Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Niin hullulta kun se kuullostaa että viihdyin Naistenklinikalla. Saavuin tiettynä päivänä n 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Syy koska olin riski-iässä ja raskausajan diabetes. Mulla oli hyvä olo ja tarkoitus oli synnyttää luonnollisesti. Itse toivoin sektiota. Olin lääkärin erityistarkkailussa ja olo oli turvallinen. Ei ollut supistuksia mutta ilmeisesti antoivat lääkettä tai jotain koska supistukset alkoivat pikkuhiljaa. Lääkäri kävi muutaman kerran. Pikkuhiljaa supistukset koveni ja ajattelun tätäkö tää nyt on. 3 sairaanhoitajaa tuli ja niin sitä lähdettiin leikkaussaliin ja en ehtinyt edes jännittää. Siis makuuasennossa. Pojan sain ja voi sitä onnea ja mieskin ehti myöhemmin . Ei tullut komplikaatioita ja viihdyin viikon. En muista että olisin lakanaa vaihtanut ja ruoka tuotiin ainakin ekana päivänä. Oli niin ihmeellistä. Voi niitä aikoja ne tahtoisin niin elää uudelleen. Kiitos Naistenklinikka.

Jouduin sektioon (reilu vuosi sitten tapahtui tämä), ja olin huonossa kunnossa sektion jälkeen. En saanut lupaa nousta sängystä melkein kahteen vuorokauteen, ja minulle tuotiin ruoat ja juomat sänkyyn. Jouduin olemaan tuon ajan katetrissa. Kun sitten sain luvan nousta, niin kätilö auttoi sängystä ylös ja poisti katetrin ja talutti vessaan ja odotti, että selviän vessasta ulos pyörtymättä. Sitten kannustettiin itse hakemaan ruoat ja juomat (matkaa ei tosin kuin lyhyen käytävänpätkän verran) ja hainkin, vaikka olin todella kipeä. Uskon, että olisin kyllä saanut apua, jos olisin pyytänyt, mutta en halunnut. Ja mies oli auttamassa myös. Kipulääkkeitä olisin saanut enemmän kuin pyysin.

Ei se elämäni paras kokemus ollut, vaikka ihan hyvässä hapessa olinkin. Saatiin onneksi perhehuone ja henkilökunta ihan ok. Lähinnä rassasi, kun koko ajan joku ramppasi siellä huoneessa vaahtoamassa imetyksestä. Ruoka oli mautonta, mutta eihän se mikään hotelli olekaan. Olisin ollut ihan valmis häippäsemään kotiin hetimitten. Kyllä synnytyksen jälkeen haluaisi omaa rauhaa ja aikaa perheen kesken. Oli kyllä ihan juhlaa päästä kotiin normioloihin sieltä laitokselta. Jos joskus vielä sinne joudun, niin otan ainakin omat tabascot mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:

Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Pointti onkin se, että sairaalassa ei saa pyytämättä edes niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Kukaan ei kerro mitä lääkkeitä on määrätty ja kuinka usein, ja hoitajat eivät välttämättä käy kysymässä tarvitsetko seuraavan annoksen. Jos sitten et tajua pyytää itse annosta oikeaan aikaan, kivut iskevät ja eivät lähde sillä yhdellä annoksella jonka saat pyytämällä. Lääkkeiden pihtaaminen siis johtaa siihen, että tarvitset seuraavan annoksen nopeammin kuin suostuvat sen antamaan. Ja kyllä, tapahtui itselleni sektion jälkeen tänä vuonna naikkarilla. Huvittavinta oli, että eivät suostuneet antamaan ibuprofeenia ja parasetamolia muutamaa tuntia liian aikaisin, mutta kysyivät haluanko sen sijaan oksikodonia (josta minulle tulee pahoinvointia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Luonnonvalintaa, jos kuolee nälkään siksi, että ei ymmärrä pyytää apua. Siinä sängyn vieressä oli sellainen nappi, jolla voi kutsua hoitajaa tai sai ainakin yhteyden kansliaan. Et sitten älynnyt pyytää hoitajaa tuomaan ruokaa sinulle, kun juuri sen aikaan olit imettämässä. Ja sinähän tietenkin imetit taukoamatta koko 4 vuorokautta.

