Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsivuodeaika on ollut aivan kelvollista, mutta me saatiinkin perhehuoneet molemmilla kerroilla. Mies hoiti lapsen ja minä yritin vaan toipua ja imettää. Tuskastuin kuitenkin erääseen hoitajaan, joka motkotti vaatteistani. Päälläni oli sairaalan paita ja housut, mutta minulla oli jostain syystä todella kylmä. Muistan, että jalat ja kädet oli aivan jäässä ja aivan hytisin, kun paleli. Niinpä puin päälleni myös sairaalan takin, kun mitään muita vaatteita ei ollut tarjolla, ja vetäydyin vielä sänkyyn peiton alle. Kun hoitaja tuli huoneeseen ja huomasi tämän, hän huomautti napakasti, ettei takkia saa pitää sängyssä, vaan se laitetaan päälle vain, kun sängystä noustaan. Enhän minä tätä sääntöä ollut tiennyt ja kun palelikin hirveästi, niin kohta olin taas unohtanut tuon järjettömältä tuntuneen ohjeen. Olin sitä paitsi juuri hakenut puhtaan takin, joten hygieniakaan ei mielestäni vaarantunut. Kun sama hoitaja tuli taas huoneeseeni ja näki minut imettämässä sängyssä takki ja peitto päällä, hän alkoi vihaisena tiuskia, miten minulla TAAS on takki päällä! Takki piti riisua samantien ja kuunnella saarnaa niin, että aivan itketti. Tämän jälkeen pidin kyllä huolen siitä, ettei kyseinen hoitaja nähnyt minua takki päällä sängyssä. Sen sijaan muut hoitajat eivät koskaan valittaneet asiasta. Jälkeenpäin on tuntunut suorastaan huvittavalta tuo hoitajan höyryäminen nuorelle palelevalle äidille... Olisi edes tarjonnut lisää peittoa.
Eikä päähäsi pälkähtänyt pyytää lisäpeittoa. Etkä pyytänyt myöskään "villatakkia", joka ei tietenkään ole oikeaa villaa, mutta kuitenkin lämpimämpi.
Et tainnut edes tietää, että sairaalassa on sellaisia olemassa. Hoitaja varmaan ajatteli, että ihan vaan laiskuuttasi et viitsi riisua sairaalatakkia eikä hänenkään mieleensä juolahtanut, että sinua palelee.
Joskus olisi hyvä olla vaativa potilas, niin ei tarvitsisi ruikuttaa jälkeen päin. Minä taisin sellainen olla ja kun lukuvaloni ei toiminut, soitin suoraan sairaalan laitosmiehelle. Hoitajille olin maininnut asiasta jo monta päivää aikaisemmin, mutta viestiä ei oltu välitetty eteenpäin. Laitosmies tuli vaihtamaan lampun muutamassa minuutissa ja kun ihastelin ripeää toimintaa, hän totesi "sitä vartenhan me täällä olemme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Miksi ihmeessä vauvoja ei voinut jättää yksin? Eihän se vastasyntynyt edes liiku, eli ei voi pudota, tukehduttaa itseään millään tms. Tai pelkäsitkö että juuro ollessasi poissa puklaa ja tukehtuu siihen? Miten ja kuinka pitkään teillä oli kotona järjestetty ympärivuorokautinen tauoton tarkkailu? Vai oliko tuo 3 yötä jonka anoppi valvoi lapsia katsellen se raja, sitten voitiin jo esim. nukkua samalla kun lapsi nukkuu?
Kai nyt vauvan saa haluta turvassa olla? Oma esikoiseni meinasi tukehtua pukluunsa osastolla, onneksi sattui olemaan hoitaja metrin päässä ja huomasi mistä on kyse. Sen jälkeen pelkäsinkin saman tapahtuvan uudestaan, enkä nukkunut kotonakaan kuukausiin. Äiti tekee mitä vaan, että vauva voi hyvin. Ihan mitä vaan.
Juuh...Valvoit KUUKAUSIA tarkkaillen vauvan hengitystä. Et nukkunut SILMÄLLISTÄKÄÄN.
Huoh, miksi edes yrittää, osa jengistä tällä palstalla on niin uskomattoman uunoa että oksat pois
No ei sitä pätkäistä puolitorkkumista voi nukkumiseksi sanoa!
