Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsivuodeaika osastolla niin hirveää kuin kerrotaan?
02.09.2020 |
Erityisesti sinä joka olet ollut synnytyksen/sektion jälkeen huonossa kunnossa: Olen kuullut juttuja, että kuntouttavan työotteen varjolla äitejä kyykytetään osastoilla tavoilla, joita muut pienemmistäkään leikkauksista toipuvat ei kyllä joudu kokemaan. Vaikka meinaa pyörtyä kipuun ja verenhukkaan esim sektion jälkeen, niin ruoka on haettava itse vaikka tarjotin ei pysyisi kädessä, lakanat on jaksettava vaihtaa tai muuten makaat veressä, imetysohjaus on piinaavaa vaikka maito ei ole noussut ym. Pitääkö kauhujutut paikkansa?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
"Yksityisyyden kunnioittaminen " on kyllä mahdottoman epäsopiva käsite esimerkiksi siinä tilanteessa, kun kätilö tutkii kohdunsuun aukeamista samassa huoneessa, jossa on toinen äiti vauvoineen. Tiedätkö sinä edes, millä tavalla se tapahtuu?
Henkilökunnan pitäisi olla ammattilaisia, joiden on osattava tarjota apua silloinkin, kun osaamaton ensisynnyttäjä ja vielä osaamattomampi vastasyntynyt eivät hallitse imetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä oli tuo linkki sisäiseen verenvuotoon kuolleeseen sektioäitiin jonka huonoa oloa ei otettu todesta sekä jonkun kertomus siitä, miten oli murtanut kätensä synnytyksen uuvuttamana suihkussa ja hoitsut vaan moittineet!
Toivottavasti kaikki nuo välinpitämättömät hoitajat päätyvät vanhoina makaamaan pas""kavaipoissa nenän edessä ruoka, jota eivät saa nieltyä ja hakkaamaan turhaan soittokelloa, johon kukaan ei vastaa. Karma is a bitch.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Eli vauva tississä vessaan ja suihkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Eli kenguruhoidon tarve menee äidin terveyden ja jaksamisen edelle?
Niin. Kumma kun syntyvyys laskee. Kun olet äiti, ei sinun voinnillasi enää ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää yksi asia tässä, vaikka en ole itse synnyttänyt. Eihän se sairaalassa olo ilmaista sille äidille ole, vaan siitä lapsivuodeajasta lävähtää kotiin lasku. Kun äiti maksaa tuosta hoidosta, miksi hänen pitäisi tehdä hoitoon kuuluvat palvelut eli lakanoiden vaihdot, ruoan hakemiset ym. itse? Eihän kenellekään muullekaan hoitopalvelua ostavalle sanota, että "otetaan sun rahat, mutta hoidatko noi jutut nyt itse".
Siitä hetkestä alkaen kun tulet raskaaksi, vain vauvalla on väliä. Äidin hyvinvointi on tärkeää vain vauvan takia, joten lapsivuodeosastollakin kyse on ainoastaan siitä vauvasta. Valitettavasti.
Mutta eihän sitä laskua maksa vauva, vaan äiti ja äitiinhän suurin osa lapsivuodeajan toimenpiteistä kohdistuu. Varsinkin, jos tän keskustelun perusteella on mentaliteetti "hoida itse vauvasi, ei me sitä valvota, kun itse joudut kotonakin sen hoitamaan".
Rehellisesti sanottuna äideille myydään huonoa palvelua. Sama kuin joissain kahviloissa kehotetaan viemään tarjotin keräilyvaunuun, vaikka se ei ole asiakkaan tehtävä. Jos palvelusta maksaa, niin kyllä sillä pitää vastinettakin olla.
Ethän sinä palvelusta maksa, vaan koko yhteiskunta verojen muodossa. Maksat vain päiväkohtaisen kulun, joka on murto- osa koko potista. Yhteiskunta huolehtii ja selkeästi hyvä niin, koska omaa ja vauvan parasta on ilmeisesti vaikea ymmärtää. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että pärjäät vauvan kanssa arjessa, eikä läheskään kaikilla ole kukaan kotona tarjotinta kantamassa. Apua kyllä varmasti saa tarvittaessa, mutta ei se mikään lomahotelli ole.
