Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Kotona on helpompi toimia, kun on tuttu paikka, tietää,missä on puhtaat vaatteet, pesukone, ruokaa...

Nyt koronan aikana meidän osastolla jaettiin ruoka huoneisiin :) Kätilöt olivat ihan mukavia, yhtä lukuunottamatta. Minulla oli sektio ja jo samana päivänä pystyin kävelemään ja tekemään asioita itsenäisesti, tietysti rauhassa enkä mitään rehkinyt. Toivuin siis todella nopeasti sektiosta. Kätilöt sanoivat että voin kyllä tämän päivän maata vain sängyssä, he kyllä auttavat kaikessa tarpeellisessa esim vauvan vaipan vaihdossa. Sanoin ei tarvi pystyn tekemään itse leikkauksesta huolimatta.

Ihan hirveitä tarinoita täällä! 

Mulla taas ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Lohjalla 2019, olin sairaalassa yhteensä viikon. Kerkesin olla sairaalassa muutaman päivän ennen synnytystä, joka päättyi kiireelliseen sektioon. Koko ajan oli hoito ensiluokkaista ja kohtelu tosi mukavaa. Saatiin oma perhehuone, jossa saatiin rauhassa tutustua pieneen. Miehestä oli toki paljon apua, kun saattoi hoitaa vauvaa ja tuoda ruuat, itse sain levätä. 

Hirveän heikko olo oli koko ajan ja ihan vapaaehtoisesti tutkivat veret ja hemoglobiinin. Kun mies oli poissa, tultiin tuomaan ruuat huoneeseen, lakanoiden vaihtoon sai apua ja imetysopastus asiallista, vaikka maitoa ei noussutkaan viikkoon synnytyksen jälkeen. Koko ajan kysyttiin lupa koskemiseen, mitään tissien puristelua ei tosiaankaan harrastettu. 

Ihan todella mukavat kätilöt, jotka oli selkeästi ihan oikeassa paikassa töissä. Kipulääkkeitä sai pyytämättä, toki joskus piti muistuttaa, jos oli kiirettä. Pyydettäessä sain myös vahvempaa kamaa yötä vasten, kun oli kovin kipeä. Ihanat muistot jäi kyseisestä paikasta. 

Itse synnytin vuosi sitten. Itseäni ärsytti se imetysmyönteisyys sairaalassa, vauva itki nälkäänsä ja oli ihan uuvahtanut kun ei tissistä saanut mitään, vaikka millä letku-rintakumihärveleillä yritettiin sitä olematonta maitoa saada vauvan suuhun. Eihän vauva jaksanut imeä kun olisi nukkunut vaan kokoajan. Jokainen hoitaja vuorollaan tuli puristelemaan nänniä ja näyttämään, ”miten rintakumiletkujuttu toimii”. No ei toiminut. Kaikki ylimääräinen maito joka saatiin ja joka yritettiin antaa letkun kautta meni ihan johonkin muualle kuin vauvan suuhun. Vaatteet oli aina ihan maidossa.

Onneksi sain söhkökäyttöisen rintapumpun, mikä auttoi oman maidon nousemisessa. Naapurisängyssä olevan äidin puolesta vaan harmitti, kun piti käyttää kolmen tunnin välein sitä rintapumppua, joka piti ihan älytöntä meteliä.

Ja onneksi sattui yksi ihana vanhempi hoitaja joka kysyi, että oletko kokeillut tuttipulloa. Kukaan muu ei edes ehdottanut sitä. Heti rupesi vauvakin piristymään kun sai maidon pullosta. Kiitos tälle hoitajalle! 🤗

Naapuripedin äiti harmitti mua siitäkin syystä, että hän oli ulkomaalainen eikä ymmärtänyt yhtään suomea. Osastolla tuotiin ruuat, välipalat, iltakahvit... käytävälle se joka toi ruuat (ilmeisesti laitoshuoltaja) kopautti aina vaan oveen ja huikkasi ovenraosta ” nyt olis ruoka-aika” jne. Niin tämä naapurisängyn nainen nukkui kokoajan, eikä tajunnut näistä ruoka-ajoista mitään, olisi jäänyt kaikki ruuat syömättä, jos en olisi huikkaillut hänelle samalla kun itse hain ruuan, että ” there is food now, if you want to eat something”. Ja hän kiitti vuolaasti.