Vauvalla todettiin parin viikon ikäisenä refluksi, joten pelkäsin aspiraatiota ihan tosissani.
Urpo.291
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Teidän oma kitinä on syy siihen, jos teille on tiukemmin jostain sanottu.
Veritulppariski nouse maatessa jo muutamassa tunnissa, joten liikkeelle on lähdettävä ihan omaksi parhaakseen. Vai haluatteko kenties kuolla siihen sairaalasänkyynne, vammautua loppuiäksenne? Ei edes sektion jälkeen "toivuta" makaamalla. Teidän asenteet on jostain 1800-luvulta.
Miettikääs; 85-vuotias äitini käveli 6 tuntia sen jälkeen, kun reisiluu oli sahattu poikki ja tyngän yläpäähän asennettu tekonivel. Vähän oli kuulemma huteraa morfiinipäissään 😂
Yksikään juuri synnyttänyt ei kitise! On tehnyt maailman ainoan tärkeän homman eli synnyttänyt uuden ihmisen itsensä turmellen.
Ja minkä tahansa operaation (synnytys vastaa isoa leikkausta) jälkeen ihnisen pitää ja annetaan toipua mutta ei synnytyksen. Ei ole ihme että tulee paljon synnytyksen jälkeistä masennusta eikä imetys onnistu jne.
Hävettää millaista synnyttäneiden naisten kohtelu Suomessa yhä on.
Edellinen kirjotittaja on varmaan töissä lapsivuodeosastolla?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Olitko kuopuksen kohdalla edelleen joku 14v teiniäiti?? Et kehtaa kysyä toiselta ihmiseltä yksinkertaista kysymystä? Jos ravintolassa ei ole haarukkaa pöydässä niin syöt käsin kun et saa suutasi auki? Vieraassa kaupungissa nukut kadulla kun et kehtaa kysyä suuntaa hotellille? Et pyyhy takapuoltasi vierailulla kun et kehtaa pyytää vessapaperia? Käytkö töissä?
Tulee mieleen joku hiukan yksinkertainen lapsena naitettu lahkolaistapaus joka on miehen holhouksen alla, tiukasti nyrkin ja hellan välissä.
Taasko sinä koko muuta maailmaa inhoava ihminen jaksat täällä mesota. Ahdistaako tuleva yksinäinen viikonloppu? Hae apua, älä roiku täällä olemassa rasittava.
Rasittavia(javarmaan yksinäisiä) ovat kyllä sen alkuperäisen kommentoijan kaltaiset ihmiset, jotka passiivis-aggressiiviseen tyyliin ja huomionhakuisuuttaan oikein järjestävät itsensä "uhriksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Olitko kuopuksen kohdalla edelleen joku 14v teiniäiti?? Et kehtaa kysyä toiselta ihmiseltä yksinkertaista kysymystä? Jos ravintolassa ei ole haarukkaa pöydässä niin syöt käsin kun et saa suutasi auki? Vieraassa kaupungissa nukut kadulla kun et kehtaa kysyä suuntaa hotellille? Et pyyhy takapuoltasi vierailulla kun et kehtaa pyytää vessapaperia? Käytkö töissä?
Tulee mieleen joku hiukan yksinkertainen lapsena naitettu lahkolaistapaus joka on miehen holhouksen alla, tiukasti nyrkin ja hellan välissä.
Taasko sinä koko muuta maailmaa inhoava ihminen jaksat täällä mesota. Ahdistaako tuleva yksinäinen viikonloppu? Hae apua, älä roiku täällä olemassa rasittava.
Rasittavia(javarmaan yksinäisiä) ovat kyllä sen alkuperäisen kommentoijan kaltaiset ihmiset, jotka passiivis-aggressiiviseen tyyliin ja huomionhakuisuuttaan oikein järjestävät itsensä "uhriksi".
Olet pieni, suorastaan olematon ihminen. Suuria ovat täällä ne, jotka tuovat julki huonon kohtelun, joista kaltaisesi ihmiset haluavat vaieta. Tuovat julki siksi, että asioihin tulisi muutos.
Mikään ei muutu, jos asioista ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Eli kenguruhoidon tarve menee äidin terveyden ja jaksamisen edelle?
Niin. Kumma kun syntyvyys laskee. Kun olet äiti, ei sinun voinnillasi enää ole mitään merkitystä.