Ei ole lomahotelli mutta ei myöskään työpaikka. Se on sairaala. Jossa olet hoidossa POTILAANA. Et työtätekevä hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi kyllä. Yksi tarttuu koneeseen ja turvonneeseen rintaan kiinni ja painaa vauvan päätä rintaa vasten. Samalla toinen kätilö (tai sh tai kuka nyt ikinä olikaan) repii toista turvonnutta rintaa ja näyttää, kuinka kuinka voin siitä samalla pumpata maitoa kun toisessa rinnassassa on vauva imemässä. Sattuu ihan järkyttävästi ja muutenkin tilanne ahdistaa. Rinnat vuotaa maitoa (tai vaihtoehtoisesti ensin ei tuu yhtään mitään). Alapää riekaleina, istumaan et pysty. Käveleminenkin sattuu. MUTTA IMETÄ IMETÄ IMETÄ!
En tajua. Miksi annatte kohdella itseänne kuin jotain siitosemakkoa? Käyvätkö ne hoitajat kimppuun ja repivät vaatteet päältänne päästäkseen puristelemaan tissejänne? Itse en suostuisi kuin suusanalliseen neuvontaan ja jos rintaani yritettäisiin koskea loppuisi homma tasan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
No miksi äidille sitten ei tuoda ruokaa sänkyyn ja vaihdeta lakanoita että äiti saa keskittyä vauvaan ja imettämiseen? Miksi ei auteta suihkuun, että äidillä on parempi olo, jolloin maitokin nousisi paremmin?
Kröhöm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tässä ero, mutta muilla osastoilla on potilaita, synnyttäjä on....synnyttäjä.
Eli minäkö en ollut potilas sen jälkeen, kun kohtuni ja kaikki vatsanpeitteeni oli leikattu auki ja ommeltu takaisin kiinni?
Alkuperäisen viisastelevan taulapääkommentoijan mukaan et. Fiksujen mielestä kyllä.
Alkuperäinen viisasteleva taulapääkommentoija on se henkilö, joka kantaa tarjottimet potilaille saakka kaikilla muilla sairaalan osastoilla. Arvuuttelen tässä, miksi näin ei tehdä synnyttäneiden osastolla. Jos mielestäsi juuri ko. osastoille jokaiseen sairaalaan kasautuu poikkeuksellisen ilkeitä, välinpitämättömiä ja laiskoja hoitajia, joiden syytä linjaus on, onhan sekin selitys. Hyvät viikonloput, tämä lähtee nyt elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.
Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Eli kenguruhoidon tarve menee äidin terveyden ja jaksamisen edelle?
Niin. Kumma kun syntyvyys laskee. Kun olet äiti, ei sinun voinnillasi enää ole mitään merkitystä.
Ihmiset ovat ymmärtäneet paljon lapsi vaatii. Lapsen vointi menee aina äidin jaksamisen edelle, synnytyksestä toipuminen on vasta alkua. Et voi yöllä jättää vauvaa syöttämättä, koska et jaksaisi herätä.
Et voi jättää kiukuttelevaa taaperoa yksin kotiin huutamaan, vaan siksi että et jaksa kuunnella jatkuvaa tappelua. Et voi purra lasta takaisin vaikka hän purisi sinua.
Jos sairastutte yhtä aikaa, joudut hoitamaan lastasi kokoajan, vaikka itsekin kaipaisit apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.