Muutaman kerran huomasin hänen olevan niin sikeässä unessa, etten tohtinut herättää. Sitten kun hänen miehensä sattui tulemaan juuri sopivasti ruoka-aikaan niin hänelle sanoin, että käytävällä olis ruokaa tarjolla. Mies siis oli suomalainen.

Ei mulla ainakaan jäänyt ikävä tuota sairaalassaoloaikaa. Onneksi lapsi sai sentään olla sinivalohoidossa mun sängyn jalkopäässä, että sain olla kokoajan lähellä häntä. 💜

Siis yölläkin piti käyttää sitä rintapumppua.

Pimpslooraa ei saanu pestä. Se miinus.

Mulla oli tyksissä aivan ihana henkilökunta. Hoitajien kanssa höpötettiin ja naurettiin. Pitivät sektion jälkeen niin hyvää huolta että melkein itketti. Vauvan ottivat lasikoppiinsa että sain rauhassa käydä suihkussa ja toivat ruokaa vaikka olisin itsekin saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.

Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.

Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.

Öö olen minäkin nätti ja hoikka ja tehnyt lapsia, synnytykset olleet helppoja, vauvat pieniä ja terveitä. Ei se niin harvinaistakaan ole. Mutta... lapsivuodeosastolla on ollut ihmeellisiä käytäntöjä ja tilannetajuttomia hoitajia, jotka ovat olleet siellä suurinpiirtein kiusaamassa synnyttäneitä naisia. Ei sillä että pitäisin sairaanhoitajista hoitotyössä (ihmisinä kai ok) noin yleisesti muutenkaan, mutta lapsivuodeosaston kätilöt on vaan pahimpia. Osa kivoja, osa huippuja. Valitettavan iso osa vaan on ollut vähä-älyisiä ja/tai surkeita hoitajia. Esimerkiksi imetys on naisen yksityisasia, se ei ole asia jonka toteuttamisesta päättää hoitsu ja juuri siellä osastolla ollessa kansanterveydellisten aatteiden pohjalta. Se on asia, jossa äidillä tulee olla ensisijainen päätösvalta. Jos äidistä tuntuu, että korvike olisi hyväksi, ettei lasta täydy pitää nälissään kunnes maito nousee viikon päästä (nouseekin sitten kunnolla kun vauva on ollut turvallisesti rinnalla sen koko viikon). Silloin korvikkeen käyttöä ei pitäisi kieltää vain koska kätilöllä on imetysihanteita. Olen todella kiitollinen, että olin synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa koska lapsivuodeosastolla on lähtökohtaisesti niin inhottavaa.

Vsstaaineiden kannalta imetys on hyvin törkeää, elämän ensimmäisinä päivinä oman äidin äidinmaito on kaikista arvokkainta, vaikka vaan muutoma tippa. Kannattaa perehtyä aiheeseen ennen kuin valittaa asioista. Korviketta ei edes vastasyntynyt saa vaan luovutettua äidinmaitoa, joka ei siltikään sovi vauvalle niin täydellisesti kuin oman äidin maito. Joten siirtykää hyvät äidit vasta kotona siihen korvikkeeseen, jos pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.

Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.

Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.

Öö olen minäkin nätti ja hoikka ja tehnyt lapsia, synnytykset olleet helppoja, vauvat pieniä ja terveitä. Ei se niin harvinaistakaan ole. Mutta... lapsivuodeosastolla on ollut ihmeellisiä käytäntöjä ja tilannetajuttomia hoitajia, jotka ovat olleet siellä suurinpiirtein kiusaamassa synnyttäneitä naisia. Ei sillä että pitäisin sairaanhoitajista hoitotyössä (ihmisinä kai ok) noin yleisesti muutenkaan, mutta lapsivuodeosaston kätilöt on vaan pahimpia. Osa kivoja, osa huippuja. Valitettavan iso osa vaan on ollut vähä-älyisiä ja/tai surkeita hoitajia. Esimerkiksi imetys on naisen yksityisasia, se ei ole asia jonka toteuttamisesta päättää hoitsu ja juuri siellä osastolla ollessa kansanterveydellisten aatteiden pohjalta. Se on asia, jossa äidillä tulee olla ensisijainen päätösvalta. Jos äidistä tuntuu, että korvike olisi hyväksi, ettei lasta täydy pitää nälissään kunnes maito nousee viikon päästä (nouseekin sitten kunnolla kun vauva on ollut turvallisesti rinnalla sen koko viikon). Silloin korvikkeen käyttöä ei pitäisi kieltää vain koska kätilöllä on imetysihanteita. Olen todella kiitollinen, että olin synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa koska lapsivuodeosastolla on lähtökohtaisesti niin inhottavaa.