Ihmiset ovat ymmärtäneet paljon lapsi vaatii. Lapsen vointi menee aina äidin jaksamisen edelle, synnytyksestä toipuminen on vasta alkua. Et voi yöllä jättää vauvaa syöttämättä, koska et jaksaisi herätä.
Et voi jättää kiukuttelevaa taaperoa yksin kotiin huutamaan, vaan siksi että et jaksa kuunnella jatkuvaa tappelua. Et voi purra lasta takaisin vaikka hän purisi sinua.
Jos sairastutte yhtä aikaa, joudut hoitamaan lastasi kokoajan, vaikka itsekin kaipaisit apua.
Eli alusta asti iskostetaan, että yksin on äidin pärjättävä, apua ei saa pyytää vaikka olisi totaalisen kipeä?
Luulisi olevan jo lapsenkin edun vastaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Eli kenguruhoidon tarve menee äidin terveyden ja jaksamisen edelle?
Niin. Kumma kun syntyvyys laskee. Kun olet äiti, ei sinun voinnillasi enää ole mitään merkitystä.
Niinpä. On uskomatonta kuinka raakoja naisia kohtaan ollaan. Kun saat lapsen olet itse vain roska jolla ei ole mitään väliä ja sitten toisaalta lässytetään perhekeskeisyydestä ja siitä että hyvinvoiva äiti on hyvä äiti.
Ja oikein tahallaan tarkoituksella kävellään jollain vatun kenguruhoidolla sen yli että ihminen eli se äitikin jaksaa hoitaa vauvaa vain jos omat perustarpeet on tyydytetty. Miten ihmeessä se maitokaan edes nousee kun ei saa ruokaa eikä juomaa ja on kireä kuin viulunkieli kun ei saa nukkua parantavaa unta ja kipua ei lievitetä? Itsellä nuo em asiat estivät maidontulon molemmilla kerroilla. Maito alkoi tulla vasta reilut vuorokausi kotiintulosta eli kun olin itsekin saanut tarpeeksi ruokaa ja juomaa, nukkunut 10h putkeen (vauvan isi ja maitopullo) ja särky alkoi helpottaa. Vauvan tukkiminen koko ajan paidan alle sairaalassa ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Olin 2v sitten sektion jälkeen ensin teholla. Hoito erinomaista. Osastolla myös hoidossa ei moitittavaa. Lakanat vaihdettiin pyytämättä, vessaan vietiin pyytäessä, 3pv ruuat tuotiin huoneeseen. Näin toimitaan Oulussa
Mä sain Oysilla apua ihan normi alatiesynnytyksen jälkeen, kun sanoin että mua huimaa. Hoitaja toi ruuan huoneeseen ja vaihtoi vauvalle vaipan. Kun huimaus loppui niin hoidin vauvan itse, hoitaja vähän vitsillä valitti, että sä oot liian helppo äiti kun et apuja pyydä. Ei vaan ollut tarvetta. Mutta koin kyllä, että Oysissa oli ihan hyvä hoito ja apua sai jos tarvitsi. Myös silloin kun takana oli hyvin sujunut alatiesynnytys. Synnyttämässä siellä olen käynyt 3 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin toisessa synnytyksessä voimakkaasta verenhukasta, ja olo oli sen rutistuksen jälkeen aika heikko. Sain kyllä hyvää ja huolehtivaa hoitoa. Wc- ja suihkuapua oli tarjolla. Tarvittaessa ruoat tuotiin. Enpä voi valittaa. Keskusteluapuakin tarjottiin, kait synnytyksestä olisi voinut jonkinsortin traumat jäädä. Mutta itsellä oli synnytyksessä olo, että ammattilaiset osaa hommansa, joten traumoja ei jäänyt. varsinkin kun vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin.
Eli, ihanaa hoitoa sain. Osasin myös avata suuni ja pyytää apua tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.
Jatkan vielä, sellainen moka kävi että sektioon jälkeen haavalappu ja vaippa oli yli 48 tuntia vaihtamatta. En edes osannut siitä itse sanoa kun en tiennyt että niitä piti vaihtaa. Lääkäri huomasi asian ja veti hirveät raivarit aamuhoitajalle, tulehdusriski kuulemma todella vakava. Onneksi ei tullut mitään jälkikomplikaatioita. Elämäni kauheimmat 4 päivää eikä suinkaan leikkauksen takia vaan sen välinpitämättömän kohtelun jota sain. Naistenklinikka 2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
No miten se ennen äideillä maito nousi vaikka vauvat nukkui vauvalassa? Vai pullollako ne ruokittiin?