Rovaniemellä oli ainakin 90-luvulla sellainen kaappi, josta sai käydä hakemassa ruokaa, jos oli jostakin syystä jäänyt ilman tai muuten nälkäinen. Vettä ja kahviakin saimme keittää itse.

Naikkarilla ei ollut tänä vuonna kahvinkeitintä potilaille perhehuoneosastolla, kahvia sai aamupalalla ja viikonloppuna myös lounaalla. Itse pärjäisin hyvin ilman, mutta tuoreita isiä kävi sääliksi kun joutuivat valvomaan ilman kahvia. Kanttiini oli koronan takia kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää kauhujuttuja kirjoitti:

Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Pointti onkin se, että sairaalassa ei saa pyytämättä edes niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Kukaan ei kerro mitä lääkkeitä on määrätty ja kuinka usein, ja hoitajat eivät välttämättä käy kysymässä tarvitsetko seuraavan annoksen. Jos sitten et tajua pyytää itse annosta oikeaan aikaan, kivut iskevät ja eivät lähde sillä yhdellä annoksella jonka saat pyytämällä. Lääkkeiden pihtaaminen siis johtaa siihen, että tarvitset seuraavan annoksen nopeammin kuin suostuvat sen antamaan. Ja kyllä, tapahtui itselleni sektion jälkeen tänä vuonna naikkarilla. Huvittavinta oli, että eivät suostuneet antamaan ibuprofeenia ja parasetamolia muutamaa tuntia liian aikaisin, mutta kysyivät haluanko sen sijaan oksikodonia (josta minulle tulee pahoinvointia).

Oikeaan aikaan annettu ja oikea määrä särkylääkkeitä on oikeaa kivunhoitoa.

Kannattaa muistaa että ne hoitajat ei saa antaa enempää kuin on määrätty ilman lääkärin lupaa ja vuorokausiannokset ei saa paukkua. Joten jos jokainen kerta annetaan parasetamolit (oletan että se on täysiannos) paria tuntia aikaisemmin, tulee vuorokausiannos täyteen ja sitten ei voi loppuvuorokaudesta esim. keskellä yötä antaa yhtään parasetamolia.( tai ibuprofeeniakaan jos täysiannos) Niinkö olisi sitten pitänyt tehdä? Vai mitenköhän kirjoittelisit täällä jos omisitkin saanut rajattomasti parasetamolia? Ai niin, et kirjoittelisi täällä paitsi jos olisit selvinnyt parasetamolimyrkytyksestä.

Oksikodoni oli oikea lääke jota siinä tilanteessa (edelleen oletan että sektion jälkeen tulee täysiannokset) voitiin tarjota, sillä se on eri lääkeryhmän (opiodit) kipulääke. Harmillista, että se ei sinulle ollut sivuvaikutusten takia sopivaa.

Lääkkeet määrät ja annostelu pitäisi kyllä kertoa, minulle kerrottiin. Myös miten syön niitä sitten kotona. (epiosotomia)

Mutta pska homma jos sinulla oli oikeasti noin huonoja ammattilaisia osastolla hoitajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[yliquote=Ei enää kauhujuttuja]Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Pointti onkin se, että sairaalassa ei saa pyytämättä edes niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Kukaan ei kerro mitä lääkkeitä on määrätty ja kuinka usein, ja hoitajat eivät välttämättä käy kysymässä tarvitsetko seuraavan annoksen. Jos sitten et tajua pyytää itse annosta oikeaan aikaan, kivut iskevät ja eivät lähde sillä yhdellä annoksella jonka saat pyytämällä. Lääkkeiden pihtaaminen siis johtaa siihen, että tarvitset seuraavan annoksen nopeammin kuin suostuvat sen antamaan. Ja kyllä, tapahtui itselleni sektion jälkeen tänä vuonna naikkarilla. Huvittavinta oli, että eivät suostuneet antamaan ibuprofeenia ja parasetamolia muutamaa tuntia liian aikaisin, mutta kysyivät haluanko sen sijaan oksikodonia (josta minulle tulee pahoinvointia).

Oikeaan aikaan annettu ja oikea määrä särkylääkkeitä on oikeaa kivunhoitoa.