Vsstaaineiden kannalta imetys on hyvin törkeää, elämän ensimmäisinä päivinä oman äidin äidinmaito on kaikista arvokkainta, vaikka vaan muutoma tippa. Kannattaa perehtyä aiheeseen ennen kuin valittaa asioista. Korviketta ei edes vastasyntynyt saa vaan luovutettua äidinmaitoa, joka ei siltikään sovi vauvalle niin täydellisesti kuin oman äidin maito. Joten siirtykää hyvät äidit vasta kotona siihen korvikkeeseen, jos pakko on.

Jos omalta äidiltään ei oikeasti tule vielä maitoa ja vauva on jo 90% ajasta tississä kiinni ja nälkäinen niin eikö sille raukalle voisi antaa lisämaitoa tai vaikka korviketta jos lisämaitoa pihdataan (toki perustellusti) alle 3-kiloisille vauvoille? Voisin hyvin olla sama kirjoittaja koska minullakin ikävät kokemukset lapsivuodeosastolla ovat koskeneet juuri imetykseen puuttumista. Meillä on NELJÄ lasta ja viimeistään neljännellä kerralla olin varma tietäväni paremmin kuin yökätilö kuinka nopeasti maito nousisi. Silläkin kerralla sain omasta mielestään työnsä puolesta perehtyneemmän ja ymmärtävämmän kätilön luennon kuinka vauvan täytyy olla rinnalla koko ajan, jotta saa tärkeät ensimaidot. Sitten ne tärkeät tipat kuitenkin läträiltiin rintakumin kanssa lakanoille... On mahdollista, että kaikki uudet äidit eivät ole kätilöä typerämpiä ja heidän omilla mielipiteillään on väliä.

T. Valittaja myös

Itsellä vain hyviä kokemuksia. Esikoisen kanssa oltiin jaetussa huoneessa. Siellä kyl kävi joku yöl herättämäs jostain syystä vai oliko huonetoveri. En enää muist. Ruoka harttiin käytävältä ja välipalaa tarjolla 24/7.

Kaksoset sain tänä vuonna. Olen mrsa kantaja joten yksityinen eristyshuone. En saanut liikkua huoneesta mihinkään ja ruoka yms tuotiin nenän eteen. Hoitajaa ja kätilöä kävi tiheään katsomassa minun ja vauvojen vointia. Synnärillä oli todella paljon porukkaa joten vaatteet ja lakanat olivat kortilla. Vauvoille löytyi vain yksi sänky ja yhteinen peitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Luonnonvalintaa, jos kuolee nälkään siksi, että ei ymmärrä pyytää apua. Siinä sängyn vieressä oli sellainen nappi, jolla voi kutsua hoitajaa tai sai ainakin yhteyden kansliaan. Et sitten älynnyt pyytää hoitajaa tuomaan ruokaa sinulle, kun juuri sen aikaan olit imettämässä. Ja sinähän tietenkin imetit taukoamatta koko 4 vuorokautta.

Rovaniemellä oli ainakin 90-luvulla sellainen kaappi, josta sai käydä hakemassa ruokaa, jos oli jostakin syystä jäänyt ilman tai muuten nälkäinen. Vettä ja kahviakin saimme keittää itse.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia porukalla on Taysin synnäristä?

Aivan järkyttävä paikka. Itkin itsekseni (synnytin huhtikuussa koronakaranteeni aikaan), että pääsisin vain pois. Nukkua et saa. Sinun pitää imettää. Mua tultiin herättään jos olin nukahtanut hetkeksi. Neljän vuorokauden aikana nukuin ehkä neljä tuntia. Tyttö tarvitsi lisämaitoa ja sitäkin sai jos tiesi keneltä hoitajalta pyytää. Neuvolaan annoin kipakkaa palautetta ja minulle sanottiin etten valitettavasti ole ainoa kaltoinkohdeltu.

Minut oli juuri tuotu synnyttämästä huoneeseen ja kyseessä esikoislapsi. Tärisin väsymystä ja pyysin siinä ollutta hoitajaa jos tämä voisi laittaa vauvani siihen sänkyyn. Etten vain pudota lasta. Huokaillen hoitsu otti vauvan ja totesi minulle: "kyllä sun täytyy itse oppia lastasi nostamaan".