Vierailija kirjoitti:
Makasin vuorokauden verisissä lakanoissa, kunnes lähetin miehen etsimään varastohuoneen. Ja tuomaan minullekin puhtaat vaatteet. Varavaatteita huoneessa tosiaan ei ollut ja en kehdannut lähteä verisenä käytäville etsimään oikeaa ovea. Aamutakkiakaan ei ollut, kengistä myös hoitajan sanojen mukaan puute.
Osa hoitajista ei suostunut antamaan lisämaitoa, lähetin miehen etsimään sitten sitäkin.
Kellon soittoon reagoi joku puolen tunnin sisään, tai sitten ei ollenkaan.
Ensimmäisenä päivänä tuotiin ruoka, sitten ei. Kahvia ei huoneeseen tuotu edes heille, jotka eivät saaneet liikkua.
Kaksi kertaa kuulin jonkun äidin kysyvän, että voisiko vauva mennä toimistoon suihkun ajaksi. Ei onnistunut.
Eniten ihmetytti hoito-ohjeiden puute. Ei neuvottu sektiohaavan hoitoa, ei kerrottu että epparin jälkeen ei saa istua, jne. Lääkkeitäkään ei tuotu automaattisesti, edes sektion jälkeen.
Ja tiedän että toisilla osastoilla potilashuoneissa on yövalo, lähtökohtaisesti annetaan potilaiden nukkua. Ei tuolla, räväytetään kaikki valot vaan päälle huoneeseen tullessa.
Pyysivätkö ne potilaat kahvia, jotka eivät saaneet liikkua? Jos eivät, niin ei tietenkään tuotu. Jaa että eivät tienneet, että olisi tuotu kun olisi pyydetty.
Rovaniemen potilashuoneissa oli kyllä yövalo, ja yöhoitajalla taskulamppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Minä olin 4 päivää täysin syömättä sektioon jälkeen kun en päässyt oikeaan aikaan hakemaan ruokaa kun sitä oli tarjolla. Myöskään sänkyä ei vauvalla ollut vaan vieressä sängyssäni makasi ja kävelin hitaasti jalkoja laahaten sängyn vieressä (liikkuminen tärkeää sektioon jälkeen). Myös kipulääkettä jouduin anelemaan kun yksi aamulla saatu panadol ja burana eivät riittäneet kivunlievitykseksi 24 tuntia. Lapsiluku jäi yhteen ja ihan syystä.
Jatkan vielä, sellainen moka kävi että sektioon jälkeen haavalappu ja vaippa oli yli 48 tuntia vaihtamatta. En edes osannut siitä itse sanoa kun en tiennyt että niitä piti vaihtaa. Lääkäri huomasi asian ja veti hirveät raivarit aamuhoitajalle, tulehdusriski kuulemma todella vakava. Onneksi ei tullut mitään jälkikomplikaatioita. Elämäni kauheimmat 4 päivää eikä suinkaan leikkauksen takia vaan sen välinpitämättömän kohtelun jota sain. Naistenklinikka 2014
Missä sen lapsen isä oli, jos ei kätilöt alkaneet tarjoilijoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
No miten se ennen äideillä maito nousi vaikka vauvat nukkui vauvalassa? Vai pullollako ne ruokittiin?
Eihän se hyvin noussut ja jos luet vaikka sitä 70 -lukulaisten äitien ketjua, niin aika kylmiä äitejä sillä syteemillä tuli, kun varhainen vuorovaikutus estettiin. Se vaan on se kylmä totuus, että vanhemman omien tarpeiden priorisointi loppuun tasan siihen, kun heistä tulee vanhempia. Jos et kykene omia nukkumisiasi uhraamaan lapsesi tarpeiden vuoksi, niin ikävää lapsellesi. Mitä niihin suihkuihin tulee, niin en ymmärrä mikä ongelma on ottaa sitä vauvaa sen vuoteensa kanssa suihkun viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää yksi asia tässä, vaikka en ole itse synnyttänyt. Eihän se sairaalassa olo ilmaista sille äidille ole, vaan siitä lapsivuodeajasta lävähtää kotiin lasku. Kun äiti maksaa tuosta hoidosta, miksi hänen pitäisi tehdä hoitoon kuuluvat palvelut eli lakanoiden vaihdot, ruoan hakemiset ym. itse? Eihän kenellekään muullekaan hoitopalvelua ostavalle sanota, että "otetaan sun rahat, mutta hoidatko noi jutut nyt itse".
