Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Joo muistan et esikoisen kanssa oli tätä et ne hoitsut tunki tissiä vauvan suuhun väkisin ja vauva vaan huusi rinnalla. Sit laitettiin jotain sokerilitkua ruiskulla vauvan suuhun jotta se malttais alkaa imemään ja sit äkkiä tissi suuhun samalla ku sokerilitkut valui vauvan poskea pitkin ja se oli älyttömän tahmeaa ja hankalaa puuhaa. Ihme konsteja sillon kymmenen vuotta sitte.
Ja tutti oli paha asia. Sitä ei ois saanu antaa, mutta meidän vauva sai sen ollessaan pari päivää vastasyntyneiden teholla. Lopputarkastuksessa lääkäri kysyi onko vanhemmilta kysytty lupa tutin käyttöön. Huvitti tämä tärkeily siinä kohtaa kun muissakaan asioissa vanhemmilta mitään kyselty.
Yks asia on jääny mieleen mistä oon todella kiitollinen. Mulle tuotiin niitä jääsiteitä aina kun pyysin ja tarvitsin. Ne helpotti oloa suunnattomasti ja laski tehokkaasti alapään turvotusta. ( tosin hematooma esti istumisen viel monta viikkoa synnytyksen jälkeenkin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä äitejä, jotka ovat ilmoittaneet osastolla etteivät imetä? Miten silloin äidin kohtelu ja vauvan ruokinta?
Kun menee synnyttämään, kannattaa sanoa hoitajille suoraan päin naamaa jos on päättänyt ettei imetä ollenkaan tai jos on sellainen asenne, ettei imetys kauheasti kiinnosta, koska muutoin hoitajilla on se oletus, että kaikki synnyttäneet äidit haluavat täysimettää ja haluavat tehdä kaikkensa, ettei vauvalle tarvitse antaa lisämaitoa. Sitten välttyy kiusallisilta tilanteilta. Hoitajat eivät kuitenkaan ole mitään noita-akkoja, jotka osaisivat lukea ajatuksia vaan se "mitä haluaa se pitää sanoo ääneen" (Erika Vikmanin äänellä)
Kannattaa muistaa, ettei sairaalat ole mitään hotelleja, että siellä saisi huonepalvelua silloin kun haluaa.
Kristiina xx kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei sairaalat ole mitään hotelleja, että siellä saisi huonepalvelua silloin kun haluaa.
Oletpa typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että osasto pidetään tahallaan epämiellyttävänä jotta äidit eivät jäisi liian kauan osastolle.
On se kuitenkin kamalaa, etteivät juuri synnyttäneet saa edes levätä rauhassa.
Kristiina xx kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei sairaalat ole mitään hotelleja, että siellä saisi huonepalvelua silloin kun haluaa.
Tässä ei olekaan toivottu hotellitason huonepalvelua, vaan samaa kohtelua kuin muillakin osastoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulusta ainakin hyvät kokemukset. Itse olen alateitse synnyttänyt kaksi lasta ja tarvitsemani avun saanut aina. Esikoisen kanssa kun oltiin sairaalassa eikä meinannut yöllä rauhoittua, niin jopa keskellä yötä hoitaja näytti miten vauva kapaloidaan. Kipulääkkeet sai molemmilla kerroilla heti kun pyysi. Samassa huoneessa oli sektiossa ollut äiti jolle tuotiin ruoka huoneeseen ja autettiin ylös sängystä tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä kuollut sektioäiti- tapaus on? Kuulostaa käsittämättömältä .(
Oletettavasti keuhko- tai aivoveritulppa. Vaaka-asento, leikkaus ja liikkumattomuus altistavat sille. Siksi ja vain siksi hoitajat hätistelevät mammoja liikkeelle. Jottette kuole.
Sisäinen laaja verenvuoto.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001180953.html
Mutta ihan terve siis oli, ihme teeskentelyä, ei varmaan suostunut edes lakanoitaan vaihtaa.
Kamala juttu, kyllä itku pääsi kun luin tuon. Täytynyt olla todella rankkaa aikaa miehelle, kun ensin onnensa kukkuloilla odottaa puolison kanssa vauvaa syntyväksi, ja sitten neljä kuukautta myöhemmin molemmat on poissa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsivuodeaikana toipuminen tapahtuu nopeammin, kun on aktiivinen. Eihän se kestä normaalisynnytyksen jälkeen kuin 1-2 päivää. Synnytin sunnuntaina aamulla. Lähdin kotiin maanantaiaamuna lapsi kainalossa. Oli kiva, kun ei tarvinnut siellä mölinässä olla pidempään. Synnyttänyt nainen ei ole sairas.
