja ikäviä yllätyksiä tuli. Lapsi syntyi aamulla, olin aamupäivän aivan uupunut vuorokauden synnytyksen ja lääkityksen jäljiltä, sitten pyydettiin jalkeille. Tämäkin kätilö oli mukava, talutti vessaan, pyyhki ohilirahtaneen verimeren lattialta, ennätti etsiä sekunnissa jostain oksennuskupin ja opasti vauvan kanssa. Negatiivinen kokemus tuli yöhoitajasta, joka töksäytteli ja lopetti kaiken asiansa ”ole hyvä”. Huonekaveri tuli teholta lapsensa kanssa, hän oli aivan uupunut ja tälle ikävä kätilö alkoi mesoamaan, että ”itse olet lapsesi valinnut tehdä”.

Neljäskin kohtaamani kätilö oli ihana, mieleen jäi erityisesti, miten nätisti hän opasti imetyksen kanssa.

Mutta mätiä omeniakin kyllä tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Missä sairaalassa vauva nukkuu äidin kanssa samassa sängyssä? Kyllä minulla oli joka kerta vauvalla sellainen kärrättävä oma sänky. Ei vauvaa saanut ainakaan naistenklinikalla edes kantaa mihinkään vaan aina piti kärrätä siinä sängyssä.

Voi, vaikka kuinka monessa sairaalassa. Omista synnytyksistä Taysissa kahdeksan ja kuusi vuotta aikaa, enkä tainnut edes nähdä yhtään vauvansänkyä.

En ollut sektio- vaan alatiesynnyttäjä. En myöskään saanut apua mihinkään. Hirveän vähän kätilöitä tai hoitajia näin lasten synnyttyä. En muista saaneeni varsinaista imetysohjausta, joku kävi katsomassa et ”näyttää sujuvan”.

Sektion jälkeen 6 päivää osastolla. Kipeä, väsynyt ja herkässä mielentilassa. En pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Välillä sujui hyvin ja autettiin mutta välillä piti pyydellä/perustella jos pyysi särkylääkettä tai kysyttiin että etkös tänään jo saanut sen ja sen lääkkeen (en kyllä tiedä/muista!!).. Imetyksessä toinen neuvoi toista ja toinen toista.. Huonekaveri oli jostain kauempaa ja sen mies hengaili sitten siellä kans monta tuntia päivässä, sallittua tietenkin mut ei kovin kivaa. Perhehuonetta en itse paikkakunnalla asuvana saanut. Ruoka tuotiin pari päivää ensin, sitten piti ite hakea, onnistui kyllä. Lähtemättömästi mieleen on jäänyt hoitajan kommentti ekana aamuna sektion jälkeen että vauvan ruumiinlämpö oli laskenut koska olin "jättänyt" sen omaan sänkyyn nukkumaan! Yöllä kyllä oli kysytty otanko vauvan viereen mutta koska olin niin pökkyrässä lääkkeistä ja väsynyt niin en uskaltanut nukkua vauvan kanssa. Enkä tietenkään siinä vaiheessa päässyt edes itse nousemaan sängystä.. onneksi oli monta mukavaakin hoitajaa.

Edellinen synnytyskokemukseni viime vuodelta ja seuraava tulossa heti tammikuussa, jota odotan innolla.

Toki synnytin ihan alakautta, mutta väliliha leikattiin ja lisäksi repesin (vauva tuli niin syöksysynnytyksellä), ja tikkejä olikin sitten kolme ihmistä tikkaamassa.

Siitä huolimatta oma synnytyskokemukseni oli ihana ja nautin myös sairaala-ajasta, vaikka ei siellä oltu kuin 2 päivää. Nykyään kun passitetaan mahdollisimman nopeasti pois.

Ruoka haettiin itse, mutta kotiinlähdön aikana en enää hakenut ja sitten hoitaja toikin sen huoneeseen minulle. Siivooja kävi joka päivä huoneessa hakemassa roskat yms. Hoitajat olivat mukavia ja kyselivät vointia ja miten vauvan kanssa sujuu sekä nappia painamalla tulivat keskellä yötäkin huoneeseen auttamaan vaipan vaihdossa, imetyksessä ja napatyngän hoitamisessa yms. Särkylääkettäkin sain aina pyytäessä.

Toki ekoina päivinä synnytyksen jälkeen pyörrytti (mutta minä nyt pyörtyilin koko raskausajankin, joten ei ollut uutta minulle). Ja vauvan kanssahan sitä lähinnä makoiltiin sängyssä, joten ei tarvinnut pitkiä aikoja seisoskella.