Siitä hetkestä alkaen kun tulet raskaaksi, vain vauvalla on väliä. Äidin hyvinvointi on tärkeää vain vauvan takia, joten lapsivuodeosastollakin kyse on ainoastaan siitä vauvasta. Valitettavasti.
Mutta eihän sitä laskua maksa vauva, vaan äiti ja äitiinhän suurin osa lapsivuodeajan toimenpiteistä kohdistuu. Varsinkin, jos tän keskustelun perusteella on mentaliteetti "hoida itse vauvasi, ei me sitä valvota, kun itse joudut kotonakin sen hoitamaan".
Rehellisesti sanottuna äideille myydään huonoa palvelua. Sama kuin joissain kahviloissa kehotetaan viemään tarjotin keräilyvaunuun, vaikka se ei ole asiakkaan tehtävä. Jos palvelusta maksaa, niin kyllä sillä pitää vastinettakin olla.
Ethän sinä palvelusta maksa, vaan koko yhteiskunta verojen muodossa. Maksat vain päiväkohtaisen kulun, joka on murto- osa koko potista. Yhteiskunta huolehtii ja selkeästi hyvä niin, koska omaa ja vauvan parasta on ilmeisesti vaikea ymmärtää. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että pärjäät vauvan kanssa arjessa, eikä läheskään kaikilla ole kukaan kotona tarjotinta kantamassa. Apua kyllä varmasti saa tarvittaessa, mutta ei se mikään lomahotelli ole.
Ja ne nykyäänkin vuosittain noin 46 000 uutta äiti ei ole ilmeisesti osa veroja maksavaa yhteiskuntaa tai niiden 46 000 vauvan isät? Kaikki muutko vain maksaa? Eikä kukaan maksa sairaanhoidosta sitä mitä se todellisuudessa maksaa, ei vaikka on kännissä itsensä sairaalaan kolaroinut. Se on verojen idis.
Jokaisella on oikeus saada osansa yhteisistä veroista.
Ja haluaako joku että verovaroja tuhlataan huonoon hoitoon, potilaille vattuileville hoitajille?
Ja yhdenkään lapsen eikä äidin paras ole ilkeä ja mielivaltainen kohtelu ja 'hoito'.
Äidit ovat tämänkin maan kokonaan luoneet ja luovat. Kunnia pitää antaa sille kelle se kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Ja kuitenkin myös ne äidistä vastasyntyneinä erotetut elävät ihan hyvän elämän! Tissi suussa eskariin asti äidissä roikkunut ei ole sen onnellisempi kuin se, joka joutui synnäriltä matalan verensokerin takia tarkkailuun 6 tunniksi ja siten myös eroon tutuista sydänäänistä.
Liika läheisyys ja lapsentahtisuus aiheuttaa aika usein äidille pelkkiä negatiivisia tunteita. Lapsi ei menehdy, vaikka olisi isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
No miten se ennen äideillä maito nousi vaikka vauvat nukkui vauvalassa? Vai pullollako ne ruokittiin?
Eihän se hyvin noussut ja jos luet vaikka sitä 70 -lukulaisten äitien ketjua, niin aika kylmiä äitejä sillä syteemillä tuli, kun varhainen vuorovaikutus estettiin. Se vaan on se kylmä totuus, että vanhemman omien tarpeiden priorisointi loppuun tasan siihen, kun heistä tulee vanhempia. Jos et kykene omia nukkumisiasi uhraamaan lapsesi tarpeiden vuoksi, niin ikävää lapsellesi. Mitä niihin suihkuihin tulee, niin en ymmärrä mikä ongelma on ottaa sitä vauvaa sen vuoteensa kanssa suihkun viereen.