Kun sitä ei ikinä voi tietää, miten pitkään vauva nukkuu. Se on kaikille ikävää, jos vauva herää kesken kaiken ja karjuu pää punaisena monen minuutin ajan. Synnytyksen jälkeen vessareissutkin kesti pitkään, kun haavaa piti varoa. Oman sairaalan osastolla pesutilat oli käytävän päässä, ei samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailijaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Jokaisella on sängyn vieressä sellainen hälytin mitä saa soittaa kun tarvitsee apua, ei sitä pyytämättä anneta. Osa suorituu itse ja osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Kun sitä ei ikinä voi tietää, miten pitkään vauva nukkuu. Se on kaikille ikävää, jos vauva herää kesken kaiken ja karjuu pää punaisena monen minuutin ajan. Synnytyksen jälkeen vessareissutkin kesti pitkään, kun haavaa piti varoa. Oman sairaalan osastolla pesutilat oli käytävän päässä, ei samassa huoneessa.
Ei vauva itkusta rikki mene. Suihkussa voi hyvin käydä, osa äideistä juoksee ulos tupakalle, tätä mä en jaksa ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti siellä laitoksella kunnioitetaan sen perheen omaa yksityisyyttä ja sitä apua ei tarjota. Sitä voi pyytää. Sitä vauvaa tulisi siellä laitoksella kuitenkin käsitellä, alkaa hoitaa ja näyttää, että kykenee omaa lastaan hoitamaan. Jos ei kykene, hommataan toki apua, mutta täytyyhän se nähdä, että mikä se kyky on.
Mutta kenen etu siis on se, että juuri synnyttänyt äiti ei saa levätä, vaan pahimmillaan valvotetaan monta vuorokautta putkeen?
En itsekään nukkunut kolmena sairaalassaolopäivänäni kuin pari tuntia. Oli muuten olo todella kamala, kunnes lopulta pääsi kotiin nukkumaan.Monella on onneksi puoliso, tai joku muu tuki kotona. Mutta mites, jos äiti on totaalisen yksin ja on sairaalassa rääkätty noin loppuun? Sen sijaan, että saisi sairaalassa rauhassa parantua ja levätä, jotta pärjää ja jaksaa sitten kotona yksin vauvan kanssa.
Aivan! Synnytys itsessään ja sen jälkeinen olo/vointi on jo tarpeeksi rääkkiä ja kidutusta. Miksi ihmeessä sitä jatketaan osastolla univajeen aiheuttamisella (ei auteta vauvan kanssa vaikka anelee), vessa- ym. käyntien vaikeuttamisella (vauvaa ei saa tuoda hoitajille, että saisi rauhassa pestä itsensä ja käydä niin hitaasti asioillaan vessassa kuin olisi tarpeen), evätään lisämaitokin vaikka vauva laihtuu ja huutaa, äiti itkee väsymystään ja riittämättömyyttään imettäjänä. Jne jne.
Miksi näin? Miksi!?
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.
Missä sairaalassa sinä olet töissä? Totuus voi valjeta sinulle, jos joskus saat itse lapsia. Silloin sinäkin ymmärtäisit, että kivut, valvominen ja ylimielinen ja jopa ilkeä kohtelu ei taatust maidon nousemista edistä. Vauvakin alkaa tuntua suorastaan rasitteelta.
Oletko koskaan kuullut synnytysmasennuksesta? Olisiko sinulla ja muulla henkilökunnalla osuutta asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Vauvat jätetään omiin sänkyihinsä, ei viedä mukana vessaan!
Samoin vauva voi olla sängyssään sen hetken kun haet ruokaa. Odota että vauva nukkuu ja mene suihkuun. Ei vauvojasi kukaan sillä välin varasta. Liikkuminen on tärkeää toipumisen kannalta, siksi äitiä ei liikaa passata. Kotona moni joutuu tekemään tän kaiken yksin, kannattaa opetella heti toimintatavat.Niin. Mutta kun homma ei ole vain siinä, missä vauva on. Vaan että sektiohaavan kanssa yksinkertaisesti ei vaan pysty sitä tarjotinta hakemaan, ennenkuin on riittävästi parantunut.
Mutta olkoon nälässä vaan, vai?
Luuletko tosiaan, että henkilökunta ei puutu asiaan, jos sinä pöyrryt johonkin ja vauvasi jää huutamaan yksinään?