Innolla menen siis uudestaan synnyttämään ja mielellään olisin sairaalassa useamman päivän, mutta uudelleen synnyttäjät täällä pääkaupunkiseudulla taitaa saada olla vain sen yhden vuorokauden.

Mulla neljä lasta, sektiolla lopulta kaikki syntyneet ja ei mulla oo huonoa sanottavaa osastohoidosta, eikä synnytyksistä. Eihän se mukava oo siellä useamman hengen huoneessa olla, muttei nyt kovin kamalaakaan, kaikki muu lähinnä positiivesti yllättänyt. Tuskin mulla on neljä kertaa käynyt pelkkä satumaisen hyvä tuuri. Ei toki mitään huippupalvelua kannata odottaa että jos on kovin hienot odotukset niin voi toki pettyä, ei kyse ole täyshoitolasta, suurin osa terveitä synnyttäjiä niin toki odotetaan osallistumista oman vauvan hoitoon täysaikaisesti. Mulla mies on ollut paljon apuna päivällä ja kyllä nyt sen sektiohaavankin kanssa yhden vastasyntyneen hoitaa, tissillähän se vauva on kokoajan ja helpottuu vielä kun on jalkeilleen päässyt. Aina on toki apua saanut pyydettäessä, myös vauvan hoitoon alussa, vaipan vaihtoon ym. Ruuatkin tuotiin eka päivinä sänkyyn joko mies/hoitaja. Ei ole tarvinnut itse vaihtaa mitään lakanoita ym. mitä näitä nyt on, kyllä on kaikki tuollaiset hoitajat hoitaneet. Ennemmin koen että ovat huolehtineet enemmän kuin on ollut tarve. Ensisynnyttäjänä tuntui ettei ilman miestä kestä olla siellä ja kaikki uutta plus hormonit täysin sekaisin, mutta silti positiivinen mieli jäi Kipulääkettä on saanut lisää jos on ollut kipeä ja tarkkaan ovat vointia seuranneet, niin henkistä kuin fyysistä. Imetyksessä esikoisen kanssa autettiin todella paljon, myöhemmin sujuikin jo ilman apuja mutta varmasti olisin saanut tarvittaessa. Ikinä ei ole jäänyt huono fiilis osastoajoista, kyllä näkee että hoitajat tekevät työtä koko sydämellään. Minulla nämä kohtalaisen tuoreita kokemuksia 2010-2020 vuosina syntyneet lapset. Samassa sairaalassa on ollut usea tuttukin ja on niitä huonojakin kokemuksia kuullut, mutta ehkä jos odottaa että hoitajat ottavat vauvan yöksi että saa itse nukkua niin tulee pettymään kuten eräs tuttunikin.

Vai ei kokemuksiaan kerro kukaan normaalitapaus? Miten se synnyttävä normaalitapaus määritellään?  Vai mielestäsikö päässä viiraa, jos kokemus synnäriltä on kutakuinkin kolkkoja fiiliksiä aiheuttanut?

Kyllä osaan puoleni pitää. Synnytysosaston ylihoitaja (vai mikä liekään oli nimikkeensä) sai kyllä ihan kunnon palautetta. Lääkäri sentään kävi pyytämässä anteeksi tiedonkulun puutteita.

Lapsi tietysti oli rakas ensihetkestä. Nyt kuitenkin kysyttiin kokemuksia synnytysosastolla olosta.

On mullakin ystäviä, joiden synnytys varsinkin toisella kertaa on sujunut vallan helposti, yksi heistä hädin tuskin ehti sairaalaan. Toisaalta yksi ystäväni oli menehtyä synnytykseen nimenomaan verenvuodon vuoksi. Oli siinä varmaan kehno synnyttäjä -yksilö.

Vuosi sitten Kokkolassa meni muuten hyvin, mutta jouduin odottamaan parempia kipulääkkeitä muutaman tunnin, koska lääkäri ei ehtinyt määräämään niitä. Sektiosta huolimatta emme saaneet perhe huonetta, koska synnyttäjiä oli niin paljon, mutta kätilöt/hoitajat auttoivat kovasti ja toivat ruoan huoneeseen ja pitivät vauvaa, jos oli tarve. Huone oli mukava ja ainoa huonetoveri oli samanhenkinen kuin minä, joten 3 päivää meni nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista. Teidän oma kitinä on syy siihen, jos teille on tiukemmin jostain sanottu.