Mutta miksi emme vertaisi samantien 50-luvulla syntyneisiin. Silloin äiti pusasi lapsen iltanaetan jälkeen ja oli taas aamulla navetassa töissä, isoäiti katsoi vauvan perään ja jos tätä ei ollut, vauva pääsi kapalossa tyhjään karsinaan. Ei siinä maidonousua mietitty, kun maitoa oli ympärillä. Eikä äidit jaksaneet pitkin yötä hyppiä vauvan tarpeiden perässä, tärkeintä oli kaikille saada tarpeeksi unta, joten vauvan kihahdus tai narahdus jäi kuulematta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tänne kerro kokemuksiaan kukaan normaalitapaus. Olen Tyksissä synnyttänyt kaksi lasta( ei sektiolla). Toki oli alapää kipeä, ettei voinut istua ,kun tyynyn päällä toisella kankulla, mutta en minä muuten ollut seuraavana päivänä kovin väsynyt vaikka synnytys kestikin 8 tuntia.
Oli hankala kävellä ja vuotoa oli. Kaikki tämä on supernormaalia kun sentään on saanut ihmislapsen tähän maailmaan. Samassa huoneessa oli sellainen monta lasta synnyttänyt ja siinä se istua kepsotti sängyn päällä heti ,kun tuli synnytyksestä ja nautti banskua.
Samaa voin kertoa pirteästä 29v äidistä tulla toisella puolella suomea ,joka oli toissapäivänä saanut kuudennnen lapsen ja siellä se pihalla meni reippaana ja nosteli halkotelineitä varastosta meille, kun menimme heitä hiukan auttamaan. Pyöräytti täytekakun ja teki muut kotihommat. Hänellä oli siis synnytyksestä 1,5 pv. Nätti ja hoikkakin oli. Eli repikää siitä.
Öö olen minäkin nätti ja hoikka ja tehnyt lapsia, synnytykset olleet helppoja, vauvat pieniä ja terveitä. Ei se niin harvinaistakaan ole. Mutta... lapsivuodeosastolla on ollut ihmeellisiä käytäntöjä ja tilannetajuttomia hoitajia, jotka ovat olleet siellä suurinpiirtein kiusaamassa synnyttäneitä naisia. Ei sillä että pitäisin sairaanhoitajista hoitotyössä (ihmisinä kai ok) noin yleisesti muutenkaan, mutta lapsivuodeosaston kätilöt on vaan pahimpia. Osa kivoja, osa huippuja. Valitettavan iso osa vaan on ollut vähä-älyisiä ja/tai surkeita hoitajia. Esimerkiksi imetys on naisen yksityisasia, se ei ole asia jonka toteuttamisesta päättää hoitsu ja juuri siellä osastolla ollessa kansanterveydellisten aatteiden pohjalta. Se on asia, jossa äidillä tulee olla ensisijainen päätösvalta. Jos äidistä tuntuu, että korvike olisi hyväksi, ettei lasta täydy pitää nälissään kunnes maito nousee viikon päästä (nouseekin sitten kunnolla kun vauva on ollut turvallisesti rinnalla sen koko viikon). Silloin korvikkeen käyttöä ei pitäisi kieltää vain koska kätilöllä on imetysihanteita. Olen todella kiitollinen, että olin synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa koska lapsivuodeosastolla on lähtökohtaisesti niin inhottavaa.
Alue: Aihe vapaa
Onhan siinä entisellä vanhallapiialla totuttelemista, että ei enää koskaan voi käydä yksin vessassa. Onko sitä pakko harjoitella juuri synnytyksen jälkeen? Kun osastolla kuitekin henkilökuntaa on, niin eivät kai he aivan koko aikaa voi olla tekemässä kirjauksia, raportteja ja muita toimistotöitä niin, että eivät ehdi auttaa äitejä. Kätilökoulutus taitaa olla niissä hommissa täysin turha.
Ei siinä ole mitään perheläheisyyttä enää osastolla, jos todella heikossa kunnossa oleva äiti joutuu tulemaan toimeen yksinään vauvansa kanssa. Ei meillä kaikilla ole koko perhe, suku tai peräti heimo mukana sairaalassa.
Ainakin 90-luvulla oli jo vierihoitoa, mutta silloin osastoilla oli myös lastenhoitajat. Muistanpa senkin yön, kun menin hakemaan omaa vauvaani yöllä syömään. Siellä yksi hoitaja heijasi hiki päässä 5 huutavaa vauvaa , Nykyään ne kaikki viisi ovat varmaan huutamassa äitiensä kanssa samassa huoneessa, kun ei enää ole vauvalaa eikä lastenhoitajia.