Se että sinä satuit toipumaan nopeasti, ei tarkoita sitä että nopeasti pystyyn nouseminen ja liikkuminen heti (normi)synnytyksen jälkeen auttaisi palautumaan, vaan päinvastoin. Juuri synnyttäneen äidin tulee levätä ja kerätä voimia! Kaikissa kulttuureissa on ollut jo iät ja ajat lapsivuodeaika, jolloin tuore äiti lepää ja perhe/yhteisö on apuna. Lapsivuodeaika kestää viikkoja tai jopa kuukauden.
Synnyttänyt nainen ei ole sairas, mutta onhan se nyt ihan äärimmäinen rasite keholle valmistaa toinen ihminen, ja lopuksi vielä pusertaa monta tuntia kestävässä synnytyksessä ulos!
Vertauksena samaa voisit sanoa vaikka maratonin juokseelle ystävällesi, sen sijaan että tarjoaisit vettä ja ruokaa kysyt vaan että mitäs siinä oikein lepäilet, olethan elämäsi kunnossa niin nyt ylös vain!
Öö, veritulppa ei kysele mitään vaan pamahtaa jos jää vain makoilemaan.
Voi siis liikkua voinnin mukaan, ja kannattaakin, mutta ei sitä vuodepotilaaksi pidä jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Totuus_ kirjoitti:
Lapsen kanssa elämä on sen syntymän jälkeen totaalisen hirveää paska-helvettiä ensimmäiset viikot. Seuraavat puoli vuotta ovat pelkästään helvettiä ja eka vuosi enää vain hirveätä paskaa. Lapsen ollessa puolitoistavuotias elämä on parantunut jo todella vittumaiseksi aina noin 2,5 vuotiaaksi, jolloin elämä alkaa olla pelkästään vain saatanan ikävää ja tylsää. Eli hirveimmät helvetti-paska-ajat ovat tällöin kuitenkin tällöin ohi. Kolmevuotiaasta eteenpäin en vielä tiedä, koska lapsemme on juurikin täyttämässä kolme, mutta ehkä tosiaan ne kaikkein syvimmät-helvetti-paska-ajat alkavat olla ohi.
Kiitos nauruista! Näinhän se on, vaikka valtavan rakas onkin <3 :D lisääntyminen on onneksi vapaaehtoista. Minä hullu meinaan toisellekin kierrokselle uskaltautua!
Teini-ikä kun alkaa, alkaa uusi shitstorm, sitä odotellessa, enää 10 vuotta siihen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus_ kirjoitti:
Lapsen kanssa elämä on sen syntymän jälkeen totaalisen hirveää paska-helvettiä ensimmäiset viikot. Seuraavat puoli vuotta ovat pelkästään helvettiä ja eka vuosi enää vain hirveätä paskaa. Lapsen ollessa puolitoistavuotias elämä on parantunut jo todella vittumaiseksi aina noin 2,5 vuotiaaksi, jolloin elämä alkaa olla pelkästään vain saatanan ikävää ja tylsää. Eli hirveimmät helvetti-paska-ajat ovat tällöin kuitenkin tällöin ohi. Kolmevuotiaasta eteenpäin en vielä tiedä, koska lapsemme on juurikin täyttämässä kolme, mutta ehkä tosiaan ne kaikkein syvimmät-helvetti-paska-ajat alkavat olla ohi.
Kiitos nauruista! Näinhän se on, vaikka valtavan rakas onkin <3 :D lisääntyminen on onneksi vapaaehtoista. Minä hullu meinaan toisellekin kierrokselle uskaltautua!
Teini-ikä kun alkaa, alkaa uusi shitstorm, sitä odotellessa, enää 10 vuotta siihen....
Mulla on homma jo hoidettu. Jotenkin se meni niin, että se noin kuuden vuoden murkkushitstorm jäi taakse ja sitten yhtäkkiä järkevöitynyt nuori muuttikin jo pois kotoa. :D Nyt elämässäni on huikea nuori aikuinen, jossa ei ole tietoakaan kaikesta siitä vuosien yhteistyökyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Ei ole helppoa ihmisen kasvaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Tosiasia, mutta alapeukuttajat näkevät asian oman silloisen väsymyksensä läpi.
Olisin halunnut pitää lastani lähellä mutta en voinut koska hänet kiikutettiin pois jo heti napanuoran katkaisun jälkeen.
Itki, mutta yski ja köhi.
Mies sai ottaa kuvan ennenkuin vietiin toiseen kaupunkiin teholle.. Näin lapsen seuraavan kerran vasta 1 1/2 vuorokauden päästä, 24h sain olla lapsen kanssa vasta 4. päivänä kun siirtyi lastenosastolle, joten tämä valitus lapsen ensipäivien hoidosta on vierasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Tosiasia, mutta alapeukuttajat näkevät asian oman silloisen väsymyksensä läpi.