Veritulppariski nouse maatessa jo muutamassa tunnissa, joten liikkeelle on lähdettävä ihan omaksi parhaakseen. Vai haluatteko kenties kuolla siihen sairaalasänkyynne, vammautua loppuiäksenne? Ei edes sektion jälkeen "toivuta" makaamalla. Teidän asenteet on jostain 1800-luvulta.

Miettikääs; 85-vuotias äitini käveli 6 tuntia sen jälkeen, kun reisiluu oli sahattu poikki ja tyngän yläpäähän asennettu tekonivel. Vähän oli kuulemma huteraa morfiinipäissään 😂

Ketään ei pidetä sairaalassa väkisin, vaan lähteä saa periaatteessa heti kun jalat kantaa, jos lapsi on täysiaikainen ja neuvola tekee kotikäyntejä.

Miten voi olla noin tyhmä ja ilkeä ihminen? 😆

Sektion jälkeen 6 päivää osastolla. Kipeä, väsynyt ja herkässä mielentilassa. En pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Välillä sujui hyvin ja autettiin mutta välillä piti pyydellä/perustella jos pyysi särkylääkettä tai kysyttiin että etkös tänään jo saanut sen ja sen lääkkeen (en kyllä tiedä/muista!!).. Imetyksessä toinen neuvoi toista ja toinen toista.. Huonekaveri oli jostain kauempaa ja sen mies hengaili sitten siellä kans monta tuntia päivässä, sallittua tietenkin mut ei kovin kivaa. Perhehuonetta en itse paikkakunnalla asuvana saanut. Ruoka tuotiin pari päivää ensin, sitten piti ite hakea, onnistui kyllä. Lähtemättömästi mieleen on jäänyt hoitajan kommentti ekana aamuna sektion jälkeen että vauvan ruumiinlämpö oli laskenut koska olin "jättänyt" sen omaan sänkyyn nukkumaan! Yöllä kyllä oli kysytty otanko vauvan viereen mutta koska olin niin pökkyrässä lääkkeistä ja väsynyt niin en uskaltanut nukkua vauvan kanssa. Enkä tietenkään siinä vaiheessa päässyt edes itse nousemaan sängystä.. onneksi oli monta mukavaakin hoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.

Ei ole sairas, mutta voi olla kipeä.

Kipuun otetaan Buranaa. Se on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto makuulla ololle.

Kivulla on ikävä tapa kroonistua, ellei sitä hoida. Olen synnyttänyt kahdesti enkä jäänyt sairaalaan yhtään pidemmäksi kuin oli aivan pakko.

Kipuun otetaan "Buranaa". LMAO. Mä sain Oxycontinia 5 vrk, eikä vienyt sekään kipuja. Tajuatko, että kaikki synnytykset eivät mene oppikirjan mukaan? Olen ollut sittemmin myös mm. lonkkaleikkauksessa, jonka jälkeen olin erittäin paljon paremmassa kunnossa kuin synnytyksen. Eli ihan terve siis olin???

Jos olisit NYT terve, tajuaisit varmaan etten tunne taustaasi, vaan puhuin yleisellä tasolla.

Mutta sinäpä kuvittelet näköjään, että ajatuksesi luetaan jne.

Hoida nyt edes yläpääsi kuntoon.

Tajuatko sinä ylimielinen urpo, etten todellakaan ole yksin, vaan näitä synnytyksen runtelemia on enemmän??? 

Siihen saa kyllä pyytämällä apua, mutta tärkeintä olisi että saisit henkisiin ongelmiisi hoitoa.

Lähtökohtaisesti teidän "poikkeustapausten" on turha tulla pelottelemaan sitä valtaosaa synnyttäjistä, joilla kaikki sujuu normaalisti.

Toipumista ja mielenrauhaa.

Vastenmielinen tyyppi. Kauhukätilö?

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Aika kärjistettyjä kommentteja osalla täällä. Olen synnyttänyt kahdesti ja ei se sairaalassa olo mitään kivaa ollut. Jotkut ehkä tykkää, mutta minä en. Ensimmäisen kohdalla saimme perhehuoneen ja oli ihanaa kun sai tutustua vauvaan yhdessä. Kummallakaan ollut mitään kokemusta. Toisen kanssa olinkin yksin ja oli huonetoveri. Muistan kuinka itkin koti-ikävää. Vauvalle piti pyytää lisämaitoa, ei se mitenkään automaattisesti tullut. Olisi ehkä pitänyt enemmän levätä, väsymys aiheutti alakuloa. Iloinen olin päästessäni pois. En kyllä muista että olisin lakanoita itse vaihdellut ja ruoka piti sieltä ruokalasta hakea.