Vauvalaa ei ilmeisesti nykyisillä osastoilla ole. Onko nyt menty sitten toiseen äärimmäisyyteen siitä, kun meidän vauva-aikana syötettiin täsmälleen 4 tunnin välein ja kaikki vauvat kärrättiin isoissa vaunuissa äitien luo. Silloin ei armoa annettu, vaikka vauvaparka rääkyi nälissään ja hädissään, ja äidillä oli rinnat repeämässä maidosta.
Ketjua kun lukee niin herää ainoastaan kysymys mihin niitä kätilöitä lapsivuodeosastoilla edes tarvitaan?
Jos kerran kaikki täytyy tehdä itse ja tuoda jo omat särkylääkkeetkin niin ei ole ihme ettei lapsia enää synny ja ne mitkä syntyy, syntyvät sitten kotona.
Ensimmäisen syntymän jälkeen oli aivan ihanaa.Oli pienikulta jota hoitaa ja kätilöt olivat aivan ihania.Synnytys oli rankka mutta kuitenkin äkkiä ohi en saanut/ottanut mitään kun en ajoissa ilmottanut että olisin halunnut epiduraalin.(Olisi pitänyt ilmoittaa jo neuvolassa).Toiset 2 meni samoin ja ei mitään moitittavaa synnytin Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ruokaa ei saa, jos ei kykene itse hakemaan. Vauvalla ei ole omaa sänkyä, joten arvaa kahdesti, mitä kaksosten sektioäiti söi. Aivan oikein, suklaata, koska tarjotinta ei päässyt vauvat kainalossa noutamaan eikä vauvoja voinut jättää yksin. Vessaan pääsi niin, että otti lapset sinne lattialle (vieläkin ajatus oksettaa) ja suihkuun pääsi, kun mies tuli paikalle. Perhehuonetta ei saatu, koska oli jo 2 lasta kotona.
Mutta siitä kiva juttu, että sairaalaan tuli 81 kiloa minua ja sairaalasta lähti 65 kiloa minua. Anoppi tuli samantien kotiin ja valvoi vauvojen kanssa 3 yötä, että minä sain nukkua. Ihana ihminen!
Miksi ihmeessä vauvoja ei voinut jättää yksin? Eihän se vastasyntynyt edes liiku, eli ei voi pudota, tukehduttaa itseään millään tms. Tai pelkäsitkö että juuro ollessasi poissa puklaa ja tukehtuu siihen? Miten ja kuinka pitkään teillä oli kotona järjestetty ympärivuorokautinen tauoton tarkkailu? Vai oliko tuo 3 yötä jonka anoppi valvoi lapsia katsellen se raja, sitten voitiin jo esim. nukkua samalla kun lapsi nukkuu?
Kai nyt vauvan saa haluta turvassa olla? Oma esikoiseni meinasi tukehtua pukluunsa osastolla, onneksi sattui olemaan hoitaja metrin päässä ja huomasi mistä on kyse. Sen jälkeen pelkäsinkin saman tapahtuvan uudestaan, enkä nukkunut kotonakaan kuukausiin. Äiti tekee mitä vaan, että vauva voi hyvin. Ihan mitä vaan.
Juuh...Valvoit KUUKAUSIA tarkkaillen vauvan hengitystä. Et nukkunut SILMÄLLISTÄKÄÄN.
Huoh, miksi edes yrittää, osa jengistä tällä palstalla on niin uskomattoman uunoa että oksat pois
Vastasyntynyt on tottunut elämään äidin lähellä, kiinni äidissä, kuunnellen äidin sydämenääniä. Lapsen kannalta äidissä kiinnioleminen, sylissäpitäminen, kenguruhoito on parasta mitä lapsi tarvitsee. Tästä syystä lasta ei mielellään eroteta äidistä hänen ollessaan vastasyntynyt. Läheisyys myös auttaa esim. maidon nousemiseen ja äidin ja lapsen suhteen rakentumiseen.