Kännykkä oli pidettävä piilossa. Se oli lähes murha-ase hoitajille ja aina siitä tuli napinaa. Jos esim. Laitoin koronakaranteenista tytön isälle kuvaa lapsestaan. Jota ei nähnyt kuin synnytyssalissa ja sitten ovilla meitä hakiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Luonnonvalintaa, jos kuolee nälkään siksi, että ei ymmärrä pyytää apua. Siinä sängyn vieressä oli sellainen nappi, jolla voi kutsua hoitajaa tai sai ainakin yhteyden kansliaan. Et sitten älynnyt pyytää hoitajaa tuomaan ruokaa sinulle, kun juuri sen aikaan olit imettämässä. Ja sinähän tietenkin imetit taukoamatta koko 4 vuorokautta.

Rovaniemellä oli ainakin 90-luvulla sellainen kaappi, josta sai käydä hakemassa ruokaa, jos oli jostakin syystä jäänyt ilman tai muuten nälkäinen. Vettä ja kahviakin saimme keittää itse.

Joku äkäinen kätilö ei kestä mieleenpainuneiden kollegoiden saamaa kriittikkiä? Ei kai sinun täydy sitä henkilökohtaisena syytöksenä ottaa jos joku kätilö jossain ei soveltunut alalle eikä hoitanut keisarileikkauksesta toipuvaa asianmukaisesti? Vai onko ne napit jotain taikanappeja, joita painamalla paikalle ilmestyy aina hyvä haltija avuksi? Ei, kyllä voi ilmestyä täysi noitakin.

Rovaniemellä 90-luvulla ainakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.

Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!

Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!

Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.

Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.

Mutta olkoon nälässä vaan, vai?

Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.

Luonnonvalintaa, jos kuolee nälkään siksi, että ei ymmärrä pyytää apua. Siinä sängyn vieressä oli sellainen nappi, jolla voi kutsua hoitajaa tai sai ainakin yhteyden kansliaan. Et sitten älynnyt pyytää hoitajaa tuomaan ruokaa sinulle, kun juuri sen aikaan olit imettämässä. Ja sinähän tietenkin imetit taukoamatta koko 4 vuorokautta.

Rovaniemellä oli ainakin 90-luvulla sellainen kaappi, josta sai käydä hakemassa ruokaa, jos oli jostakin syystä jäänyt ilman tai muuten nälkäinen. Vettä ja kahviakin saimme keittää itse.

”Luonnonvalinta”? Sittenhän voidaan sulkea kaikki sairaalat ja terveydenhuolto saman tien.

Survival on the fittest, eiks jee?

Ole onnellinen siitä lapsesta. Kaikki ei saa lapsia ja joutuvat olemaan leikkauksessa ja hakemaan itse ruuan. Kaikesta sitä valitetaankin nykypäivänä.

Itse olen VELA ja luin kauhulla näitä juttuja huonoista kokemuksista, onneksi on monia jotka ovat myös saaneet hyvää hoivaa.

Minä kunnioitan suuresti näitä äitejä jotka tuovat uutta elämää maailmaan vaikka itse en sitä tehnyt. Minusta jokaisella synnyttäneellä äidillä tulisi olla ne ensimmäiset 24 tuntia synnytyksen jälkeen rauhallista lepoaikaa - niinhän tehtiin ennenkin kun kotona synnytettiin ja ilmeisesti vielä parikymmentä vuotta sitten sairaaloissakin. Synnytys on useimmille sen verran vaativa koettelemus että äiti tarvitsee ja ansaitsee lepoa toipuakseen. Usein ei ole saanut kunnolla nukuttua moneen päivään jo ennen synnytystäkin. Ainoa askare ensimmäisenä päivänä äidille pitäisi olla että vauva tuodaan syömään ja sen jälkeen äiti saa taas nukkua. Vessaan ja suihkuun tulisi päästä avustettuna jos yhtään epäilyttää ettei pysy pystyssä, ja asiat tulisi selittää osastolle tulleelle äidille eikä hoitajien odottaa tumput suorina että jokainen väsymyksestä ja hormoneista sekaisin oleva äiti osaa heti tehdä kaikki oikeat kysymykset itse ja vaatia suureen ääneen. Lakanoiden vaihto ja ruoan toimitus pitäisi toimia samoin kuin muillakin sairaalan osastoilla, miksi umpiväsynyt, vertavaluva ja kipeä tuore äiti patistetaan tekemään työt joita kukaan muu potilas sairaalassa ei ilmeisesti joudu tekemään? Ihan kertakaikkiaan järkyttävää! On taivahan tosi että jos miehet synnyttäisivät, olisi ihan eri ääni kellossa.