Miksi lisämaitoa pitäisi tuoda automaattisesti pyytämättä? Sitten tulee valitusta, kun hoitajat väkisin tuputtaa lisämaitoa vaikkei vauva tarvitsisikaan.

On se. Kätilöt ja hoitajat töykeitä, aterioita jää väliin jos ei pysty itse hakemaan esim. imetysyritysten aikana, lisämaitoa pantataan, särkylääkettä pantataan, nukkua ei saa, jos oma vauva ei huuda niin muiden äitien vauvat huutaa, vieraat ramppaa huoneissa vaikka sitä muka rajoitetaan jne.

Raskaus ja synnytys ei ole sairaus ja äidit eivät ole ihmisiä.

On. Siis niin kamalaa kuin kerrotaan. Mulla synnytykset ollu helppoja mutta koska maito ei ole noussut kuin vasta kotona niin osastolla olo ollut kamalaa. Mitään ei kerrota tai neuvota. Kysyessä huokaillaan ja osoitetaan että ei ole suotavaa tulla häiritsemään. Lisämaitoa ei saa, ei sitten millään. Vauva siis itkee koko ajan, sitä joutuu kantamaan yöt jotta muut äidit saa nukuttua. Vauvan paino laskee yli 10 %, pahimmillaan yli puoli kiloa ja verensokeriarvot romahtaa. Tällöin vasta saa lisämaitoa ja joutuu jäämään osastolle koska sokeriarvot niin huonot.

Minä en ollut aivan pahimmassa kunnossa, ainakaan sairaalan henkilökunnan mielestä. Repesin koko matkan kohdusta asti, kun lapsi syntyi nyrkki poskella.

Ensimmäisenä päivänä tuotiin ruokatarjotin, mutta sitten sanottiin että itse pitää hakea. En pystynyt, joten jäin ilman ruokaa, kun pyynnöistä huolimatta sitä ei minulle tuotu. "Ei sulla oo tarpeeks kova nälkä, jos et itse viitsi hakea." oli vastaus. Illalla kierroksella ollut hoitaja kysyi että olenko syönyt, kun näytän niin kalpealta. Hän järkyttyi kuullessaan, ettei minulle suostuttu tuomaan tarjotinta, joten hän kiikutti minulle itse ruokaa ja sen jälkeen sain sen tarjottimen pyytämättä.

Lakanoita en kyennyt vaihtamaan, joten makasin sitten verisissä lakanoissa, kun "pitää lähteä liikkeelle, ei täällä missään hotellissa olla. Kyllä sä ne sitten vaihdat, kun olo käy tarpeeksi epämukavaksi, ei täällä aikuisia ihmisiä aleta passaamaan, mitä sä sitten teet kun meet kotiin?". Särkylääkkeitä pihdattiin ja uhattiin, etten pääse kotiin, jos tarvitsen lisää särkylääkettä. Tämä siis silloin, kun pyysin ylimääräistä Buranaa. 

Imetysohjaus oli sentään inhimillistä ja oikein lempeää. Riippui todella paljon hoitajasta, että millaista kohtelua sai. Ja tämä oli nelisen vuotta sitten Seinäjoella. 

Ihan hirveitä kokemuksia, olen niin pahoillani kaikkien puolesta. :( Minusta tuo on ihan epäinhimmillistä että monta vastasynnyttänyttä ja vastasyntynyttä laitetaan samaan huoneeseen, eihän siinä voi saada levättyä hetkeäkään kunnolla. Ymmärrän toki sen että toipuu nopeammin kun on aktiivinen, mutta kyllähän synnytys nyt on sen verran rankkaa että ei ehkä jaksa mitään lakanoita vaihtaa tai ruokaa hakea, jos pelkästään  paikallaan oleminen on tuskallista. Ja mitä tulee tuohon imettämisen tuputtamiseen ja rintojen kovakouraiseen kohteluun, sairasta! Jos ei onnistu niin ei onnistu, eikä kehenkään saa koskea ilman lupaa tuolla tavoin! Mun psyyke ei ainakaan kestäisi tollasta kohtelua ja valvomista, ja sitten vielä ryhmähuone, hyi! Ei mitään yksityisyyttä..

Niin, itselläni on muitakin syitä miksi en halua lapsia, mutta pelkästään näitä kokemuksia lukiessani en ihmettele, että sukupolveni ei halua lapsia. t. parikymppinen vela-nainen