Olisin halunnut pitää lastani lähellä mutta en voinut koska hänet kiikutettiin pois jo heti napanuoran katkaisun jälkeen.
Itki, mutta yski ja köhi.
Mies sai ottaa kuvan ennenkuin vietiin toiseen kaupunkiin teholle.. Näin lapsen seuraavan kerran vasta 1 1/2 vuorokauden päästä, 24h sain olla lapsen kanssa vasta 4. päivänä kun siirtyi lastenosastolle, joten tämä valitus lapsen ensipäivien hoidosta on vierasta.
Ikävä kokemus sinulla.
Mutta se ei silti poista sitä, että juuri synnyttäneen äidin pitäisi saada myös levätä, jotta saa voimia. Itsekin voit lukea ketjusta, miten sairaalassa on oltu useita vuorokausia liki nukkumatta, ei sekään nyt vaan voi olla oikein.
Kristiina xx kirjoitti:
Kannattaa muistaa, ettei sairaalat ole mitään hotelleja, että siellä saisi huonepalvelua silloin kun haluaa.
Nimenomaan, sairaalat eivät ole mitään hotelleja, joissa ollaan terveenä lomalla ja käydään vaan nukkumassa. Sairaalassa on heikkokuntoisia toipuvia ihmisiä, jotka ovat yleensä tosi väsyneitä. Siellä nimenomaan sitä palvelua tarvittaisiin. En minä hotellissa tietenkään odotakaan, että minun unistani ja ruokailusta välitettäisiin, mutta sairaalassa kyllä.
Itselleni oli kyllä yllätys, kun jouduin sairaalaan eräästä toisesta syystä. Ainoa aiempi kokemukseni sairaalasta oli juuri synnytysosasto ja todellakin oli todella hämmentävää tajuta, että siellä toisilla osastoilla oikeasti kysytään moneen kertaan päivän aikana, olenko varmasti syönyt ja milloin lääkäri on käynyt ja eihän nyt varmasti ole kipuja ja tarvitsenko apua vessassakäyntiin ja olenko saanut nukuttua ja eihän vierailuaika rasittanut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Tosiasia, mutta alapeukuttajat näkevät asian oman silloisen väsymyksensä läpi.
Olisin halunnut pitää lastani lähellä mutta en voinut koska hänet kiikutettiin pois jo heti napanuoran katkaisun jälkeen.
Itki, mutta yski ja köhi.
Mies sai ottaa kuvan ennenkuin vietiin toiseen kaupunkiin teholle.. Näin lapsen seuraavan kerran vasta 1 1/2 vuorokauden päästä, 24h sain olla lapsen kanssa vasta 4. päivänä kun siirtyi lastenosastolle, joten tämä valitus lapsen ensipäivien hoidosta on vierasta.Ikävä kokemus sinulla.
Mutta se ei silti poista sitä, että juuri synnyttäneen äidin pitäisi saada myös levätä, jotta saa voimia. Itsekin voit lukea ketjusta, miten sairaalassa on oltu useita vuorokausia liki nukkumatta, ei sekään nyt vaan voi olla oikein.
Mikä se suurin syy nukkumattomuuteen on ollut? Ryhmähuoneet? Jos on oma huone niin sitä vastasyntynyttä pitää syöttää / yrittää 3h välein jotta verensokerit ei laske liikaa.
Vastasyntynyt voi nukkua siksi että verensokerit ovat alhaalla, ja 3h herätyksillä varmistetaan ettei laske liikaa ja että lapsi heräilee.
Lapseni kotiutui teho-lastenosaston jälkeen ja kotiin sain ohjeet syöttää 3h välein myös yöllä jotta lapsen paino ei laskisi ja vahvistuisi, oli ollut 6pv antibiootitipallakin.
Sairaanhoitajat ei siis turhaan herättele yöllä. Minunkin, vaikka olin ilman lasta synnyttäneiden osastolla, käskettiin huikata moikat kansliaan yöllä jotta tietävät että olen hyvissä voimissa minäkin.
Ratkaisu olisi että nämä monen hengen huoneet lopetettaisiin ja perhehuoneet otettaisiin kaikille käyttöön.
En vähättele kenenkään kokemusta, huonoja tapauksia mahtuu sairaaloiden henkilökuntaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Tosiasia, mutta alapeukuttajat näkevät asian oman silloisen väsymyksensä läpi.
Olisin halunnut pitää lastani lähellä mutta en voinut koska hänet kiikutettiin pois jo heti napanuoran katkaisun jälkeen.
Itki, mutta yski ja köhi.