Kannattaa muistaa että ne hoitajat ei saa antaa enempää kuin on määrätty ilman lääkärin lupaa ja vuorokausiannokset ei saa paukkua. Joten jos jokainen kerta annetaan parasetamolit (oletan että se on täysiannos) paria tuntia aikaisemmin, tulee vuorokausiannos täyteen ja sitten ei voi loppuvuorokaudesta esim. keskellä yötä antaa yhtään parasetamolia.( tai ibuprofeeniakaan jos täysiannos) Niinkö olisi sitten pitänyt tehdä? Vai mitenköhän kirjoittelisit täällä jos omisitkin saanut rajattomasti parasetamolia? Ai niin, et kirjoittelisi täällä paitsi jos olisit selvinnyt parasetamolimyrkytyksestä.

Oksikodoni oli oikea lääke jota siinä tilanteessa (edelleen oletan että sektion jälkeen tulee täysiannokset) voitiin tarjota, sillä se on eri lääkeryhmän (opiodit) kipulääke. Harmillista, että se ei sinulle ollut sivuvaikutusten takia sopivaa.

Lääkkeet määrät ja annostelu pitäisi kyllä kertoa, minulle kerrottiin. Myös miten syön niitä sitten kotona. (epiosotomia)

Mutta pska homma jos sinulla oli oikeasti noin huonoja ammattilaisia osastolla hoitajina.

Vähän jotain rajaa noihin pelotteluihin, mieluummin syön kerran hieman liikaa parasetamolia kuin otan opioideja joita en tarvitse koska miedommat lääkkeet toimivat. Vaikka parasetamolilla on kapea terapeuttinen alue, niin ei se silti ole niin toksinen, että muutaman tunnin poikkeama annostelussa olisi tappava.

Kotkassa

Menin synnyttämään toista lastani viime tipassa eli huohotin kunnolla jo,ovella. Ehdin olla synnytyssalissa alle tunnin kun vauva oli jo ulkona. Ikävän tilanteesta teki se, että kun minua autettiin synnytysvuoteelle ja kätilö alkoi ottaa tietojani, oli hänelle tärkeintä markkinoida ja kaupata vastasyntyneille hattua. Hatunosto tuli minulle yllätyksenä ja kotona oli jo ennestään hattuja ja vaatteita joten sanoin etten halunnut ostaa hattua. En muista oliko hattu myynnissä hoitajien kahvikassan takia vai oliko kyse jostain ylevämmästä keräyksestä. Joka tapauksessa hattu jäi ostamatta ja pääsin ponnistamaan. Kätilö kuitenkin selkeästi paheksui minua, tuhahteli ja kovakouraisesti tutki alapäänI aiheuttaen repeämän ennen kuin vauva syntyi.

Vuodeosastolle synnytystä tuli käymäänläpi toinen kätilö joka yritti selitellä asiaa mutta itse en kyennyt asiasta puhumaan vaan pysyin mykkänä..

Osastolla kohtelu juurikin samanlaista kuin täällä kuvattu. Itsepalvelua ja tylyjä kohtaamisia. Vierailijoita pidettiin vihollisina jotka haluttiin pitää osastolta pois äitien oman rauhan nimissä. Olisin yhden kerran päivällä halunnut tavata sisareni käytävällä.

Vähän off-topic, mutta kuinka paljon sitä verta oikein tulee synnytyksen jälkeen ja kuinka pitkään? Täällä on useissa tarinoissa kerrottu, kuinka lakanat olivat aivan veressä ja itse piti niitä päivittäin vaihdella. Eivätkö paksut yösiteet riitä jälkivuodon keräämiseen? 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, aihe toivottavasti itselleni ajankohtainen lähivuosina. (Jos lakanat ovat veressä 24/7 niin sittenhän sairaalaan ei kannata raahata omia vaatteita tahrittavaksi vaan parempi käyttää sairaalan vaatetarjontaa...?) 

Vierailija kirjoitti:

Vähän off-topic, mutta kuinka paljon sitä verta oikein tulee synnytyksen jälkeen ja kuinka pitkään? Täällä on useissa tarinoissa kerrottu, kuinka lakanat olivat aivan veressä ja itse piti niitä päivittäin vaihdella. Eivätkö paksut yösiteet riitä jälkivuodon keräämiseen? 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, aihe toivottavasti itselleni ajankohtainen lähivuosina. (Jos lakanat ovat veressä 24/7 niin sittenhän sairaalaan ei kannata raahata omia vaatteita tahrittavaksi vaan parempi käyttää sairaalan vaatetarjontaa...?) 