Ja niille jotka sanovat että joutuuhan se äiti kotonakin tekemän itse kaiken, kotiuduttua on synnytyksestä jo kulunut muutama päivä ja silloin toipuminen on alkanut ja jaksaa tehdäkin enemmän jos on saanut nukuttua sitä uupumusta hiukan poiskin.  Useimmilla on myös puoliso tai joku perheenjäsen alkuun kotona 24 tuntia vuorokaudessa auttamassa, suuremmassa pulassa näyttävät naiset olevan siellä osastolla. Miksi, oi miksi olisi niin kauhea ja vastustettava ajatus että synnyttänyt äiti saisi oikeasti levätä vuorokauden tai pari ja sitten ryhtyä paremmin jaksavana pienen vauvan hoitoon?

Mun mielestä sairaalassa oli kivaa. En olis halunnut lähteä täysihoidosta kotiin, mutta huonekaveriksi sattui mimmi, joka ei piitannut muista mitään, joten kyllästyin hänen iltakymmeneen asti huoneessa pyörivään sukuunsa ja lähdin jo kolmen yön jälkeen kotiin. Esikoisen kanssa viihdyin synnärillä neljä yötä, vaikka kotiin olisi päässyt jo seuraavana päivänä. Ehkä mä oon outo, mutta arvostin kyllä kovasti valmista ruokaa, puhtaita lakanoita, naistenlehtipinoja ja hyvää huolenpitoa. Kiitos Jorvi!

Minä sain syyllistävää ihmettelyä kun maito ei nossut- kummasti se nousi kun pääsi kotiin, sai unta ja ruokaa ja stressitasot alas! T. sektioäiti jolle ulkomaalainen huonetoveri antoi suklaalevyn tajuttuaan, etten ollut saanut koko päivänä' ruokaa. Sitä kutsunappia oli turha painaa, ei kuulemma voinut olla niin kipeä että ruoka pitäisi saada nenän eteen.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ihan kätilöstä kiinni. Kolme lasta oon sektiolla synnyttänyt (kaksi kiireellistä, yksi suunniteltu)  kahdessa eri sairaalassa ja yksi hirviökätilö sinne matkaan mahtui. Mutta mitä tulee tuohon ylösnousemiseen sektion jälkeen, niin tosiasia vaan on se, että mitä pikemmin pääset pystyyn ja liikkeelle, sitä nopeammin toivut -> maito nousee ja särkylääkkeiden tarve loppuu. Ja se möhnä valuu ulos susta, niin ei tule kohtutulehdustakaan. Eli se pystyyn nostaminen on sinun ja vauvan etu. Henkilökunta saa palkkansa, vaikka sä makaisit 6 vuotta siellä niiden petissä. Pahaltahan se ekat päivät tuntuu, en sitä kiistä, mutta tuskin siinä nyt niin ruusuinen olo kellään on, synnytystavasta riippumatta.   

Mulla oli kyllä aivan tavallinen olo. Jos tavallinen olisi ruusuista, niin sitten voinee sanoa, että olo oli ruusuinen.

Huoneen oven ali näkyi ja myös kuului kun käytävällä liikuttiin, hoitsut ja vauveleitaan työntelevät äidit ravasivat siinä  kaiken yötä. Lisäksi kun joku kutsui hoitajaa niin helkkarinmoinen pirinä kaikui koko osastolla!

Toinen huonekaveri sai hysteerisen kohtauksen kun miehensä piti lähteä illalla kotiin ja takertui tähän hysteerisesti ulvoen, toinen taas taas ravasi koko ajan tupakalla ja  tappeli puhelimessa  äitinsä kanssa. Kolme vauvaa parkui vuoronperään.

Ruoka tuotiin huoneeseen, mutta jostain syystä  se meni jatkuvasti sekaisin jonkun muun, jolla ei ollut laktoosi-intoleranssia kanssa  ja kärsin jatkuvasta piereskelystä ja vatsanväänteistä. 

.