Mies sai ottaa kuvan ennenkuin vietiin toiseen kaupunkiin teholle.. Näin lapsen seuraavan kerran vasta 1 1/2 vuorokauden päästä, 24h sain olla lapsen kanssa vasta 4. päivänä kun siirtyi lastenosastolle, joten tämä valitus lapsen ensipäivien hoidosta on vierasta.Ikävä kokemus sinulla.
Mutta se ei silti poista sitä, että juuri synnyttäneen äidin pitäisi saada myös levätä, jotta saa voimia. Itsekin voit lukea ketjusta, miten sairaalassa on oltu useita vuorokausia liki nukkumatta, ei sekään nyt vaan voi olla oikein.
Mikä se suurin syy nukkumattomuuteen on ollut? Ryhmähuoneet? Jos on oma huone niin sitä vastasyntynyttä pitää syöttää / yrittää 3h välein jotta verensokerit ei laske liikaa.
Vastasyntynyt voi nukkua siksi että verensokerit ovat alhaalla, ja 3h herätyksillä varmistetaan ettei laske liikaa ja että lapsi heräilee.
Lapseni kotiutui teho-lastenosaston jälkeen ja kotiin sain ohjeet syöttää 3h välein myös yöllä jotta lapsen paino ei laskisi ja vahvistuisi, oli ollut 6pv antibiootitipallakin.
Sairaanhoitajat ei siis turhaan herättele yöllä. Minunkin, vaikka olin ilman lasta synnyttäneiden osastolla, käskettiin huikata moikat kansliaan yöllä jotta tietävät että olen hyvissä voimissa minäkin.Ratkaisu olisi että nämä monen hengen huoneet lopetettaisiin ja perhehuoneet otettaisiin kaikille käyttöön.
En vähättele kenenkään kokemusta, huonoja tapauksia mahtuu sairaaloiden henkilökuntaakin.
Sain sitten viikon päästä lyvan antaa lapsen nukkua niinpaljon kuin halusi, huonouninenhan siitä kehittyi ja vasta 3,5 vuotiaana alkoi nukkumaan lähes koko kuukauden läpi yöt, joten siltäkantilta katsottuna kolmen päivän unettomuus on aika vähän...
Uni on tärkeää, minä sen tiedän itse henkilökohtaisesti monen vuoden univajeella. Pahimmillaan ajattelin että voi jospa olisin k uo llut niin saisin levätä.
Oli. Synnytin kolme vuotta sitten kiireellisellä sektiolla kaksoset. Vuodin 2 litraa, eli noin puolet verimäärästäni.
Olin aivan kuutamolla ja haava oli todella kipeä. Leikkausta seuraavana päivänä kätilö otti pissakatetrin pois vaikken pystynyt nousemaan sängystä. Jouduin pidättelemään kolme päivää ja muutamasti päivässä itkun kanssa revin itseni pytylle vaikken jonne mennäkseni jouduin käyttämään rollaattoria.
Että minun puolestani, olkoot protokollat mitä tahansa, sain epäinhimillisen lapsivuodeajan riskialttiin synnytyksen jälkeen. Kiitos siitä Hki.
Alue: Aihe vapaa
Se on kyllä erikoinen paikka kun miettii et siel on äidit kipuinensa ja vauvoinensa ja usein aika pihalla kaikesta. Sit siel on ne hoitsut rutiineinensa, aamupalavereinensa ja vuoronvaihtoinensa. Ehkä nämä kaksi ihmisryhmää ei vaan oikein kunnolla kohtaa kun ollaan niin kaukana toisistaan.
Äidit ihmettelee vauvojansa, se on niille uutta ja ihmeellistä. Hoitajille ne alati vaihtuvat äidit ja vauvat on arkipäivää, ei mitään ihmeellistä. Ehkä ne ei vaan pääse sille taajuudelle missä ne vasta synnyttäneet äidit on, eikä tajua kohdella niitä silkkihansikkain, niin kuin hyvä olis. Ehkä ne on vähän leipääntyneitä työhönsä, hoitaa sen rutiinilla ja that's it.
Ja ne äidit tarvitsisi hirveesti apua ja tukea uuden elämäntilanteen alkaessa. Eihän mitkään kirjat tai parhaatkaan valmennukset valmenna siihen tilanteeseen niin et olis täysin valmis äitiyteen kun lapsi on syntynyt. Siinä ollaan aika epävarmoja sen uuden ihmisen ja valtavan vastuun kanssa. Synnytys on saattanut järkyttää ja rikkoa pahasti. Sitä kaipaisi tukea ja ymmärrystä enemmän kuin koskaan. Ei vieraita töykeitä ihmisiä ympärilleen. Mutta ymmärtääkö ne hoitajat tämän?