Synnytin sektiolla. Jälkivuoto kesti 8 viikkoa. Ekat kaksi viikkoa runsaana niin, että yötä päivää oli paksu vaippamainen yöside, joka piti vaihtaa usein. Seuraavat kuusi viikkoa pärjäsi tavallisella yösiteellä päivät ja yöt, kunhan vaihtoi senkin usein. Mutta lakanat ei ollut veressä kertaakaan. Ja käytin sairaalassa vain sairaalavaatteita (ne verkkopikkarit on ihan ok siinä tilanteessa), koska ajattelin, että eipä tule pyykkiä sitten kotiin pestäväksi.

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Heillä on myös pulloja, joihin saa vettä ja muotoiltu käyttämään ylösalaisin, kun alapään haluaa vessakäynnin jälkeen puhdistaa vedellä vessapaperilla hankaamisen sijaan, tai jos virtsaaminen kirvelee tikkien tai repeämien takia, voi vedellä laimentaminen helpottaa tätä. Bidee-suihku voi välillä olla aika agressiivinen tai lämpötilaa vaikea säätää eikä kaikissa vessoissa ole edes koko suihkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[yliquote=Ei enää kauhujuttuja]Miesten armeijajututkaan eivät vedä vertoja näille. Minulle tehtiin suunniteltu sektio, kun sain esikoiseni. Kaikki sujui loistavasti. Kivut todella vähäiset, vuotoja ei juuri ollenkaan. Imetyksen kanssa piti aluksi tehdä työtä (apuna pullomaitoa), mutta pystyin olemaan kaikki päivät vauvan kanssa (ruoat tuotiin huoneeseen) ja loppuviikosta otin vauvan kokonaan hoitooni. Jäi vain ihana muisto koko sairaalassaoloajasta. 

Eli koska SINULLA meni kaikki hyvin ja sinulle tuotiin ruokaa ja kipusi olivat vähäiset, niin sinä saat kertoa tämän, muut eivät saisi kertoa omia kauhukokemuksiaan? Tehdäänpä ajatusleikki. Jos sinulla olisi ollut hirveät kivut niin miltä olisi tuntunut että pidetään leikkauksen jälkeisissä kivuissa ilman lääkkeitä? Minkä muun leikkauksen jälkeen toimitaan näin, että potilas syö salaa omia panadolejaan?

Jos meinaa omia lääkkeitä syödä, kannattaa olla ottamatta niitä sairaalan.

Sillä jos sairaalasta saa myös pandolia ja vedät ne omatkin huiviin, maksa sanoo poks.

Panadolin yliannostus tappaa ja yliannos tulee jo 3-4g/pv annoksella.

Maksa tuhoutuminen tapahtuu parissa päivässä, joten ennenkuin asia huomataan voi olla liian myöhäistä. Maksoja ei ole hyllyllä otettavaksi, ja korvaavaa hoitoa ei maksalle ole kuten munuaisille dialyysissa.

Tulehduskipulääkkeissä taas voi nestehukassa tuhota munuaisensa, tai saada vatsahaavan taikka suolistoverenvuodon kurkatkaa käyttöohjeista vaikka.

Joten eivät ne hoitajat turhaan pihtaa lääkkeitä kun niitä ei voi määräänsä enempää antaa, sitten pitää kutsua lääkäri jos mikään hoitajien antama lääke ei auta.

Pointti onkin se, että sairaalassa ei saa pyytämättä edes niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä. Kukaan ei kerro mitä lääkkeitä on määrätty ja kuinka usein, ja hoitajat eivät välttämättä käy kysymässä tarvitsetko seuraavan annoksen. Jos sitten et tajua pyytää itse annosta oikeaan aikaan, kivut iskevät ja eivät lähde sillä yhdellä annoksella jonka saat pyytämällä. Lääkkeiden pihtaaminen siis johtaa siihen, että tarvitset seuraavan annoksen nopeammin kuin suostuvat sen antamaan. Ja kyllä, tapahtui itselleni sektion jälkeen tänä vuonna naikkarilla. Huvittavinta oli, että eivät suostuneet antamaan ibuprofeenia ja parasetamolia muutamaa tuntia liian aikaisin, mutta kysyivät haluanko sen sijaan oksikodonia (josta minulle tulee pahoinvointia).

Oikeaan aikaan annettu ja oikea määrä särkylääkkeitä on oikeaa kivunhoitoa.

Kannattaa muistaa että ne hoitajat ei saa antaa enempää kuin on määrätty ilman lääkärin lupaa ja vuorokausiannokset ei saa paukkua. Joten jos jokainen kerta annetaan parasetamolit (oletan että se on täysiannos) paria tuntia aikaisemmin, tulee vuorokausiannos täyteen ja sitten ei voi loppuvuorokaudesta esim. keskellä yötä antaa yhtään parasetamolia.( tai ibuprofeeniakaan jos täysiannos) Niinkö olisi sitten pitänyt tehdä? Vai mitenköhän kirjoittelisit täällä jos omisitkin saanut rajattomasti parasetamolia? Ai niin, et kirjoittelisi täällä paitsi jos olisit selvinnyt parasetamolimyrkytyksestä.

Oksikodoni oli oikea lääke jota siinä tilanteessa (edelleen oletan että sektion jälkeen tulee täysiannokset) voitiin tarjota, sillä se on eri lääkeryhmän (opiodit) kipulääke. Harmillista, että se ei sinulle ollut sivuvaikutusten takia sopivaa.

Lääkkeet määrät ja annostelu pitäisi kyllä kertoa, minulle kerrottiin. Myös miten syön niitä sitten kotona. (epiosotomia)

Mutta pska homma jos sinulla oli oikeasti noin huonoja ammattilaisia osastolla hoitajina.

Vähän jotain rajaa noihin pelotteluihin, mieluummin syön kerran hieman liikaa parasetamolia kuin otan opioideja joita en tarvitse koska miedommat lääkkeet toimivat. Vaikka parasetamolilla on kapea terapeuttinen alue, niin ei se silti ole niin toksinen, että muutaman tunnin poikkeama annostelussa olisi tappava.

Ihmisellä on vain yksi maksa, ja se pystyy käsittelemään vain tietyn määrän parasetamolia kerrallaan. Joten jos jatkaa "vain vähän" yliannostusta koko vuorokauden, alkaa se rasittua niin ja haitta-aineita kertymään elimistöön että se on vaatallista.

Sairaanhoitajien tehtävänä on myös pitää huolta että pysyt hengissä ja et saa yliannostaja. He eivät voi tietää josko tämä potilas on farmakologiaan perehtynyt jajoka kivuissaan pysyy kärryillä mitä on ottanut ja milloin.

Oletan tietysti että sairaanhoitajilla on jokin lista johon kirjataan mitä on annettu ja milloin, toivottavasti on näin.

Tosin luin uutisen että potilas( muulla osastolla) olisi pyytänyt lääkelistaansa ja se oli hävitetty "turhana" Espoossa. Kaikilla on oikeus lääkelistoihinsa..

Lukekaa tämä

https://yle.fi/uutiset/3-11470226

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Ei sitä erikseen tarvitse mitään erikoispakkassiteitä ostaa.

Sen kuin ostaa pikkuhousunsuojia kastelee ne hieman ja laittaa pakkaseen.

Klaittaa sitten sen isomman siteen sisään ilman että ottaa pois teippiä.

Ne sulaa kuitenkin nopeaan ja liiankauan ei pidä kerrallaan pitää kylmää iholla jottei tule kylmävammaa.

Minua ei kyllä innostanut ollenkaan sellainen uudelleenkäytettävä kankaaseen sisään kaitettava jota näin jossain mainostettavan.

Ehkä sellaiselle joka muutenkin käyttää kestositeitä.

Ne sairaalan tena-alkkarit ovat muuten mukavat, ei ne nykyään ole mitään verkkoa, ne on ihan pestäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Heillä on myös pulloja, joihin saa vettä ja muotoiltu käyttämään ylösalaisin, kun alapään haluaa vessakäynnin jälkeen puhdistaa vedellä vessapaperilla hankaamisen sijaan, tai jos virtsaaminen kirvelee tikkien tai repeämien takia, voi vedellä laimentaminen helpottaa tätä. Bidee-suihku voi välillä olla aika agressiivinen tai lämpötilaa vaikea säätää eikä kaikissa vessoissa ole edes koko suihkua.

Ihan hyvä jossain ulkomailla, mutta suomessa lähes kaikilla on bidesuihku ja yhden hanan termostaattinen sekoittaja.

RautaKaupasta voi ostaa vaikka oraksen 20€ uuden jos vanha on mätä.

Reissuun ja vaikka kauppakeskuksiin ehkä hyödyllinen.

Et kai mainosta?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Lapsen elämänlaatu ei nyt suoraan parane ostamalla kalliita alkkareita ja siteitä. Joten kannattaa nyt vähän rajoittaa emootioihin vetoamisessa markkinoinnissa.

En voi kertoa kuin omasta kokemuksesta, mutta se ei ollut mitenkään huono, enkä saanut minkäänlaisia traumoja. Tapahtui vuonna 2008 ollessani 39-vuotias ja paikkana PHKS. Tyttäremme syntyi suunnitellulla sektiolla ja vietimme sairaalassa viikon. Ainoa ongelma oli maidon nousu (vauva menetti aluksi painoaan), mutta sekin järjestyi sitten kotiin päästyämme... Hyvä oli hoito, terkkuja vaan sinne!

Sen pitäisi jatkua vielä kotonakin. Ymmärrystä tuntuu puuttuvan monin paikoin.

https://marianordin.blog/2018/08/27/lapsivuodeaika-tekee-hyvaa-aidille-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tutustua Yhdysvaltalaiseen merkkiin nimeltä Fridamom, joka tekee äideille tuotteita, joiden pitäisi helpottaa synnytyksestä palautumista, kuten pakkaseen/jääkaappiin soveltuvia siteitä, jotka helpottavat alatiesynnytyksen jälkeistä kipua ja turvostusta. Samaa sidettä voi käyttää myös sektiohaavaa vasten. On myös kertakäyttöisiä vähän mukavampia alushousuja, kuin sairaalan verkkomatskua olevat. Niitä on alakautta synnyttäneillä ja sektiolla synnyttäneille omaa mallia, joka on niin korkealla vyötäröllä, että sen siteen saa alushousuihin sektiohaavan kohdalle eikä vyötäröreuna paina sektiohaavaa, kuten joidenkin tavallisten alushousujen vyötärö painaa. Tuotteita pystyy tilaamaan Suomeen Amazonin kautta. Toki on hintavaa, mutta jos on edes hiukan rahaa laittaa omaan synnytyksestä palautumiseen, niin suosittelen niin tekemään ihan oman ja lapsen elämänlaadun vuoksi.

Heillä on myös pulloja, joihin saa vettä ja muotoiltu käyttämään ylösalaisin, kun alapään haluaa vessakäynnin jälkeen puhdistaa vedellä vessapaperilla hankaamisen sijaan, tai jos virtsaaminen kirvelee tikkien tai repeämien takia, voi vedellä laimentaminen helpottaa tätä. Bidee-suihku voi välillä olla aika agressiivinen tai lämpötilaa vaikea säätää eikä kaikissa vessoissa ole edes koko suihkua.

Ihan hyvä jossain ulkomailla, mutta suomessa lähes kaikilla on bidesuihku ja yhden hanan termostaattinen sekoittaja.

RautaKaupasta voi ostaa vaikka oraksen 20€ uuden jos vanha on mätä.

Reissuun ja vaikka kauppakeskuksiin ehkä hyödyllinen.

Et kai mainosta?

Mun anoppilassa ei ole bidesuihkua vessassa eikä kylpyhuoneessa. 60-luvun omakotitalo.

Vähän ohi aiheen, mutta itse ysärillä synnyttäneenä, meillä oli sairaalan puolesta tarjolla hyvä alkkarimalli, eli kuminauha mahan ympärille, ja siihen sitten sellainen pitkäside, missä oli sitä tyhjää paperia molemmisa päissä, ne päät sitten repäistiin kahtia ja solmittiin siihen kuminauhaan, siis eestä ja takaa, no voikohan noita nyt housuiksi sanoa. Sitten myöskin, jos ei ollut itsellä imetysliivejä mukana, niin ne kääri sellaisen julman pitkä kangaskaitallen sellaiseksi topin tapaiseksi, eli olkien yli ja tissien ympäri ja hakaneulalla kiinni, sen kun ekakerran päästeli irti, niin ei toivoakaan, että ominkäsin olis takaisin saanut. Muuten kyllä kohtelu oli ihan hyvää.